HEIPPAHEI

ja onnea kaikille äideille, mummuille, mummoille, isoäideille ja ihan kaikille, jotka ovat saaneet kunniatehtävän nimeltä äitiys ♥

Kolme vuotta sitten vietettiin äitienpäivää täällä mökillä maailman parhaimman äidin ja maailman parhaimman anopin (ja appiukon) kanssa. Siitä seuraavana vuonna äitienpäivää vietettiin sairaalassa. Suuren suuri tuska rinnassa, sillä siinä vaiheessa äidin tauti oli uusiutunut eikä toivoa annettu. Äiti ei ollut enää se äiti, joka äiti oli ollut minulle 40 vuoden ajan. Ei ulkokuoreltaan eikä sisältäkään. Silti äitienpäivänä oli vielä olemassa äiti, jota juhlia. Viime vuonna äitienpäivää vietettiin hieman uusia traditioita luoden. Hieman ehkä hapuillenkin.

Tänä vuonna äitienpäivänä olo on kuitenkin levollinen. Tuolla jossain sisälläni on se rauha, josta olemmekin teidän kanssa jutelleet. Kiitollinen olen siitä tunteesta. Ihan helpolla sitä ei ole saavutettu, mutta näin jälkikäteen ajateltuna loppuviimein olen saavuttanut sen helpommin kuin ikinä olisin uskonutkaan. Tämä rohkaisuna teille kaikille, keillä tämä äitienpäivä on syystä tai toisesta hieman vaikea. Vielä se siitä helpottaa…♥

Haikeutta voi olla ilmassa tänään monella eri tavalla. Eilen vietettiin lapsettomien lauantaita. En edes pysty kuvittelemaan sitä tuskaa heidän puolestaan, jotka äidiksi kovin haluavat, mutta syystä tai toisesta eivät äidiksi ole vielä tulleet. Siitäkin syystä aion jälleen rutistella noita meidän kullannuppuja. Niitä jotka vielä välillä punkeavat syliin oivan tilaisuuden tullen. Äitiys on suuri kunnia, eikä todellakaan mikään itsestäänselvyys.

Monasti sitä lukee, että kenenkään ei pitäisi esitellä itseään äitinä tai vaimona. Vaan omana itsenänsä. Kyllä, olen Maria, mutta ihan hemmetin ylpeä olen siitä, että olen myös äiti (ja vaimo). Ja vaikka sitä kuinka pitäisi elää elämäänsä itsenäisesti ja olla onnellinen ilman riippuvuutta kenestäkään, niin ihan varmasti elän tietyltä osin elämääni noiden meidän lasten kautta enkä voisi kuvitellakaan elämäämme ilman heitä. Lapset ovat parasta mitä meille on tapahtunut.

Nyt äitienpäivää viettämään aurinkoisissa merkeissä. Mansikkakakkua, saunomista, uimista ja grillihamppareita luvassa. Todellakin erilainen äitienpäivä jo senkin takia, että kerrankin ei tarvitse villapaitaa pukea päälle. Niin kuin ei tarvinnut silloin 16 vuotta sittenkään äitienpäivänä, kun ensimmäisen kerran tapasin tulevan anoppini. Kyllä, äitienpäivälounaalla ravintolassa. Monasti jälkikäteen ollaan puhuttu, että oli tuokin aika ja paikka esitellä uusi tyttöystävä. Mutta hei, onneksi esitteli 🙂

Tänään juhlitaan äitienpäivää melkein samalla porukalla kuin tuolloin 16 vuotta sitten. Lapsia on vain siunaantunut maailmaan enemmän. Eikä tänä äitienpäivänä tarvitse jännittää niin kuin tuolloin ♥

AURINKOISIN ÄITIENPÄIVÄTERKUIN,