lauantai 12. toukokuu 2018

Mökkikukkasia & yksi kuviin eksynyt

HYVÄÄ HUOMENTA IHANAT!

Kesäaamuissa on sitä jotain ♥ Tänä aamuna tosin meillä on herätty tavanomaista lauantaiaamua aiemmin, sillä pian on lähtö tyttöjen tanssin kevätnäytökseen. Sitä ennen veli ja heidän esikoisensa tulee meille hiustenlaittoon. Siis esikoiselle ja meidän tytöille laitetaan hiukset, ei veljelle. Onni on naapurin Anne, joka ne tulee laittamaan. Pitäisi itsekin opetella nuo lettitouhut, mutta kun on kyse muidenkin kuin vain omien lasten hiuksista, niin parempi turvautua henkilöön, joka saa kaksi ranskalaista lettiä / tanssijan pää tehtyä niin, että kestävät tanssin pyörteissä :D

Jos kesäaamuissa on sitä jotain, niin sitä jotain on ehkä vielä vähän tuplaten enemmän kesäisissä illoissa. Toissa iltana karkasimme miehen kanssa kaksistamme mökille. Lapset halusivat jäädä kotiin ja se heille tällä kertaa suotiin. Mikäs tuolla mökillä kaksistaan oli ollessa. Istutimme kesäkukkia ja saunoimme ilman, että koko ajan joku lähti viilentymään saunan kuistille. Paistoimme ennen kaupunkiin lähtöä grillissä makkarat ja dippasimme niitä sinappiin, jonka päiväys oli aikapäiviä sitten mennyt umpeen.

Mökkikukat tuottavat joka vuosi vähän päänvaivaa, sillä välillä saattaa olla liki pari viikkoa, ettei mökille ehditä. Tänä vuonna päädyin mökkikukissa pelargonioihin. Punaisiin ja valkoisiin. Lisäksi otin riskin ja ostin tuollaista pientä valkokukkaista roikkuvaa ruukkuihin sekä sitten tuollaista toista, ilman kukkia. Huomaatteko tästä mun sangen sujuvasta kukkaslangista, kuinka ammattilainen mä näiden asioiden suhteen olen? ;) Sen osaan onneksi kertoa, että sinisiä orvokkeja ostin myös. Laiturille yhteen ruukkuun sekä tuohon keittiön ikkunan alle olevalle pöydälle.

Mansikka pääsi roikkumaan kesähuoneen katosta ja 10 Polka-mansikkavarpua (varpua?) istutin mökin entisten omistajien jättämään istutuslaatikkoon. Runsasta satoa odotellessa. Tänään otan mökille mukaan takapihalta vielä raparpereja. Ne kun tuntuvat olevan sellaista sorttia, että kestävät kylmää, kuumaa, sadetta ja kuivaa. Täydellisiä siis tuonne saariolosuhteisiin.

No mitäs tuo yksi sitten? Tuo kesäkukkien joukkoon eksynyt lippispää? Jäättekö te joskus tuijottamaan kumppanianne ja tunnette sellaisen lämpimän tuulahduksen tuossa rinnassa? Sellaisen, joka saa sukatkin pyörimään jaloissa? Tuon hetken jälkeen nappasin kameran ja pyysin toista katsomaan kameraan. Eipä se sitä tunnetta teille välitä, mutta kuvaa katsoessani omat suupielet kääntyvät hymyyn ja nenän varsi nyrpistyy hieman. Ehkä se on tuo parransänki, tiedä häntä…

Mutta hei sen tiedän, että ellei nuo mun tämänvuotiset kesäkukat selviä hellässä huomassani, niin nuo pari kauniin punaista silkkihortensiaa takuuvarmasti selviää. Kukat ovat vähän niin kuin rakkaus, niitä pitää helliä ja hoivata 

AURINKOISTA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,

PS. täytyy vielä hehkuttaa, että vaikka en nyt ihan hirmuinen Cheek-fani ole ollutkaan, niin eilisen keikan jälkeen musta taisi sellainen kyllä tulla :) Menin sinne asenteella, että ”mitä sitä nyt ei lasten eteen tekisi” ja huomasin loppujen lopuksi olevani ehkä eniten fiiliksissä meistä neljästä. Se eka näkemäni konsertti oli hyvä, mutta kyllä tuo eilinen oli sata kertaa parempi!


Kommentoi