torstai 17. toukokuun 2018

Miks kaikki eroaa?

HEIPPA IHANAT!

Viime viikkoina lehdistä on saanut lukea vähän surullisiakin juttuja. Vaikka eivät ne meille ulkopuolisille edes kuuluisi. Keltaisella lukee ”yllätysero”. Sitä miettii joka ikinen kerta, että miksi asialla retostellaan. Toisaalta, jos on julkisuuden henkilö ja jakanut elämänsä julkisesti, niin toki ymmärrän että myös ero on osa sitä julkisuutta. Mutta yllätysero…tuskin mikään ero tulee yllätyksenä. Ainakaan eron osapuolille. Mistä päästään taas siihen, että jos ero on ns. yllätysero, niin onko julkisuuskuva ollut liian siloiteltu?

”Äiti, miks kaikki eroaa?” Itse olen viime aikoina miettinyt ihan samaa. Sanonut sen ääneen miehelle. Kuullut miehen sanovan sen minulle nukkumaan mennessämme ja sängyssä netistä uutisia selatessaan. Kuin yhteen ääneen hiljaisesti ollaan päätetty, että me ei tulla ikinä nostamaan tuota prosenttia tilastoissa. Prosenttia, joka on ollut hurjassa nousukiidossa viime aikoina. Puhuttu asia aikoinaan halki ja tehty selväksi, että tässä sitä ollaan ja taistellaan tarvittaessa vaikka läpi kivisten aikojen. Saatu molemmat malli vanhemmiltamme. Malli siitä, että kuinka ainoastaan rakkaudella on väliä. Sitä kun pitää kuin kukkaa kämmenellä, niin kaikesta selviää.

Ei se avio-onni aina autuasta ole ollut, sitä en väitä. On meillekin mahtunut koliikkihuuruisia öitä, väsyneitä päiviä, loppuun palamista, suuria menetyksiä, elämänmuutoksia ja vaikka sun mitä. Vaikka elämässä olisi ollut mitä karikoita, niin silti yksi asia on ollut selvä; koskaan ei ole kuitenkaan tarvinnut kyseenalaistaa sitä tahtoa. Sitä hetkeä, jossa molemmat vastattiin aikoinaan ”tahdon”. 

”Äiti, miks kaikki eroaa?” Miten selittää asia lapselle niin, että toinen asian ymmärtää. Että toinen tajuaa, että joskus se on kaikkien kannalta parempi vaihtoehto. Miten selittää lapselle, että usein eron kautta lapsi saa elämäänsä myös uusia ihania ihmisiä? Miten selittää lapselle asia, että elämä on liian lyhyt siihen, että on onneton. Joskus on tehtävä kipeitä, epäitsekkäitäkin ratkaisuja oman ja muiden onnellisuuden takia. Mutta miten kannustaa lasta myös sitten joskus hamassa tulevaisuudessa olemaan antamatta periksi. Miten toisaalta opettaa lapsi siihen, että jossain vaiheessa on kuitenkin osattava luovuttaa. Oman hyvinvoinnin vuoksi.

Hirmuisen ristiriitainen asia tämä eroasia. Toisaalta, kun katsoo lähipiiriä ja lasten luokkakavereita, niin on ihana nähdä, että erostakin selviää. Ja usein jopa alkushokin jälkeen vielä enemmän elämästä nauttien. Itseäni surettaa näissä erojutuissa aina vain se, että ihan varmasti johonkin, ellei kaikkiin, sattuu. Ihan varmasti ero jättää jäljen jonnekin syvälle. Itse olen ennen tätä unelma-avioliittoani eronnut kolmasti suhteista, joissa luulin olevani tositarkoituksella. Yhdestä pitkästä suhteesta ja kahdesta lyhyemmästä. Kaksi kertaa omasta aloitteestani. Olen ollut se ikävä kumppani, joka aikoinaan mietti parin vuoden ajan eroa. Uskaltamatta kuitenkaan ottaa askelta sen suuntaan. Tai uskaltamatta sanoa sitä ääneen. Jälkikäteen tajunnut, että ehkä siihen toiseen olisi sattunut vähemmän, jos olisin ollut asian suhteen rehellinen. Ja loppujen lopuksi ehkä satuttanut itseänikin sen takia hiukkasen vähemmän.

Tuo rakas mieheni, tytöt ja minä ollaan kokonaisuus. Perhe. Enkä suoraan sanottuna voisi kuvitellakaan, että joku meistä lähtisi ja jättäisi tuon kokonaisuuden. Tehden siitä rikkinäisen. Lapset eivät ole syy pysyä yhdessä, sanotaan. Eivät olekaan. Mutta kyllä ne lapset ovat mun mielestä yksi hemmetin iso syy panostaa suhteeseen. Panostaa suhteeseen niin, että sitten kun ne lapset joskus lentävät pesästä, sukat pyörivät edelleen jaloissa.

Kunnes kuolema meidät erottaa. Toivottavasti ei vielä ainakaan seuraavaan 50 vuoteen  ♥ 

TORSTAITERKUIN,


24 Responses to “Miks kaikki eroaa?”

  1. Sanna sanoo:

    Ihan kuin omia viime päivien ajatuksia olisi lukenut. Tuntuu, että päivittäin saa lukea jonkun parin erosta. Tuo yllätysero jaksaa myös ihmetyttää. Ehkä se ero tulee toimittajalle yllätyksenä, mutta eroaville tuskin sentään.
    Itselläni on avioero takana. Toisella osapuolella oli toinen suhde, mutta ei tuossakaan tapauksessa ero tullut yllätyksenä, mutta silti se otti koville. Niin koville, että samaa petetyksi ja jätetyksi tulemista en toiste halua kokea. Kirjoitin itseasiassa aiheesta ihan vasta blogiini.
    Onneksi elämä on kuljettanut eteenpäin ja tuonut uusia asioita ja rakkautta mukanaan. Sellaista rakkautta, että on hyvin vahva tunne siitä, että tässä on ihminen loppuelämäksi.

    Mutta todellakin, ei ole löytynyt vastausta siihen miksi kaikki eroaa. Viimeksi eilen tätä mieheni kanssa pohdin.

    • Maria sanoo:

      Heippa Sanna

      ja ihan ensiksi on pakko sanoa, että olen pahoillani, että sinulle tehtiin tuolla tavoin! Kukaan ei ansaitse tulla petetyksi ja jätetyksi ♥

      Onneksi elämä on kuitenkin tuonut mukanaan nyt iloisia asioita ja mikä ihaninta, rakkautta 🙂

      Mä olen miettinyt, että onko se eroaminen joku kemiallinen reaktio? 😀 Ettei vain loppujen lopuksi sitten ole se oikea ihminen rinnalla.

      Kauniita kesäpäiviä, rakkauden täyttämiä sellaisia ♥

  2. HelenaS sanoo:

    Olen pitkään seurannut blogiasi ja todennut miten terveellä pohjalla elät elämääsi. Mielestäni avioliitto perustuu epäitsekkyyteen, toisen ihmisen arvostamiseen ja kunnioittamiseen sekä luottamukseen. Hyvä molemminpuolinen keskustelutaito on myös edellytyksenä pitkälle avioliitolle. Itselläni on avioliittoa ihanan puolisoni kanssa takana 45 vuotta ja edelleen olemme onnellisia yhdessä. Onhan näihin vuosiin toki mahtunut monenlaista, mutta yhdessä niistä olemme selvinneet. Usein varmaan eron syynä on itsekkyys, eikä osata keskustella ja huomioida toista osapuolta tarpeeksi.

    Mielestäni teillä on hyvät eväät pitkään avioliittoon. Tahtotilahan siinä on kyseessä.

    • Maria sanoo:

      Hei Helena

      ja voi kiitos, kiitos kauniista sanoistasi ♥

      Tuntuu kyllä itsekin, että jotain sitä tulee tehtyä tässä elämässä oikein, sillä elämä kohtelee hyvin 🙂

      Ihania ohjeita sinulla, kiitos niistä ♥

      Se on juurikin niin, että tilanteita tulee, mutta yhdessä niistä selvitään. Keskusteluyhteys on ensiarvoisen tärkeää, kuten myös tuo mainitsemasi epäitsekkyys, kunnioitus, luottamus ja toisen arvostaminen.

      Ihania kesäpäiviä ♥

  3. Elina sanoo:

    Hei
    Itkuhan se tuli, kun tämän luin. Samoja lööppejä olen ihmetellyt tai oikeastaan surullinen mieli niistä on tullut. Itse olen eronnut reilu vuosi sitten. 20 vuotta yhteiseloa. Ihan kamala paikka, perhe hajosi, tuntui kuin olisi lapset pettänyt. Mutta samalla se oli suuri helpotus. Viime vuonna eron jälkeen ajattelin pitkään esim. naimisiin menevistä ihmisistä, että luuleeko he tosiaan, että se kestää, hulluja ovat kun sellaista kuvittelevat. Ja se pelottaakin, ei se välttämättä kestä, se ei ole itsestäänselvyys. Tietenkään.

    Ehkäpä tässä uskossa rakkauteen on vielä paljon prosessoitavaa. Että joskus uskaltaa rakastaa, jos niin sattuisi käymään. Se tuntuu hullulta ajatukselta, että löytyisi joku jota rakastaa palavasti ja toisinpäin, että yhdessä vaalittaisiin rakkautta. Voiko sellaista olla joskus, en tiedä. Toivottavasti.

    On se kyllä ihana nähdä vanhoja pariskuntia, jotka rakkaudella huolehtii toisistaan, kyllä sen huomaa ketkä ovat vaalineet rakkautta. Siinä huokuu kunniotus ja arvostus toista kohtaan.

    No, menipäs purkautumisen puolelle tämä kommentti Elämää on tullut pohdittua paljon viimeisen vuoden aikana. Onneksi elämässä on rakkautta, kun on lapset ja muut läheiset ❤ Onneksi olen onnellinen, vaikka rakkausasiat mietityttää.

    Elina ❤

    • Maria sanoo:

      Hei Elina

      ja lämmin halaus sinne ♥ Olen pahoillani, että teille kävi niin kuin kävi ♥

      Sitä itsekin ajattelee, että varmasti tulisi hyvin epäluuloiseksi iänkaikkista rakkautta kohtaan tuollaisen kokemuksen jälkeen. Mutta sydämessäni uskon, että kaikille meille on jossain se joku, jonka kanssa kokea sellainen rakkaus, joka kantaa loppuelämän. Myös sinulle ♥

      Kauniita kesäpäiviä ja toivottavasti vielä joskus rakkauden täyttämiä sinne ♥ (itse muuten uskon myös rakkauteen ensi silmäyksellä, joten pidähän silmät auki :))

  4. Marita sanoo:

    Tuntuu että omat ajatukseni on jo sanottu noissa aiemmissa kommenteissa, mutta sen tahdon vielä lisätä, että kiva kun otat täällaisia asioita esille ja vaalit ns. vanhanaikaisia arvoja. Arvoja, joita ollaan heittämässä romukoppaan tänä päivänä, missä monet asiat ovat ns kertakäyttökulutusta vaalivaa. Jos ei tunnu hyvältä, niin sitten erotaan ja etsitään uusi onni. Itse olen 23 avioliittovuoden jälkeen todennut, että nyt vasta alkaa tuntua todella hyvältä ja onnelliselta tämä avioliitto. Mekin olemme päättäneet että emme eroa. .

    • Maria sanoo:

      Heippa Marita

      ja kiitos ♥

      Musta tuntuu, että välillä olen vähän liiankin näiden vanhanaikaisten arvojen kannalla ja sen takia ”kukkahattutäti” 🙂

      Samoin, mitä enemmän vuosia tulee yhdessä, niin sitä kivemmalta tuntuu 🙂

      Aurinkoista perjantaita ♥

  5. Anna sanoo:

    Tosi hyvä postaus! Ite oon miettinyt just samaa! Hagmanit, Lenni-Kalle Taipale vaimoineen , jne moni muu nyt lyhyen ajan sisällä eronnut. Harmin paikka, helpompi ois varmasti erota, jos tosiaan ei ois ne lapset siinä myös mukana heitähän ero syvästi myös koskee!
    Ollaan oltu mieheni kans nyt 12-v kimpassa, joista 8vuotta kihloissa ja 2vuotta naimisissa. Meillä nyt nämä 2 2pientä tyttöä. Aina ei oo ollu lhelppoa, mutta ei varmisti ois yhtää helpompaa eronneenakaan!

    Ihana kun sä Maria vaalit myös näitä ”vanhanaikaisis” arvoja<3 Tuntuu, että niin moni nyt eroo, vaikka tuskin se ruoho on aina vihreämpää sen aidan toisella puolen! Joku pettäminen, alkoholismi, väkivalta jne ovat toki semmoiset syyt että ero varmasti parempi kuin yhdessä ite ainakin silloin eroaisin.

    • Maria sanoo:

      Heipsun Anna
      ja kiitos ♥

      Se on tämä kevät saanut tuon erobuumin päälle…ainakin tuntuu siltä! Sitä samaa mietin joskus, että kun ollaan molemmat oltu niin väsyneitä, että kuinka helppoa sitä olisi ollut lyödä hanskat tiskiin. Näin jälkikäteen ajateltuna. Mutta kertaakaan tuossa tilanteessa ei käynyt edes mielessä. Jotenkin sitä oltiin ja ollaan ”samassa veneessä” ja toisaalta sekin vahvistaa suhdetta.

      Mä olen varsinainen kukkahattutäti ja aivan liian vanhoillinen monen mielestä. Mutta toisaalta olen sitä mieltä, että ei niitä arvoja tuosta vaan kannata romukoppaankaan heittää 🙂

      Ihan totta, pettäminen, avioliittoa haittaava ja elämää vaikeuttava alkoholismi, väkivalta ja muut sellaiset syyt olisivat myös ne syyt, jonka takia olisi parempi erota.

      Ihanaa kesäistä viikonloppua sinne ♥

      • Anna sanoo:

        Joo, sama juttu, oon ite myös vähän semmonen kukkahattutäti ja vanhoillinen joissakin asioissa 🙂
        Ja siihen edelliseen viestiin, niin täällä kans vauva on ollut kesähelteillä pelkällä vaipalla välillä, nyt kun vähän viileni niin taas vähän enemmän vaatetta 😀
        Kiitos ja Hyvää viikonloppua sulle ja perheellesi myös <3

  6. Kaura sanoo:

    Hyvin kirjoitettu taas <3 Mukavaa alkavaa viikonloppua! 🙂

    • Maria sanoo:

      Moikka Kaura
      ja kiitos ♥

      Välillä sitä miettii, että näin bloggaajana pitäisi olla kantaaottamaton, mutta nyt oli pakko avautua, kun olen asiaa kovin viime aikoina miettinyt.

      Sinne myös, ihanaa viikonloppua ♥

  7. Sanna sanoo:

    Minä ymmärrän eroamisen, minäkin eroaisin mutta kun olen köyhä niin tässä sitä ollaan naimisissa, vuonna 1990 oli sellainen hetki jolloin halusin erota ja heti. Kaikki haluaa kauniin ja kiinteän, nuoremman kumppanin, kukaan tai moni ei vaan toteuta sitä. Itse olen aina ollut täydellinen vaimo mutta miehestäni ei tullut sellaista koskaan. 35 vuotta NAIMISSA.

    • Maria sanoo:

      Voi Sanna,

      kiitos tästä erilaisesta näkökulmasta asiaan ♥ Ja olen pahoillani, että sinun ei ole hyvä olla avioliitossasi ♥

      Meillä oli lapsuudessa yksi tuttavapariskunta, jolla oli sama tilanne. Ei se eroaminen ole helppoa juurikaan taloudellisiin tilanteisiin vedoten. Tuossa meidän tuttavapariskunnassa rouva luki itselleen uuden ammatin (oli ollut kotiäitinä) ja sai onneksi töitä. Turvasi taloudellisesti selustansa ja oli vapaampi tekemään ratkaisevia askeleita.

      En ihan allekirjoittaisi tuota, että kaikki haluaa kauniin ja kiinteän, nuoremman kumppanin. Itse ainakin rakastan vanheta (rupsahtaa) yhdessä mieheni kanssa. Toivon myös, että mieheni ajattelee samoin 🙂

      Lähetän sinne voimia ja iloa kesäisiin päiviin ♥

  8. Pia sanoo:

    Olen pahoillani Maria, mutta minusta tekstisi oli tällä kertaa jotenkin hurskasteleva. Ihanaa, että sinulla on toimiva avioliitto, mutta niin ei välttämättä ole kaikilla. Ymmärrän, että toit tässä ehkä sitä näkökulmaa, että nykyisin erotaan kenties liian helposti. Kun ei tunnu enää kivalta, niin mielummin lähdetään, kun otetaan asiaksi korjata asioita.
    Olen jo melkein viisikymppinen, mutta olen teini-ikäisestä asti toivonut vanhempieni eroa. Niin ei ole valitettavasti koskaan käynyt. Olen kärsinyt siitä koko elämäni, koska vanhempieni suhde ei todellakaan ole terve. Voi miten monta kertaa olenkaan toivonut, että äitini olisi ollut kyllin vahva lähtemään, mutta ei. Huono itsetunto, häpeä, pelko, naisen asema ym ovat todennäköisesti taustalla 40-luvulla syntyneellä sukupolvella. Siksi katselen ihaillen tämän päivän naisia/miehiä, jotka uskaltavat lähteä avioliitosta ja ottaa vastuun omasta elämästään, jos avioliitto ei toimi. Minusta se on ehdottomasti myös lapsien etu. Hyvinvoivat vanhemmat ovat lapsen etuoikeus ja jokaisen vanhemman tulisi olla vastuussa myös tästä. Avioero ei siis todellakaan aina ole synkkä uutinen. Avioero voi siis myös olla hyvin toivottu ja se voi jopa pelastaa seuraavia sukupolvia.
    Kaikkea hyvää teidän perheelle !

    • Maria sanoo:

      Voi Pia,

      ei sinun tarvitse pahoitella ♥

      Pahoitteluni sinulle, jos en tuonut näkökulmaani tarpeeksi selkeästi esille tekstissä. Mielestäni ainakin yritin selittää, että joskus on kaikille parempi erota, mm. näiden lauseiden avulla:

      ”Että toinen tajuaa, että joskus se on kaikkien kannalta parempi vaihtoehto. Miten selittää lapselle, että usein eron kautta lapsi saa elämäänsä myös uusia ihania ihmisiä? Miten selittää lapselle asia, että elämä on liian lyhyt siihen, että on onneton. Joskus on tehtävä kipeitä, epäitsekkäitäkin ratkaisuja oman ja muiden onnellisuuden takia. ”

      Eli kun avioliitto ei yrityksistä huolimatta toimi, niin elämä on liian lyhyt sinnitelläkseen onnettomassa avioliitossa. Ero voi olla helpotus ja avain parempaan elämään kaikille osapuolille. Sitä aivan samaa mieltä olen.

      Ja kuten sanoin, niin lapset ovat se syy, minkä takia parisuhteesta tulisi pitää huolta. Kenenkään lapsen ei soisi näkevän tappelua ja riitoja, vaan saada rakastavat vanhemmat. Olkoon vanhemmat sitten saman katon alla asuvia tai eri katon alla asuvia. Olkoon vanhempia sitten yksi tai enemmän.

      Mutta todellakin tuntuu että tietyissä tapauksissa tuntuu, että erotaan liian helposti. Toisaalta, aina ei voi tiedä kuinka paljon suhdetta on yritetty pelastaa. Joskus tosin törmää niihinkin jotka sanovat, että kaikki on kunnossa, mutta löysin uuden. Ei suhteessa mielestäni voi olla kaikki kunnossa, jos ”löytää uuden”.

      Hienosti sanottu tuo, että ” …ottaa vastuun omasta elämästään, jos avioliitto ei toimi. Minusta se on ehdottomasti myös lapsien etu.” Juuri näin, me vanhempina olemme kuitenkin vastuussa lapsiemme onnellisuudesta ja tasapainoisesta elämästä. Meidän tulee tarvittaessa tehdä niitä kipeitäkin ratkaisuja. Lasten takia.

      Kaunis kiitos sinullekin tästä näkökulmasta ja aurinkoisia kesäpäiviä ♥ (tosin täällä paistaa aurinko, mutta lämpötila on tippunu noin 20 astetta..tervetuloa takaisin Suomen kesä ;D )

  9. Kirsi F sanoo:

    Oli taas kun olisi omia mielipiteitä lukenut, sulla on todellakin arvot kohdillaan ❤️ Kyllä tuntuu siltä, että nykyään hanskat lyödään tiskiin todella helposti, heti kun vähänkin tulee vaikeuksia. Ainakin mitä omaan lähipiiriin tulee, niin moni ero on pistänyt miettimään.. Mun mielestä riittävä syy ei ole se, ettei perhe-elämä enää huvita tai ettei meillä olekaan mitään yhteistä.. Henkinen tai fyysinen väkivalta, alkoholismi tms ovat sitten asia ihan erikseen, sellaiseen suhteeseen ei toivoisi kenenkään jäävän. Kyllähän se toisen naama toisinaan pitkässä suhteessa saattaa tympiä, mutta silloin otetaan vaikka vähän omaa aikaa ja taas jaksaa ❤️

    • Maria sanoo:

      Heippa Kirsi ja kiitos kaunis ♥

      Samoilla linjoilla; mä ymmärrän nuo väkivallat yms, mutta sitten se tuntuu pahalta, että ihmiset kyllästyvät katsomaan toista ja olemaan toisen kanssa. Ehkä se vain on niin, että sitten kun se oikea löytyy, niin näin ei tule käymään ♥

      Ja tuo oma aika on ehdottoman tärkeää suhteessa. Melkein yhtä tärkeää kuin se, että on paljon jotain yhteistä 🙂

      Kivaa viikonloppua ♥

  10. ElinaM sanoo:

    Hei!
    Kiitos Maria, kun uskallat ottaa näitäkin aiheita esiin. Itsekin ajattelen asioista hyvin samalla tavalla. Lapsille oma perhe on mielettömän tärkeä asia ja toisiaan rakastavat vanhemmat on sen perusta. Ja juurikin tuo pointti, että siitä suhteesta täytyy koittaa huolehtia molempien niin, että yhdessä halutaan olla myös vielä sitten, kun lapset lähtee pesästä. Sille avioerolle pitää olla tosiaan joku oikea syy, joku minkä takia luottamus ja kunnioitus siihen puolisoon on hävinnyt. Silloin se on varmasti parempi ratkaisu. Mutta se mitä nykyään niin moni sanoo, että kasvettiin erilleen, ei enää ollut kipinää tai muuta sellaista, niin se on vähän jännää. Tuntuu, että jotkut vaan tahtoo vielä elää niin kuin eli ennen perhettä, mennä ja kokeilla, löytää sen ihastumisen tunteen jostain toisesta ihmisestä. Tarkoitus ei ollut hurskastella, vaan ainoastaan vähän ihmetellä tätä meininkiä.

    • Maria sanoo:

      Heipsun ElinaM

      ja kiitos sinulle ♥

      Välillä arastelen ottaa näitä aiheita esille, mutta toisaalta ilman näitä te lukijat ette varmasti saisi minuun mitään kosketuspintaa. Ja tykkään keskustella teidän kanssanne asioista 🙂 Vaikeistakin sellaisista.

      Erilleen kasvaminen ja kipinän puute on sellaisia asioita, joihin moni parisuhde kaatuu. Ehkä silloin ei olla sitten kuitenkaan sen oikean ihmisen kanssa…

      Hei ihanaa ja aurinkoista viikkistä sinne ♥

  11. Nina sanoo:

    Tärkeä aihe keskustella. Itse olen 2 kertaa eronnut.

    Ekalla kerralla oltiin nuoria vanhempia ja mieheni lähti sihteerinsä matkaan. Se oli totaalinen yllätysero, minulle. Shokki suorastaan. No, siitä selvisin kyllä. Aika paransi haavat. Miehen suhde taas päättyi yhtä nopeasti kuin alkoikin…

    Toinen kerta johtui taas itsestäni. Ajauduin ns. vahingossa suhteeseen, joka ei vastannut odotuksiani kumppanuudesta, tasa-arvosta, luottamuksesta ja petyin turhiin lupauksiin kerta toisensa jälkeen, jnejne. Roikuin velvollisuudentuntoisena tuossa suhteessa aivan liian pitkään ja venytin itseni äärirajoille, kunnes en enää kestänyt ja lopulta sitten lähdin. Emme olleet naimisissa eikä meillä ollut yhteisiä lapsia.

    Löysin tuon eron jälkeen unelmieni miehen, jonka kanssa olen nyt onnellisesti naimisissa. Elän elämäni ihaninta aikaa. Rakastan ja minua rakastetaan. Joskus siis ero vie kohti parempaa, ainakin minulle kävi niin. En halua katsoa taakse, enkä syyllistää ketään, siihen ei ole mitään tarvetta.

    Entinen kumppanikin löysi rinnalleen naisen,jonka kanssa sai lapsen, joten uskoisin hänenkin olevan tyytyväinen nyt.

    Rakkautta me kaikki tarvitaan. Kun saa rakkautta, sitä pystyy myös ympärilleen antamaan. ”Love is all you need…”

    • Maria sanoo:

      Moikku taas,

      ja sori kun vastaukset kestää!

      Hei, olen pahoillani, että sun miehesi lähti sihteerin matkaan ♥ Se on varmasti ollut ihan kamalaa pienten lasten äidille 🙁

      Mutta ihanaa, että osasit toisesta suhteesta lähteä pois. Se on tärkeää, varsinkin jos kokee että on suhteessa pelkästä velvollisuudentunnosta.

      Mikä ihaninta, sulla on nyt the man vierelläsi ♥ Ja the pikkuinen tuleva tapparalainen, ketä hoivata 🙂

      Love is all we need, indeed ♥♥♥

Kommentoi