keskiviikko 04. huhtikuun 2018

Takaisin ruotuun ja liikunnan pariin tauon jälkeen

HEISSULIVEI IHANAT!

Huihai ja haipakkaa – tuntuu, että en ole viime aikona lainkaan ehtinyt niin usein blogin pariin kuin mitä olisin halunnut. Kevät on töissä kiirettä enkä valita sen suhteen lainkaan (päinvastoin), mutta siinä missä joinain päivinä ehtii luonnostelemaan blogipostauksia kahvitauoilla ei ole nyt ehtinyt juuri edes kahvitaukoa pitämään. Mutta hei, loppuviikolle on pari päivää omistettu likipitäen kokonaan tälle toiselle rakkaalle työlleni. Ja teille. Kuten kerroin, niin pääsiäisloman antama tila sai aikaan sen luovuuden kukoistuksen, jota tässä bloggaustouhussakin tarvitsee. Postausideoita sikiää kuin leskenlehtiä ojanpientareilla. Enää puuttuu se toteutusaika näille postauksille. Tänään liikuntajuttuja, josko sitä saisi itsekin tästä kirjoittelusta motivaatiota!

En voi käsittää, miksi se tuntuu joka ikinen kerta niin ylitsepääsemättömältä. Miksi sitä keksii tekosyitä tekosyiden perään, että miksi ei. On kiire, on pyykkiä pestävänä, tuulee, urheiluhousut on hukassa ja niin eteenpäin. Nimittäin se, miksi liikuntatauon jälkeen on niin kovin vaikea lähteä uudelleen liikkumaan.

Meillä tuli mies kipeäksi ennen hiihtolomareissua ja jostain syystä oma urheiluharrastuksenikin tyssäsi siihen. Voi miksi miksi? Hiihtolomareissulla tuli käytyä pari pikaista salia ja reissun jälkeen sairastuin itse. Koska taudin laadusta ei ollut oikein tietoa ja kroppa kaipasi lepoa, niin päätin jatkaa treenaustaukoa. Rajansa toki kaikilla tauoilla. Parin viikon jälkeen itsekin tajusin, että teen sen vain omasta mukavuudenhalustani ja silkasta laiskuudesta. Silloin kun urheiluputki on päällä, niin se laiskuus katoaa tyystin. Mutta noiden treenitaukojen aikana se laiskuus triplaantuu.

Reilu viikko takaperin oltiin taas tilanteessa, että mies veti hiihtovermeitä päälleen. Itse katselin keittiötä sillä silmällä, että pitäisköhän siivota. Mies veti onneksi oikeista naruista ja sanoi, että nyt hiihtovaatteet päälle ja mennään. Tehän tiedätte sen euforisen olon liikunnan jälkeen. Joka osaltaan tulee hikitreenistä, mutta osaltaan siitä tyytyväisyydestä, että sai itsestään irti. Vaikka ladut oli kovin roskaisia ja meno tahmeaa, niin päätin, että sai olla viimeinen kerta, kun annan itseni lusmuilla.

Tuon liikuntatauon aikana (siis sitten kun olin jo parantunut) huomasin olevani jatkuvasti väsynyt. Olo oli tunkkainen ja vaikken juuri äksyilekään, niin tuolloin tuntui että oli pinna kireällä. Mä tarvitsen liikuntaa. Uskallan väittää, että sykettä nostava liikunta ei ole kenellekään pahitteeksi. Kohtuudella harrastettuna. Vaikka tämän vuoden mottoni onkin ”lempeästi”, niin ei sitä sovi silti liian lempeä itselleen olla ;D

Lapissa tuli herättyä aamuvarhaisella ja heitettyä reippaat hiihtolenkit ennen mäkeen menoa. Mieli alkoi jo haikailemaan juoksulenkkienkin perään ja oikeastaan tällä hetkellä olen valmis taputtelemaan hiihtokauden ja aloittamaan juoksukauden. Täytyy kaivaa jostain viime vuoden juoksukouluharjoitukset esille ja alkaa maltilla ettei tuo selän nivelrikko ala vihoittelemaan. Myös uudet juoksukengät ovat ostoslistalla. Aikoinaan juoksin Asicseillä ja viime vuodet Reebokin Real Flexeillä, joihin olen aivan ihastunut. Fyssari vaan oli sitä mieltä, että selän takia tarvitsen enemmän vaimennusta pohjiin. Talvisin olen juossut Salomonin juoksukengillä. Mitä te suosittelisitte juoksukengiksi keväisille ja kesäisille asfalttiteille? New Balancea ja Hokaa olen miettinyt. Näistä jälkimmäisiä ainakin hehkutettiin juoksukoulussa, mutta taitaa olla enemmän maastoon soveltuva kenkä…

Tämän kevään ja kesän tavoitteena on saada jälleen siihen juoksuun se kosketus, jonka joskus nelisen vuotta sain. Se tunne, kun juoksulenkkiä odottaa koko työpäivän. Se tunne, kun juoksulenkillä huomaa noin puolen tunnin jälkeen saavuttavansa sen kuuluisan runner’s high:n, jossa kengät rullaa eteenpäin ja hengitys on helppoa. Harvaan lajiin olen jäänyt niin koukkuun kuin aikoinaan juoksemiseen. Nyt täytyy tosiaan vaan aloittaa aika pohjamudista juoksukunnon kanssa ja muistaa se maltti!

Mitäs sitten niinä päivinä, kun ei pääse/ehdi juoksemaan? Levätään tai tehdään kotitreeniä, mutta ei missään nimessä kadoteta sitä treenausmotivaatiota. Olen miettinyt kuumeisesti, että minne olen jemmannut Kayla Itsinesin treeniprujuni. Tuohon kun olen pari kertaa jäänyt koukkuun ja se olisi helposti ja nopeasti kotona tehtävää treeniä. Kaiken lisäksi antaa tuloksia suht’ nopsasti.

Liikuntajutut on siis hyvin balanssissa, mites ruokailut sujuu? Lomareissulla hiihtolomalla että pääsiäisenä tuli sallittua itselle herkkuja. Ja ehkä osaltaan se oli sekin tuon liikuntatauon lisäksi, mikä sai olon väsyneeksi; sokerittomalla siis jatketaan. Onneksi tähän ikään mennessä se on tuo kroppa, joka aika hyvin kertoo mitä tarvitsee. Tällä hetkellä se huutaa salaatteja. Sekä raakaherkkuja. Suunnitelmissa on loppuviikosta leipoa jotain keväistä ja kevyttä. Marian kokeilevan keittiön lopputuotoksista ei kinä tiedä, joten en uskalla luvata sellaisia herkkuja varmuudella tänne blogiin, mutta Insta Storyn puolella nyt ainakin leipomisjuttuja 😉

Mutta nyt pois mukavuusalueelta ja kohti kaupunkia. Pari kertaa olen ollut kameran edessä (siis muuten kuin itse itseäni kuvaten) ja päättänyt että se ei ole mun juttu. Ei silti lainkaan. Silti lupauduin yksiin mainoskuvauksiin. Vain koska ihana ystäväni pyysi ja halusin olla avuksi ♥ 

AURINKOISIN KESKIVIIKKOILTATERKUIN,

PS. olen ollut supertyytyväinen tuohon vanhaan Polarin sykemittariini, mutta nyt olen alkanut harkitsemaan sellaista, mikä mittaa ranteesta sykkeen. Onko kokemusta, toimivatko ne? Helposti sitä ajattelee, että kun hikoilee ja kello pääsee hölskymään, niin syke katoaa!


18 Responses to “Takaisin ruotuun ja liikunnan pariin tauon jälkeen”

  1. mirvaannamarian sanoo:

    Tuttuja ajatuksia 🙂 Mulle Asicsen juoksukengät ovat olleet ehdottomat, sillä tarvitsen niin paljon tukea ja vaimennusta. En vaihtaisi pois. Tänä vuonna tuli vielä ihana kausiväri, harmaa/vaaleanpunainen, siitä mallista mikä mulla on käytössä.

    Ja Suunnon Spartan Wrist HR on aivan loistava rannesykemittari, lämmin suositus! Meillä on kolmella ihmisellä käytössä sellainen täällä Lapissa ja se on kyllä huippu, vyö on niin ahdistava varsinkin jos on vielä urheiluliivit päällä..

    • Maria sanoo:

      Moikka Mirva,

      no mä olen katos miettinyt sitä, että koska nuo Asicsit toimivat todella hyvin, niin miksi vaihtaa 😀

      Oih, ihanalta kuulostaa tuo väri!

      Hei ja kiitti vinkistä; Suunnon Spartan Wrististä olen haaveillutkin. Valkoisesta ja kultaisella reunalla 🙂

  2. Johanna sanoo:

    Sain joulupukilta lahjaksi Polar m430 sykemittarin. Olen ollut super tyytyväinen. Siinähän on nimenomaan juoksijalle sopivia ominaisuuksia. Kannattaa tutkia tarkemmin Polarin nettisivuilta. Testasin viimeksi lenkillä mittaria niin että minulla oli myös miehen sykevyöllinen mittari samaan aikaan. Ekat 5 min tuntui että ranteesta mittaava laahasi perässä, mutta sen jälkeen näyttivät samoja lukemia loppu lenkin. Eli tällaiselle tavalliselle kuntoilijalle varmasti tarpeeksi tarkka mittari!
    Toivotaan, että kevätkelit saapuvat nopsaan ja päästään juosutossuja ulkoiluttamaan ahkerasti. Tsemppiä!

    • Maria sanoo:

      Moi Johanna!

      Polar olisi kyllä siitä ihana, että se on tuttu ja mulla on nyt tuo Flow-käytössä 🙂 Ainoa, mikä Polarissa itseäni häiritsee (eikä kyllä edes paljon) on tuo ulkoinen muotoilu. Sun Polar kyllä näyttää paremmalta kuin mun tuo vanha!

      Toivotaan ja hei, tänään sain juostua jo liki koko lenkin asfaltilla 🙂

      Kiitti ja sinne myös!

  3. Sari sanoo:

    Juoksin monta vuotta aina ympäri vuoden Asicsen lenkkareilla koska niiden lesti on vain paras jalkaani. Viime syksynä hankin uusien kenkien mukaan footbalance pohjalliset ja ne vasta tukevat ovatkin. Muotoillaan juuri omaan jalkaan sopivaksi, täydellistä. Sykevyön vaihdoin aktiivisuusrannekkeeseen, miellyttävämpi käyttää ja saa paljon monipuolisempaa dataa puhelimeen. Plussana vielä uniseuranta, olen tähän ihan koukussa, suosittelen.

    • Maria sanoo:

      Moro Sari

      ja hei Asicsit on kyllä hyvät! Lesti sopii myös mun jalkaani 🙂

      Kiitos vinkistä, täytyy saman tien käydä etsimässä tietoa noista pohjallisista. En ole sellaisista kuullutkaan!

      Onko sulla siinä aktiivisuusrannekkeessa sykkeenmittaus? Se olisi meinaan kyllä tosi monipuolinen, kun untakin mittaa. Täytyy guugletella tätäkin 🙂 Kiitos!

  4. Teija Kokko sanoo:

    Itse juoksin 20 vuotta Asicsin lenkkareilla. Kolme vuotta sitten ostin ekat Adidakset; viime kesänä Adidaksen ultra boostit, jotka on parhaat juoksukengät ikinä; rullaavat, joustavat ja ennen kaikkea kevyet! Asicsit tuntuu nykyään niin raskailta! Sykemittarit oli kans 20 vuotta Polarin, mutta nyt Suunto Spartan wrist, josta tykkään!

    • Maria sanoo:

      Moikka Teija

      ja hei kiitos vinkistä; Adidaksia en ole aiemmin juoksukenkinä omistanutkaan! Täytyy mennä vissiin oikein urheiluliikkeen juoksukenkäosastolle koittelemaan, mitkä sopivat parhaiten 🙂 Keveys juoksukengissä on kyllä plussaa.

      Taidan pyytää äitienpäivälahjaksi Suunto Spartan Wristiä tai ainakin pientä tukea siihen 😉

  5. Hanna sanoo:

    Mulla on parit NB juoksulenkkarit ja oon tykänny tosi paljon. Mies osti samat (joo, on meillä samanlaiset hiihtopuvutkin :D) kun niin kehuin. Huvittavaa nuo samanlaiset varusteet, väreissä toki eroa, mutta kun ollaan molemmat saman mallisia ja piiiitkä jalkaisia, niin on helppo tarttua aina siihen minkä toinen hyväksi havaitsee kun sopivaa ei helpolla löydä. Rukan hiihtopuvuissa on miehillä loistava mitoitus, senttien mukaan. Voisi toimia monessa muussakin.

    Täällä tiet on vielä niin paksun lumen ja loskan peitossa, että hetki menee ennen kuin pääsee kuivin jaloin juoksemaan tai pyöräilemään töihin. Pyöräilyn kanssa oon tehny päätöksen, että huonolla kelillä voin mennä autolla. Tiedän muuten innon loppuvan lyhyeen, jos on pakko. Kun ei ole, on homma kivaa 🙂

    • Maria sanoo:

      Heipsun Hanna,

      oi, teillä on ihan unisex-asut 😀 <3

      Hei kiva kuulla NB -juoksulenkkareista! Kiitos 🙂 Musta tuntuu, että ei auta muuta kuin mennä kokeilemaan eri kenkiä urheilukauppaan.

      Tänään pääsin juoksemaan melkein kuivin jaloin, parissa kohtaa joutui hyppimään lätäköiden yli, mutta muuten tiet asfaltilla. Varmuuden varalta menin vielä noilla Salomonin goretexeillä ja hyvä niin 🙂

      Se just näin, kun ei ole pakko niin asioista nauttii <3

  6. Seija sanoo:

    Iltaa Maria! Voi, miten rakastan juoksemista, mutta molemmissa polvissani on nivelrikko, en voi juosta. Juokseminen on kaikkein paras itsetunnon kohottaja. Kävelen ja pyöräilen kesäisin. Talvella rakkaus on hiihto. Meillä molemmilla on Polarin rannesyke mittarit, minun mittari ei latautunut, kävi takuu huollossa, nyt toimii. Minä olen tyytyväinen. Mieheni kuulema pitää vyömittarista enemmän… En tiedä onko siinä kun 30vuotta on vyömittaria käyttänyt. Lenkkarit on ollu asicsit kauan! Tee hyviä ostoksia❤hyvää yötä!
    seija

    • Maria sanoo:

      Heippahei Seija!

      Voi harmi, tuo polvien nivelrikko on varmasti kyllä kivulias ja estää juoksemisen. Sanos muuta, juokseminen tekee ihan kokonaisvaltaisesti hyvää <3

      Mutta kävely on myös ihanaa ja pyöräily 🙂 Ja hei tuo hiihtäminen - aivan hurahtanut olen minäkin 😀

      Kiitos Seija vinkeistä, ja ihanaa torstaita <3

  7. Leena sanoo:

    Hei Maria

    Suosittelen juoksukengiksi Cloud-lenkkareita, ainakin kannattaa kokeilla miltä tuntuvat. Juoksin ennen myös Asicseillä.
    Tsemppiä juoksukauteen!

    • Maria sanoo:

      Moikka Leena

      ja hei kiitos vinkistä; Cloud-lenkkarit ovat aivan uusi nimi mulle! Pikaisesti guuglettelin ja löysin luultavasti ne, mitä tarkoitat; Cloudflowt.

      Meillä on tänään aikomuksena mennä kaupungille, joten täytyykin mennä testaamaan nämäkin 🙂

      Kiitos ja ihania juoksuja sinnekin!<3

  8. Kaura sanoo:

    Energistä, ja mukavaa viikkoa sinulle! 🙂

    • Maria sanoo:

      Kiitos kaunis Kaura <3

      Ja ihanan energistä viikkoa sinnekin 🙂 Toivottavasti aurinko paistelee ja sulatta lumet! Tänään tuoksui jo kevät, ihan kuin nurmikko alkaisi pukkaamaan lumen alta esiin 🙂

  9. Susa sanoo:

    Mulla on kokemusta vain Adidaksen Boosteista eikä taida muista tullakaan! 😉 Tuntuu jalassa ihan aamutossuilta ja istuu omaan jalkaan täydellisesti. Niillä on juostu kesät talvet ja aina toimii. Voi elämä minkä juoksukuumeen sait herätettyä! Viimeisestä juoksulenkistä tuli viime kuussa kuluneeksi vuoden päivät… Polven rustovauriota on koitettu varovasti kuntouttaa salilla ja on muuten viheliäisen pitkäkestoinen vamma! Jokohan se ois vihdoin siinä kunnossa, että uskaltaisi vähän pehmeälle alustalle kokeilemaan… Ihania kevätlenkkejä sulle! ❤️

    • Maria sanoo:

      Moikka Susa

      ja hei kiitos vinkistä; tuo aamutossutuntuisuus kuulostaa erittäin hyvältä 🙂

      Auts, mutta hei nyt maltilla juoksun pariin, ettei tule takapakkia. Mä hurahdin eilisen lenkin jälkeen juoksuun niin paljon, että joudun toppuuttelemaan itseäni, että en menisi heti tänään jo juoksemaan. Siitäkin huolimatta, että kävelen kuin vaappuva ankka (tuli etureidet niin kipeäksi) 😀

      Kiitos ja sinne ihanaa viikonloppua ja varovaisia juoksuja ♥

Kommentoi