lauantai 03. helmikuun 2018

Ikävä mökille!

HEIPPAHEI!

Mä olen tässä jo tovin odottanut, että koska se jokavuotinen ikävä mökille iskee. Toissa yönä näin unta mökistä. Kesäilloista saaresta ja eilen aamulla oli pakko selata puhelimen mökkikuvakansiota läpi. Vaikka olen erittäin hyvä elämään hetkessä, niin silti ajatus karkaa välillä tuleviin kesäiltoihin. Joista povaan erittäin lämpimiä ja leppoisia 🙂 Jotkut teistä muistavatkin meidän murikkatestit viime keväältä. Ne huhtikuun lopun / toukokuun alun tuskaiset ajelumatkat mökille tai ei niinkään tuskaiset ajelumatkat vaan sen tuskan venesatamaan päästessämme; järvi ei sulanut ei sitten mitenkään. Mutta niinhän se on, että kun jotain oikein kovin odottaa ja kun odotus palkitaan, niin se on sen väärti. 

Miehen kanssa usein mietimme, että jos mökille pääsisimme ympäri vuoden, niin tuntuisiko se samalta. Näin kun laitamme mökin lokakuussa talviteloille ja aloittelemme kauden huhtikuulla (kyllä, tänä vuonna ne jäät saavat luvan sulaa huhtikuussa), niin on jotain mitä odottaa. Mökkeilyä ei pidä itsestäänselvyytenä, osin sen takia että ollaan luonnon armoilla. Osin sen takia, että ollaan tässä vuosien mittaan ymmärretty millainen kultakimpale me löydettiin. Ja miten kohtalolla oli näppinsä pelissä. Kesäkuussa viitisen vuotta sitten ensimmäisen mökkiviikonlopun jäljiltä kirjoitin näin:

”Monta viikonlopun varrella esiintullutta asiaa on saanut suun auki ja hiljentymään hetkeksi. Yrittäen ymmärtää sitä, että millainen onni on ollut matkassa ja miten meidät, jotka aina vannoivat, että saarimökkiä ei osteta, tämä ensimmäinen ja ainoa saarimökki sai aivan haltioihinsa.  Miettimään, että jollain suuremmalla taitaa olla tässä näppinsä mukana ♥  Ikinä en kuvitellut omistavani mökkiä, johon on 80-luvun puolivälissä mennyt ihka ensimmäinen labraerä isäni v.1985 perustaman maalitehtaan kuultavan puunsuojan sävyä, jonka mökin omistajapariskunnan rouvan äiti oli käynyt isäni maalitehtaassa yhdessä isäni ja silloisen pääkemistin kanssa kehittelemässä. Rakkaudesta lappiin ja kelomökkeihin. Kelon sävyä, josta myöhemmin tuli hitti. Mutta jonka ensimmäiset versiot siveltiin tuohon mökkimme alkuperäisosan ulkoseiniin.

Istuimme myyjäpariskunnan rouvan kanssa tuossa saunan terassilla valkoisilla tuoleilla ja hän kertoi tarinaa, kun äitinsä oli tullut sydän pakahtuen kotiin 1980-luvun puolivälissä ja kertonut saaneensa palvelua, jota ei ikinä osannut odottaa. Ja kera puunsuojan, joka pääsi veneen kyydissä saareen. Rouva mainitsi paikkakunnan, jossa tuo maalitehdas silloin oli ja sitten palaset loksahtivat kohdilleen… Pieni ihminen kyllä hiljentyy kohtalon edessä.”

Tuo yhtymäkohta historiaan merkitsee tänä päivänä vielä enemmän kuin tuolloin. Nyt meillä on palanen iskää ja iskän työhistoriaa mökin myötä mukana. Onko siinä se syy, minkä takia emme ole saaneet aikaiseksi käsitellä tuota päämökin vanhaa osaa uudelleen? Tiedä häntä, mutta aika hyvin tuo vanha kuultava puunsuoja on mökin ulkoseinässä kestänyt.

Eniten mökiltä kaipaan mökkisänkyä ja saunaa. Sitä hiljaisuutta. Niitä aamuja, kun hipsii aamupissalle ulkohuussiin, jättää oven auki ja yrittää laskea kuinka monen eri linnun äänen kuulee. Sitä olotilaa, kun ollaan ainoana saaressa. Hiljaisuutta. Ohi lipuvien veneiden bongailua. Rauhaa. Nämä pari päivää olen miettynyt kesän tulevia projekteja mökillä. Ei mitään suurta, mutta vähän sisustukseen liittyvää. Keittiötä voisi vähän freesata, samoin ruokailutilaa. Haaveissa on niin iso ruokapöytä ruokatilaan, että kylmillä keleillä mahdutaan siihen isolla porukalla syömään. Niinä päivinä, kun kesähuoneen lämppärit eivät jaksa lämmittää tarpeeksi.

Rakastan meidän mökkiä sen takia, että se on just meidän näköinen. Ei liian fiini, vaan kodikas. Sillain, että puitteet kertovat, että mökillä ollaan. Vaikkakin meillä sieltä aika paljon löytyykin mukavuuksia, niin silti olo ja elo on kovin mökkimäistä. Sellaista, johon höperöityy 

Ihanaa, että talvi olet täällä, mutta kerro sille kesälle että sekin on kovin tervetullut! Nyt (ilta)päiväsaunaan ja sitten kommenttien pariin. Toivotaan, että tämä koko päivän vallinnut syvähorkka ei kieli lähestyvästä flunssasta vaan siitä, että vanha talo hengittää hyvin kovilla pakkasilla ;D Mites muut kesämökkiläiset, joko on kova kaipuu mökille?

LEPPOISAA LAUANTAITA,


18 Responses to “Ikävä mökille!”

  1. Anu sanoo:

    Voi elämä miten ihania kuvia<3
    Kesää kaipailen myös..ei oo kesäillan voittanutta mökillä!
    Mä käännän nyt vähän veistä haavassa..istun parasta aikaa mökillä takan edessä lämmittelemässä!ja tuntuu se yhtä hyvältä olla täällä.
    Toki meilläkin oli loka-tammikuu ettei päästy,mutta nyt on jäätä yli 40 cm niin tänne pääsee taas.
    Keväällä sitten se kiduuttava rospuuttokeli,kun ei pääse millään.
    Mutta kyllä se pian kesä tulee:)

    • Maria sanoo:

      Moi Anu

      ja kiitos ♥

      Ai että, mä eilen niin nautin sun kommentin luettuani; onneksi saitte olla mökillä 🙂 Hei mehän päästäisiin myös jäitä pitkin möksälle…pitäiskin poiketa katsomaan, miten mökkeröinen talvehtii 🙂

      Kesä tulee nopsaan ♥

  2. Leila Juusti sanoo:

    Sinulla on ihana blogi❤️Olen jo pitkään seurannut

  3. Nina sanoo:

    Ihanan tunnelmallinen postaus! 🙂 Teillä on kaunis ja kodikas mökki, joka on myös kutsuva.

    • Maria sanoo:

      Moikka Nina

      ja kiitos ♥

      Ja kiitos, tuo mökki on henkireikä! Satoi tai paistoi, niin siellä on ihmisen hyvä olla 🙂

  4. Susa sanoo:

    Meille mökkeily on ollut yhtä toimiva henkireikä kesät talvet, mutta jostain kumman syystä tänä talvena mökkielämä ei ole oikein houkutellut. Viimeksi oltiin lokakuussa ja sen jälkeen ollaan käyty muutama kerta vain pikasesti kääntymässä. En tiedä mistä moinen johtuu, ihan outoa kun se kaipuu on puuttunut lähes kokonaan. On toki siellä käydessä tullut sellainen olo, että olisihan tänne nyt ollut kiva jäädäkin… Mutta tosiaan, sitä kevättä odotan minäkin kuin kuuta nousevaa sillä tiedän sen herättävän taas sen ihanaakin ihanamman mökkikuumeen, joka tuskin helpottaa ennen seuraavaa talvea ❤️

    • Maria sanoo:

      Heippa Susa!

      Se on varmastikin niin, että kevät tuo sen mökki-innostuksen takaisin ♥

      Jotenkin tänä vuonna oli tuo loppuvuosikin sellaista rospuuttokeliä, että teki mieli olla kotosalla vaan 🙂

      Kyllä meidänkin pitää nyt mennä vilasemaan tilukset, kun jäät ovat siinä kunnossa, että kestävät. Tosin voipi olla, että mua ei saa saaresta pois 😀

  5. Avsa sanoo:

    Ihan samanlaista kaipausta on täälläkin ollut viimepäivät!

    • Maria sanoo:

      Heippa Avsa,

      voi, onneksi pian se kesä ja sitä myötä mökkikausi tulee ♥

      Odottavan aika voi vaan olla tuskaisen pitkä 🙂

  6. Hanna sanoo:

    Tarinasi oikean mökin löytymisestä aiheutti kylmiä väreitä. Kaikki tähdet ovat olleet kohdillaan. Itse ”menetin” muutama vuosi sitten rakkaan sukumökin, samalla kun isovanhempani kuolivat pienellä aikavälillä. Yli 200 mökkiä ollaan käyty katsomassa, mutta mikään ei ole kolahtanut. Eikä niitä 35 vuoden muistoja mitenkään pystykään siirtämään uuteen paikkaan. Nyt siis veneillään 🙂 Mutta mökin kaipuu on kova, ympärivuotisesti.

    • Maria sanoo:

      Moikka Hanna

      ja voi ei; toivon teille todella paljon tsemppiä mökin etsintään ♥

      Ei veneilykään huono vaihtoehto ole…sitä täydellistä mökkiä etsiessä 🙂

  7. Sanna sanoo:

    Täällä myös jumalaton mökkikuume päällä ja kesän vkonloput/viikko saaristossa varattu.Meillä ei ole omaa mökkiä,vaan miehen työpaikan kautta olemme vuosia mökkiä käyttäneet ja siitä on tullut meille hyvin rakas.
    Vietämme siellä paljon aikaa, ja ajatus ettemme ehkä joskus enää sinne pääse on hirveä.Lossimatka saaristoon,vie kaiken stressin heti pois…rakastan paikkaa.Mutta parin hehtaarin meritontti ei ole meidän ulottuvissa…
    Saaristovälittäjien mökkien seuraan jatkuvasti.Rakastan merta ja jokavuosi suurta iloa tuo rantamättäällä pesivä joutsen pariskunta.unelmani olisi asua saaristossa ympäri vuoden.Olemme meriperhe:) kalastamme ja veneilemme myös merellä paljon❤️

    • Maria sanoo:

      Heipsun,

      ja hei ihana kuulla, että teillä on jo kesän mökkikuviot varattuina – on jotain mitä odottaa ♥

      Niin kuin joskus sanoinkin, niin mun täytyisi päästä kans tutustumaan saaristoon. Kesäinen saaristo on jäänyt kokonaan tutustumatta, mutta uskon, että rakastuisin siihen myös 🙂

  8. R sanoo:

    Tänä keväänä luultavasti sanon hyvästit meidän mökille. Tällä hetkellä en tunne tuskaa asian suhteen, koska aika paljon olin siellä isäni kanssa ja nyt isän kuoltua kaikki tuntuu erilaiselle. Tavallaan hautasin samalla kaikki mökkihetket isän kanssa. Hirsimökki järven rannalla, kivalla paikalla, vähän kaukana kotoa…Viimeisen kerran kävin mökillä kesällä, yhdessä isän kanssa. Siinä keinussa keinuttiin ja katseltiin järvelle. Eipä tiennyt tyttö, eikä isäkään, että viimeistä kertaa siinä yhdessä istuttiin. En kaipaa mökkiä, isää kylläkin.

    • Maria sanoo:

      Voi R, haleja sinne ♥

      Onneksi sulla on paljon hyviä muistoja mökiltä iskän kanssa ♥

  9. Helena Nikkarikoski sanoo:

    Hei!
    meille kävi niin että kun lapset lähti maailmalle, meidän mökistä remontattiin kahden aikuisen koti.. Ihanaa asua merenrannalla <3
    Kysyisin, missä säilytätte ulkona olevaa sohvaa talven ajan? Tekisi mieli itselle hankkia tuollainen mutta en ole ratkaissut talven säilytyspulmaa. Ymmärtääkseni pitäisi saada ainakin pois taivasalta olemasta, onkohan noin?
    Kaikkea hyvää teidän perheelle t Helena

    • Maria sanoo:

      Moikka Helena

      ja ai että kuulostaa ihanalle tuo teidän merenrantakotinne ♥

      Meillä sohvan tyynyt talvehtii sisätiloissa (kylmässä sisätilassa) ja sohvanrunko talvehtii mökin seinustaa vasten pressulla peitettynä. Näin on menty jo neljä vuotta ja sohva on vielä kuin priima 🙂

      Kiitos ja ihania pakkaspäiviä sinne ♥

Kommentoi