sunnuntai 29. huhtikuun 2018

Suloisen sunnuntaiaamun ajatuksia

HEIPSULIHEI JA HUOMENTA!

Täällä vielä pötkötellään sängyssä pikkuisemman, Martta-koiraa katsovan kullannupun ja erään pienen valkoisen unikaverin kanssa, joka on kerällä tuossa jaloissani. Tänä sunnuntaiaamuna ei ole kiire vielä minnekään. Sitten kun synttärisankari juhlavieraineen herää, olen luvannut heille croissant-aamiaisen. Mutta siihen asti ajattelin pysyä vällyjen välissä.

Viikonlopun juhlaputki oli erittäin onnistunut. Hauska oli seurata, miten 11-vuotiaiden jutut eroavat 13-vuotiaiden jutuista. Ja voin kertoa, että ne eroavat paljon! 🙂 Hauska oli myös huomata, miten molemmat ikäryhmät ovat vuosien saatossa tulleet omatoimisimmiksi juhlijoiksi. Eilen illalla sain jopa mahdollisuuden kesken juhlien käydä lenkillä. Ja hei missä ihanassa keväisessä säässä! Tuossa ennen Tahmelan rantaa pysähdyin kuuntelemaan ja valehtelematta kuului ainakin kuuden eri linnun laulanta.

Joutsenpari lipui kohti lokkeja ja kanadanhanhipari oli rantautunut ihan kuvausetäisyydelle. Pispalan harjun värikkäät talot nauttivat keväisestä ilta-auringosta ja ellei olisi huomioinut sitä seikkaa, että puissa ei ole lehtiä, niin kelin puolesta olisi mennyt ihan kesäillasta. Eilen lenkillä mietin sitä, että kuinka paljon vanhemmuus on tuonut lisää. Kuinka paljon sitä tulee tehtyä lasten tähden.

Ei se aina ollut omasta mielestäni maailman ihaninta vetää kurahaalarirallia ja istua hiekkalaatikon reunalla päivästä toiseen. Mutta se tuli tehtyä lasten tähden. Vuosittain on tullut järjestettyä toisille kivoja synttäreitä. Lasten tähden. Aina puhutaan vanhempien velvollisuudesta. Mä kokisin asian niin, että kun kerta on saanut kunnian olla vanhempi, niin kaikki nämä jutut ovat sellaisia etuoikeusjuttuja eikä velvollisuuksia. Jopa suurin osa kasvatusjutuista. En koe, että mulla olisi esimerkiksi velvollisuus kasvattaa näistä meidän primadonnista kelpo kansalaisia. Vaan mulla on suuri etuoikeus näin tehdä.

Lasten ilo on oma iloni myös. Mikään ei ole palkitsevampaa ja sydäntä lämmitävämpää kuin kuulla se kikatus. Tai nähdä ilo, odotus ja pieni jännitys oman lapsen silmissä. Kuten näissä eilen ennen synttäreitä otetuissa kuvissa esikoisen silmissä ♥ Molemmat lapset ovat odottaneet tätä sunnuntaita kuin kuuta nousevaa; pidämme tyttöjen päivää aamusta iltaan. Tai puolesta päivästä iltaan. Mennään vähän hummailemaan kaupungille ja olen luvannut synttärilahjaksi ostaa molemmille vähän vaatteita. Illalla löydetään vielä toivottavasti joku leffa, jonka äärellä päättää kiva juhlaviikonloppu. 

Vielä ei kuulu mitään heräilyn ääniä alakerrasta, joten taidan tarttua ihkaensimmäiseen Maria Wern -kirjaani. Kuin huomaamatta olen siihen aivan koukuttunut. Luulin, että Fjällbacka -sarjan jälkeen ei mikään ruotsalainen dekkarisarja tunnu miltään. Ihana huomata, että väärässä olin 🙂

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,


4 Responses to “Suloisen sunnuntaiaamun ajatuksia”

  1. Nina sanoo:

    Kiva että joku muukin on koukuttunut Werneihin. Itse vetäisin kaikki silloiset 15 kirjaa yhdessä kesässä. Leffatkin on ok, mutta kirjat on mun juttu kun Werneistä puhutaan (luin ensin kaikki kirjat). Sen sijaan Fjällbacka-kirjat ei tuntuneet miltään kun olin ensin nähnyt leffat. Siitäkin syystä olen outo että ruotsalaiset dekkarit on vaan luettava ruotsiksi. Entä uppoaako Mari Jungstedt?

    • Maria sanoo:

      Moikka Nina!

      Ja anteeksi, kun vastaamiset nyt vähän kestää ♥

      Hei juu, musta tuntuu että mäkin vetäisen nuo kaikki kerralla. Niin koukuttavia ovat. Mutta vähän raakoja.

      Mä en ole nähnyt kumpiakaan (Wernejä tai Fjällbackaa) leffoina, sen takia nuo kirjat tuntuvat niin ihanilta 🙂

      Kivaa iltaa ♥

  2. Kaura sanoo:

    Ihana juhlaviikonloppu sulla ollut tyttöjen kanssa. 🙂 Kivaa Vapun aikaa teidän porukalle! <3

    • Maria sanoo:

      Moi Kaura

      ja hei sanos muuta – en muistakaan koska oltaisiin oltu tyttöjen kanssa noin tiivisti yhdessä 🙂

      Kiitos ja ihanaa vappupäivää sinnekin ♥
      PS. varsin sateinen vappupäivä, mutta onneksi huomenna pitäisi taas paistaa 🙂

Kommentoi