perjantai 04. toukokuu 2018

Arkipäiväistä sinulle – elämys toiselle

HEIPPA IHANAT!

Viime sunnuntaista lähtien ajatukseni ovat tämän tästä palanneet erääseen naishenkilöön, kenet tavattiin Tobyn kanssa lenkillä. Tuohon kovin kauniisti ja arvokkaasti ikääntyneeseen, mutta silminnähden jo hauraaseen vanhukseen. Katselimme koiran kanssa lenkkipolun varrella olevassa rutakossa hyppiviä vesikirppuja ja tapani mukaan höpötin ääneen. Näin kaukaa lähestyvän rouvan ja mielessäni ajattelin, että kuinka hienoa että toinen jaksaa vielä sauvakävellä, vaikka ikää oli varmasti reilusti yli 80-vuotta. Lähemmäksi tultuaan sain häneen katsekontaktin. Hymyilin ja hän hymyili takaisin. Jatkoin vesikirpuista ääneen höpöttämistä, kunnes tajusin, että tuo vanha rouva oli pysähtynyt taaksemme. Ei sanonut mitään, katsoi vain lammikon pinnassa väreileviä vesimuodostelmia.

”Kyllä luonto on sitten kaunis.” sanoin ääneen ja nousin ylös katsomaan vanhusta. Huomasin, että hänellä oli silmät kostuneet. Luulin sen johtuvan iän tuomasta kuivuudesta. ”Sitä minäkin tässä juuri jäin katsomaan.” hän sanoi ja katsoi tuota valkoista karvaista kaveriamme. Siitä aloimme sitten juttelemaan. Hänen koirarakkaudestaan ja siitä, kuinka haluaisi koiran, mutta ei niin korkealla iällä enää voinut ottaa. ”Asun kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja siinä on jo tekemistä, että jaksan itse kavuta raput.” rouva jatkoi. Hetken ajattelin, että koirahan voisi tuoda mukavaa vaihtelua elämään ja kyllähän sellainen jo raput kapuaisi itsekseen ylös. Kunnes tajusin, että ehkä rouva ei tosiaan jaksaisi viedä koiraa ulos tarpeilleen montaa kertaa päivässä, sillä raput olivat haasteelliset. ”Sitäpaitsi, ei minulla ole ketään tukiverkostoa kuka auttaisi koiran kanssa. Olen ihan yksin. Ja mitä sille koiralle sitten tapahtuisi, kun minä tästä jonain päivänä…” hän jätti lauseen kesken ja pyyhkäisi silmäkulmaansa.

Tuossa vaiheessa huomasin itsekin pyyhkiväni silmäkulmaani. Juttelimme vielä hetken aikaa ja jopa Toby, jolla on aina kiire touhuttaa eteenpäin istui ihan hiljaa vieressäni ja kuunteli. Lopulta toivotin vanhukselle mukavaa sunnuntaita ja kevään jatkoa. Käännyin jatkamaan matkaa toiseen suuntaan. Kuulin selkäni takana hauraan äänen: ” Odota…piti vielä sanoa kiitos. Kiitos sinulle nuori nainen tästä ihanasta elämyksestä.” 

Siinä missä itselleni on ihan arkipäivää jutella tuntemattomillekin ihmisille, aloittaa keskustelu vaikka tavaratalon hississä tai lenkkipolulla, koki tuo kaunis ja hauras vanhus keskustelumme elämykseksi. Siinä missä itselläni on ympärilläni suuri joukko ihmisiä, keiden kanssa keskustella, ei tällä rouvalla ole välttämättä päiväkausiin juttuseuraa lainkaan. Se sai minut pohtimaan jälleen sitä, kuinka paljon meillä täällä Suomessa on yksinäisiä. Varsinkin yksinäisiä vanhuksia. Mitäs jos tänä viikonloppuna yritettäisiin jokainen antaa edes yksi elämys jollekin. Se voi olla vaikka vain hymy satunnaiselle vastaantulijalle. Muutama vaihdettu sana tai pään nyökkäys tervehtimisen merkiksi.

Tänään myöhään illalla saan reissussa rähjääntyneen jälleen kotiin. Huomenna suuntaamme aamusella mökkivenerantaan. Sen verran kuulimme paikalliselta ilmapumpun korjaajalta, että järven pitäisi olla auki. Sitä odotellessa :) Jokohan se mökkikausi tästä nyt viimeinkin starttaisi?

PERJANTAITERKUIN,


16 Responses to “Arkipäiväistä sinulle – elämys toiselle”

  1. Ama sanoo:

    Moikka! On kyllä häkeltävää, miten pienillä teoilla voi olla suuri merkitys! Onko sinulla mahdollisuutta käydä joskus tuon vanhan naisen kanssa kävelyllä,että hän saisi kokea vielä uudelleen vielä ehkä hienomman kokemuksen?

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Ama

      ja hei sanos muuta ♥

      Voi kun joskus vielä tähän rouvaan törmäisin lenkillä niin varmasti kysyisin, kaipaako kaveria kävelyilleen :)

      Ihanaa viikonloppua! ♥

  2. Anni sanoo:

    Heippa,
    Olipa ihana kirjoitus. Täällä minäkin pyyhin silmäkulmiani kahvilassa. Toit varmasti vanhukselle iloa moneksi päiväksi.

    Ihanaa viikonloppua!
    Anni

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Anni

      ja kiitos ♥

      Tuo tilanne oli niin herkkä. Toisaalta myös surullinenkin ja siitä jäi sellainen kaihoisa olo. Toivottavasti vielä näkisin tuon rouvan uudelleen :)

      Kiitos samoin sinne, kivaa viikonloppua ♥

  3. Titti sanoo:

    Voi miten koskettava tarina, pala kurkussa pyyhin silmiäni.❤️

    • Maria Maria sanoo:

      Kiitos kaunis Titti ♥

      Mulla meni koko loppu lenkki kans vähän herkistellessä. Vieläkin herkistyttää, kun ajattelenkin tuota ihanaa rouvaa :)

      Kivaa viikonloppua ♥

  4. Susa sanoo:

    Niin totta tuo, että luonto on niin kovin kaunis… Kun vaan tämän kiireisen arjen keskellä muistaisi aina välillä pysähtyä sitä katsomaan. Me täällä lossissa matkataan kohti mökkiä ja mä niiskutan kyyneleet silmissä sun ihanalle tapaamiselle ❤️ Voi elämä miten ihana vanha rouva <3 Itsellä olisi kyllä tuossa tilanteessa tullut ihan kunnon itku. Vaikka en täällä saaressa viikonlopun aikana saakaan tilaisuutta hymyillä vastaantulijoille, niin yritän olla oikein extrakiltti näille omille rakkaille ja halata tuota karvanoppaa vielä tavallistakin enemmän. Ihanaa viikonloppua Maria sinulle ja perheellesi! Sulla on kultainen ❤️

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Susa

      ja ah ihanuus, te pääsette mökille :) Toivottavasti mekin nyt päästään huomenna!

      Kiitos kaunis ♥ Jossain vaiheessa elämää tunsin, että vähän kärsin siitä liiasta empatiasta ja suuresta sydämestä, mutta tänä päivänä osaan sitä arvostaa.

      Ihanaa viikonloppua, nauttikaa ♥

  5. Piia sanoo:

    Voi kun tapaisitte tuon rouvan kanssa vielä toistekkin ❤️ Nyky-yhteiskunnassa on niin paljon kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä että pahaa tekee. Tällaiset pienet teot levittävät hyvää mieltä. Mun mielestä myös tärkeää puhua ja kirjoittaa niistä, jakaa sitä ympärilleen.
    Itse lohdutin taannoin bussipysäkillä itkuun purskahtanutta pientä koululaista, joka oli myöhästynyt bussista. Meidän aikuisten velvollisuuskin on näyttää varsinkin lapsille, että välitetään.
    Mökkiviikonloppua teille!

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Piia

      ja sanos muuta ♥ Pitää pitää silmät auki ja mennä tuota samaa lenkkiä. Se on ihan totta, että maailmassa on nykyään välinpitämättömyyttä. Varsinkin sellaisien asioiden suhteen, joissa olisi parempi välittää. Toisaalta taas tuntuu, että sitten taas joissain asioissa puututaan ehkä liikaakin toisten tekemisiin. Sellaisissa, joissa ei olisi tarvetta :)

      Voih, ihana sinä ♥ Voin vain kuvitella tuon pienen koululaisen hädän ja sen halauksesi tuoman helpotuksen.

      Ihanaa alkanutta viikkoa sinne!

  6. johanna sanoo:
  7. Krista sanoo:

    Mitäpä jos Tobysta tulisi kaverikoira mummolle.
    Voi kunpa tapaisit mummukan vielä ja teillä olisi aikaa käydä hänen luonaan silloin tällöin tai jopa ulkoilisitte yhdessä.

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Krista

      ja hei tuota samaa ajattelin. Toby olisi oiva koirakaveri ♥

      Sydämestäni toivon, että näkisimme mummukan vielä uudelleen :) Voisimme tosiaan lenkkeilläkin yhdessä. Toinen kun näytti kovin olevan juttuseuran tarpeessa ♥

      Aurinkoista alkanutta viikkoa!

  8. Kaura sanoo:

    <3 Voi, Ihana kohtaaminen teillä. Spesiaali teille kummallekin, ja jää varmasti mieleen. :) Mukavaa viikonlopun jatkoa :)

    • Maria Maria sanoo:

      Heipsun Kaura

      ja hei todellakin ihana tapaaminen ♥

      Rakastan jutella vanhempien ihmisten kanssa, heillä se elämänkokemus tulee niin jutuissa ilmi. Ihana imeä sitä tietoa, mikä heillä on. Vastaavasti antaa heille takaisin meidän nuorempien juttuja :)

      Kivaa alkanutta viikkoa!

Kommentoi