lauantai 13. tammikuun 2018

Oman elämänsä Kate Moss

MOIKKAMOI IHANAT!

Ja hei tiedättekö, että olin suunnitellut tälle päivälle tietokonevapaan päivän, mutta silloin kun kutsu käy, niin sitä on noudatettava. Nimittäin kirjoittamisen kutsu. Ollaan juteltu teidän kanssa aiemminkin siitä omassa kropassa viihtymisestä. Siitä, että pystyisi olemaan niin teflonista, että vaikka kuka huomauttaisi jotain sun ulkomuodosta, niin sä et välittäis. Koska tiedät paremmin. Tiedät olevasi sinut ja viihtyvän just sellaisena kuin olet. Ollaan juteltu myös siitä, että millaisen esimerkin annamme lapsillemme. Kuinka osaamme näyttää sen heille, että on aivan ok olla sinut itsesi kanssa, vaikka on röllykkää vatsan seudulla ja vaikka tissit olisivat ajan saatossa vähän ottaneet suuntaa kohti napaa.

Jotenkin tämä on itselleni erittäin tärkeää saada tuossa orastavassa teini-iässä oleville tyttölapsille perille sen, että sä olet just hyvä niin. Sun ei tarvitse isontaa ylähuulta kuviin, sillä Luoja on suonut meille tällaiset huulet ja that’s it. En muista olenko teille kertonut, mutta itse kotona näin äidin, joka vahti jokaista suupalaa mun ollessani tuon ikäinen kuin meidän tytöt nyt. Näin, että tomaatilla ja raejuustopurkilla päivässä pysyi hoikkana ja pienenä. Mutta näin myös sen, että ei se ollut elämistä ihan täysillä. Koska äiti oli sairastunut alle parikymppisenä tautiin, josta ei ehkä ollut koko loppuelämänä paluuta. Maannut sairaalassa ja taistellut elämästään. Elämästä, jossa omasta mielestään oli aivan liian iso. Muiden mielestä vain varjo entisestään.

Anoreksian on vissiin jonkun tutkimuksen mukaan väitetty kulkevan geeneissä. Itse olin hyvin kriittinen sen suhteen mitä söin vielä tuossa 17-18-vuotiaana. Vaihto-oppilasvuoteen lähti tyttö, joka oli viimeisen pari kuukautta vetänyt pari juoksulenkkiä päivään ja elättänyt itsensä tonnikalasalaatilla ja rahkalla. Vain, koska ajatteli, että uudet ulkomaiset ystävät hyväksyisivät hänet paremmin 46 kiloisena sen 55 kiloisen sijaan. Näin jälkikäteen ajateltuna käy vähän sääliksi tuota tyttöä ja surettaakin hieman. Sen takia haluaisin saada jostain sen taikasauvan, jolla saada omille tytöille niin suuri itsetunto ja niin suuri rakkaus itseään kohtaan, etteivät he sortuisi moiseen. Rakkaus omaa itseään kohtaan terveellä tavalla.

En muista kumpi tytöistä se oli tässä menneellä viikolla, joka huudahti ”Mutta äiti, sähän oot sokerittomalla ja laihiksella!”, kun raakasuklaapalaa jääkaapista hamusin. Silloin oli pakko oikaista. Äiti ei ole laihiksella. Eikä tule olemaan, toivottavasti ainakaan. Se, miltä nämä tipattomat, sokerittomat ja kaikettomat kuulostaa lasten korviin on saanut itseni miettimään, että miten perustelen fiksusti sen, että olen nyt tipattomalla ja sokerittomalla. Riittääkö se, että kerron kuinka huisin hyvä olla mun on just näin. Että tämä ei ole kituuttamista vaan päin vastoin. Tämä on itsestään huolehtimista. Äidin ryhtiliikkeen ansiosta, meillä on onneksi koko perhe korjannut hieman ruokailutottumuksiaan. Nutellapaahtoleipien sijaan lapsillekin onneksi maistuu aamupalaksi terveellinen pannukakku ja virkistävä smoothie.

Tänään kaupungilla pyörähtäessämme etsimme esikoiselle elämänsä ekaa peitepuikkoa. Kysyin, että mitä varten, sillä hänellä ei ole näpyn näppyä tai omaan silmääni mitään peitettävää. Tummiin silmänalusiin kuulemma. Kerroin, että hänellä ei ole tummia silmänalusia. ”Niin mutta kaikki mun luokkakaveritkin peittää tummat silmänaluset!” Ostimme concealer-kitin. Vain koska kaikilla muillakin sellainen on. Jätin asian sikseen, mutta jälleen kerran pohdin että ei helkkari – meillä taitaa olla vielä paljon työn sarkaa. Työn sarkaa sen opettamisessa, että elämässä on onnellisin silloin kuin on riippumaton siitä, mitä muut susta ajattelee. Silloin kun sun ei tarvitse tehdä jotain vain, koska muutkin niin tekee. Silloin kun sä tunnet olevasi oman elämäsi Kate Moss – oman elämäsi huippumalli 

LUPSAKKAA LAUANTAITA,
OLKAA ARMOLLISIA ITSELLENNE 

 


30 Responses to “Oman elämänsä Kate Moss”

  1. Terhi sanoo:

    Kiitos, kirjoitat todella kivasti ja ajatuksia herättävästi. Peukku!

    • Maria sanoo:

      Kiitti peukusta Terhi ♥

      Välillä sitä on hyvä itselleenkin selkiyttää ajatuksia kirjoittamalla ne alas 🙂

      Mukavaa alkanutta viikkoa!

  2. Niina sanoo:

    Juuri luin Anna Pastakin kirjoituksen samasta aiheesta. Näistä pitäisi kirjoittaa enemmän. Ja ihan totta, voi kun saisi noihin pieniin iskostettua tämän ajattelumallin. Ihanaa viikonloppua Maria <3

    • Maria sanoo:

      Moikka Niina!

      Voih, pitääkin mennä etsimään Annan kirjoitus 🙂 Kiitos vinkistä ♥

      Ihanaa alkanutta viikkoa!

  3. MF sanoo:

    Ihanaa lukea juttujasi elämästä laidasta laitaan. Itselläni kuudesluokkalainen poika (asumme pääkaupunkiseudulla) ja huomaan miten alkava murrosikä vie meitä kaikkia mennessään. Kaikki alkaa vain niin paljon aikaisemmin kuin omassa lapsuudessani, että ihan hirvittää miten saisi kasvatettua kunnollisen kansalaisen ja onnellisen terveen itsetunnon omaavan jälkeläisen. Ahdistaa vaatimukset merkkivaatteista, ja metrolla suhaaminen ostarilta toiselle. Mutta kun kaikki muutkin…

    • Maria sanoo:

      Moi MF
      ja kiitos, ihana kuulla ♥

      Sepäs se onkin, että tuntuu että lapset astuvat murrosikäisen saappaisiin paljon aiemmin kuin joskus muinoin. Ylipäätään kehitys menee eteenpäin kuten sanoit paljon nopsempaa. Kai sitä pian vauvoilla alkaa ensimmäiset uhmatkin jo puolivuotiaana sen 2-vuotisuhman sijaan 😀

      Tsemppiä sinne, ei auta kuin tehdä parhaamme ♥

  4. Inka sanoo:

    Hyvä kun otit esille miten ”anorekdikko/bulimikko äidin tyttärestä’ voi kasvaa normaali aikuinen. Kuinka moni meistä onkaan kärsinyt jos ei anorekdikko-äideistä niin monista mt-äideistä, joille kodin siisteys ja rasvaprosentti oli kaikkein tärkein.

    • Maria sanoo:

      Moi Inka

      ja kiitos ♥

      Se malli, mikä kotoa saadaan on niin kovin tärkeä ja itsekin sitä helposti lipsahtaisi sille tielle. Onneksi joku järjen ääni tuolla takaraivossa kertoi ajoissa itsellenikin, että olen hyvä just tällaisena. Saan nauttia elämästä ilman raejuustopurkkitomaatti -lounasta ja sen mukanaan tuomaa kituuttamista.

      Terveys edellä mennään:)

      Ihanaa alkanutta viikkoa ♥

  5. Mummi sanoo:

    Tärkeä ajatuksia herättelevä kirjoitus. Näin mummina hirvittää katsoa jo päiväkoti ikäisillä sitä, että minulla pitää olla sitä ja tätä vain kun muillakin on.
    Ja vielä tavaroita, joilla sitten ei tehdä mitään. Mietin myös niitä lapsia, joitten perheillä ei ole varaa samanlaiseen kilpavarusteluun. Sitä itsetuntoa todella kysytään.

    • Maria sanoo:

      Heippa Mummi

      ja kiitos ♥

      Tuntuu, että tuo kilpavarustelu on juurikin se tämän päivän sana. Harmillista kyllä 🙁 Mistä opettaa lapsille sellainen itsetunto, että vaikka ei olisi niitä viimeisimmän trendin mukaisia farkkuja yllä tai Converseja jalassa, niin silti olisi hyväksytty. Toisaalta, lapset ja nuoret ovat niin raakoja, että siihen ei sitten se itsetuntokaan taida auttaa, jos joutuu kiusan kohteeksi. Nämä ovat tosi surullisia asioita ja kieltämättä itseäni huolestuttaa myös tuo asia 🙂

      Mukavaa alkanutta viikkoa ♥

  6. Riina sanoo:

    Viisaita sanoja ❤

    • Maria sanoo:

      Moikku Riina!

      Kiitos kaunis ♥ Voi olla, että viisaat sanat olivat vähän epäjärjestyksessä, kun niitä pulppusi sitä tahtia näppäimistön kautta ulos 😀 Mutta ihanaa, jos pääpointti tuli selväksi!

      Kivaa alkanutta viikkoa ♥

  7. Helinä sanoo:

    Kirjoitat niin ihanasti <3
    Mutta mistä tuo Sinun hameesi on ostettu? 🙂 Ihan superhyvännäköinen!

    • Maria sanoo:

      Heippa Helinä ja kiitos ♥

      Tärkeitä asioita ja on itselleni erittäin tärkeää pohtia näitä kanssanne – monelta eri kantilta 🙂

      Hame on ostettu Vilasta ja ihan älymukava päällä 🙂

      Muksaa alkanutta viikkoa ♥

  8. Sanna sanoo:

    Moi
    Tossa iässä tytöille tulee 🙂 Ihmettelin kun mun uusi ripsari oli hävinnyt …löytyi tyttäreltä 🙂 Samoin tuo mun valokynä hävisi, teen itse 3 vuorotyötä joten valokynää joskus tarviisi 🙂 Nuoret 🙂 Kysyin et mitä tarviit käydään ostaas , no ostettiin ja onko käyttänyt ei oo ei. Mun tytär sano mulle yks aamu et en jaksa äiti olla kun oon -no niihän se pitääkin <3

    • Maria sanoo:

      Moikka Sanna

      ja just niin sen pitääkin ♥

      Hihii, sielläkin pieniä meikkivarkaita – meillä myös välillä löytyy omia meikkejä isomman tytön kaapeista. Vaivihkaa ne sitten käyn nappaamassa takaisin 🙂

      Meillä kanssa eilen oli (taidokkaasti) laitettu peitevoidetta silmien alle, mutta tänään huomasin, että kouluun lähdettiin ilman sitä 🙂

      Kivaa alkanutta viikkoa ♥

  9. Ihan hurjan tärkeä kirjoitus Maria, tosi hieno <3 Tyttöjen (ja miksei poikienkin) ulkonäköpaineet ovat niin järkyttäviä nykyjään, että oikein hirvittää. Koska me ei voida mitään sille ulkomaailmasta tulevalle informaatiolle, niin juurikin kotona pitäisi yrittää iskostaa se järkevä ajattelumalli ja kehopositiivisuus. Muistuttaa päivittäin, että olet ihana ja kaunis juuri tuollaisena kuin olet.

    Ihanaa sunnuntaita sulle Maria!

    • Maria sanoo:

      Heipsan Emma ja kiitos paljon ♥

      Juuri näin! 🙂 Luin eilen Sinkkosen neuvoja mm. tästä aiheesta (https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/jari-sinkkonen-neuvoo-nama-nelja-lausetta-jokaisen-vanhemman-pitaisi) ja varsinkin yksi lause jäi mieleeni (referoin nyt suoraan tuolta):

      ”Psyyken koti on ruumiissa. Jotta pohja terveelle itsetunnolle voisi kehittyä, lapsen on tunnettava, että hän on vanhempiensa silmissä lumoava. Ihailu on erityisen tärkeää senkin vuoksi, että yksi aikamme vakavimmista ongelmista on ihmisten tyytymättömyys omaan ruumiiseensa.”

      Ja jälleen äitinä sitä välillä kokee olevansa riittämätön. Kehunko minä tarpeeksi ja teenkö sitä ja teenkö tätä? Noooh, eilen illalla tästä innostuneena kehuin sitten jopa jo ehkä vähän liikaakin. Tosin eipä vissiin liikaa voi kehua 😀

      Ihanaa alkanutta viikkoa sinnekin ♥

  10. Riikka sanoo:

    Meidän kohta 13- vuotiaalle olen jo valistanut, ettei naamaan laiteta muuta kuin ripsaria. Jos nyt meikata halutaan. Ehdoton ei on meikkivoiteet ja muut ”töhnät”.
    Nyt tyttö on siirtynyt jo vaivihkaa kulmakarva- osastolle.
    Tässäkin asiassa olen tiukkaa jöötä pitänyt, koska muoti tämän osalta on vähän koomista katsottavaa. Tyttö itsekin ymmärtää sen koomisuuden, hyvä niin. Kaikkea en pysty valvomaan, mutta parhaani yritän. Toisaalta annan luvan laittaa ym. juttuja naamaan, kun samalla valistan miten niitä kuuluu laittaa, ilman että aiheuttaa turhia katseita (esim. kulmakarvat).

    • Maria sanoo:

      Heipsun Riikka

      ja hei kuulostaa hyvälle ♥

      Meillä kanssa oli puhetta meikkivoiteesta; kysyin että mihin sitä tarvitsisi? Ei kuulemma mihinkään, mutta kun muillakin on 😀 Kerroin esikoiselle, että hänellä on kaunis iho, joka hyvin kuivana sellaisena varmastikin ottaisi nokkiinsa esimerkiksi meikkivoiteesta. Mutta että voidaan joskus kokeilla, jos hän haluaa.

      Kulmakarvoja meillä esikoinen laittaa aina silloin tällöin. Viime viikolla ei laittanut kertaakaan. Jos ovat liian överit, niin kyllä huomautan. Mutta kun ovat kauniisti ja luonnollisesti laitetut niin annan myös kehuja 🙂

      Off topic: tää nykyajan kulmakarvamuoti on kyllä haasteellista, varsinkin allekirjoittaneelle, joka ei osaa niitä lainkaan meikata 😀 Pysyn siis au naturelleissa (no vähän nypityissä).

      Kivaa alkanutta viikkoa ♥

  11. U sanoo:

    Oon muutaman kerran päivän aikana lukenut tän kirjoituksen ja miettinyt kovasti, mitä haluisin kommentoida. Ehkä sitä, että en usko meikin tai topattujen rintsikoiden (tai pikkuhousujen!) olevan kovin vaarallisia niin kauan, kun kauneuspyrkimykset eivät asetu muiden unelmien ja itse elämän tielle. Itse tuhlasin aivan liian monta vuotta siihen, että tuijotin itseäni peilistä ja mietin, mitä tekisin laihempana. Tämän takia en esim. ikinä uskaltanut lähteä vaihtoon, pelkäsin, että lihoisim siellä muodottomaksi…

    • Maria sanoo:

      Heippa U

      ja ihanaa, että jätit kommenttia ♥

      Hienosti sanottu tuo meikistä ja topatuista rintsikoista. Etteivät ne asetu muiden unelmien ja itse elämän tielle. Juuri se olisi mielestäni myös tärkeää, että ulkonäkökeskeisyys ei olisi se ykkösprioriteetti elämässä. Sitä valuu elämä hukkaan murehtiessaan ulkonäköään. Nimimerkillä liian monta tuntia teini-iässä peilin edessä finnejä surkutelleena.

      Voih, harmillista kuulla. Itsehän lihoin sitten vaihto-oppilasvuonna reippaasti yli 10 kiloa. Pappani sanoi minut nähdessään, että ”Mutta Maria, onkos sulle tullut sikotauti!”. Ei kovin mairittelevasti sanottu ihmiselle, joka muutenkin häpesi tuota lihomistaan.

      Ihanaa alkanutta viikkoa ♥

  12. Anne L. sanoo:

    Kuten edellinenkin kommentoija olen vähän hämmentynyt ja mietin kuinka kommentoisin. Tarkoitus ei ole olla pahansuopainen vaan tuoda yhdenlainen näkemys aiheeseen. Joku aika sitten jonkin muun aiheen yhteydessä kommentoin Katen julistetta. ”olohuoneen muutos” muutos kirjoituksessa vihjasit, että Kate vaihtuu perhosiin. Mikä minusta on tosi hyvä idea 🙂
    Mutta jo seuraavassa kirjoituksessa Kate nousikin pääosaan tärkeän aihen käsittelyn lopuksi. En voi olla miettimättä sitä mikä vaikutus tyttäriisi on, että kotona paraatipaikalla seinällä on maailmankuulun muoti-ikonin kuva. Tuo maailma on kovin ulkonäkökeskeistä ja edustaa aivan ei arvoja mitä sinä tuossa kirjoituksessa peräänkuulutat. Jotenkin teksti ja Katen kuva on tuossa kirjoituksessa ristiriitainen. Tällaisin miettein tällä kertaa ja oikein mukavaa kevään odotusta.

    • ElinaM sanoo:

      Jokin tämänsuuntainen ajatus kolkutteli itselläkin, mutta tämä kommentoija puki sen sanoiksi. Kate Moss olohuoneen paraatipaikalla ja nämä uuden vuoden aloittavat ”kaikettomat”, kuten sen ilmaisit, luovat kieltämättä ristiriitaa näiden viisaiden sanojen kanssa. En sinänsä ihmettele, että lapset yhdistävät nuo laihikseen. Ehkä ne terveelliset elämäntavat voisi vaan hivuttaa hiljakseen takaisin elämään ilman, että siitä tekee numeron. Koska tietynlaista jojoilua tuokin on.

      • Maria sanoo:

        Moikka Elina

        ja kiitos sinullekin ♥

        Kate Moss ei edusta sitä mallimaailmaa olohuoneessamme, joka ehkä välittyy kuvien perusteella sinne teille ihanille lukijoille. Vaan on juliste, joka miellyttää silmäämme. Muutenkaan numeroa sokerittomasta ja tipattomasta en kyllä kotioloissa ole tehnyt. Tottakai lapset varmasti ovat kuulleet, kun miehen kanssa asioista olemme jutelleet 🙂

        Mutta todellakin, terveelliset elämäntavat pitäisi olla osana elämää niin, ettei ryhtiliikkeitä tarvitsisi tehdä. Mieluummin kuitenkin näytän lapsille mallia syömällä terveellisesti ja liikkumalla säännöllisesti kuin siten, miten joululomalla. Eli käsi konvehtirasialla 😀 Kultainen keskitie tässäkin olisi se paras vaihtoehto.

        Mukavaa alkanutta viikkoa ja kiitos vielä sinullekin ajatustenvaihdosta ♥

    • Maria sanoo:

      Hei Anne

      ja hei et suinkaan ole pahansuopainen – rakastan näitä keskusteluja ja niiden myötä saamiani uusia näkökulmia eri aiheisiin. Kiitos teidän ♥

      Hih, muistelinkin että se taisit olla juuri sinä, joka taidepostauksessa kritisoit Katea, eikö vain? Meillä Kate vaihtuu perhoseen, heti kun saan aikaiseksi. Niin, tuo on kyllä hyvä pointti. Tosin en usko, että meillä tytöt tietävät edes Kate Mossia tai sitä, että hän on langanlaiha todellisuudessa. Vastapainoksi meiltä löytyy kyllä yksi ihana rehevät muodot omaava alaston naishahmotaidetaulukin 🙂

      Lähinnä ajattelen asian niin, että olit sitten langanlaiha, normaalipainoinen tai ihan minkä mittainen/painoinen tahansa, niin haluaisin opettaa lapsilleni sen, että jos hyväksyt itse itsesi, niin se on tärkeintä. Ei se, miten muut sinut näkevät.

      Sehän se on, että tuo muotimaailma ei todellakaan ole välttämättä se maailma, mihin lapseni haluan altistuvan. Mutta en usko, että yhdistävät kauniin naisen kasvoja olkkarissamme mihinkään siihen pahaan, mitä siellä ympyröissä piilee. Sillä eivät tiedä edes, että kyseessä on ns. huippumalli.

      Mutta totta, olisin voinut kuvittaa tähän sen toisen naistaulun, jossa normaali kaunis alaston nainen ♥

      Kiitos ja sinne myös ihania pakkaspäiviä ♥

  13. Kristiina sanoo:

    Ootko tsekannut Youtubesta sun kaiman The Raelm of Marian uusimman videon? Sekin on just tänään postattu ja käsittelee ihan samaa tärkeää aihetta. Tiedän, että teidän vahimmallekin voi osa niistä aiheista tuntua liian aikaisilta, mutta jotain tuon tyylisiä hyviä roolimalleja ja vaikuttajia olisi hyvä kaikilla tytöillä varmasti olla. Ja siis tietysti noita aiheita ne kutosluokkalaiset jo paljonkin miettii, vaikkei aikuisena sitä aina haluaisi ajatella. Monesti vanhempien esimerkki ja opetukset riittää vaan tiettyyn pisteeseen asti ja just tuollaiset hyvät roolimallit on niin hyviä teini- ja esiteini-ikäisille. Youtuben Mansikkka on myös tosi hyvä roolimalli näissä kehonkuvajutuissa! Somen rajoittamisen ohella musta vanhempana voi myös hyvin koitaa ohjata just sellaisten somettajien pariin, joilla voi olla positiivinen vaikutus!

    • Maria sanoo:

      Moikka Kristiina!

      Hei en ole tsekannut, mutta pitääkin mennä katsastamaan 🙂 Kiitos vinkistä ♥

      Mansikkaa tiedän meidän tyttöjen seuraavan. Täytyy vinkata myös tuo kaiman Youtube, elleivät jo sitä ole katsoneet 🙂

      Just näin, ei kaikki some ole pahasta vaan juurikin sellaisten hyvien roolimallien osalta some voi olla erittäin hyvä juttu! Kiitos tästä silmien avauksesta. Aina sitä ajatellaan, että some on pahasta lapsille. Rajansa toki kaikella ja määränsä somettamisella, mutta some voi olla myös hyvä asia 🙂

      Kivaa alkanutta viikkoa ♥

  14. Sari Riekkola sanoo:

    Niin viisaita sanoja Maria!!!

    • Maria sanoo:

      Moikku Sari

      ja kiitos sinulle ♥

      Se on jännä, miten sitä tulee mietittyä (ja jopa stressattua) eri asioita lasten ollessa eri vaiheissa. Sitä huomaa, että koko ajan on joku vaihe päällä tai joku ikään sopiva akuuttia asia, mistä pitää vähän kantaa huolta. Ehkä se on meidän vanhempien tehtävä? ;D

      Ihanaa alkanutta viikkoa ♥

Kommentoi