tiistai 15. toukokuu 2018

Elämä on taitolaji?

MOIKKUMOI

ja aurinkoista tiistaita ihanaiset, nauravaiset! Tuli yksi päivä puheeksi kahvitunnilla taidot. Ne sellaiset taidot, jotka itse kukin kokee hyödylliseksi. Joita ilman ei tulisi toimeen. Itse koen, että on ainakin kolme taitoa, joita ilman en tulisi toimeen. Tai sanotaanko, että elämä olisi himpun verran hankalampaa, jos olisin vailla näitä taitoja:

IDAutolla ajotaito

Tämä taito on sellainen, jonka myöntämisestä tunnen pienen piston sydämessäni. Koska luonto & rakas maapallo. Edelleen haikeudella muistelen sitä sähköautoa, jota sain kuukauden päivät testata. Mutta rehellisesti voin sanoa, että en tulisi toimeen ilman autoa. Ilman, että osaisin itse ajaa. Se on osaltaan se riippumattomuus muista, joka saa tämän taidon nousemaan arvoon arvaamattomaan. Vapaus mennä ja tulla silloin kun haluaa. Vaikkemme nyt ihan perähikiällä asukaan ja busseja kulkee pari tunnissa, niin silti on menoja, joihin auto on välttämätön.

Koen myös, että autoilu säästää aikaa tässä hektisessä arjessa. Bussilla kulkiessani mulla tulisi töihin tunti. Kotiin toinen tunti. Autolla kulkiessa tuo työmatka tulee noin yhdeksään minuuttiin, ruuhkasta riippuen. Lisäksi ollaan niin kovia suhailemaan tyttöjen kanssa sinne tänne, että oltaisiin ilman autoa ja mun autolla ajotaitoa miehen työreissujen ajan ihan avuttomia.

Kielitaito

Tämä! Ehkä vielä tärkeämpi kuin tuo autolla ajotaito. Kiitollinen saan olla, että vanhemmat maksoivat aikonaan mun vaihtarivuoden. Tuon vuoden aikana opin englannin niin, että pärjään sillä. Opin rohkeutta avata suuni, vaikkei se kielioppi aina oikein menekään. Onnellinen olen myös niistä ranskan, ruotsin, saksan ja venäjän opinnoista englannin lisäksi, joiden avulla voin sanoa, että pärjään aika monessa maassa. Enkä tarkoita, että sujuvasti kaikkia opiskelemiani kieliä puhusin menemään, mutta ainakin luetun ymmärtäminen onnistuu jotenkuten ;) Matkustamista rakastavalle aika hyödyllinen taito. Vaikka kyllä sitä ilman yhteistä kieltäkin toimeen tulee.

Ruoanlaittotaito

Joku voisi ajatella, että ei ole tärkeä taito hänelle, mutta mulle on tärkeä taito. Syöminen kun on yksi elämän isoista nautinnoista, niin onnellinen olen että olen opetellut (välillä kantapään kautta) laittamaan ruokaa. Tekemään erilaisia ruokia ja kokkailemaan joskus jopa sellaisia ruokia, jotka oikealla hetkellä oikean ihmisen niitä syödessä ovat olleet tie miehen sydämeen.

Suurimpana ja elämään eniten vaikuttavana taitona pidän kuitenkin sosiaalisia taitoja. Niihin onneksi panostetaan nykyään koulussakin. Se, että tulee kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Osaa sopeutua ja vastaavasti osaa pitää myös omia puoliaan. On kohtelias ja ystävällinen. Kohtelee muita niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Taito iloita pienistä asioista on myös yksi niistä taidoista, jotka ovat itselleni avainasemassa. Kun elämä heittelee ja näyttää niitä nurjia puolia, niin silloin taito iloita pienistä, arkipäiväisistä jutuista korostuu 

Onko elämä taitolaji? Kyllä se mun mielestä näiden ja monien muiden taitojen puitteissa on :) Elämänkoulu on suurin opettaja, pitää vain itse osata suodattaa, mitkä taidot niistä elämänkoulun opettamista taidoista on tärkeitä. Onko teillä taitoja, joita ilman ette tulisi toimeen tai joista haaveilette? Toivon, että tämän kesän jälkeen puutarhanhoito on sellainen taitolaji, jonka osaan. Lisäksi niistä elämän ihanista ”turhamaisista” taidoista haaveilen siitä, että osaisin kävellä oikein korkeilla korkokenkillä :D Ihminen on onneksi kehityskelpoinen olento, joten uskon, että tuskin mikään taito siitä oppimisesta jää kiinni. Lähinnä oppimisessa on kyse omasta sinnikkyydestä ja halusta.

TIISTAITERKUIN,


4 Responses to “Elämä on taitolaji?”

  1. -A- sanoo:

    Sosiaaliset taidot ovat kyllä tuikitärkeitä, eikä niitä voi liikaa korostaa. Jotain mikä opitaan kotoa esimerkin kautta ei läksykirjoista…Ja täytyy sanoa myös itsekin, että onhan tuo ruoanlaittotaito ihan hieno asia, ei pelkästään sen tähden ettei perhe riutuisi nälässä vaan onhan se välittämisen ja rakkauden osoittamista, jos tarjoat perheellesi hyvää ruokaa. Olkoon sitten makrulaatikkoa tai omin pikkukätösin tehtyjä pullia esim. Ja monet muistot liittyvät juuri ruokaan, aika jännä juttu. Makumuisti.

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa A ja Saksanmaa :)

      Hienosti sanottu tuo ”jotain, mikä opitaan kotoa esimerkin kautta eikä läksykirjoista” ♥

      Sepäs se, rakkaudella minäkin sitä ruokaa laitan. Ruokamuistot on muistoista melkein parhaita. Lapsuusajan makuja, niitä aina välillä kaipaan!

      Hei, helteisiä terkkuja Suomesta :)

  2. Hanna sanoo:

    Samaa mieltä sosiaalisten taitojen tärkeydestä, mutta lisäisin siihen vielä taidon kohdata ihmisen. Ikään, sukupuoleen tai mihinkään koulutukseen tms katsomatta jokaisella on tarve (ja oikeus) tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään. Ja loppupeleissä, jos tästä pitää kiinni niin sosiaaliset taidot tulevat melkein kaupanpäällisinä. Tai ehkä tuo onkin niin, että ihmisen kohtaaminen ihmisenä onkin vain syvempi ”muoto” sosiaalisista taidoista…hmmmm. Itselle tämä kolahti jotenkin yli 20v sitten, kun 6vkoa vanha pikkuveljeni sairastui vakavasti ja tuurasin äitiäni sairaalassa (joka ei siis luonnollisesti halunnut jättää vauvaa yksin hetkeksikään) ja pääsin tutustumaan osaston muitten lasten vanhempiin. Kun kaikki hössötys otetaan ihmisestä pois niin lopulta monista kuoriutuu kuitenkin lopulta hyvin samankaltaisia. Tämä oli myös jollain tapaa käänteentekevä oppi ja hetki itselle, silloin parikymppiselle terveydenhuollon opiskelijalle.

    Ja hei, niin totta – ruoka <3 <3 <3

    Mistä päästäänkin siihen, että onko mun puhelimessa joku vika vai mikä, kun tuohon silli-postaukseen ei pääse...herjaa jotain 404.

    • Maria Maria sanoo:

      Moi Hanna

      ja hei voi ei, kertaalleen jo vastasin sinulle, mutta minnelie bittiavaruuteen vastaus on jäänyt! Onneksi huomasin asian :)

      Juuri näin, ihmisten kohtaaminen on kyllä se tärkein asia sosiaalisissa taidoissa. Nimenomaan tuo tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään ♥

      Tuo on muuten ihan totta tuokin, että kun kaikki ylimääräinen riisutaan pois, niin ollaan pohjimmiltaan kaikki samanlaisia. Samalla viivalla. Ja uskon, että varsinkin tuolla sairaalassa, vakavien tapahtumien äärellä kenelläkään ei ole tarvetta käyttäytyä epäkunnoitettavasti muita kohtaan. Nöyryys ja kiitollisuus varmasti korostuu tuollaisissa olosuhteissa.

      Juu, ruoka ♥♥♥

      Hei, toivottavasti pääset jo silli-postaukseen! Siinä oli vähän jotain hämminkiä :)

      Ihania kesäpäiviä ♥

Kommentoi