torstai 05. huhtikuu 2018

Ylämäen jälkeen tulee aina alamäki

HELLUREI!

Aamusta tein pari tuntia töitä ja sitten se koitti; tämän kevään eka juoksulenkki. Olin tsempannut itseäni jo eilisestä lähtien ja oikeastaan odotin sitä, että pääsen juoksemaan. Lähdin kotoa ja kävelin muutaman minuutin reippaasti. Sen jälkeen juoksin minuutin ja kävelin minuutin 40 minuutin ajan. Jo alkumatkasta huomasin, että olin lähtenyt juoksemaan tuota reittiäni siihen suuntaan, mihin en yleensä lähde juoksemaan. Siihen suuntaan, missä ylämäkiä löytyy enemmän kuin laki sallii.

Siinä vaiheessa, kun jälleen kerran totesin juoksevani ylämäkeä ylös olin jo ihan varma, että universumilla on jotain hampaankolossa. Miten nuo rytmitykset voikin mennä niin ketaralleen, ajattelin. Jos olisin itse saanut valita olisin kävellyt ylämäet ja juossut tasaiset kohdat. Luonne ei antanut kuitenkaan periksi muutaa rytmiä :)

Sitten tuli lenkin loppupuolisko ja huomasin jalkojen rullaavan alamäissä kuin itsestään. Lenkillä mietin, että kuinka eurofinen olo onkaan. Lenkin jälkeen mietin, että miksen lähtenyt aiemmin. Tai ylipäätään, miksi mun juoksuharrastus ajoittuu nykyään vain kevääseen, kesään ja syksyyn. Ne pari kolme talvea, kun juoksin läpeensä osoittivat, että talvijuoksustakin voi oppia tykkäämään.

Niin tuolla juoksulenkillä kuin elämässä yleensäkin se tuppaa menemään niin, että ylämäkiä seuraa alamäet. Olen huomannut, että välillä kun tuntuu että on aivan liikaa kaikkea, niin jälkikäteen sitä miettii että miksi tuli tuskailtua. Yhtäkkiä sitä huomaa, että elämä soljuukin ihan mukavasti eteenpäin. Näin ainakin meillä tavallisilla ja terveillä mattimeikäläisillä, joilla on asiat perustasolla hyvin. Meillä, jotka välillä tuppaamme valittamaan vähän pienestä. On mukamas kiirettä, vastoinkäymisiä ja mikään ei natsaa. Tietämättä todellisista ylämäistä mitään.

Noina hetkinä teen mielikuvaharjoitteluita siitä, että pian pääsen ylämäen huipulle ja se alamäki tulee. Jaksaa jaksaa. Samalla mietin sitä, kuinka onnellinen olen, että mulla on vielä toivoa siitä alamäestä. Että se siintää jossain edessä. Kaikilla ei näin ole. Voi olla pitkäaikaista työuupumusta, josta ei löydä ulospääsyä. Voi olla masennusta, jossa tunnelin päässä ei näy valoa. Tai voi olla joku muu sairaus, esimerkiksi parantumaton sellainen, jossa loppuelämä on pelkkää ylämäkeä. Taistelua elämänlaadusta. Kunnes alkaa se helpotuksen tuoma alamäki. Jossain muualla kuin täällä elämässä.

Itselleni elämän pisin ja raskain ylämäki oli tammi-kesäkuussa 2016. Joka ikinen aamu herättyäni parin tunnin yöunien jälkeen, se iski ekana mieleeni. Onko tämä viimeinen päivä, kun saamme pitää äidin luonamme? Joka ikinen ilta sänkyyn mennessä sitä tuli pyydettyä helpotusta. Ei vain itselle vaan lähinnä äidille. Muistan, että mitä lähemmäs loppua mentiin ja se ylämäen huippu alkoi näkyä, olo helpottui päivä päivältä. Mikä saattaa kuulostaa karulta joidenkin korvaan. Mutta tieto siitä, että jatkuva tuska ja suru loppuu pian sai olon ja mielen keventyneeksi. Sydän keveni vasta myöhemmin, alamäen alettua hautajaisten jälkeen. Siinä alamäessä elämä alkoi pikkuhiljaa palautua omiin uomiinsa. Pystyi hengähtämään pitkästä aikaa ja kuuntelemaan oman itsensä tarpeita. Osasi nauttia siitä elämän tasaisesta kulusta.

Ainakin omalla kohdallani elämän ylämäet, niin pienet nyppylät kuin nuo mount everestitkin, ovat opettaneet enemmän kuin mikään muu. Välillä sitä harmittelee, että onko elämän pakko opettaa tiettyjä asioita niin raa’alla kädellä, mutta ilman noita ylämäissä tarpomisia ja vuodatettuja kyyneleitä en usko, että olisin ihmisenä se mikä olen. Että pystyisin nauttimaan elämästä niin kuin nautin. En väitä, että pienistä asioista nauttimisen jalo taito ansaitaan vasta kärsimyksen kautta, mutta omalla kohdallani tämä pitää paikkansa.

Tämän päivän suurin ylämäki, juostujen ylämäkien lisäksi on tuo infernaalinen pyykkivuori yläkerran kylppärissä :) Se tuntuu tuskaiselta juu, mutta hei miettikääs sitä olotilaa sitten, kun se pyykkivuori on taltutettu. Ylämäkeen lisätään vielä muutama excel-tiedosto, joka pitää täyttää sekä yhdet kuvaukset. Tämän päivän ylämäet ovat luokkaa ”antaisin mitä vaan, jos ne olisivat aina tätä luokkaa!”. Nautinnollisia ylämäkiä, jotka kuuluvat elämään. Joiden ansiosta illalla voi hyvillä mielin lähteä vähän humputtelemaan kaupungille koko perheen voimin.

Elämä on ihanaa 

TORSTAITERKUIN,


18 Responses to “Ylämäen jälkeen tulee aina alamäki”

  1. Laura sanoo:

    Hyvä kirjoitus ja vitsi miten hyvät kuvat ! :)

    • Maria Maria sanoo:

      Moikku Laura

      ja hei voi kiitos ♥

      Jotenkin farkku, beige ja valkoinen sopii ihan älyttömän hyvin yhteen. Kuviin lisäsin vielä valkoisen korostusta ja avot! :)

      Ihanaa torstaita!

  2. Kide sanoo:

    Tätä oivaltavaa, kaunista ja myötätuntoista kirjoitusta oli ilo lukea, kiitos!

    • Maria Maria sanoo:

      Kiitos Kide ♥

      Se on jännä juttu, miten tuolla lenkillä saa samalla tuuletettua ajatuksia ja oikeastaan kaikki ne parhaimmat ajatukset ovatkin syntyneet juuri juoksutossuja ulkoilutettaessa :)

      Kivaa torstaita!

  3. Hanna sanoo:

    Nyt kyllä osui niin, että hanat aukesivat. Taidan lukea tämän tekstin vielä monta kertaa. Ylämäessä tarvotaan tällä hetkellä hiki otsassa ja tuskanhiki niskassa ja valtava kivireki perässä. Pakko päästä ylös asti. Että saa heitettyä kivet kaaauas jonnekin.

    Kiitos <3

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Hanna

      ja hei kiitos – lähettelen sinne sinulle oikein paljon haleja ja tsemppejä sekä voimia ♥

      Elämä helpottaa vielä, usko pois!

  4. Päivi sanoo:

    Kiitos, että haluat ja jaksat tehdä blogiasi. Tekstit ja kuvat ovat aina hyviä ja niistä välittyy elämisen maku sen takia blogisi on oma suosikkini ja ainoa jonka luen päivittäin. En ole ennen kommentoinut, mutta nyt rohkaisin mieleni ja haluaisin esittää postaustoiveen. Me asumme myös vanhassa talossa, johon tehdään tänä vuonna keittiöremontti ja koska teidän remonttinne on onnistunut hyvin ja lopputulos on kaunis, niin toivoisin keittiö postausta missä kertoisit remontista keittiön osalta, materiaalivalinnoista, toimivuudesta ja onko lopputulos edelleen mieleinen jne. Hyvää kevään jatkoa!

    • Maria Maria sanoo:

      Moi Päivi

      ja kiitos ♥ Ilo on täysin minun puolellani; rakastan tehdä blogia :)

      Ja hei ihanaa, että jätit kommenttia :) Ilman muuta voisin tehdä tuollaisen koontipostauksen! Laitan sen samantien tuonne luonnoksiin odottamaan sisältöä :)

  5. Sari Riekkola sanoo:

    Hyvä kirjoitus ja makeat kuvat, kaunis sinä <3

    • Maria Maria sanoo:

      Heissan Sari

      ja kiitos kaunis ♥

      Välillä sitä saa päähänsä kuvailla itseäänkin, vaikkei välttis siellä kameran toisella puolella niinkään viihdy ;D

  6. Maarit sanoo:

    Hieno kirjoitus sinulla. Samaistun siihen. Kauniita kuvia myös.

    Minullakin tavoitteena aloittaa juoksuharrastus nyt useamman vuoden tauon jälkeen uudelleen. Viime keväänä pääsin jo hyvään vauhtiin, mutta sitten se taas arjen pyörityksen alettua syksyllä jäi. Toisi kyllä niin paljon jaksamista ja hyvää oloa arkeen, että täytyy nyt yrittää tsempata enemmän.

    Mukavaa viikon jatkoa sinne!

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Maarit

      ja lämmin kiitos ♥

      Ja hei hurjasti tsemppiä sinne juoksuharrastuksen pariin. Se on aivan totta, että sen avulla arjessa jaksaa paljon paremmin. Mä laitoin nyt seuraavalle neljälle viikolle kalenteriin ylös juoksupäivät. Toki niitä voi tarpeen mukaan vaihtaa, mutta pyrin pysymään aikataulussa :)

      Kiitos ja sinne myös ihanaa viikonloppua!

  7. Upeita kuvia ja värikombo on magee

    Syvällinen teksti…pystyin samaistumaan moneenkin juttuun. Mutta se on varmaa, että tasaista ei ole koko elämä. Eikä pidä ollakaan. Muuten me ei opita mitään!

    Puss och kram från Lappland

    • Maria Maria sanoo:

      Heipsun Tanja

      ja kiitos sullekin ♥

      Sinä jos kuka kanssa tiedät sen, että ylämäki voi olla raskas ♥ Mutta kuten sanoit, niin muuten me ei opittaisi mitään!

      Hei puss och kram takaisin ja toivotaan, että ne lumet sulaa pian :D

  8. Kaura sanoo:

    Onpas ihana raikas look sinulla. :) Hyvin, ja kauniisti kirjoitit. <3

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Kaura

      ja kiitos ♥

      Sininen, valkoinen ja beige toimii aina :) Harvoin tulee tätä nykyä pidettyä tummansinisiä farkkuja (ja vielä tuollaisia kireitä!), mutta piristi kyllä mukavasti päivää!

  9. Meri sanoo:

    Ihanasti kirjoitit, kiitos❤ Ja ihana asu. Mistä olet löytänyt tuon paitapuseron? Minulla on hakusessa hyvin istuva ja kauniisti laskeutuva valkoinen paitapusero☺

    • Maria Maria sanoo:

      Kiitos kaunis Meri ♥

      Kuule tuo paita on H&M:ltä ja sellaista ihanan pehmeää ja laskeutuva materiaalia. Vaikken yleensä kotipäivinä juuri pukeudukaan kauluspaitoihin, niin tuo tekee poikkeuksen. Se on niin mukava päällä :)

Kommentoi