tiistai 02. tammikuu 2018

Uusi vuosi, vanhat kujeet…

HEIPPAHEI IHANAT

ja huikean kivaa alkanutta vuotta! :) Piti kyllä postaamani jo eilen illalla teille uuden vuoden toivotukset, mutta ilta meni vähän järkytyksen puolelle ja blogiteksti jäi kesken. Oltiin miehen ja Tobyn kanssa iltalenkillä, kun sivusilmällä näin liikettä kadun viereisen rivitalon oven suusta. Käännyin katsomaan ja näin susikoiran, joka lähtee haukkuen oven suusta suoraan kohti meitä. Sillä sekunnilla näin remmin päässä miehen, joka kierii rappuset alas ja jää makaamaan tajuttomana rappusten alapäähän. Taisin mennä vähän paniikkiin, mutta onneksi mies tajusi soittaa ambulanssin.

Susikoira oli niin hyvin remmissä kiinni miehen kädessä, että jäi omistajansa viereen. Juoksutin Tobyn kotiin ja hurautin autolla paikalle. Tuo tajuton mies oli onneksi vironnut istumaan, mutta emme uskaltaneet mennä viittä metriä lähemmäs, sillä ainakin itse pelkään isoja koiria. Tai en pelkää, mutta suhtaudun varauksella. Susikoira näytti myös vartioivan isäntäänsä hanakasti.
Se 20 minuuttia, mikä ambulanssin tuloon kesti tuntui tunnilta. Tuntui tosi pahalta, kun olisi halunnut mennä auttamaan lähemmin, mutta ei voinut muuta kuin seisoa etäällä. Loukkaantunut mies onneksi pääsi sen verran pystyyn, että ennen ambulanssin tuloa sai vietyä koiran sisälle. En usko, että hoitohenkilökuntakaan olisi juuri noussut ambulanssista ennen kuin koira on sisällä.

Omin jaloin mies käveli ambulanssiin, mutta koko illan ja yön mietin, että mitä hänelle kuuluu. Tietäen, että kun päänsä kovin lyö, niin komplikaatioita voi tulla myöhemminkin. Mietin myös sitä, että olisiko meillä enää tuota kovin rakasta Tobya, jos sakemanni olisi sieltä päässyt ryntäämään. Onneksi oli enkeleitä matkassa, niin loukkaantuneen miehen osalta kuin koirankin osalta.

Siinä missä vielä viime yönä valvoin, kun en voinut silmiäni ummistaa ilman näkyä tuosta tapahtumasta, tuntuu tapahtuma tänään jo aika absurdille. Ja hieman tunnen itseni jopa hölmöksi, että niin järkytyin. Mutta toisaalta, minkä sitä luonteelle mahtaa.

Palataanko alun järkytyksen jälkeen normipostausaiheisiin? Kuvissa viime vuoden jokaiselta kuukaudelta blogista yksi lempparikuvistani. Näin jälkikäteen kuvia selatessani täytyy kyllä myöntää, että näimme ja koimme paljon. Vietimme aikaa perheenä ja vuoteen mahtui paljon hyvää. Luetuimpia postauksia oli jälleen ruoka-aiheiset postaukset sekä yleisesti elämää käsittelevät postaukset. Hih, ne Marian syväanalyysit elämästä. Kyllä te tiedätte ;)

Mitä tulee tapahtumaan blogissani tänä vuonna, vuonna 2018? Minulla on ilo kertoa, että me jatkamme samaan malliin. Olen miettinyt kovasti sitä viime aikoina, että kun aina painotetaan kehitystä, niin miten voisin kehittyä bloggaajana. Onko pakko kehittyä, jos ei halua? Onko pakko vallata uusia alueita, jos ei koe tarvetta siihen?

Viime vuoden lopulla podcastit toivat mukavan lisän blogiskeneen. Jossain vaiheessa mietin, että ehkä podcast-junan kyytiin tulisi hypätä pysyäkseen mukana. Mutta tarkemmin kun asiaa ajattelin, niin tulin siihen tulokseen, että vaikka tykkään puhua, en ole puhuja. Ilmaisen mieluummin itseäni kirjallisesti. Tunsin, että vaikka rakastan podcastien kuuntelemista, niin musta ei ole niiden tekijäksi. Hatunnosto heille, ketkä ovat niin moniosaajia, että pyöräyttävät tuosta vaan laadukasta blogi- ja podcast-sisältöä :)

Lisäksi mietin, että olisiko jotain uusia postausaiheita, joita nostaa pinnalle tänä vuonna. Lifestyle-blogiin kun mahtuu aihepiiriltään laidasta laitaan. Yksi postaustoive viime vuodelta on ainakin vielä toteuttamatta. Sellainen, jota täällä blogissa ei olla juuri syvemmin käyty läpi, nimittäin sijoittaminen.

Itse olen aikoinaan opiskeluaikoinani lukenut Talouselämän ja Kauppalehden pörssikursseja hartaudella. Päässyt jotenkuten silloin sisään sijoittamisen periaatteisiin, mutta konkreettisella tasolla en ikinä ole sijoittanut esimerkiksi rahastoihin. Tämä on aihe, joka kiinnostaa ja josta aion ottaa selvää. Heti kun saan taustatietoa haalittua kasaan, niin postausta luvassa aiheesta!

Tällä viikolla tulossa vielä arjen pieniä säästövinkkejä sekä terveellisen tammikuun herkkuruokia.
Tai sitten jotain ihan muuta, fiilispohjalla kun mennään ♥ Tästä se lähtee, yhdeksäs kokonainen blogivuosi – tervetuloa mukaan! :)

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,

 


26 Responses to “Uusi vuosi, vanhat kujeet…”

  1. Hanna sanoo:

    Löysin blogisi vasta viime vuoden lopulla ja tykkään kovasti Jatka siis ihmeessä samaan malliin! Herkulliset & terveelliset ruokavinkit ovat hyvin tervetulleita, kuten myös säästövinkit. Kaiken kaikkiaan tekstisi ja aiheesi ovat olleet mielenkiintoisia ja sopivasti arkisia, ihme etten löytänyt aiemmin kirjoitustesi pariin

    • Maria Maria sanoo:

      Heipsan Hanna

      ja voi kiitos – niin ihana kuulla ♥ Kiva, että löysit blogini!

      Musta tuntuu, että en voisi muusta kirjoittaakaan kuin niistä aiheista, jotka on sydäntäni lähellä. Ihanaa, että te lukijatkin tykkäätte näistä aiheista :)

  2. JonnaG sanoo:

    Kivoja kuvia!Niin täynnä valoa ja aurinkoa.

    Onko tuossa yhdessä kuvassa sun äitisi? Samaa näköä kyllä löytyy❤

    Hei älä koskaan ikinä muutu, joten jatka ihmeessä samaan malliin! Niin paljon iloa, hymyä, hyvää fiilistä ja syviäkin tuntemuksia olet tuonut mun päiviin kuten varmasti monen, monen muunkin lukijan.
    Kiitos siitä.
    Kiitos, että jaksat jakaa itsestäsi meille.

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Jonna ja kiitos ♥ Juu, valoa pimeyden keskelle! :)

      Hienosti tunnistit, siinä on äippä äippäliini ja meidän esikoinen v. 2006 meidän häissä (jep, mentiin vähän peppu edellä puuhun ja lapsi tuli ennen aament :D)!

      En ikinä muutu…ainakaan huonompaan. Lupaan sen ;)
      Ihana kuulla, kiitos sulle kun aina jaksat piristää kommenteillasi ♥

  3. Hui, mikä tilanne teillä on ollut! En yhtään ihmettele, ettet pystynyt yöllä nukkumaan. Kyllähän tuollainen järkyttää monellakin eri tavalla.
    Ihanaa, että Toby on kunnossa <3 Toivotaan, että miehelläkin on lopulta kaikki hyvin.

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Suvi

      ja hei sanos muuta – onneksi oli enkeleitä matkassa ♥ Ja just se, että eka järkytty siitä koirasta ja sitten toisen tajuttomuudesta ja siitä, että ei pysty tekemään yhtään mitään. Katsomaan vaan kaukaa, että mitenkähän toinen pärjäilee.

      Tänään olen töiden jälkeen tiellä yrittänyt katsoa tuonne pidemmälle, että näkeekö tuttua hahmoa koiransa kanssa, mutta vielä ei ole näkynyt :( Toivotaan kuitenkin parasta ♥

  4. Riikka sanoo:

    Sijoittaminen, jes! Todella hyvä aihe blogiin. Joskus nuorempana ”harrastin” sijoittamista, kiitos iskän oppien; raha pitää laittaa poikimaan. Nyt on tällä rintamalla ollut hiljaiseloa, mutta voisin aloittaa uudelleen, mene ja tiedä. Hyviä sijoitusoppaita on julkaistukin, mutta en ole ehtinyt (ja tuskin) ehdin niihin paneutuakaan. Kipinää odotellessa!

    • Maria Maria sanoo:

      Heippahei Riikka

      ja jes, sähän olet sitten sijoittamisen guru – kyselen sulta neuvoja, kun ajankohtaista :)

      Mä just luin jostain, että ihmiset luulee, että sijoittamiseen pitää olla reilusti ylimääräistä rahaa lojumassa tileillä. Näin mäkin luulin. Kunnes tajusin, että pienillä valinnoilla pystyn säästämään kuussa sen 100-200 euroa, jotka ajattelin sijoittaa. Huomenna otan yhteyttä kyllä johonkin sijoitusneuvojaan, että mitä mun kuuluu tehdä. Tai ylipäätään mistä lähteä liikkeelle :)

      Kipinää tulossa ♥

  5. Johanna sanoo:

    Näin koiran omistajana(westie) voi hyvin eläytyä tuohon eiliseen tapahtumasarjaan. Onneksi teidän koira säästyi pahimmalta. Mieluusti sitä pyrkii suojelemaan omaa koiraa ja vaihtaa reittiäkin, jos vain pystyy ennakoimaan. Muutamia koirahyökkäystilanteita olemme kohdanneet ja voi että miten sitä itse niitä säikähtää, tärinä jatkuu pitkään! Hienoa että mieshenkilölle hankitte apua.

    Sinulla on kiva blogi, kirjoitat innostavasti. Kiitos sinulle! Samaan malliin jatka vaan! Minun pitäisi tsempata siinä, että tulisi kommentoitua edes silloin tällöin, lupaan haastaa itseäni tässä!

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Johanna

      ja sanos muuta ♥ Mutta kyllä sellainen pieni pelko jäi persuksiin. Lapsiakaan ei viitsisi hirmuisesti pelotella, mutta oli pakko antaa ohjeet, että minnepäin vastedes lähteä koiran kanssa lenkille. Eihän sitä koskaan tiedä ketä vastaan tulee, mutta jos ison ja tuntemattoman koiran näen, niin vastedes teen u-käännöksen. Hui, kamalaa että teillä on jouduttu hyökkäyksen kohteeksi.

      En tiedä johtuuko siitä eilisestä, mutta Toby on ollut tänään ihan lamaantunut. Nukkuu vain. Yleensä tuppaa ärhentelemään uusille koirille (tätä siis vältelty hamaan tappiin eikä kohdattu aiemmin lenkillä), mutta nyt ei päästänyt inahdustakaan vaan alkoi peruuttamaan peloissaan häntä koipien välissä.

      Hei ihanaa, kiitos paljon ♥ Kiva kuulla, mä jatkan samaan malliin :)

      • Janina sanoo:

        Tosi ikävä tapahtuma teillä. Tähän sun kommenttiin viitaten sen verta, että ei kuitenkaan kannata ruveta välttelemään isojen koirien kohtaamisia lenkillä, lietsoo vain oman koiran remmirähjäämistä ja pelkoa. Sen sijaan nyt olisi tärkeää tarjota koiralle mukavia kokemuksia muista koirista, ja erityisesti iso kokoisista. Koiralle jää turhankin hyvin tämmöset tilanteet mieleen, ja nyt ne pitäis saada korvattua mukavilla kohtaamisilla. Meillä kotona työn alla pieni remmirähjä koira, ja ei kyllä helppoa ole. :)

        • Maria Maria sanoo:

          Moikka Janina

          kiitos vinkistä ♥

          Oih, teilläkin siellä pieni remmirähjä…tsemppiä :D
          Meillä on onneksi tässä kadulla myös labbis, kultsi ja muutama muu isompi koira, jotka on tuttuja ja joita ei olla tähän asti rähjätty. Nyt pitää vain toivoa, että törmäillään niihin lenkillä :)

  6. Anu sanoo:

    Säästövinkit olisivat kyllä tervetulleita, edulliset ja helpot arkiruoat ja kaikenlaiset arkea helpottavat postaukset. Isäni koiran kimppuun (jackrussel) kävi tuossa syksyllä iso koira, en tiedä, mitä rotua oli, mutta kyllä tuli rumaa jälkeä ja tikkejä paljon pieneen koiraan, onneksi selvisi kuitenkin hengissäa ja voi nykyisellään hyvin, isoja koiria, etenkin näitä kahta arastelee, mutta muuten on oma terhakka itsensä.

    Ihanaa alkanutta vuotta!

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Anu!

      Hui, mikä tilanne siellä isäsi koiralla on ollut – onneksi kuitenkin loppupeleissä kävi hyvin ♥

      Mieli pursuaa vaikka mitä postausideoita juurikin arkea helpottamaan. Harmi, kun tuo päivätyö haittaa blogityötä, kun olen koko viikon töissätöissä :D Ensi viikko taidetaankin sitten mennä kaksi postausta päivällä -tahdilla, kun olen pyhittänyt sen kokonaan blogitöille ;)

      Kiitos ja ihanaa alkanutta vuotta sinnekin ♥

  7. Riina sanoo:

    Hyvältä vaikuttavat tulevat aiheet! Ei joka ”ajan junaan” kannata hypätä; luota vaistoosi. Iloa ja hyötyä on blogisi tuonut, niin varmasti tuo jatkossakin :)

    • Maria Maria sanoo:

      Moikku Riina

      ja kiitos paljon ♥

      Sehän se just onkin, että pitää valita ne oikeat junat. Tai vaunut, joihin hypätä :)

      Ihana kuulla, kiitos!

  8. Salme sanoo:

    Ei mitään muutospaineita Maria. :) Blogisi on hyvä juuri tälläisena elämänmakuisena. Kauniisti kiittäen viime vuodesta ja oikein hyvää alkanutta vuotta toivottaen Salme

  9. Sanna sanoo:

    Minäkin sanoisin,että jatka samaan malliin:)Mökkipostaukset ovat lemppareitani:)itse pelkään kovasti kyseistä koirarotua.On aikoinaan hyökännyt arvaamatta kimppuuni,repien housuni ja reiteni auki.Samoin edesmenneen koirani,joka onneksi säästyi pahemmalta,omistajan ehtiessä hätiin.
    En halua saksanpaimenkoiria mitenkään mollata,luonnevikaisia löytyy joka rodusta.Mutta vahvan vahtivietin kyllä omaa…
    Onneksi teillä ei sattunut kenelläkkään mitään!

    • Sanna sanoo:

      Ja nämä oli kaksi eri sakemannia.

    • Maria Maria sanoo:

      Kiitos Sanna

      ja kiitos, että sinäkin jaksat aina jättää piristäviä kommentteja ♥ :)

      Apua – olen kerran kyllä tavannut yhden tosi ihanan sakemannin, mutta olen myös kuullut näitä ns. kauhujuttuja ko. rodusta. Itselläni sellainen kauhurotu on rottweiler, kun pienenä sellainen pääsi aidan takaa karkuun ja puri mun vieressä ollutta kaveria aika pahasti käteen :(

      Onneksi nyt ei sattunut mitään, oli enkeleitä matkassa ♥ Mutta pienen pelon jätti kyllä itseenikin…

  10. Saila sanoo:

    Hyvää tätä vuotta koko perheelle! Voi taivas mietin, että toivottavasti se mieskin on kunnossa. Kaikkea sattuu ja tapahtuu…

    Ja samaan tyyliin vaan, aiheesta kuin aiheesta mikä itseäsi kiinnostaa jakaa. Meitä lukijoita kyllä riittää =)

    • Maria Maria sanoo:

      Moi Saila

      ja kiitos samoin sinne, ihanaa uutta vuotta ♥

      No enhän mä katsos eilen pystynyt elämään sen epätietoisuuden kanssa, että mikä miehen vointi on, joten otin selvää. Hän on onneksi kunnossa ♥

      Ihana kuulla, jatketaan samaan malliin )

  11. Sanna sanoo:

    Hei, joskus vuosia sitten löysin blogistasi superhyvän ohjeen vuohenjuuso levitettä ja oliko säilyke päärynää ym.nyt en löydä:)Jos muistat tai tiedät mitä tarkoitan laittaisitko linkin ohjeeseen,kiitokset!

Kommentoi