tiistai 10. huhtikuun 2018

Lapset haluavat leipoa; uhka vai mahdollisuus?

HELLUREI TIISTAIHIN!

Tänään on tullut vietettyä aikaa keittiössä ja kuten olen kertonutkin, niin keittiö on yksi lempparipaikoistani täällä kotona 🙂 Tätä nykyä siitä on kehkeytymässä myös tyttöjen lempparipaikka. Meillä on tuo esikoinen ollut aina kiinnostunut ruoanlaitosta ja leivonnasta, mutta nyt olen ilokseni huomannut, että tuo pikkuisempi on samoilla jäljillä. Oli aika, kun ehkä hieman tuskailinkin esikoisen leivontainnostuksen kanssa. Varsinkin niinä kertoina, kun ei itse oikein ehtinyt katsomaan sivusta, että miten homma sujuu. Tietäen, että vaikka keittiöstä tulvahtaa ihanat tuoksut, on keittiön yleisilme kuin pommin jäljiltä.

Jossain vaiheessa oli pakko muuttaa omaa suhtautumistani asioihin; tykkään että ruoanlaitto- ja leivontataidot on yksiä niitä sellaisia elämän perustaitoja, joiden kanssa on aikoinaan hyvä muuttaa kokeilemaan siipiä omaan kotiin. Sen takia yritän ajatella, että lapset leivontapuuhissa ovat ennemminkin mahdollisuus kuin uhka 🙂

Esikoisen päästän keittiöön hyvillä mielin ystäviensä kanssa, sillä tiedän että esimerkiksi hellan ja uunin käyttö on hallinnassa. Pienemmän kanssa opetellaan juuri nyt sitä, miten hellaa käytetään ja miten uuni laitetaan päälle. Lauantaina kauppareissun yhteydessä kävimme kirjastossa, koska toinen halusi lainata keittokirjoja. Ihan vielä tuolloin kirjastoon ajaessamme ei käynyt mielessäni, että olisihan niitä kotonakin ollut. Siinä hyllyjen välissä tulimme tulokseen, että turha lainata, sillä suurin osa kirjoista, joita ajatteli lainata löytyvät kotihyllystä. Hei jotain iloa siitäkin, että olen kirjahamsteri 😉

Otti pari kolme kirjaa keittiön pöydälle ja alkoi selaamaan. Tyhjälle paperille kirjoitteli kiinnostavien reseptien nimiä ja yhdessä tuumin päädyimme tekemään Leila leipoo -kirjasta tuon suussa sulavan uunissa paistettavan juustokakun. Pari kertaa sitä olenkin tehnyt tyttöjen synttäreille vuosien varrella, joten tiesin mitä odottaa lopputuloksesta.

Opettelimme mittayksiköiden käyttöä ja reseptin lukutaitoa. Itse olen kantapään kautta opetellut, että ennen kuin ryhtyy mihinkään leivonta- tai ruoanlaittopuuhiin kannattaa kahlata läpi se pisinkin resepti. Sillä jossain kohtaa on fiksuinta käyttää omaa järkeä esimerkiksi työjärjestyksessä. Opetin, että uuni kannattaa aina laittaa lämpiämään ensimmäisenä, vaikkei se uuni tänä päivänä kauaa lämpenekään. Kerroin, että yleensä on hyvä mittailla raaka-aineet, mutta itse harvoin niitä mittailen 😀 Tämä aiheutti luonnollisesti hämmennystä.

Siinä vaiheessa kun kakkuun piti ripsotella mustikoita huomasin pakkasessa käynnin jälkeen pienen kokkiapulaisen kadonneen jonnekin. Huhuilin ja kuulin olohuoneen sohvalta voipuneen äänen: ”Äiti, mä en jaksa enää leipoa!” Sillä sekunnilla soi myös ovikello ja kokkikolmonen ryntäsi huoneeseensa ystävien kanssa. Siinä kakkua uuniin laittaessani mietin, että kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä pitää vielä vähän treenata 😉

Hilkulla oli, ettei kakku palanut pohjaan. Siihen tuli sellainen hyvin paistunut maku, sillä jätin sen vähän liian pitkäksi aikaa uunin jälkilämpöön (kiitos Tapparan jännittävän pelin). ”Äiti, tää meni pilalle…en osaa leipoa!” Kerroin, että se on sellainen juttu leivontaprojektienkin kanssa, että vain tekemällä oppii. Sitä paitsi, kakku onnistui erittäin hyvin!

Meillä on tulevana viikonloppuna oikein juhlaviikonloppu; lauantaina maailman parhaimman appiukon 70-vuotisjuhlat, sinä iltana rakkaan ystäväperheen esikoisen juhlat ja sunnuntaina vietämme meidän tyttöjen sukulaissynttäreitä. Jossain vaiheessa pitäisi ehtiä leipoa, mutta missä vaiheessa on vielä arvoitus. Ehkä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä? 😀 Onneksi tytöt ovat luvanneet tehdä perjantaina pikkupitsat ja kinkkupaparikapiirakan. Muuten mietin, että olisikohan ihan hölmöä mennä vain kakkulinjalla? Täytekakun lisäksi tekisi pari kolme kakkua eikä mitään muuta.

Haaveissa siintää tuo kuvissa näkyvä valkosuklaamustikkajuustokakku, mangojuustokakku sekä joku ihanan syntinen raakasuklaakakku. Täytekakun sijaan taidan peesata veljen vaimoa ja tehdä ihanan keväisen ja raikkaan britakakun vadelmarahkatäytteellä. Ja sitten tosiaan suolaisina pikkupitsat ja kinkkupiirakka. Eiköhän noilla jo pärjää? 🙂 Instastoriessin puolella seuraavat saivatkin esimakua viime viikolla leipomistani sokerittomista muffinsseista. Niistä tuli ältsin hyviä. Huomenna reseptiä luvassa tänne blogiin!

AURINKOSIN TIISTAITERKUIN,


4 Responses to “Lapset haluavat leipoa; uhka vai mahdollisuus?”

  1. Kaura sanoo:

    Ihana kakku! <3 Niin huolellisen ja tarkan näköistä leivontaa 🙂

    • Maria sanoo:

      Heipsun Kaura

      ja kiitos, kakku onnistui pikkuleipurin leipomana oikein hyvin ♥

      Aurinkoista keskiviikkoiltaa! 🙂

  2. Jenni sanoo:

    Onpa hyvännäköinen kakku! Innolla odotan sokerittomien muffinsien reseptiä! Yritän päästä sokerikierteestä eroon, kun tuntuu että makeanhimo on aina ruokailujen jälkeen huipussaan.

    • Maria sanoo:

      Moikku Jenni

      ja kiitti ♥

      Kakku oli myös niin hyvää…sen palan mitä maistoin 😀

      Nyt on reseptiä tarjolla tämän päivän postauksessa!

      Ihanaa keskiviikkoiltaa 🙂

Kommentoi