keskiviikko 14. maaliskuu 2018

Some vs. todellisuus

ILTAA IHANAT!

Aluksi mietin, että taitaapi jäädä tältä päivältä postaus tekemättä, koska on ollut jokseenkin kiire töiden jälkeen. Kiire siivota, jotta miehen on kivempi tulla kotiin ;) Kiire siivota huomisia siistijöitä varten. Kiire tehdä lumityöt, jotta pihaan mahtuu enemmän kuin yksi auto. Kyllä, aamulla aura-auton lanatessa metrin korkuisen vallin meidän eteemme otin kolalla ”pahimmat pois päältä”. Eli kolasin itselleni ja autolleni kulkuaukon ulos pihasta, mutta en juuri sen enempää. Tuossa lumitöitä tehdessäni mietin bloggaamista ja sitä, mitä viime vuosien aikoina blogeissa on bloggaajia kritisoitu. Sain ajattelemisen aihetta, kun luin Mirvan eilisen postauksen siitä, että kyllästyttääkö blogimaailma. Mikseivät blogit enää viihdytä niin kuin ennen? Onko blogit vain siloteltua pintaa? Ja jos on, niin onko siinä jotain väärää? Oli pakko kuulkaa istua tähän tietokoneelle saunan jälkeen ja ammentaa ulos, mitä ammennettavissa on.

Aloin miettimään asiaa itseni ja blogini kohdalta. Onko blogini jotain muuta kuin mitä elämä blogin takana on? Täytyy sanoa, että pieneltä osin blogini ja koko somekanavistoni (mikä lie ammattitermi kaikille niille someille, jotka käytössäni on) ovat siloiteltua. Jos verrataan blogiani ja esimerkiksi Instagram-tiliäni, niin blogiin harvoin tulee räpsittyä kuvia sotkuisesta kodista tai siitä pilalle menneestä kakusta. Osaltaan tämä johtuu siitä, että tuntuu, tai ainakin minusta tuntuu, että koska blogien ja varsinkin niiden kuvien taso on noussut viimeisen parin vuoden aikana ihan uusille leveleille, niin haluaa jotenkin pitäytyä siinä tietyssä tasossa kiinni. En sitä väitä, etteikö sotkuisesta kodista tai siitä karrelle palaneesta kakusta voisi saada kaunista kuvaa. Taiteellisen ainakin.

Enemmän niitä sitä ”behind the scenes” -materiaalia tulee kuvattua Instagramiin. Mutta tietyllä tapaa on harmi, että tuo itse Instagramkin on viime vuosina muuttunut; jotenkin se, missä aiemmin Instagram pyrki ikuistamaan tätä hetkeä (insta) on mennyt siihen, että tuo feedi kuuluisi olla mahdollisimman harmoninen, jotta saat paljon seuraajia. Sellainen joko tummasävytteinen tai sitten ihan vaalea. Omaa feediäni katsoessani en voi kuin todeta, että jep. Siellä on tummaa, vaaleaa, ripaus keltaista ja tujaus tummanpunaista. Palmun oksaa, Kate Mossin kasvoja ja takkuista koiraa. Ei niin mitään harmoniaa. Sitten katson seuraajiani ja totean, että tuolla feedilläni olen enemmän kuin tyytyväinen jok’ikiseen seuraajaan. Vaikka tuo Instagramin kuvavirtani on kuin epäharmoniassa oleva kukkaloisto väriensä puolesta, niin onneksi on Insta Story. Sinne tulee kyllä kuvattua sitä elämää hetkessä, mitä on välillä vaikea täällä blogin kautta välittää.

Ulkoisesti asiat on nyt käsitelty. Siirrytään käsittelemään asiaa nimeltä bloggaaja minä vs. todellinen minä. Someminä vs. Maria. Työkaverini kertoi muutama vuosi sitten, että hänen ystävänsä, joka seuraa blogiani oli kysynyt, että onko se Maria aina niin iloinen ja positiivinen. Tässä on se juttu, jota peräänkuulutan; miksi antaisit blogissa tai muissa somekanavissasi itsestäsi epärealistisen kuvan? Työkaverini oli todennut, että kyllä se kuule on. En näe yhtäkään syytä, miksi pinnistelisin somessa antaakseni iloisen ja positiivisen kuvan, ellen sellainen ihminen oikeasti olisi. Harhaanjohtava markkinointi, se ei ole hyväksi tässäkään ammatissa. Aika henkilökohtaisesti te olette minut oppineet tuntemaan täällä blogissa. Ja hyvin ymmärrän, että kaikki eivät ole tähän valmiita ja kunnioitan heidän päätöstään ihan hirmuisesti. Silti koen, että edes joltain pieneltä osalta bloggaajan tulee olla samaistuttava ollakseen kiinnostava. Sellainen, johon lukijat löytävät jonkun yhtymäkohdan. En voisi olla samaistuttava, ellen olisi oma itseni. Joten aitoutta, sitä itse peräänkuulutan ja siitä en suostu tinkimään.

En ole ikinä ymmärtänyt kulisseja, en elämässä somen ulkopuolella enkä somessa. Miksi esittää asioiden olevan jotain muuta kuin ne on? Antaa kaikkien kukkien kukkia ja ollaan ylpeitä niistä pienistä jutuista, jotka erottavat meidät muista, eiks niin? Ylpeitä siitä, että ollaan aitoja. Välillä ainakin itseäni vähän hävettääkin höpötellä tuonne insta storyn puolelle sitä sun tätä jonnin joutavaa, mutta se, millaisiin keskusteluihin pääsen teidän ihanien kanssa on se syy, miksi tuota teen. Se on kuin ystäville juttelisi.

Mutta kuulkaa ystävät hyvät, nyt pesemään kiristävä kasvonaamio pois kasvoilta ja unten maille. Eka työpäivä sairastelujen jälkeen jännitti niin paljon, että olen herännyt kukonlaulun aikaan. Tai jos kukko kiekuu viideltä, niin sitten olin kukkoakin aikaisempaan liikenteessä :)

KAUNIITA UNIA,


16 Responses to “Some vs. todellisuus”

  1. Anna-Maria K sanoo:

    Vohan Instagram mää sanon… Oma tilikään ei ole todellakaan siloteltu, mutta se on sellainen kuin minäkin. Ei aiheenikaan ole kovinkaan siloisia ja ihania :D Miksipä siis instanikaan olisi. Pyrin kuitenkin siihen, että se olisi siisti. Tämä siksi, että en itsekään jaksa katsoa suttuisia kuvia.

    • Maria Maria sanoo:

      Heipsan ihana

      ja sanos muuta, mullakin Instagramissa saa näkyä se elämä. Rosoisuuksineen päivineen :D

      Juu, siisteys on must!

      Suloista sunnuntaita <3

  2. Itse kirjoitin samasta aiheesta juuri kaksi päivää sitten, ja omassa jutussani kirjoittelin siitä, miten se siloteltu somekuva saattaa aiheuttaa ihmisissä ahdistusta ja paineita siitä, että muut tuntuvat hanskaamaan koko elämän ja ruuhkavuodet niin paljon paremmin ( ja vieläpä tosiaan harmonisessa värimaailmassa :D ) mutta toisaalta esim. blogeihin tullaan kuitenkin inspiroitumaan eikä katselemaan sitä täysin autenttista arkea, eli lukijat tuskin jaksaisivat kauaa viihtyä totaalisen normiarjenkaan seuraajina? Jännä nähdä mihin suuntaan blogit ja muu some jatkossa kehittyy, ainakin omalla osaltani suurin osa arkirealismia esiintyy lähinnä instastoryn puolella.

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Sandy

      ja hei, täytyykin tulla lukemaan sun ajatuksia :)

      Ihan totta, siinä voi helposti tuntea, että kaikki muut klaaraa nämä ruuhkavuodet helpommin kahvikuppi kädessä, tulppaanien tuoksussa kuin minä, mikäli ottaisi stressiä muiden Instakuvista :D

      Sehän se on, enkä ainakaan itse välttämättä inspiroituisi, jos kaikki kuvat olisivat vain sitä torstain hernesoppaa, perjantain pyykkipäivää ja maanantaiaamun aamukiukkuja ;)

      Kyllä, elämme mielenkiintoisia aikoja!

      Ihanaa sunnuntaita <3

  3. Sanna sanoo:

    Hyvä aihe. Itseäni some-ammattilaisena (mediakasvatuksen puolelta) ahistaa lähinnä bloggarien puolesta. Osalla tuntuu hämärtyvän hiljalleen raja siinä kuinka paljon on järkevää kuvata kotiaan ja joskus läheisiäänkin. Se varmasti käy helposti kun haluaa tarjota lukijoille ”elämäänsä”.

    Kyllähä se lukijan ahistus sitten on lukijan vastuulla. Pitää ymmärtää että bloggarillakin on normielämän systeemit. Itse viihdyn joissakin blogeissa mainiosti kuten tässäkin. Pidän esim. ruokajutuista kovin. Ei ahista yhtään että itse olen surkea kokki:)

    Monta blogia olen jättänyt nyt koska mainonta puskee liikaa läpi. Joskus se on nidottu mainonnan lisääntyessä tosi tylsästi muka normaaliin elämään tyyliin: olen aina harrastanut tätä asiaa. tai minulla on aina kaapissa tätä… Kun muistaa blogia taaksenpäin niin sehän on hatusta sitten temmattu. Jotkut aika suoraan sanovat että mainostettu juttu on kokeilussa ja se on reilua.

    Kiinnostaa kyllä mihin suuntaan blogit menevät. Sen oäättää varmaan lukijakunnan kiinnostus aiheisiin ja tyyliin. Eletään melkoista yhteiskunnallista mediamurrosta.

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Sanna

      ja kiitos <3

      Sehän se onkin, että tuntuu että some on mullistanut jollain tavalla kaikkien elämän. Myös meidän bloggaajien, mutta myös lukijoiden. Musta tuntuu, että emme vielä ihan sisäistä sitä, että mitkä vaikutukset elämän näyttämisellä somessa (oli kyse sitten blogista, facebookista tai instagramista) on pitkällä tähtäimellä. Tuo oli hyvin tärkeä pointti sinulta, joten kiito s.)

      Ja todellakin, lukijalla pitää olla se tietynlainen lukutaito. Nähdä kuvien läpi myös.

      Mainonta on hyvin tunteita herättävä juttu somessa. Meille, ketkä teemme tätä työksemme, on tuo mainonta elinehto. Mutta itse pidän kiinni siitä, että yhteistyöpostaukset tulee tehdä mainonnan eettisen neuvoston ohjeiden mukaan.

      Mediamurros on kyllä tällä hetkellä se vallitseva sana!

      Kivaa sunnuntaita <3

  4. Katriina sanoo:

    Hei!

    Tämä on todella mielenkiintoinen aihe kokonaisuutena. Meille jo hyvinkin kypsään ikään ehtineille koko some- maailma on ollut aikamoinen murros ja muutos.

    Olen miettinyt muutaman kerran blogiasi lukiessani, että ydinperheesi on paljon esillä lukijoillesi. Tämä on tietysti virkistävä tuulahdus kun tuntuu, että nykyään somessa ollaan ehkä hiukan enemmän alettu kiinnittämään huomiota yksityisyyteen. Tämän huomaan myös itsessäni. En missään nimessä tarkoita tätä kritiikiksi vaan päinvastoin; minusta olisi tavattoman mielenkiintoista kuulla pohdintaa miten/ miksi olet/ olette tähän tapaan päätyneet. Oletan, että olette perheenä sopineet tavan toimia näin.

    Ja edellenkään minua henkilökohtaisesti eivät kiinnosta pyykkivuoret tai epäonnistuneet leipomukset vaan kauniit, laadukkaat kuvasi. Olkoon se sitten jonkun mielestä siloittelua.

    Kivaa loppuviikkoa!

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Katriina!

      Ja todellakin, itsekin tykkään pohtia näitä asioita ja mielestäni niitä on tärkeä pohtia :)

      Meillä on aikoinaan perheen kanssa keskusteltu pelisäännöt asian tiimoilta. Ja nyt tyttöjen ollessa vanhempia keskusteltu ne uudelleen. Eihän blogissani ole silti kuin pieni pintaraapaisu meidän perheen elämästä, mutta se on totta, että nykyään ollaan menty enemmän yksityisyyttä kohti somemaailmassa.
      Hih, niitä pyykkivuoria esiintyy siellä Insta storyn puolella. Pidetään tämä blogi siistinä niiden osalta :D

      Ihanaa sunnuntaita <3

  5. Tämä on aina mielenkiintoista pohdintaa sillä itse kirjoitan blogia mutta luen myös ahkerasti muiden blogeja. Omassa blogissamme emme mielestäni yritä esittää yhtään muuta kuin mitä olemme ja yritämme tuoda sitä omaa arkeamme esille. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että haluaisin kuvat pyykkikasoja tai likaista kotia blogiin. Sen vuoksi että itseäni ei kiinnostaisi lukea sellaisia juttuja tai katsoa niitä kuvia ja koska tiedostan että blogi on vain yksi osa jossa näytetään asioita aina niiden tekijöiden näkökulmasta niinkuin somessa yleensäkin. NAutin blogissa kauniista kuvista mutta myös arkisesta kerronnasta.

    Olen samaa mieltä että itseasiassa blogeissa etsimme usein samaistumapintaa bloggaajaan edes jollain tavalla. Jos henkilö jonka blogia seuraat on samaistuttava, palaat todennäköisesti lukemaan uudestaan.

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Laura

      ja just niin, itsekin haluan uskoa, että lukijat ymmärtävät, että kyllä ne pyykkivuoret ja tiskivuoret ovat meilläkin, vaikkei niitä blogissa näykään :)

      Muistelin tuossa jotain vuosien takaista blogihaastetta, jossa piti laittaa kuva itsestään ilman meikkiä. Silloin se tuntui aivan maailmanlopulta. Nyt kun ikää on tullut, niin sekään ei ole enää paha juttu. Vaikka rypytkin ovat vaan lisääntyneet ;D

      Itse harmittelen, kun en tällä hetkellä ehdi juuri blogeja lukea, mutta jos blogistaniaa selaan, niin palaan juuri niihin blogeihin, keiden kirjoittajiin koen jonkunlaista kosketuspintaa!

      Ihanaa sunnuntaita <3

  6. Hyvä ja ajankohtainen aihe! Toivoisin että aiheesta heräisi muissakin blogeissa keskustelua. Esitit yhden erittäin hyvän kysymyksen: Miksi esittää asioiden olevan jotain muuta kuin ne on? Nimenomaan! Joskus tosin voi tuntea suurtakin painetta esittää blogissaan jotain mitä haluaisi olla, vain siksi että saisi ihailua (jopa kateutta) lukijoiden silmissä. Itse olen ollut hyvinkin avoin blogissani ja avannut elämääni lukijoille. Myös niitä karmeita ja ikäviä puolia. Mitä enemmän tarttumapintaa lukija kokee blogissa olevan, sitä helpompi ja mukavampi hänen on sitä lukea.

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Annika

      ja kiitos! <3

      Ja juuri näin, miksi esittää jotain muuta! Olen seurannut blogiasi aika ajoin ja ihaillut suurta rohkeuttasi. Ihaillut myös sitä tapaa, kuinka osaat käsitellä kommentoijia, jotka tulevat laukomaan asiasta mitään enempää tietämättä melko kurjia kommentteja.

      Jotenkin koen itsekin, että silloin kun niitä elämän haasteita avaa blogissa sitä tulee haavoittuvaisemmaksi, mutta myös samaistuttavammaksi. Ei se elämä ole helppoa meillä bloggaajillakaan ja uskon, että myös lukijat arvostavat sitä, että blogissa näkyy muutakin kuin vain se skumppalasi tai merkkilaukku :)

      Ihanaa sunnuntaita sinne pohjoiseen <2

  7. Niina sanoo:

    IG on ollut ensimmäinen somekanava, joka on syrjäyttänyt minulla blogien lukemisen. Ennen IGtä oma aika meni blogien kanssa, nyt kun kaikki on myös IGssä, sen päivittäiseen tsekkaamiseen kuluu aikaa. (Ja ehkä myös siksi, että siellä ylläpitää kolmea tiliä, joiden myötä haluaa pysyä kärryillä kaikesta.. ) Täytyy myöntää, että paljon puhutteleva kuva merkkaa sielä paljon, mutta aidot elämäntilanteet ovat lopulta se juttu sielä! Ihan niin kuin kirjoitit, tämä on ehkä se harmoonisempi kuvien osalta. IG voi olla sitä päivittäistä menoa ja meininkiä, välillä vaan joku ”piristävä” filtteri käyttöön, jos tilanne sitä vaatii ;)

    Nyt kyllä teen comebackin tänne, nää sin tekstit on vaan niin parasta! Vaikka niin on myös IG ”mystory” höpöttelyvideot :)

    • Maria Maria sanoo:

      Heipsunhei Niina

      ja ihana nähdä pitkästä aikaa <3

      IG on siitä ihana, että se on nopea ja helppo. Niin lukijalle kuin päivittäjällekin :) Omalla kohdallani siinä on se ongelma, että kun juttua olisi paljon, niin kännykällä ei jaksa näpylöidä niin paljon tekstiä kuin tällä tietokoneella :D

      Oih, filtterit ovat just se juttu, jolla saa pikkuista "oomphia" kuviin ;)

      Voi kiitos ja ihanaa, että olet palannut <3 Suloista sunnuntaita!

  8. Niina sanoo:

    Luvattoman kauan on kulunut sitten viime käynnistä :/ Kiitos, täällä on hyvä olla :) <3 ja tsemppiä koitokseen! Hyvin se menee. <3

Kommentoi