perjantai 19. tammikuun 2018

Pystyn hengittÀmÀÀn ja neljÀ muuta viikon kohokohtaa

MOIKKAMOI PERJANTAI

ja moikkamoi te iloiset perjantai-immeiset siellĂ€ ruudun toisella puolella 🙂 Ollaanhan siellĂ€ hymy huulilla perjantain kunniaksi? Toivottavasti! NĂ€in iltapĂ€ivĂ€stĂ€ sitĂ€ on tullut pohdittua kulunutta viikkoa, joka jĂ€lleen tuntui olevan ihan Ă€lyttömĂ€n kiireinen. Vuodenvaihteen jĂ€lkeiset viikot ovat töissĂ€ kaikkine tilastoineen ja raportointeineen kyllĂ€ ihan mahottomia. Siihen vielĂ€ pÀÀlle muutama muuttuva tekijĂ€, niin avot. Mutta ei voi kuin hymyillĂ€. TĂ€nĂ€ aamuna herĂ€sin jo kukonlaulun aikaan kohti verikokeita. Sen jĂ€lkeen olen paahtanut keittiössĂ€. Musiikin ja kahvin voimalla.

Pidin tuossa tietoista taukoa yhteistyöpostauksista ja nyt tuntui taas ihanalta tehdĂ€ ruokaa, suunnitella kattausta ja kuvata. KĂ€sitellĂ€ kuvia ja kirjoittaa postausta. Onni on omistaa työ, josta nauttii ♄ Tai siis kaksi työtĂ€, joista nauttii. Ollakin, ettĂ€ niiden yhteensovittaminen aikataulullisesti ei ole aina kovin helppoa. TĂ€ssĂ€ viikossa on kaikessa kiireisyydessÀÀn ollut paljon kivaa. Muutamia highlighteja tĂ€ltĂ€ viikolta mainitakseni…

Muutama sisustusostos. En muista koska viimeksi olen kÀynyt sisustuskaupassa. Osaltaan tÀmÀ on johtunut materiaaliÀhkystÀni. Alkuviikosta piipahdin ihanaa ystÀvÀÀ Johannaa katsomassa Moodfactorylla ja hei eihÀn sieltÀ tyhjin kÀsin pÀÀse pois. Ostin tuollaisen sarvipÀÀn ja puisen seinÀveistoksen. Ne etsivÀt vielÀ vÀhÀn paikkaansa, mutta tÀllÀ hetkellÀ sarvipÀÀ on ollut mustan vitriinin vieressÀ. Se seinÀ kaipaa vielÀ jotain. LisÀksi ostimme miehen valtakuntaan alakertuuksiin iiiison seinÀkellon. Joka laitetaan viikonloppuna seinÀlle. Myös sarvipÀÀn kohtalo ja tuon puisen taulun kohtalo selviÀÀ viikonloppuna. Musta tuntuu, ettÀ kun saa yhden 10 tuntisen yön alle, niin jo alkaa sisustamisenkin lyyti kirjoittamaan. Viikonloppuna sanotaan myös hyvÀstit Katelle tuolla olohuoneessa ja annetaan tilaa perhoselle.

Paljon ulkoilua ja hiihtoon koukuttumista. Toistan itseĂ€ni, mutta sanon silti; rakastan tĂ€tĂ€ talvea. Lenkit koiran kanssa ovat ihan parhautta pakkasiltoina. Kuten myös hiihtolenkit. Se, ken vĂ€ittÀÀ hiihdon olevan ihan junttilaji, niin tervetuloa kokeilemaan. Se on ihanaa eikĂ€ mitenkÀÀn menneen talven lumia. Hiihdon jĂ€lkeinen euforinen olotila on melkein yhtĂ€ ihana kuin runner’s high. Tosin tuo euforia ei itsellĂ€ni ole tullut viime aikoina ihan heti hiihdon jĂ€lkeen. Se on tullut vasta sen jĂ€lkeen, kun olen selvinnyt rasituksen aiheuttamasta hapenpuutteesta. Ks. seuraava kohta.

Pystyn hengittĂ€mÀÀn. TiedĂ€n, ettĂ€ on maailman typerintĂ€ mennĂ€ lÀÀkĂ€riin vasta pÀÀ kainalossa. Mutta parempi silloin kuin ei milloinkaan. Niin paljon kuin olen nauttinutkin sÀÀnnöllisestĂ€ liikunnasta alkoi se viime lokakuussa hieman pelottamaan. Tai sen jĂ€lkitila. ErÀÀn juoksulenkin jĂ€lkeen kotiin tultuani, keuhkot alkoivat pihisemÀÀn niin, ettĂ€ ilmaa ei mennyt sisÀÀn eikĂ€ varsinkaan ulos. ”Kohtaus” meni ohi viidessĂ€ minuutissa. Sama toistui joka ikinen kerta liikuttuani. Paitsi silloin kuin olin syystĂ€ tai toisesta ottanut allergialÀÀkkeen ko. pĂ€ivĂ€nĂ€. ErÀÀn hiihtolenkin jĂ€lkeen autoon istuttuani olo oli kamala. Tuntui, ettĂ€ en saa happea ollenkaan. SiinĂ€ lĂ€hti puffit kaulasta ja liki kiristĂ€vĂ€ kerrastopaitakin. SilmissĂ€ meinasi musteta. Ennen lÀÀkĂ€riin menemistĂ€ tiesin kyllĂ€ mistĂ€ on kyse; meillĂ€ oli Ă€idillĂ€ astma ja siihen aikaan kun meillĂ€ oli kissoja lainasimme Ă€idin astmapiippua veljen kanssa tĂ€mĂ€n tĂ€stĂ€ pihiseviin keuhkoihimme.

Viime kevÀÀnĂ€ aloin ihmetellĂ€ sitĂ€, miksi aamulenkit koiran kanssa kuluvat yskiessĂ€ limaa ylös keuhkoista. Laitoin siitepölyn piikkiin. Pakkasten tultua tĂ€mĂ€ alkoi taas. Ja nyt sillĂ€kin on selitys. LisĂ€ksi selityksen sai nasaaliÀÀni. Allerginen nuha. Jonka hoitaminen ajoissa kuntoon olisi kuulemma voinut estÀÀ sen kehittymisen astmaksi. Koko aikuisikĂ€ni olen jonkin sortin nuhasta kĂ€rsinyt ja ihmetellyt kun flunssien yhteydessĂ€ keuhkot leikkaa kiinni. Hengitellyt tuolloin avaavia ja tulehdusta helpottavia. No mutta hei, nyt tehdÀÀn viikon sisÀÀn testejĂ€ jos jonkinmoisia ja mikĂ€ ihaninta, sain eilen Ventolinen, jota otin kaksi painallusta ennen hiihtolenkkiĂ€. En muista ettĂ€ olisin kymmeneen vuoteen saanut hengitettyĂ€ yhtĂ€ syvÀÀn ilman pihinöitĂ€. Hiihtolenkin jĂ€lkeen olo oli freesi eikĂ€ pihissyt lainkaan. ”Koirasta en luovu.” sanoin lÀÀkĂ€rille. Ja mikĂ€ ihaninta, lÀÀkĂ€ri sanoi, ettĂ€ ei tarvitse – meidĂ€n terapiakoira Toby ♄

Perheen kanssa hömpötys. Mulla on maailman paras perhe. Kukaan muu ei varmaan ymmÀrtÀisi meitÀ ja meidÀn huumoria. Arjessa parasta on ne illat, kun ollaan kaikki kotona ja möllötetÀÀn alakerran sohvalla telkkarin ÀÀressÀ. Kattellaan huutokauppakeisarin uusintoja kolmatta kertaa ja kukaan ei jaksa vaihtaa kanavaa. KÀydÀÀn saunassa ja jutellaan niitÀ nÀitÀ. Otetaan kunnon korttipelimatsit ja hihitellÀÀn sille, ettÀ lasten pitÀisi olla jo nukkumassa seuraavaa koulupÀivÀÀ varten. Perhebondausta parhaimmillaan. YhtÀlailla ihanaa on se, ettÀ ollaan miehen kanssa symbioosissa, vaikka molemmat makaa omalla puolen sÀnkyÀ. MinÀ kuulokkeilla Maria Veitolan yökylÀilyjÀ puhelimesta katsellen (onks se Miklu Forssell ollut aina noin hottis? ;D) ja toinen omia Netflix-sarjojaan kuluttaen. Fyysisesti vÀhÀn kaukana toisistamme, henkisesti kuitenkin aivan lÀhekkÀin.

MiehenkÀyttöopas. Jep, joka ikinen kerta teatterissa kÀydessÀmme pÀÀtetÀÀn, ettÀ pitÀisi kÀydÀ useammin. FB muistutti tÀnÀÀn seitsemÀn vuoden takaisesta. Oltiin silloin juurikin tÀnÀÀn teatterissa. Ja tÀnÀÀn mennÀÀn teatteriin taas. TÀssÀ vÀlissÀ ollaan kÀyty teatterissa tasan kerran. Onko se usein vai ei? PitÀisi oikeasti kÀydÀ useimmin jatkossa. Varsinkin, kun lapset ovat sen ikÀisiÀ, ettÀ pÀrjÀÀvÀt mainiosti kaksin kotona. Ainakin pÀivÀsaikaan. TÀnÀÀn illaksi saadaan maailman parhain anoppi ja appiukko lasten kanssa. SitÀ ennen syödÀÀn porukalla ja jutellaan kuulumiset. TÀmÀn illan jÀlkeen toivottavasti maha on kipeenÀ nauramisesta. Toivottavasti osaan kÀyttÀÀ tuota miestÀnikin paremmin. Tai mitÀ lie kappaleen nimi, MiehenkÀyttöopas, nyt tarkoittaakaan.

TÀssÀ viikossa oli jÀlleen paljon hyvÀÀ! Mutta nyt valmistelemaan iltaruoka ja katsomaan vaatteet teatteriin valmiiksi. Muuten viikonlopulle ei ole taaskaan mitÀÀn suunnitelmia.
Muuta kuin sitĂ€ sisustamista. Josko saisin tĂ€mĂ€n työhuoneenkin kuvauskuntoon 🙂

IHANAA PERJANTAITA & ALKAVAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,


12 Responses to “Pystyn hengittĂ€mÀÀn ja neljĂ€ muuta viikon kohokohtaa”

  1. -A- sanoo:

    Oiiii, teatteriin! ♡ On niin pitkĂ€ aika, kun viimeksi olen kĂ€ynyt. Suomessa asuessa kĂ€vimme aika usein tai minĂ€ sukulaisteni kanssa. Hieno harrastus ja ajanviettotapa vaikka sitten oman miehen tai vaikka ystĂ€vien kanssa. Ihanaa viikonloppua! 🙂

    • Maria sanoo:

      Heippa A

      ja juu, mekin harvoin kĂ€ydÀÀn teatterissa, mutta nyt tĂ€ytyy alkaa kĂ€ymÀÀn useammin. Se on ihana ajanviete 🙂

      Suloista sunnuntai-iltaa ♄

  2. H sanoo:

    Hiihto on ihan parhautta. Kokovartalohiki ja monen lihasryhmÀn jumppa samassa paketissa (jopa vatsalihakset kÀytössÀ). Sitten vielÀ se meditatiivinen liikkeen rytmi rauhoittavassa ympÀristössÀ.
    Ihan zen -tila 🙂
    Inhosin hiihtoa aiemmin, nyt keski-iĂ€ssĂ€ taas ymmĂ€rrĂ€n sen pÀÀlle 😉 ja olen saanut tĂ€nĂ€ vuonna miehenkin hurahtamaan hommaan.
    TÀnÀ aamuna kuuntelin, kuinka pakkaslumi narisi kenkien alla. Totesin, ettÀ tÀtÀkin ÀÀntÀ on kaivattu monena talvena.

    • Maria sanoo:

      Heippa H

      ja allekirjoitan tĂ€ysin hiihdosta nuo kirjoittamasi 🙂 Se on parasta liikuntaa, mitĂ€ tiedĂ€n. Ja tuo zen-tila. Ah ♄ Aina ihastelen Suomen luontoa samalla kun hiihdĂ€n ja hihittelen juurikin sitĂ€ ettĂ€ taidan olla keski-ikĂ€inen 😀

      TÀtÀ on kaivattu, kunnon talvea!

      Ihanaa sunnuntai-iltaa ♄

  3. Sanna sanoo:

    Tuo pumpulipallo Topsukka on aivan ihana!ja minĂ€kin olen ajatellut ostaa vihdoin sukset,niin pÀÀstÀÀn jÀÀlle hiihtĂ€mÀÀn.Kouluajat kun tappoi kaiken suksiin liittyvĂ€n totaalisesti:(Mukavaa vkonloppua❀

    • Maria sanoo:

      Moikku Sanna!

      Ja kiitos, hĂ€n on herra hurmaava 🙂 ♄

      Hei sanos muuta, onneksi ei enÀÀ tartte hiihtÀÀ veren maku suussa niin kuin kouluaikoina 😀 Nyt se on sellaista leppoisaa, omaan tahtiin tapahtuvaa liikuntaa. Paitsi silloin, kun tulee niitĂ€ lenkkejĂ€, ettĂ€ pÀÀttÀÀ mennĂ€ tĂ€ysillĂ€ 😉

      Kivaa sunnuntai-iltaa ♄

  4. Riikka sanoo:

    MinÀ olen turvautunut muutaman kerran tyttÀren astmapiippuun, kun olen joskus halunnut kokeilla miten se ns. parantaa suoritusta. Yritin aloittaa juoksuharrastusta, ja tuntui ettÀ jalat kantavat mutta keuhkoissa jokin tökkii. Aikani yritin, en jaksanut ja lopetin. En oikein osannut sanoa, auttoiko piippu. Annostus oli tietysti tyttÀrelle suunnattu, enkÀ uskaltanut ottaa yhtÀ annosta enempÀÀ.
    EpÀilen ettÀ minulla voisi olla rasitusastma. LÀÀkÀriin asti en ole viitsinyt lÀhteÀ. Tuttava sanoi ettÀ kannattaa tutkia, ja jostain luin ettÀ ei kannattaisi turvautua piippuun. Nyt sitten vaan harrastan lyhytkestoisia lajeja, tosin rankkoja sellaisia ja keuhkot huutaa hoosiannaa. Kaikesta huolimatta jatkan nÀin.
    Oih, nyt voisi antaa hiihdollekin uuden mahdollisuuden nĂ€in keski- ikĂ€isenĂ€. SiinĂ€ olisi souvi edessĂ€; sukset ja hiihtokuteet pitĂ€isi hankkia. Antaa olla, toistaiseksi…

    • Maria sanoo:

      Heippa Riikka,

      voi ei, kuulostaa kyllĂ€ ainakin mun korvaan siltĂ€ (tai siis silmiinikin, kun tĂ€tĂ€ luen ;D), ettĂ€ kantsii kĂ€ydĂ€ lÀÀkĂ€rillĂ€ ♄

      Mulla on viime aikoina tuo ihistyskohtaus tullut myös ripeÀmmistÀ kÀvelylenkeistÀ. Pakkanen ei ole tehnyt hyvÀÀ, vaikka muuten pakkasta rakastankin.

      Suosittelen hiihtoa, mutta sitÀ ennen kÀyhÀn siellÀ lÀÀkÀrissÀ. Hiihto kun on niin raskas laji, ettÀ keuhkot ovat kovilla!

      Suloista sunnuntai-iltaa ♄

  5. Marjo sanoo:

    Hei,teattari tekee niin mahdottoman hyvÀÀ viemÀllÀ ajatukset hetkeksi pois arjesta ja todellisuudesta! NÀin viimeksi Tsehovin Kolme sisarta -esityksen ja nautin siitÀ todella paljon.

    Ja hyvĂ€, ettĂ€ olet tutkittavana astmaepĂ€ilyn vuoksi. Minulla on ollut rasitusastma melkein 30 vuotta, mutta erinomaisella lÀÀkityksellĂ€ en ole oireillut vuosiin ja olo on terveen veroinen. Joskus en edes muista, ettĂ€ olen kroonikko 🙂 Leppoisaa viikonloppua!

    • Maria sanoo:

      Moi Marjo,

      todellakin, teatteri on niin ihanaa viihdettĂ€ ♄ MeillĂ€ seuraavaksi miehen toiveesta Remeksen Musta SydĂ€n, mikĂ€li vielĂ€ saadaan liput 🙂

      Ihana kuulla, ettĂ€ lÀÀkitys on sinulle sopiva. Me katsomme lÀÀkĂ€rin kanssa tuo oma lÀÀkitykseni kuntoon, jahka verikokeiden ja spirometrian tulokset tulevat 🙂

      Toivottelin jo kertaalleen, mutta toivottelen vielĂ€ uudelleen; ihanaa sunnuntai-iltaa ♄

      • Handeli sanoo:

        Urheilu on ihanaa! Kunhan ei ahdista!

        Ventoline ei ole pitkÀaikaiseen kÀyttöön, pelkÀllÀ hoitavalla (kortisoni) pitÀisi pÀrjÀtÀ! Siis sitten kun kortisonia on kÀyttÀnyt 2-4 viikkoa sÀÀnnöllisesti, siitÀ alkaa olemaan hyötyÀ. Silloin Ventolinen voi jÀttÀÀ pois..

        • Maria sanoo:

          Moikka Handeli!

          Juu, nĂ€in lÀÀkĂ€rikin sanoi tuosta Ventolinesta 🙂 Jahka saadaan spirometrian lausunto, niin saadaan aloittaa tuo lÀÀkitys!

          KyllÀ, ahistaminen varjostaa kyllÀ koko urheilun ihanuutta :/

          Mukavaa alkanutta viikkoa <3

Kommentoi