torstai 01. helmikuu 2018

Pilalle hemmoteltu?

MOIKKAMOI!

Ja hui, mikä myteri siellä onkaan. Tämä torstai piti olla toimistopäivä, mutta siitä tulikin ex tempore -kotitoimistopäivä ja mikäs täällä kotona ollessa. Aamupäivän ulkoilusta kasvot punoittaen. Takkatulen loimussa villasukat jalassa. Eilen iltapalaa miehelle ja mulle tehdessäni aloin miettimään, että taidan hemmotella tuon isoimman rakkauteni kyllä pilalle. ”Mä meen jo valmiiks alakertaan, onko tarjoilua sinne?” ”No tottakai on, mee vaan kulta!” :D Niin mä sitten paistoin iltapannarit meille ja koristelin annokset kauniisti. Vein iltapalat miesluolaan mennessäni ja söimme siinä samalla, kun jahdattiin vihollisia Xbox-pelissä. Koin suurta rakkautta ja onnea juuri tuossa hetkessä.

Mä tykkään hemmotella, niin tyttöjä kuin tuota miestäkin. Itseäni myös! Joskus muistan jostain artikkelista lukeneeni, että lasta ei saa hemmotella pilalle. Kuka lapsi voisi pilaantua siitä, että saa äidin tai isin hemmottelua? Mun mielestä ei ainakaan kukaan. Tässäkin asiassa on kuitenkin se kolikon kääntöpuoli. Hemmottelu on taitolaji, joka kuuluu ottaa osaksi kokonaiskasvatusta. Ei hemmottelemisessa mitään väärää ole, kunhan muistaa myös opettaa lapselle rajat ja omatoimisuutta. Tuossa artikkelissa, minkä taannoin luin aiheesta luotiin mielikuva pikkuisesta pilalle hemmotellusta tyrannista, jonka ympärillä koko perheen arki kärsii. Voin käsi sydämellä sanoa, että meidän lapset on hemmoteltu, mutta kiltimpiä lapsia saa myös etsiä. Osaavat olla omatoimisia ja tehdä asioita, joita välttämättä moni tuon ikäinen ei edes osaa. Osaavat nauttia pienistäkin jutuista eikä varmasti mene sormi suuhun sosiaalisissakaan tilanteissa.

Se, että olen tehnyt lapsille aamukaakaot ja voidellut leivät valmiiksi vuosikaudet ei ole keltään pois. Osaavat toki itsekin kaakaonsa tehdä ja voidella leipänsä. Koen kuitenkin, että olen etuoikeutettu niin tekemään. Mulla on joku (tässä tapauksessa kolme jokusta), ketä hemmotella. Ihan pienillä jutuilla arjen keskellä. Helpottaakseni toisten elämää. Ja hei, nyt joku siellä ruudun toisella puolella ajattelee, että miten lapset oppivat kestämään pettymyksiä, jos niitä pilttiposkia koko ajan hemmotellaan, niin voin kertoa, että pettymyksiäkin on ollut. Tytöt ovat pieneen ikäänsä nähden saaneet ja nähneet valtavasti. Mutta myös kokeneet suurta surua ja pettymyksiä. Meiltä on löytynyt se karu äiti, joka vie ostoskärryt karkkiosaston läpi ilman, että ostetaan karkkia. Ilman, että kukaan heittäytyy kaupan lattialle itkupotkuraivareissa, kun ei saa tahtoansa läpi. Itse asiassa, näin ei ole kertaakaan käynyt. Meillä voi tytöt vähän aikaa möksähtää jostain asiasta, mutta iloinen olen, että ovat sisäistäneet sen ajatuksen, että kaikkea ei voi saada.

Kuitenkin tietävät, että ovat saaneet ja saavat niin paljon. Lasten ilo on ilo myös meille vanhemmille. Ja jos on jokin keino, millä voimme heidän elämäänsä helpottaa, niin miksi emme sitä tekisi? Jos on mahdollisuus näyttää pienillä arkisilla teoilla, että elämä on ihanaa, niin miksi emme näyttäisi? Siinä missä aiemmin olen ollut mielestäni aika tiukka äiti, olen viime vuosien aikana muuttanut ajatusmallini kohti vapaampaa kasvatusta. Tietyllä tapaa olen ehkä kokenut syyllisyyden tunnettakin siitä, että tykkään hemmotella lapsia. Ikään kuin yhteiskunnassa vallitsisi edelleen se kirjoittamaton sääntö, että koivuniemen herra on paras kasvattaja. Paras kasvattaja on mun mielestä rakastava ihminen lähellä. Rakastava ihminen, joka ottaa myös lasten toiveet huomioon. Ojentaa, kun on jotain ojennettavaa. Pääasia, että rakastaa ja on läsnä.

Ja vaikka nyt keräänkin useimmiten ne lattialle ryttyyn jätetyt housut ja vien pesukasaan, niin en epäile yhtään, etteikö nuo tytöt osaisi tuon itsekin tehdä. Ja mikä parasta, tiedän että tytöt osaavat arvostaa niitä pieniä asioita, joita heidän eteensä teemme. Eilen insta storyn puolella tein varsin validin empiirisen gallupin siitä voiko miestä hemmotella pilalle? Otanta ei ollut suuri, mutta omaan tutkimukseeni tarpeeksi kattava. Tulimme tulokseen, että ei sitä miestäkään voi piloille hemmotella.

Joten hemmotelkaa ihanat! Ja jos ei teillä ole tapana ollut hemmotella, niin ei ole myöhäistä aloittaa. Ei se mies tai lapset siitä pilalle mene. Tänään hemmottelen perhettäni itse tehdyllä hernekeitolla ja pellillisellä pannaria. Illalla laitan porisemaan vielä riisipuuron, koska lapset sitä toivoivat. Ja koska tarvitsen sitä huomisiin riisipiirakoihin ;D Itseäni hemmottelin silitetyllä kauluspaidalla, lempparifarkuilla ja lämpimällä neuleella. Kupillisella vaniljanmakuista kahvia kesken työpäivän. Ei sen tarvitse olla maata mullistavaa tuon hemmotelunkaan.

TORSTAITERKUIN,


28 Responses to “Pilalle hemmoteltu?”

  1. ”Tässäkin asiassa on kuitenkin se kolikon kääntöpuoli. Hemmottelu on taitolaji, joka kuuluu ottaa osaksi kokonaiskasvatusta.”On minusta tosi hyvin sanottu. Minua aina mummani hemmotteli ja hemmottelee vieläkin, mutta samalla hän on opettanut minulle miten käyttäydytään ja ihan sitä ehtaa kuria. Minä olen saanut pienenä lettuja sänkyyn, mutta samalla minulle on opetettu kotitöitä ja pihatöitä.
    Minusta ei voi hemmotella ketään piloille. On eri asia, jos lapsi kasvaa ilman kuria ja saa tehdä ja mennä miten haluaa. Sillä ei ole minusta taas mitään tekemistä hemmottelun kanssa.

    Tosi mielenkiintoinen postaus ja hyvää pohdintaa. MInä osoitan omalla hemmottelullani esimerkiksi poikaystävääni kohtaan, että hän on minulle tärkeä ja haluan piristää hänen päiväänsä. Samalla tavalla pienin asioin hän hemmottelee minua. Minusta se on ihanaa. <3

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Siiri

      ja kiitos paljon ♥

      Ihana mumma sinulla :) Sepäs se onkin, että kuria tarvitaan, jotta lapsista kasvaa yhteiskuntakelpoisia. Ilman kuria lapsista varmastikin tulee just niitä lapsityranneja. Mutta pelkkä hemmottelu ei ketään vahinhoita!

      Ihana kuulla, että sielläkin on oivallettu, että ei ei hemmottelu tarvitse olla mitään suurta ja mahtipontista ♥

  2. Tarja sanoo:

    Voi että! Kirjoitit aivan kuin omia ajatuksiani ja kuvailit samalla myös meidän tyttäremme! Olen samaa mieltä: ei sitä lasta voi pilalle hemmotella – kun ne hemmottelut on sellaisia arkisia pieniä tekoja, joilla tehdään toiselle hyvä mieli. Päinvastoin ajattelen, että tällä hemmotellulla opetan myös omia lapsiani huomioimaan toisia ja olemaan heille hyvä.

    Isomman lapsen opettaja sanoi juuri pari viikkoa sitten keskustelussamme, että teidän tytöt ovat niin tasaisia ja kärsivällisiä, että näkee heidän saavan riittävästi huomiota kotona, eikä sitä tarvitse sitten väen väkisin hakea koulussa. Samaa olen kuullut myös päiväkodista ja iltapäiväkerhoista. Kyllä meidänkin lapset osaavat kotona välillä osoittaa mieltä, mutta se on ymmärrettävää ja koti jos mikä on se paikka, jossa saa omia tunteitaan tuulettaa. Muualla sitten käyttäydytään sääntöjen mukaan. Aina se mieltä lämmittää joka tapauksessa kuulla muualta, että on ilmeisesti ainakin jollakin tavalla onnistunut tässä maailman vaativimmassa tehtävässä eli kasvattamisessa. Rajoja ja rakkautta, niinhän se Sinkkosen Jarikin on koettanut opettaa :D

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Tarja!

      Kiitos ja hei ihana kuulla, että siellä tyttäret saavat myös hemmottelua ♥ Hei hienosti ajateltu tuo hemmottelun kasvattava ominaisuus; oppivat huomioimaan toisia ja olemaan heille hyvä! Just näin :)

      Ja hei allekirjoitan myös tuon saman riittävän huomion saamisen näkökulman; olen monesti miettinyt, että mistä johtuu että joka luokassa löytyy ne muutama ”häirikkö”. Onko se sitä, että kotona ei saa huomiota ja hemmottelua? Hyvin paljon mahdollista.

      Juu, meillä kanssa sama juttu – kotona välillä on hyvä osoittaa mieltään, mutta varsin hienosti käyttäytyvät ja ovat kärsivällisiä muualla :)

      Ihanaa lauantai-iltaa ♥

  3. sh sanoo:

    Hyvin kirjoitettu! Ja ihana asu :)

    • Maria Maria sanoo:

      Kiitos sh ♥

      Ja hei kiitos, tuo paita ja nuo farkut ovat kasvaneet muhun jo kiinni, kun pidän niitä koko ajan :D

      Kivaa lauantai-iltaa!

  4. -A- sanoo:

    Hyvä kirjoitus ja mielenkiintoisia ajatuksia. Vaikka toki se ’hemmottelu’ on ihan tuttu juttu meidänkin perheessä, en kyllä rehellisyyden nimissä ole asiaa sen kummemmin miettinyt! :D Voin sanoa olevani hemmoteltu lapsuudenkodissani, olen se iltatähti. Minua on monesti aiheesta leikkimielisesti :) kiusattu (sisarukset kateellisia, heh!). Olen ollut nyt Saksan vuosina kotiäitinä joten kaiken muun häslingin ohessa olen kyllä aina laittanut nuo mukelot ja miehen etusijalle. Leivon lapsille pullaa, kun tulevat koulusta tai miehelle hänen lempparisämpylöitä. Siivoan katastrofaalisen sotkuista lastenhuonetta vaikka tiedän sen ’kuuluvan’ lapsille jne. Mutta teen sen, kun tuntuu itsestäni hyvältä ja haluan niille pikkupirpanoille hyvän mielen, kun ei tarvitsekaan itse legojaan kerätä. ;) Kun sitten taas se kotikasvatus on sitä, että naapuria tervehditään, ruoasta kiitetään, läksyt tehdään, kokeisiin luetaan, ym. ym. sellaisia asioita joita en voi tehdä heidän puolestaan. Ja kuka muukaan ne asiat opettaisi kuin vanhemmat, kasvattajat. Mukavaa torstai-iltaa!

    • Maria Maria sanoo:

      Kiitos A

      ja kuulostaa ihanalta teidänkin perheen hemmottelut ♥ Täällä sama; mies ja lapset saavat niin paljon hemmottelua, että välillä hävettää. Mutta toisaalta, niin kuin sinäkin, niin mä tykkään tehdä niitä pikkujuttuja toisten eteen :)

      Ja iso peukku kotikasvatukselle!

      Kivaa lauantai-iltaa ♥

  5. Sari Riekkola sanoo:

    Ihana Maria <3 täälläkin hemmotellaan.

    • Maria Maria sanoo:

      Kiitos ihana Sari ♥

      Ja hei ihana kuulla, että sielläkin hemmotellaan :)

      Lauantaiterkkuja sinne, nautitaan ♥

  6. Johanna sanoo:

    Hyvä kirjoitus! Syvällisen kirjoituksen jälkeen pinnallisia kysymyksiä. Mistä olet hankkinut tuon kauluspaidan ja mitä kauniinväristä punaa sinulla on? Mukavaa loppuviikkoa!

    • Maria Maria sanoo:

      Kiitos kaunis Johanna ♥

      Ja hei kiitos, tuo kauluspaita on ostettu Hennesiltä. Sellaista ihanan pehmeää materiaalia. Kynsilakka on tämän talven suosikkini Essien ”shearling darling”. Tykkään kovasti sävystä :)

      Ihanaa lauantai-iltaa ♥

  7. Hemmottelija sanoo:

    Juuri näin, lasta ja miestä saa hemmotella. Liian moni lapsi joutuu kokemaan tässä elämässä kurjuutta joten olen ajatellut pitää oikein hyvä huolen tyttäreni kahdesta pojasta, pojat ovat 4 vuotias ja toinen 1, 5 vuotias pian. Tänäänkin kun makasin meidän sängyllä potilaana, leikisti ja pojat molemmat siinä minua hoitivat hyvin niin tunsin kuinka rakastan heitä, pienet olivat katsoneet Holby citya äitinsä kanssa ja osaavat siis jo olla lääkäreitä. Ostan heille hyvää syötävää ja pieniä herkkuja, näin hemmottelen ja hoidan heitä, en osta leluja kuin vain syntymäpäivinä ja jouluna mutta sitäkin enemmän annan rakkautta, samoin heidän pappansa.

    • Maria Maria sanoo:

      Hei hemmottelija

      ja hei pelkkä ajatus siitä, että jotkut lapset eivät koe koskaan hemmottelua, riistää sydämestä ♥

      Ihana asenne sinulla, lapsesi ovat onnekkaita ♥ Hih, lääkärileikit olivat meilläkin pienempinä se juttu. Itse taisin joskus torkahtaa potilaana ollessani, siinä pahimman väsymyksen aikaan :D

      Jatketaan hemmottelua samaan malliin!

      Ihanaa lauantai-iltaa :)

  8. Kaura sanoo:

    Hyvä kirjoitus tämä. Kyllä läheisiä saa ja pitää hemmotella, ja muistaa joka päivä se miten ainutlaatuisia ja tärkeitä ovat. <3

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Kaura

      ja lämmin kiitos ♥

      Olen aivan samaa mieltä, läheiset ansaitsevat sen hemmottelun :) Se on taas se antamisen ihanuus, itsekin tulee siitä hyvälle mielelle!

      Kivaa lauantai-iltaa ♥

  9. mirvaannamarian sanoo:

    Aivan ihana postaus! <3 Mä oon myös juuri tuollainen hemmottelija. Se on ihanaa, mutta luulen että on myös ihmisiä jotka voi ns. hemmotellakin pilalle. Olisi hirveää, jos joku alkaisi pitää kaikkea hemmottelua itsestäänselvyytenä ja sanomattakin ikään kuin vaatisi sitä. Ajatus hemmottelusta muuttuu palvelemiseksi ja molemminpuolinen hyvä olo katoaa täysin.. (oikeasti tässä on takana se, että mulla on hirveitä traumoja mun entisistä suhteista, jossa mun kiltteyttä on käytetty niin paljon hyväksi) Silloin hemmottelun luonne muuttuu ihan täysin. Mutta kun on oikea ihminen vierellä ja opettaa lapsille just niitä arjen pikku pettymyksiä eikä anna nimenomaan niissä periksi (karkkihyllyn ohi joka ikinen kerta!), lasta ei voi kyllä hemmotella liikaa. Mä tulen varmasti aina olemaan myös se aikuisillekin lapsille leipiä voiteleva äiti <3 Mullakin on onneksi sellainen enkä ole kyllä yhtään pilalle hemmoteltu. Vaikka käytänkin aika usein hyväkseni äidin loistavaa ruokapalvelua ja isoäidin lastenhoitoinnostusta ;) <3

    • Maria Maria sanoo:

      Heipsun Mirva

      ja kiitos ♥

      Hei hyvä pointti toi, että jos hemmottelu muuttuu palvelemiseksi niin ei hyvä! Mä oon kans niin kiltti, että helposti sitä voisi joutua ”kotiorjaksi”, mutta onneksi mulla on ahkera mies, joka ei vaadi sitä hemmottelua :) On ilo hemmotella.

      Meidän äiskä oli kanssa just sellainen, että teki kaikkensa meidän lapsien eteen – eikä meistä tämän hassumpia ole tullut ;D

      Ihanaa lauantai-iltaa ♥

  10. Sanna sanoo:

    Täällä myös hemmottelija.Erona että meillä kaksi poikaa:)Tosin en koe sitä hemmotteluna,vaan rakkaudenosoituksena ja juurikin hyvänmielen antamisena ja myöskin äidin rooliin kuuluvana asiana:)
    Pidän kodin kunnossa,vien ne sukat pyykkikoriin ja teen pyytämättä ne iltapalat,ruoat ja pannarit.
    Itseasiassa nautin siitä,ja niin typerältä ehkä kuin kuulostaa,niin äitinä ja vaimona se on yksi tehtävä elämässäni.
    Kaiken olen saanut moninkerroin takaisin.Minulla on upea mies,ja tänä vuonna juhlimme 20v hääpäivää.
    Pojistamme on kasvanut ihania,vastuullisia nuoria miehiä,jotka auttavat heikompiaan,rakastavat luontoa ja eläimiä.
    Meillä on aina ollut tiukat rajat,käytöstavat ja muiden huomioonottaminen tärkeää,nämä on opetettu jo itselleni lapsena.Eikä itkupotkuraivareita ole täälläkän koettu:)
    Joten hemmottelu jatkuu ja hemmottelkaa ihmiset rakkaimpianne.Mikä voisi olla tärkeämpää?:)

    • Maria Maria sanoo:

      OI ihana kuulla Sanna ♥

      Se ero just onkin häilyvä rakkaudenosoituksen ja hemmottelemisen välillä. Aloin miettimään asiaa sun kommentin jälkeen ja mäkin koen asian niin, että hemmottelen silkasta rakkaudesta. Koska mulla on mahdollisuus ja koska tulen itsekin siitä niin hyvälle mielelle :)

      Ja juuri näin, hemmotteleminen ei poissulje sitä, etteikö lapsille voisi opettaa käytöstapoja ja pitää rajat tiukkoina :) Sopivassa suhteessa!

      Ihanaa lauantai-iltaa ♥

  11. Jossu sanoo:

    Jostain luin aika hyvän määritelmän hemmottelulle, siis ”hyvälle” ja ”huonolle” sellaiselle: niin kauan kuin hemmottelun kohde on hemmottelusta kiitollinen, osaa arvostaa sitä ja on siitä iloinen, hemmottelu on jees. Jos taas ottaa kohtelun itsestäänselvyytenä ja alkaa jopa vaatimaan sitä, silloin on ”pilalle hemmoteltu”. Ihan hyvä jako minusta.

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Jossu

      ja hei kiitos tästä ♥

      Just näin, samoilla linjoilla ollaan; heti jos tytöt eivät arvostaisi sitä, mitä heidän eteen teemme, niin jo menisi hemmotteluhanat hetkeksi kiinni :D

      Ihanaa lauantai-iltaa ♥

  12. Marjatta sanoo:

    Juurikin hemmottelu on taitolaji ja silloin minusta ollaan menty väärään suuntaan jos hemmoteltava vaati niitä. Lapsista saa helposti väärin hemmoteltuja jos aina kaikki vastoinkäymiset laitetaan toisten syyksi ja sitten palkitaan paha mieli. Siinä ei lapsi opi omasta käytöksestään mitään ja miten se voi vaikuttaa taas toisiin. Empatiaa opitaan juurikin noin.
    Kilttejä lapsia kasvatetaan huomioimalla heidät ja äidin sekä isän välittävällä ja oikeaan käytökseen opastavalla tavalla.Ei tule niitä itkupotkuraivareita kun ei ruokita itsekkyyttä liikaa.
    Tervettä hemmottelua on tosiaan tehdä perheelle omatekemää ruokaa ja huolehtia vaikka siitä pyykkirumbasta tai lelujen siivoilusta. Niin minäkin teen :)

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Marjatta

      ja kyllä, hemmottelu on taitolaji ♥

      Tärkeä pointti tuo, että täytyy opettaa lapsen ottamaan vastuu omasta käytöksestä. Vaikka tulisi se paha mieli hetkeksi. Sekin jos mikä on hyvin kasvattavaa!

      Terveellisellä hemmottelulla jatketaan :)

      Ihanaa lauantai-iltaa ♥

  13. Kristiina sanoo:

    Kiva kirojitus! Mun mielestä balanssi löytyy siitä, että opettaa lapset pyykkäämään ja kokkaamaan ja selviytymään arjesta ja siinä samalla voi ihan hyvn valmistaa heille ne iltapalakaakaot. En koe, että niiden asioiden tarvitsee sulkea toisiaan pois. Ja teillähän oli just tytöt laittaneet teille valmiiksi ruuan, eli kyllä ne taidot löyty, se on tärkeintä. Ja musta ihan erityisesti tytöille on tulevaisuuden kannalta tärkeää näyttää mallia, että miehet kyllä osaa tehdä talousjuttuja itsekin, eikä miesten hemmotelu ole automaatio tai oletus, vaan kivaa ekstraa välillä, jota tehdään silloin kun itse jaksaa.

    • Maria Maria sanoo:

      Heipsun Kristiina
      ja kiitos ♥

      Just näin, pitää opettaa lapsille myös niitä elämän tärkeitä taitoja. Juu, tytsyt hemmottelevat meitä vanhempia myös – laittamalla ruokaa muun muassa :)

      Ja hyvä näkökulma tuokin, että tärkeää on näyttää tytöille myös se, että ei se isi vaan makaa siellä sohvalla hemmoteltavana. Mies usein meitä hemmottelee myös ja osallistuu kotitöihin siinä missä me muutkin :)

      Kivaa lauantai-iltaa ♥

  14. NalleFi sanoo:

    Ihania rakastavia aiteja olette maailman joka kolkassa! Itsekin haluan osoittaa teoilla rakkauteni ja hemmotella miestani. Luontevasti se varmaan siirtyy aitiyteenkin.

    Sita vain mietin, vaikka en ole viela aiti enka oikeasti tieda itkupotkuraivareista mutta eiko lapsi vasyessaan kiukuttele eika se oman tahdon lapi saaminen (karkit kaupassa tai muut) ole se juttu vain se etta vasyttaa eika oikein mikaan luista?

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa NalleFi

      ja kyllä, hemmottelu – oli se sitten miehen tai lasten – on rakkauden osoitus ♥

      Sepäs se usein onkin, että ne itkupotkuraivarit voivat mennä väsymyksen piikkiin. Tunteet ovat pinnassa silloin herkemmin :)

      Kivaa lauantai-iltaa ♥

Kommentoi