maanantai 02. huhtikuun 2018

Kotona

MOIKKAMOI

ja hei terkkuja jälleen täältä etelästä! Toivottavasti te siellä ruudun takana, ketkä olette ajelemassa kotiinpäin tai olette jo kotona, olette turvassa. Meillä sai pitää aurinkolaseja aina Virroille asti ja sen jälkeen alkoi vasta tupruttelemaan lunta. Viimeinen 30 kilometriä ajettiin Kurusta kotiin varsin talvisissa olosuhteissa. Pakko vinkata muillekin, ketkä sahaatte tuota matkaa ja saatte allergisia oireita nelostien ruuhkista ja letkassa ajamisesta; älkää menkö sinne, ellei ole pakko! Me ollaan varmaan nyt jo ainakin 10 vuotta menty ja tultu Pohjanmaan kautta. Paitsi silloin, kun ollaan menty Oriveden hautausmaan kautta. Takaisin tullessa Oulusta ei lähde nelostietä alaspäin vaan ottaa parin kilometrin päästä tien kohti Oulaista ja Ylivieskaa. Siitä erittäin hyviä teitä pitkin Toholammen kautta kohti Lappajärveä. Sen länsipuolelta ja sitten siitä Kuortaneen tielle, Virroille ja sitä rataa. Toiseen suuntaan toimii samanlailla 😉

Jos on huono keli, niin tullaan usein Seinäjoen kautta, josta tulee noin 20 kilometriä enemmän, mutta ehdottomasti suosittelen tuota poikki Pohjanmaan reittiä. Tasan kymmenen tuntia tänään meni kotimatkaan rajoitusten mukaan ajettaessa ja kilsoja tuli 835. Pari pysähdystä ja yksi pikainen erään pienen herrasmiehen pissatusbreikki. Ei ruuhkia, ei letkassa ajoa. Liikenteestä ei olisi voinut lainkaan päätellä, että on paluuliikennepäivä. Tosin me lähdettiin jo seiskalta. Oltiin kotona viideltä, mikä oli ihanaa.

Koti on nyt pikasiivottu ja tuoreita leikkokukkia ostettu maljakkoon. Ilmassa leijailee nakkikastikkeen tuoksu (muu perhe toivoi tätä!) ja itselläni on vatsa täynnä pastasalaattia. Sen verran tuli reissussa grillattua makkaraa, että kaikki sen sukuiset ruoka-aineet tökkäisee tällä hetkellä. Takassa palaa tuli ja sauna on lämpiämässä. Mämmiä oli pakko saada tähän pääsiäiseen ja sitä nautittiin kahvin kanssa. Niin että mikäs tässä tuota lumimyteriä sisätiloissa pidellessä.

Pääsiäisloman aikana tuli ladattua niin paljon akkuja, että tällä hetkellä aivoissa käy kuhina; ne kun ovat olleet aika toimettomina viime päivät, niin jo on aika pikkuisia aivosolujakin aktivoida. Aktivoituminen on tuonut aikaan sen, että tälle viikolle on luvassa postauksia muun muassa siitä, miltä tuntui palata tauon jälkeen liikunnan pariin ja lisäksi yhtä pohtivaa postausta olen tuossa kirjoitellut. Se on vain sen sorttista kauraa jälleen, että pitää hieman miettiä uskaltaako sitä julkaista vai ei ;D

Tajusin tuossa muuten justiinsa, että kevät tulee olemaan kiireinen; ensimmäinen sellainen viikonloppu, ettei ole mitään sovittua ohjelmaa on kesäkuun ensimmäinen viikonloppu. Vähän jo ehkä kauhistuttaakin ajatuksen tasolla tuo, mutta onneksi nuo viikonlopputekemiset ovat mukavia sellaisia. Pohojanmaan halki ajaessamme aloin kärsimään armottomasta juoksukuumeesta. Kiitos sulaneiden asfalttiteiden. Vielä hiihdetään niin kauan kuin on latuja, mutta toivottavasti pian pääsee jo kevyesti juoksulenkkariakin kuluttamaan. Kevät on kyllä kaikessa ihanuudessaan näin takatalven keskelläkin yksi lempparivuodenajoistani!

IHANAA TOISEN PÄÄSIÄISPÄIVÄN ILTAA,

PS. palaan viimeistään huomenna ruokiksella lomalla tulleisiin kommentteihin! 🙂


6 Responses to “Kotona”

  1. Anu sanoo:

    Voi kylläpäs luettelit tuttuja reittejä:)
    Me ajellaan yleensä aina tuolta mutkateitä Kurun kautta Tampereelle,vaihtoehtoja on vaikka kuinka:)Kurvataan Kokkolasta Kaustiselle ja siitä alaspäin.nuo pääväylät on niin tylsiä!
    Ja mies ajaa niitä muutenkin jatkuvasti,huomennakin lähtee sinne Tampereelle töihin.

    Pääsiäinen oli kyllä niin rentouttavan ihana,että just nyt on aika poikki kaikesta nauttimisesta:)ja tuo teidän uus ruokaryhmä tuoleineen on ihana!!meillä on tuo sama pöytä mökillä,siitä saa melkein kolmimetrisen venytettyä:D

    • Maria sanoo:

      Moikka Anu

      ja hei, samoja polkuja ollaan kurvailtu 😀 Me meinattiin eka ajaa ihan rannikoa, kun sen lumimyrskyn piti osua ajoväylälle, mutta ei sitten tuupattukaan teidän huudseille 🙂

      Mä oon kade, että ootte saanut olla pääsiäisen kesämökillä <3 Meidänkin piti ajaa mökkirannan kautta, mutta koska sitä lunta tuli niin paljon, niin päätettiin olla menemättä. Viikonloppuna on pakko ajella katsomaan, miltä siellä vastarannalla näyttää!

      Hei kiitos, tuo pöytä (ja tuolit) on kyllä ihan nappiostos! 🙂

  2. Anu sanoo:

    Se piti vielä sanoa,että ei tarvitse ihan heti suunnitella veneen vesille laskua..jäätä 75 cm;) autolla saa päästellä!

    • Maria sanoo:

      75 cm….APUA! No ei ihan heti kyllä jäät sula 😀 Meillä on tarkotuksena viedä yksi sohva mökille ja mietin juuri, että pitäisköhän se viedä nyt jäitä pitkin… Tosin en tiedä kestääkö meidän mökkijärvi autoa tai ainakaan se mökin edusta, kun siinä on virtauskohta 🙂

      Huh, toisaalta pari lämmintä ja sateista päivää tekee ihmeitä tuolle jäälle (odottavan aika on pitkä) ;D

  3. Tanja sanoo:

    tuttuja paikkoja tuossa sun ajoraportissa 🙂 joskus oot maininnu, et ootte menny Vimpelistä kohti Veteliä, mun lapsuudenkoti on siellä toisella puolella järveä. Mennessä teillä järvi siis oikealla ja siellä sen takana on mun koti. Tämmönen merkittävä seikka, joka pitänyt ennemminkin mainita 🙂 Se varsinainen kylä on muuten siellä järven toisella puolella 🙂 Sulaneet tiet on muuten ihana asia, vaikka mun juoksujalkaa se ei yhtään houkuttelekaan. Kivaa viikkoa sulle!

    • Maria sanoo:

      Moikka Tanja

      ja hei juu, jossain vaiheessa mentiin aina se Vimpeli-Veteli välinen pikkutie 😀 Ihanaa aluetta <3

      Sulaneet tiet ovat parasta! Tosin tällä hetkellä niitä ei ole näköpiirissä ;D

      Kiitos ja sinne myös <3

Kommentoi