Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lejos Van Houtenin kanssa.
SULOISTA SUNNUNTAIHUOMENTA
ja ihanaa ensimmäistä adventtisunnuntaita! ♥ Muistan ne talviset pakkaspäivät, kun äiti keitti meille kuumaa kaakaota ulkoleikkejen jälkeen. Kaakaojauheeseen, jota ei ollut makeutettu. Joukkoon lisättiin ripaus sokeria. Äiti sekoitti punaisessa emalikattilassa kaakaon vispilällä, joten kun kaakaon kaatoi oranssiin kirahvimukiin se vaahtosi ihanasti. Muistan suloiset sunnuntai-illat, kun äiti keitti meille suklaamannapuuroa. Mannapuuron sekaan annosteli kaakaojauhetta saaden mannapuurosta täydellisen herkun.
Muistan myös ne keskiviikkopäivät, kun juoksin kiireen vilkkaa koulusta kotiin. Keskiviikkoisin mummu oli meitä hoitamassa ja tiesin, että kotona odottaa suklaapelti (myös nykyään mokkapalana tunnettu herkku), lasi kylmää maitoa sekä uunituore Aku Ankka. Yhteistä näille kaikille herkuille on Van Houtenin laadukas ja perinteinen kaakaojauhe. Pääsin fiilistelemään lapsuusmuistoja ja herkuttelemaan kaupallisen yhteistyön myötä Lejos Van Houtenin kanssa. Suklaapelti tai usemmille teille tutummin mokkapalat, on minulle se mieluisin suklaaherkku. Klassikko, kuten Van Houten -kaakaojauhokin. Vaikken fanaattinen suklaan suhteen olekaan, niin suklaapelti katoaa parempiin suihin alta aikayksikön. Täyteläinen, suklainen eikä liian makea. Kampanjan tiimoilta kehittelin mokkapalamakumaisen suklaakakun. Herkun joka taipuu jälkiruokapöydästä aina juhlapöytään asti.
Alkuperäinen resepti on mummultani kulkeutunut äidilleni. Ruutupaperilla, joka on jo kellastunut ja jota koristaa pienet suklaatahrat. Hieman muokkasin alkuperäistä reseptiä muun muassa modernisoiden, sillä siinä mittoina käytettiin kahvikupillisia.
SUUSSA SULAVA MOKKAPALAKAKKU
Pohja
2 munaa
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 rkl Van Houten -kaakaojauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
150 g sulatettua margariinia
1,5 dl maitoa
-vaahdota munat ja sokeri
-lisää joukkoon nostellen varovasti yhteen sekoitetut kuivat aineet, maito ja sulatettu voi
-kaada irtopohjavuokaan ja paista 180 asteisessa uunissa noin 35-40 minuuttia. Tarkista tikulla kypsyys vielä ennen uunista pois ottamista.
-annan pohjan jäähtyä hyvin ennen sen puoliksi leikkaamista ja täyttämistä
-leikkaa kakkupohja puoliksi ja levitä alapohjalle reilu kerros kuorrutetta
-laita kansiosa kuorrutteen päälle ja levitä kuorrutetta kakun päälle reilusti
-koristele halutessasi suklaarouheella ja kaakaojauheella
Kuorrute
300 g tomusokeria
6 rkl voita
4 rkl Van Houten -kaakaojauhoja
7 rkl vahvaa & kylmää kahvia
-sulata voi kattilassa, lisää muut aineet
-sekoita niin kauan miedolla lämmöllä, että tomusokeri liukenee
-anna kuorrutteen jähmettyä hieman, jotta se pysyy nätisti kakun välissä ja päällä
Kakusta tuli ihanan täyteläinen, olematta kuitenkaan sellainen äkkimakea. Ja vaikka tähän mokkapalakakkuun tujua kahvia lorautettiinkin, niin silti ei ollut liian kahvimainen eli maistui lapsillekin. Jos joillekin spaghetti tai lasagne on lohturuokaa, niin minulle sitä on suklaapelti sekä tämä siitä jalostettu mehukkaan täyteläinen kakku ♥
Vaikka tämä kakku onnistuikin loistavasti, niin ei ne leipomukset Marian keittiössäkään aina onnistu 🙂 Olisi kiva kuulla sinun leivontamokasi tuolla kommenttiboksin puolella, sillä kaikkien vastanneiden kesken sain arvottavaksi Van Houten -tuotepaketin, jonka mukana toimitetaan Prisca Leclercin signeerattu Mokkapalat-kirja. Lisäksi kommentin jättäessäsi olet mukana KitchenAid sähkövatkaimen arvonnassa! Aivan huikea arvonta siis 🙂 Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy 10.12. klo 10.00. Arvonnan säännöt löytyvät täältä.
SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,
Synttärikakkua, sitä pohjaa, tekemässä, vatkasin voin,sokerin ja munat, kuivataineet olisi pitänyt nostella sekaan ja sekoittaa varovasti, mutta unohdin ja vatkasin vatkaimella kaadoin taikinan vuokaan ja laitoin uuniin, no eihän se kakku kohonnut vaan tuli lättänänä ulos,, ei kerynny enää uutta pohjaa tekemään joten kakku oli tosi litteä, olis pitäny pystyä lohkomaan 3 osaan ja täyttää, mutten saanut kuin 1 välin vaivoin aikaiseksi ja silti kakku ’ hukkui’ kinuski/kermavaahto päällysteeseen.. no ei näkö, vaan maku… makeat naurut kaupanpäälle
Lupasin tehdä anopin 70-vuotisjuhliin suklaakakun,jota olin monet kerrat aikaisemminkin valmistanut. En tiedä mitä tapahtui,mutta ensimmäisen vieraan leikatessa kakkua,se levisi aivan sulana .kakkulautaselle. Kaikki kakku syötiin,että kai se hyvää oli,vaikka kahvipöydän kaunistukseksi sitä ei todellakaan voinut kutsua!
Minulla näitä mokia riittää! Viimeisin tapahtui pari viikkoa sitten, kun tein omenapiirakkaa. Olin juuri saanut piirakan uuniin, kun tajusin unohtaneeni taikinasta leivinjauheen, eikä muuten ollut ensimmäinen kerta.
Ehkä pahin leipomismokani (tai oikeastaan paistamismokani) tapahtui vuosia sitten ollessani työharjoittelussa lasten kerhossa. Siellä oli vanhempien iltaa varten valmiiksi päällystettyjä lämpimiä voileipiä, jotka minun piti paistaa. Pellit leipineen olivat olleet eteisessä viileässä läpikuultavien roskapussien sisässä suojassa. Mitään ajattelematta laitoin ensimmäiset pellit uuniin. Hetken kuluttua aloin haistaa jotain kummallista ja minut valtasi outo tunne. Kurkistin uuniin ja kas siellähän näkyi muovilla kuorrutettuja voileipiä. Olin siis unohtanut ottaa pussit pois! Onneksi huomasin mokani ajoissa ja sain muovin vielä irti leivistä. Kukaan ei ilmeisesti huomannut mitään enkä asiasta kehdannut mainita 😀
Mokkapalakuorrutetta tehdessä onnistui kiehuttamaan kuorrutteen palaneeksi..ei tullut hyvä kakku.
Perinteinen moka on se että joku ainesosa unohtuu.. kun on ajatuksissaan ja väsynyt tai stressaantunut
Tuskien taival oli aikanaan nuorimmaisella todettu vilja-allergia. Gluteenittomat leipomukseni jäivät usein lättäniksi eivätkä olleet synttäripöydän komistuksia. Onneksi vilja-allergiasta ei kärsitty pitkään ja saatoin siirtyä tavallisiin leipomuksiin.
Näitä mokiahan riittää, mutta kuulen edelleen siitä, kun vuosia sitten laitoin juustokakkuun kahden teelusikallisen sijaan kaksi desiä sokeria… Kakku oli niin makea, että jäi syömättä. 😀
Ei ole sattunut mokia, olisihan se hienoa kertoa mutta sähkövatkain tulisi tarpeeseeni.
Tuorein leivontamoka on isänpäivältä. Jätin omenapiirakan uuniin ”jälkilämpöön” ja lähdin salille. Piirakasta tuli tämän seurauksena kuiva ja kivikova o_o!
Perinteinen moka (hosuessa) on se että jokin ainesosa unohtuu…esim. erikseen/yksittäin rikotut munat. Tai valmiiksi mitattu neste.
Mokattu on monet kerrat. Yhden prinsessakakun muistan tytären syntymäpäiville. Kellarista hain kakun jossa marsipaani valui lautaselle. No reunat vaan pois ja kermapursotusta peliin. Syötävä kakku tuli silti.
Tein melkeinpä samanlaisella ohjeella, kuin sinun kakkusi, suklaamuffinsseja.
Jostain kumman syystä taikinaan jäi vehnäjauhopaukkuja niin ajattelin, että siivilöin taikinan niin saan paukut pois. No ne lähti kyllä, mutta kuten arvata saattaa, ei muffinssit kohonneet uunissa ja ne olivat kivikovia
Tein juustokakkua ja en edes ole varma edelleenkään mitä mokasin mutta jotain liivatteen kanssa tapahtui sillä se jäi limaisiksi klimpeiksi kakkuun 😀 lopputulos oli todella ällöttävä
Irtopohjavuoka, joka oli jotenkin vääntynyt. Taikinasta osa valui uunin pohjalle, kakusta tuli kuiva ja surkea. Taikina paloi uunin pohjalle ja uuninpesu aika ikävää puuhaa.
Joitakin vuosia sitten oli tarkoitus tehdä kesän ensimmäisistä mansikoista perinteinen mansikkakakku. Levykakkuopohja ei kuitenkaan kohonnut eikä tuntunut kypsyvänkään, vaikka oli lähemmäs tunnin uunissa. Lopputuloksena pohjasta tuli niin sitkeä, ettei valmis kakku meinannut leikkautua edes hyvällä veitsellä.
Ettei TAAS tulisi mokattua, kysyn varmuuden vuoksi: reseptissäsi on kahteen kertaan vehnäjauhot, onko oikein?
Kiitos Tuija,
nyt on toinen vehnäjauhorivi poistettu 🙂 <3
Olen varsin lahjakas polttamaan sekä leipomukset että ruoat!
Aika ihania palkintoja!
Omia leivontamokia on paljon. Ehkä klassisin oli yritykseni leipoa juustokakku juhliini. Jotain meni liivatteen kanssa pieleen ja tuloksena oli mössöä. Niinpä tarjoilin kaikille kotitekoista jäätelöä keksinmurusilla.
Jostain syystä kakkupohja ei kohonnut ja lopputulos oli sentin korkuinen lätty. :/
Tein kentakikaiseem kakkuun kuorrutusta ja taisin keittää/pitää liedellä liian kauan voi-sokeri-kermaseosta ja kuorrutteesta tuli hyvin vaikeasti levitettävää. Mulla on paha tapa olla lukematta ohjeita loppuun asti. Oletan tietäväni ja osaavani tehdä leivonnan omin neuvoin.
Mun leipomuksiin liittyy lähes kaikkiin moka, ei ole ollenkaan mun alaa Pahin ehkä oli lapsen synttärikakku pari vuotta sitten, johon tuli (hänen toiveestaan) sinistä kermavaahtoa pinnalle. Se jäi ihan liian vaaleaksi ja kun sitten ripottelin siihen pinnalle kasan M&M’s -karkkeja, niin niistä irtosi kaikki värit siihen kermavaahtoon… lopullinen kakku oli semmoinen epämääräinen oksennuksen värinen ja näköinen kasa… Urheasti lapsi kyllä väitti sen olevan ihan hyvää, mutta yhdessä sen jälkeen sovittiin, että jatkossa tilataan valmis kakku juhliin
Moka liittyy 18-vuotissynttärikakkuni leivontaan. Tapahtumasta on aikaa jo yli 7 vuotta, mutta silti muistelemme sitä äidin kanssa. Teimme kinuskikuorrutetta kermakakkuun, ja korvasimme sokerin ruokosokerilla (koska tavallinen loppui). Kuorrutteesta tuli niin kovaa, että sitä piti leikata saksilla. Meitä nolostutti kyllä kahvipöydässä, kun kakun leikkaamiseen tarvittiin saksia. Maku oli priimaa, toteutus ei niinkään.
Ikimuistettavin leivontamoka tosiaan oli, kun isä oli saapumassa meille uuden puolisonsa kanssa. Unohdin tai lisäsin 😉 piirakasta varmaan puolet jauhoista tai jotakin.. Jokatapauksessa sieltä se piirakka valui ensin uunin pohjalle ja sitten jopa lattialle. Taisi olla tuo onneton taikinani irtopohjavuoassa. Nyt naurattaa, mutta silloin ei !
Mokkapalamokani oli sellainen, että päällyste valuikin yli reunoilta osittain mokkapalalevyn alle. 😀 No ei muuta kuin äkkiä nonparellia pintaan ennen kuin kaikki ehti valua…
Skippasin muffiniohjeesta kananmunat kun ne oli kotona loppu. Lopputulos oli lässähtänyt ja muffinit kivikovia.
Niiiin täyteläisen mehukkaat kuvat taasen..nammm! Leipomusmokia löytyy pilvin pimein mutta tuoreimpana mielessä sämpylätaikinasta unohtamani suola ja heti perään pullataikinasta unohtamani sokeri!! En voinut käsittää miten nämä pääsi tapahtumaan saman päivän aikana. Meni hetkeksi leipomishalut
Eniten olen sählännyt varmaan kaasu-uunin kanssa, aina leivonnaisten pohja paloi ja päältä jäi raa’aksi. Onneksi nyt on uusi uuni!
Halusin tehdä vauvajuhliin jotain erikoisempaa, tein sitruunatortun. Harjoittelin tortun tekoa etukäteen siskoni kanssa, hän näytti ja minä katsoin viereistä. Ostin kaikki lemon curdit ym ja eikun leipomaan. Alkuperäinen ohje on kai amerikkalainen tai englantilainen. En ymmärrä vielä tänäkään päivänä mikä meni pieleen mutta se oli ihan kamalaa. Onneksi oli muutakin tarjottavaa.
Minun leivontamoka liittyy juuri mokkapaloihin eli pohjataikinaan laitoin sokerin sijaan suolaa ja tämän samon mokan tein kahteen kertaan peräkkäin .
Tein aikoinaan juustokakkua ensimmäistä kertaa, isälleni hänen syntymäpäivän kunniaksi.. ja kakusta unohtui itse juusto. Hups, silloin ei naurattanut yhtään, mutta nykyään nauretaan perheen kanssa asialle aina kun olen leiponut juustokakkua. 😀
Pahin leivontamokani…hmmm. aikahan on kullannut muistot mutta yksi muisto on jäänyt ikuisiksi ajoiksi mieleen. Tein ensimmäisiä kertoja täytekakkua ja piti näyttää taitoni poikaystävälle. Kun hän leikkasi valmista kakkua kakkulapiolla kuului vain kolahdus…hän rupesi tutkimaan tarkemmin ja kaivoi kakusta sakset. En vielä tänä päivänäkään tiedä miten ne sakset sinne kakkupohjaan päätyivät. Voitte uskoa että tästä kuulin pitkään.
Tein kinkkupurjopiirakka ja unohdin kokonaan pois kananmunat. Siinä kyllä ääneenkin ihmettelin hölmönnäköistä koostumusta, mutta uuniin sen tekeleen lykkäsin. Ei munien puuttuminen kyllä syömistä haitannut. Kaikki meni 🙂
Koulun kotitaloustunnilla hedelmärahkan teossa tuumasin, että tässä ei mikään voi mennä pieleen, kunnes huomasin hurrauttaneeni sokerin sijasta suolaa…
Juoksin joskus teininä tätini kesämökin keittiöön lainaamaan sokeria piirakkataikinaan. Vahingossa otin suolaa!
Mun moka on liika yrittäminen 🙁 koitan tehdä täytekakkuun kaikenmaailman täytteitä tai kuorrutuksia/koristeluja kun yksinkertaisin ois yleensä vaan paras! Täytteet valuu, kuorrutus loppuu kesken jne.
On varmasti tullut mokattua leipoessa muutenkin, mut tää oikeesti vähän nolottaa, vaikka olinkin sen sattuessa lapsi. Tein ensimmäistä kertaa yksin mokkapaloja. Äidin käsinkirjoittamassa ohjeessa luki ”2 rkl kahvia”. Heitin joukkoon pari lusikallista kahvijauhetta paketista. Siinä kohtaa äitini huomautti, että se tarkoittaa keitettyä kahvia. 😀
Koulun myyjäisiin mokkapalat joihin kuorrute imeytyi sisään…
Apua, mokia on sattunut mitä milloinkin… Kerran yhteen sitruuna jälkkäriin raastoin vahingossa ”hieman” liikaa sitruunaa..oli kyllä kirpakan makuista. 🙂 Välillä myös kuorrutteet on levinneet joka paikkaan… Mutta silti leipominen on aina yhtä hauskaa. 🙂
Laitettiin serkkulikan kans nuorina leipureina mokkapalan kuorrutteeseen kahvia poroina, kun ohjeessa luki vain,että kahvia…. Tiitu
Tein mokkapalojani poikaystäväni avustuksella. Hän on ehkä vähän hidas toimissaan ja kaatoi hyvin hitaasti kuorrutteen mokkapalojen päälle eikä kiirehtinyt levittämisessäkään. Kuorrute ehti kovettua keoksi. Kovin kauniita ei niistä tullut, mutta ihan hyviä toki maultaan.
Viimeisin mokani on tältä viikolta. Yritin tehdä gluteenitonta taatelikakkua. Kakkua kumotessani, koko kakku hajosi tuhansiksi murusiksi. Noh, seuraava kakku onnistui paremmin.
Kun tein n. 10 vuotiaana ensimmäistä kertaa sämpylöitä, katsoin erehdyksissäni ohjeesta että taikinaan tulee 5 dl öljyä, kun oikea määrä olikin 0.5 dl. No, varsin öljyisiä sämpylöitä tulikin, joita kukaan ei voinut syödä. Kuulen asiasta vieläkin näin aikuisiällä 🙂
Tuorein moka liittyy juuri mokkapaloihin. Viime viikolla tein munattomia ja maidottomia mokkapaloja myyntiin joulunäytökseen, mutta palat eivät pysyneet kasassa vaan murenivat vuoasta nostettaessa. Onneksi olin tehnyt normaalilla ohjeella muut mokkapalat. Omat lapset olivat kyllä tyytyväisiä, kun saivat syödä ne mokkapalat. Oli kuulemma parasta ikinä!
Tein taannoin puolukoista hyydykekakkua (liivatteilla), no sepäs ei jähmettynyt. Lusikoitiin soppakauhalla jälkkärikulhoihin. Maku hyvä, mutta ei tullut tosiaankaan sellaista kuin piti. Nykyään suosin liivatteettomia mousseja. 🙂
Kerran onnistuin tekemään mielestäni erittäin täydellisen täytekakkupohjan ja esittelin sitä tietenkin ylpeänä miehelle, niin enkös vaan tiputtanut sen lattialle Eikun uusiksi, mutta eihän se enää tietenkään yhtä hyvin onnistunut.. Opinpahan olemaan leuhkimatta
Olin tekemässä täytekakkupohjaa, ja ilmeisesti otin sen liian aikaisin pois uunista, sillä kun olin poistanut kakkupohjan sen vuoasta, sen keskusta lysähti kasaan. Siinä keskellä pohjaa oli aika iso kraateri sitten, mutta täytin sen aukon marjoilla ja koristelin kakun parhaani mukaan. Maku oli onneksi oikein mukava, eikä kakku loppujen lopuksi näyttänytkään aivan kamalalta, kelpasi hyvin tutun porukan syötäväksi 🙂 Mukana upeassa arvonnassa!
Mokkapalojen kuorrutteessa on pari kertaa käynyt joku kemiallinen reaktio ja rasva on erkaantunut muista aineksista. Kakkupohjakin on lätsähtänyt useamman kerran…
En kyllä oikeasti nyt muista!
Leivoin rahkakakkua ja täyte on sellainen että en meinaa saada koskaan siitä massasta sekoitettua tasaista. No tällä kertaa tuli niin tasainen massa, kuin silkkiä.
Ei siinä mietitty sen enempää ja kakku uuniin. Sitten vesikielellä odotettiin että kakku jäähtyy. Vihdoin pääsi herkuttelemaan…… hetkinen, missä makeus? Olin unohtanut täytteestä sokerit.
Kakku tuli kyllä syötyä ja miehen mielestä tämä versio kakusta oli parempaa.
Mokia tullut leivonnassa (ja ruoanlaitossa) varmasti paljon! Mutta viimeisin moka voisi olla se, kun menneellä viikolla leivoin pullia ja sain kyllä taikinan hienosti tehtyä, mutta jauhoja jäi yli toooodella vähän. Sain muuutaman pullan pyöriteltyä minijauhomäärällä ja lopusta taikinasta oli pakko tehdä peltipullaa. Ja muistaakseni edellinen tekemäni pannukakku jäi raa’aksi. Aina ei voi tod. onnistua.
”Muutama” vuosi sitten ystäväni kanssa yhdessä leivottiin juurikin mokkapaloja. Vieras keittiö, ja purkin kyljestä luimme sisällön ja niin taikina valmistui, paistui ja kohosikin. Päälle ihana kaakaokuorrute, jäähdyteltiin.
Kun saimme palat lautaselle niin ensimmäinen lusikallinen kertoi jonkin olevan todella pielessä,
Sokeripurkissa oli ollut suolaa…. Syömättä jäi, ja harmitus oli suuri!!
Pieniä mokia sattuu tekevälle 🙂 yleensä jonkin ainesosan unohtaminen. Sitten yritän korvata sen toisella ja sehän ei aina onnistu…
Toinen mokani on piparkakkujen polttaminen ja siksi en niitä enää tee itse 🙁
Jostakin syystä aina epäonnistun joululeivonnaisten teossa. Jos en muuten, niin paistovaiheessa! Piparit palavat lähes aina ja joulutortut aukeilevat. Ei ole kaunista jälkeä.
Pojan syntymäpäiville tekemästäni juustokakusta tuli jotenkin hiutalemaista. Eipäs se haitannut, vieraat luulivat että se oli tarkotuksella sellaista 🙂
Se on kaikista ärsyttävintä, kun hartaudella tehty leivos palaa uunissa 🙁
Viimeisin moka (näitähän siis riittää!) sattui mokkapalojen kanssa viime viikolla kun hirveällä kiireellä kuorrutin niitä koulun juhlaa varten. Pohja oli kohonnut niin paljon että kuorrute ei mitenkään pysynyt tasaisesti sen päällä vaan valui pitkin pöytää ja lattiaa…meidän vaihto-oppilas seurasi huuli pyöreänä kiroiluani ja kommentoi vaan että ” noi on kyllä tosi hyviä mutten oo tajunnut että niiden leipominen on noin työlästä”
Pahin mokani on kun juustokakku ei jostain syystä hyytynyt. Käytin jotain muuta kuin liivatetta joka aina onnistuu. Eli oli tosi kiva kun se oli tytön syntymäpäiväjuhlien ainoa kakku että silleen…
Tekevälle sattuu 🙂 Usein on unontunut etenkin kananmunat tai sulatettu rasva. Ja näin käy useimmin silloin, kun on monta leivonnaista työn alla samanaikaisesti tai jotain muuta touhua leivnnan yhteydessä. Ja hauskinta on, että sulatettu rasva on tainnut unohtua aika usein mokkapaloista. Kun olen saanut pellin uuniin, huomaan rasvakattilan liedellä. Ei muuta kuin pelti äkkiä pois uunista, taikina takaisin kuljoon, rasvat joukkoon ja uudestaan uuniin.
Minulle on jäänyt mieleen parinkymmenen vuoden takaa teiniajoista jäynä, jossa laitoimme ystäväni kanssa sokeripurkkiin suolaa ja tarjosimme sitä ystäväni poikaystävälle kahvin kanssa. Unohdin koko asian, kunnes pari viikon kuluttua leivoin muistaakseni kakkua, ja mokani huomasin luonnollisesti vasta valmiista kakusta. Sanomattakin on selvää, että jäi kakku syömättä 🙂 Sillä kertaa todellakin osui pilkka omaan nilkaan 🙂
Olen onnistunut kokkaroittamaan suklaa-kermaseoksen, joka olisi pitänyt tulla synttärikakun päälle. Ja aineksia uuteen yritykseen ei tietenkään ollut
Enpä ole onnistunut vielä leipomaan kakkupohjaa ilman, että se lässähtäisi keskeltä. Taidan vähän kiirehtiä tekovaiheissa, kun kananmunat vispataan sekaan kylmänä ja muuta vastaavaa 🙂
Suklaiseen mokkakakkuun tuli laitettua kahvinpuruja keitetyn kahvin sijaan
Viimeksi tein kinkkupiirakan valmiiseen makeaan piirakkapohjaan, syömättä jäi!
Minun mokani liittyvät liivatteeseen. Liivatteista tulee paakkuja taikinaan. Olisi kiva tehdä liivatekakkuja, mutta epäonnistumisen riski on liian suuri.
Kuorrutteet, jotka imeytyvät leivonnaiseen 🙂
Aika tuore moka syksyltä. Tein uunipellillä kakkupohjia juhliin, valitin äidilleni ennemmin, että tahtoo jäädä kiinni pinta leivinpaperiin kun kumoan ja alan irrottaa levyä, äiti käski laittaa enemmän sokeria paperille, laitoin ja sitten levyn pinta olikin yhtä hienonsokerin möykkyä kun aloin irrottaa levyä. Roskiin menivät molemmat pohjat ja aloimme tehdä uusia äidin kanssa, vähemmän siis sokeria.
Tätä en ymmärrä ollenkaan miksi minun rinkelimunkit jäävät raaoiksi sisältä vaikka väri on kaunis kuparinruskea ja pullat hyvin kohonneita, rasvakin on 180 asteista…aina sama juttu, joudun puputtamaan itse kun en voi tarjota niitä muille.
Voi, niin monta epäonnistunutta on tullut tehtyä etten tiedä minkä niistä kirjoitan. Kerran menetin kuohukermaa aivan omaa tietämättömyyttäni suuren määrän kun aloin vatkata kulhossa jossa olin tehnyt patonkitaikinaa sitä ennen, öljyä oli jäänyt sen verran kulhon pintaan, ettei kerma vatkautunut. Olin pessyt kulhon hyvin mutta öljy on sinnikästä.
Suklaakarkkien teko ei onnistunut, vaan taikina paloi kattilan pohjaan.
Kerran leivoin jotain, mitä varten piti sulattaa suklaata. Äiti on aina varoitellut, että jos suklaan sulattaa mikrossa pitää sitä sekoitella vähän väliä. En uskonut, ja kohta mikrosta nousi valkoinen savu ja suklaa oli kärähtänyt ihan mustaksi! Hyi hitsi sitä hajua ja kauppaankin joutui lähtemään uutta suklaalevyä hakemaan 😀 tuon jälkkeen olen sulatellut suklaata hyvin varoen…
Mä olen kaksi kertaa unohtanut mokkapaloista margariinin mikroon!! Aika kitkerä pohja ilman rasvaa! Eikun roskiin ja kaikki alusta..paitsi rasvan sulattaminen!
Mulla on varmaan jotenkin alikehittyneet ruoka-aivot, sillä mulla ei kauheasti muita olekaan kuin ruokamokia. Viimeksi esimerkiksi leivoin muffinsseja ja jotenkin ne nousi vuoistaan siihen malliin, että lopulta mulla oli pellillä semmoinen hieno yhtenäinen mussinssilaatta. :´D
Viimeisin mokanl taitaa olla kääretorttu: vadelmatäyte jäl aivan liian löysäksi ja tursuili joka puolelta ulos.. ei ollut mukava esitellä tätä taideteosta pöydässä tuttavaperheelle.. 😉
Olen mokannut monta kertaa leivonnassa, mutta parhaiten on jäänyt mieleen, kun 7-luokalla halusin välttämättä tehdä synttäreilleni suklaakakun. Halusin kakun, jonka päällä on oikein paksu kerros suklaata ja semmosen minä teinkin. Suklaakerroksesta vaan tuli niin kova, ettei sitä saanut veitselläkään leikattua. Enhän minä tienyt, että suklaan sekaan olisi pitänyt laittaa kermaa. 🙂