lauantai 17. maaliskuu 2018

Tarina minusta. Tarina sinusta. Tämä on tarina meistä ♥

HEIPPAHEI IHANAT BLOGINI LUKIJAT!

Elettiin joulukuuta 2009, ruokatuntia. Hetken mielijohteesta Nokialla eräs nimeltä mainitsematon naisihminen, kahden lapsen äiti, päätti perustaa blogin. Rekisteröityi blogspottiin ja lainasi kuvan netistä. Kirjoitti tekstin ”Tässä on mun haave.” Kuvassa näkyi kaunis konjakinruskea kalenteri. Painoi julkaise -nappia ja jäi odottamaan. Asensi blogin sivupalkkiin kävijälaskurin. Mitään ei tapahtunut. Jatkoi blogin päivittämistä ja ihmetteli, että kuinka ne ihmiset löytävät bloginsa. Alkoi jättämään kommentteja muiden blogiin. Keväällä 2010 tapahtui jotain mullistavaa; lukijoita alkoi ilmestymään blogiin. Äitinsä lisäksi. Eräänä päivänä tuli tieto, että joku oli jättänyt kommenttia. Sen jälkeen kommentteja alkoi tupsahtelemaan tämän tästä.

Tuon ensimmäisen kommentin myötä vasta-aloittanut bloggaaja sai rohkeutta ja varmuutta. Hän rakasti kirjoittamista. Hän rakasti tarinoita. Positiivisia juttuja, elämänmakua sivuten. Blogi täyttyi positiivisuudesta ja sen siivittämänä blogi täyttyi positiivisista, hymy huulilla kirjoitetuista kommentteista. Joihin bloggaaja päivätyönsä ohella yritti aina vastailla parhaansa mukaan. Jossain vaiheessa hän huomasi olevansa koukuttunut. Ei vain blogin kirjoittamiseen, vaan ihmisiin, jotka blogissa kävivät.

Joulun alla 2013 koettiin ensimmäinen blogikriisi; suuri suru kohtasi bloggaajaa ja hän mietti, että pystyykö enää ikinä kirjoittaa blogia. Piti vajaan viikon tauon ja ikävä kirjoittamiseen oli suuri. Teki suunnanmuutoksen ja päätti, että blogissa saa näkyä elämä. Palasi blogin pariin ja kertoi, että elämä eikä sen myötä blogikaan tule enää ikinä olemaan entisenlaisensa. Ottakaa tai jättäkää. Koska elämä ei todellakaan ole aina hopeareunuksilla vuorattu, sai blogissa myös näkyä elämän realiteetit. Pelkäsi ihmisten vastaanottoa, sitä että mitäs jos ne rakkaiksi käyneet lukijat hylkäävät.

Pelko oli turhaa. Sai vertaistukea ja lohdutusta. Sellaista, millaista ei ikinä olisi edes kuvitellut saavansa tuntemattomilta ihmisiltä. Sai tuosta hurjasti uskoa ja luottamusta siihen, että olemalla oma itsensä pärjää hienosti blogimaailmassa, joka alkoi elämään blogien kulta-aikaa. Pikkuhiljaa ajatus siitä, että blogista saisi ammatin nosti päätään. Hyppy tuntemattomaan tapahtui verkalleen ja bloggaaja mietti silloinkin, että näinköhän on, että joku haluaisi maksaa siitä, että haihattelee täällä pää pilvissä ja välillä rypee pohjamudissa. Kuitenkin säilyttäen vaikeinakin aikoina sen uskon elämään. Blogista kasvoi kuin vaihvihkaa hänelle työ, jollaisesta ei ollut ikinä unelmoinutkaan.

Vuodet vierivät ja ne samat ihanat lukijat jättivät edelleen kommentteja. Bloggaaja käsitti, että nuo tärkeät rivit kommenttiboksissa eivät olleet vain kommentteja. Ne olivat arvokkaita dialogeja, joiden avulla side hänen ja lukijoidensa kesken syveni. Siinä missä hän oli koukuttunut kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen oli hän koukuttunut myös kommentteja jättäviin lukijoihinsa. Oli aikoja, että hän mietti kaksi kertaa ennen blogipostauksen julkaisua. Että kehtaako sitä nyt julkaista. Enää hän ei pelkää. Hän tietää, että täällä blogissa hän saa olla oma itsensä. Jutella välillä niitä ihan höpsöjä juttuja ja miettiä maailmaa siltä kantilta, miltä tuppaa miettimään. Ei ole oikeita ja vääriä asioita. Ei ole oikeita tai vääriä kannanottoja. Ei ole oikeita tai vääriä mielipiteitä. Sen tajuaminen helpotti bloggaajan työtä suuresti.

Hän oppi luottamaan siihen, että ne lukijat, tuntemattomat ihmiset, joihin oli vuosien varrella tutustunut, eivät teilaa. Ainakaan suorilta kädeltä. Hän oppi suvaitsemaan myös lukijoidensa eriäviä mielipiteitä. Oppi ottamaan ne rikkauksina. Oppi rakastamaan debaatteja kommenttiboksin puolella ja kaikkein eniten rakasti sitä, että se, mikä hänelle on tärkeää tuottaa joillekin jokapäiväistä iloa.

Tässä välissä hän, eli minä, joudun pyyhkäisemään silmäkulmasta kyyneleen, sillä olen jälleen kerran niin onnellinen lukijoista, eli teistä, siellä ruudun toisella puolella. Minulle olisi riittänyt se, että näen kävijätilastoista teidän käyvän lukemassa mun juttuja. Jotenkin en osaa edes sanoiksi pukea sitä, kuinka äärimmäisen kiitollinen olen jokaisesta teistä. Jokaisesta kommentista, jonka jätätte. Siitä tosiasiasta, että te, rakkaat lukijat olette äänestäneet mun blogiani niin paljon, että seisoo tuolla Inspiration Blog Awards -ehdokkaiden joukossa Vuoden tarinankertojana. ”Tämän sarjan vaikuttajien kirjoituksia luetaan kuin hyvää lehteä tai koukuttavaa kirjaa. Nämä vaikuttajat osaavat maalata hetkestä kuin hetkestä mielenkiintoisen ja heidän kuulumisensa kiinnostavat laajaa yleisöä.”

Tuntuu hassulta kirjoittaa tätä tähän, mutta jotenkin mun mielessä kytee kysymys, että mitä mä olen tehnyt ansaitakseni teidät ja tämän kunnian? Tuolla näen omat kasvoni ihanan Idan, Olgan, Julian ja kaikkien muiden huikeiden tarinankertojien joukossa. Enkä voi sitä vieläkään ymmärtää todeksi, jos rehellisiä ollaan.

Mutta koska mä luotan teihin, niin olen vakuuttanut itselleni tässä muutaman päivän aikana, että siellä mä olen, koska te olette näin päättäneet. LÄMMIN KIITOS ♥ Teidän ja minun, meidän tarinalle ei näy loppua. Nautitaan siis matkasta ja ennen kaikkea nautitaan tästä hetkestä. Lauantai-iltapäivästä, jolloin kalenterin mukaan pitäisi olla jo kevät, mutta luontoäiti on päättänyt, että nautitaan talvesta, nyt kun sellainen meille suotiin. 

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

 se tämän tarinan bloggaaja kukkamekossa :)

PS. palatakseni tuohon bloggaajan haaveeseen konjakinvärisestä kalenterista; se haave on toteutunut, mutta tässä vuosien varrella bloggaaja tajusi, että ei se konjakinvärinen kalenteri onnea tuo. Ei se tuo edes helpotusta arkeen, jos sen kalenteriosio on viimeksi päivitetty vuonna 2014. Mutta kaunis se on edelleen, siitä ei pääse mihinkään ;)

 


28 Responses to “Tarina minusta. Tarina sinusta. Tämä on tarina meistä ♥”

  1. Anne sanoo:

    Piti käydä selailemassa vanhoja tarinoita arkistosta että saisin palautettua mieleen milloin olen alkanut blogiasi seuraamaan…
    2013 loppupuolella olen näköjään hypännyt mukaan eikä loppua näy!

    En ole ahkera kommentoija,mutta sitäkin ahkerampi lukija

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Anne

      ja hei sinähän olet ollut mukana pitkään, kiitos siitä ♥

      Sitä aina miettii näiden kaikkien vuosien jälkeen, että miten sitä juttua riittää sillain, ettette te lukijat kyllästy…mutta näemmä sitä riittää :D

  2. Hanna sanoo:

    Olet kyllä taitava kirjoittaja ja kerronta on mukaansatempaavaa! Olen kohtuu uusi lukija ja nyt olen pikkuhiljaa alkanut lukea postauksia blogisi alusta lähtien. Ihan mielenkiintoista suhteessa aikaan näinkin päin ”tutustua” :)

    Hei onnittelut ehdokkuudesta!! Varmasti olet paikkasi siellä ansainnut (muita mainitsemiasi bloggaajia en ihan noin heti tiedäkään :D )

    Ja vielä, niiiiin kaunis kukkamekko <3 <3 <3

    • Maria Maria sanoo:

      Kiitos kaunis Hanna ♥

      Hei mäkin luen välillä niitä vanhoja postauksiani ja tuntuu, että tutustun sen aikaiseen minääni uudelleen :D

      Kiitos, kiitos, kiitos ♥♥♥

  3. -A- sanoo:

    Blogiasi on aina kiva lukea, samalla inspiroidun kauniita ruoka- tai kotikuvia katsellen. Blogissa on ihan oikeaa Elämää isolla e-kirjaimella. :) Tykkään tyylistäsi kirjoittaa ja kuvata. Nostan hattua vaikkei päässä olekaan nyt kuin tuulen tuivertama tukka (hurjan myrskyinen ilma tänään). Ihanaa viikonloppua sinulle ja perheellesi. Olet ehdokkuutesi ansainnut. :) :) ♡

    • Maria Maria sanoo:

      Voi kiitos A sinne ”etelään” ♥

      Elämä on ihanaa kaikkine kommervenkkeineen ja se saa näkyä myös täällä blogissa :)

      Niin kiitollinen olen, että te lukijat otatte vastaan mun tekstit, niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä ♥

  4. Fanny sanoo:

    Hei, olet niin iloinen ja onnellinen näissä kuvissa, ihana tuo kuva, jossa helma heilahtaa. Kävin jo ääneni antamassa !

    • Maria Maria sanoo:

      Hei kiitos Fanny ♥

      Lauantaina oli monta syytä hymyyn :) Ja tuo mekko teki olon oikein tosi pirteäksi!

      Kiitos ♥♥♥

  5. Pipsa sanoo:

    En ole koskaan kommentoinut mitään vaikka olenkin blogiasi seurannut useamman vuoden. Nyt oli aivan pakko koska tuo kukkamekko on aivan ihana ❤️ ja näytät siinä todella hyvälle! Blogisi on iso osa sitä omaa hetkeä jolloin istutaan kahvikuppi kädessä ja halutaan irtaantua omasta arjesta! Pelastat monesti päivän elämänmyönteisillä postauksillasi.

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Pipsa
      ja kiitos ♥ Ihanaa, kun jätit kommenttia!

      Tuo kukkamekko oli kyllä nappiostos ja vielä sovittamatta meni noin nappiin :D

      Ihana kuulla, te lukijat pelastatte mun päiväni myös ♥

  6. Nina sanoo:

    Oot vuodesta toiseen mun lempibloggaaja. Sait palkintoja tai et :)
    Palaan tänne vuosi toisensa jälkeen aina uudelleen ja uudelleen ja arvostan kyllä hurjasti tapaasi kirjoittaa.
    Erityisesti se että et pidä mitään itsestäänselvyytenä yhdistää meitä kahta.
    Jatka samaan malliin <3

    • Maria Maria sanoo:

      Kiitos Nina ♥

      Sehän se onkin, että kun ei pidä mitään tai ketään itsestäänselvyytenä osaa arvostaa elämää erilailla. Osaa myös nauttia just niistä pikkuisista elämän hetkistä, jolloin on hyvä olla ja hymyillä :)

      Jatketaan samaan malliin ♥

  7. Kaura sanoo:

    Nykyään seurailen blogiasi päivittäin. Kivoja, mielenkiintoisia postauksia, ja parasta on, että vaihtelevista aiheista. Sinulla on taito tuottaa postauksia, ja tekstejä! Kiitos. :)

    • Maria Maria sanoo:

      Ihanaa kiitos Kaura ♥

      Ja kiitos, kun aina jätät puumerkkiä käynnistäsi :)

      Hih, välillä mietin, että pitäisikö mun keskittyä täällä blogissa johonkin tiettyyn aiheeseen, mutta äsh – tämä saa olla tällainen sekametelisoppa. Vähän niin kuin elämäkin :D

  8. Sari Riekkola sanoo:

    Kiitos Maria ihanasta blogistasi ja positiivisesta asenteestasi elämään ihailen ja kunnioitan <3

    • Maria Maria sanoo:

      Voi kiitos sinullekin Sari ♥

      Ja kiitos, kun aina piristät mua kommenteillasi :)

      Jos pystyn edes pikkuisen osan jakamaan tästä positiivisuudesta sinne ruutujen toiselle puolelle, niin olen erittäin mielissäni ♥

  9. toinen Nina sanoo:

    Kiitos vaan sinulle, kun piristät päivääni upeilla kuvillasi, herkullisilla resepteilläsi, mielenkiintoisilla tarinoillasi ja ihanalla itselläsi <3

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa toinen Nina ja kiitos kaunis ♥

      Mä olen niin otettu teidän kommenteistanne jälleen kerran, että menen liki sanattomaksi (tai kirjoittamattomaksi tässä tapauksessa :D)!

      Arvostn sitä ihan suuresti, että te arvostatte sitä elämän ihanuutta ja tavallisuutta sellaisena kuin se täällä blogissani näkyy, ilman mitään krumeluureja tai kaunistelua – kiitos ♥

  10. Niina sanoo:

    Ihana Maria, olet jälleen paikkasi ansainnut äänestyksessä ja saisit kyllä voittaa <3

    • Maria Maria sanoo:

      Voi kiitos Niina ♥

      Mulle jo tuo ehdolla oleminen on niin iso tunnustus, että siihenkin tyytyisin :) Varsinkin, kun te lukijat olette mut sinne äänillänne saaneet ehdolle ♥♥♥

  11. Kolmas Nina sanoo:

    Kiitos blogistasi. Ilman sinua ei olisi meitä.

    • Maria Maria sanoo:

      Oi ei Nina nro 3, kiitos ♥

      Ja en tiedä, mutta niin kauniisti sanoit, että taas mä pillitän täällä :D

      Olette tärkeitä ♥

  12. Sanna sanoo:

    Kiitos lempibloggaajalleni:)

    • Maria Maria sanoo:

      Kiitos sinulle Sanna ♥

      Ja kiitos, kun aina jaksat jättää kommenttia :)

      Jutut pysyy samoina, mutta silti me löydetään aina juteltavaa ♥

  13. Seijahannele sanoo:

    Blogiasi on aina kiva lukea mutta ahkera kommentoija en ole.

    • Maria Maria sanoo:

      Kiitos Seijahannele ♥

      Jokainen teistä lukijoista merkitsee, vaikkette aina kommenttia jätäkään. Tiedän, että te olette kuitenkin siellä ruutujen toisella puolella :)

  14. Piia sanoo:

    Heippa Maria.

    Ihana mekko! Pakko udella mistä olet sen ostanut? Malli sopisi nimittäin munkin vartalolle ja vaatekaapissa on akuutti mekkovaje

    Olen lukenut blogiasi parisen vuotta, monta muuta blogia on tipahtanut pois lukulistalta, mutta tänne on huomaan palaavani aina. Tykkään tiheästä postaustahdista ja aidosta elämänmenosta blogissasi. Mainospostauksetkin teet omalla tyylilläsi, niitä on välillä mun makuun liikaakin. Mutta ymmärrän kyllä, että nekin on välttämättömiä blogin olemassaolon kannalta.

    Iloa ja valoa alkavaan viikkoon. Kiitos mielenkiintoisesta blogista!

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Piia

      ja kiitos ♥ Tuo mekko oli löytö ja ostin sen Cubuksesta! Menee sukkisten kanssa näin talvella (tai noh, keväällä :D) ja sitten varmasti kesemmällä ilman sukkiksia!

      Kiitos, ihana kuulla että palaat tänne ♥ Niinhän se vähän on, että välillä kaupallisia yhteistyöpostauksia on aika paljon. Mutta tosiaan, kun työnään tätä tekee, niin ne kuuluvat asiaan :) Niistäkin tosin otan vastaan vain ne, joista tiedän olevan teille lukijoille jotain hyötyä ja joihin mulla itselläni on jotain enemmän kerrottavaa kuin vaan raakaa faktaa!

Kommentoi