MOIKKAMOI IHANAT! ♥
En ole yleensä se näpertelijätyyppi tai se, joka sommittelee asetelmia sivutasoille ja pöydille. Aikalailla samat kynttilänjalat ja sisustusesineet koristavat kotiamme ympäri vuoden. Paitsi näin joulun lähestyessä. Silloin huomaan tekeväni silmälle kauniita sommitelmia. Yleensä tuon sommitelmiin myös ripauksen vihreää, mutta eilen kun tuo pipertelyvaihe iski en enää jaksanut lähteä metsään. Ehkä tänään päivännäöllä pitää käydä tuossa työpaikan takana havumetsällä 🙂
Elviksen ja Carolan joululaulut soivat taustalla ja laitoin riisipuuron hautumaan. Palasin hetkeksi miettimään, että millaisia nämä joulunalusajat olivat täällä lapsuudenkodissani aikoinaan. Silloin kun itselläni se tärkein jouluun valmisteleva tehtävä oli kirjoittaa kilometrin pituinen joululahjatoivelista ja nuuskia kaikki nurkat pakettien löytymisen toivossa.
Meillä äiti ja isä molemmat tekivät pitkiä päiviä töissä, myös joulunalusaikana. Yleensä meillä jouluvalmistelut aloitettiin tästä syystä vasta 23.12. äidin tullessa iltapäivällä kotiin töistä. Silloin vietiin matot hangille tuulettumaan ja pian koko koti tuoksui Ajaxille. Tuotiin kuusi sisään sulamaan illan koristelua varten ja en tiedä miten tuo äiti sai kaiken tehtyä, mutta yllättäen jouluaattoaamuna, kun hipsin hiljaa alakertaan olisi kuin joulun ihmemaahan olisi saapunut. Kauniit joulukukka-asetelmat tuoksuivat siellä täällä ohi kävellessäni ja kuusen valot välkehtivät. Eteisen lipaston päälle oli kaadettu uusi pussillinen pähkinöitä ja pähkinänsärkijän metalliosat oli kiillotettu. Kuusen alle oli paketoitu jossain ihmeen välissä kauniita paketteja.
Vaikka koti koristeltiin jouluun vasta h-hetkellä, niin silti muistan, että lähestyvästä joulusta oli viitteitä jo aiemminkin. Tuoksujen muodossa. Ensimmäisenä adventtina paistettiin ekat piparkakut Paula Mamsellin ohjeella. Ja siitä tasaisin väliajoin meillä tuoksui joulu. Vaikka meillä riisipuuroa tätä nykyä syödäänkin ympäri vuoden, niin minulle se tuoksu, joka puuron keittämisestä tulee liittyy vahvasti jouluun. Lapsuudenkodissa kun riisipuuroa oli tarjolla vain jouluaattoaamuna. Eilen illalla koiran kanssa lenkiltä tullessani ja oven avattuani tulvahti eteeni joulun tuoksu. Se kertoi siitä, että riisipuuro oli hautunut tarpeeksi kauan.Ripsottelimme päälle kanelia ja itse lorautin sekaan kaupan valmista luumukiisseliä. Jouluaattoaamun puurolle valmistan sekametelisopan (kutsuuko kukaan muu sekahedelmäsoppaa sekametelisopaksi kuin mä…? :D) itse.
Ai että, ei haittaa vaikka ulkona vähän mustaa ja synkkää onkin; kyllä se joulumieli tulee, kun antaa sille mahdollisuuden tulla ♥
TORSTAITERKUIN,
Kauniit kuvat, kaunis teksti ja ihana tunnelma!
Mistä on tuo keittiö ikkunan tähti, kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan ihana.
Mukavaa joulunodotusta!
Kiitos Heli ♥
Välillä on kiva palata muistoihin ja jättää niistä jälki myös lapsillekin 🙂
Löysin tuon ikkunan tähden Tokmannilta. Se on tosi kiva; toimii pattereilla ja johtokin on jotenkin huomaamaton 🙂
Ihanaa torstaita ♥
Voi miten kaunista ja tunnelmallista!ihania joulumuistoja❤️
Kiitos kaunis Sanna ♥
Muistot lapsuusajan jouluista ja joulunalusajoista on ihania. Sitä ikään kuin taantuu vieläkin välillä lapseksi näissä joulujutuissa 🙂
Tunnelmallista torstaita ♥
Tunnelma❤
Meilläkin syödään riisipuuron kanssa sekametelisoppaa:)
Voi kiitos Jonna, sinä Nolot äidit ry:n toinen jäsen ♥ 😀
Ihanaa, että teilläkin ollaan sekametelisopan kannalla. En ole kuullut, että kukaan muu sitä sanaa käyttää 🙂
Tunnelmaa torstaihin ♥
Kyllä kyllä, sekametelisoppaa syödään täälläkin!
Ihanaa joulun odotusta, meillä se menee remonttia
tehdessä ja muuttopuuhissa, mutta ensi vuonna sitten…
Moikka Pia
ja ihanaa, että sielläkin sekametelöidään 😀
Voih, tsemppiä sinne kovasti remppaan ja muuttoon ♥♥♥
Niin kaunista ja sellainen rauhaisa tunnelma. Ja se riisipuuro tuoksuu tänne asti! Meilläkin kutsutaan sekametelisopaksi, heh hauska juttu. Ja tosiaan meilläkin on silloin tällöin riisipuuroa, kun on lasten iso herkku. Ja paljon kanelia päälle. Eilen valmistin lasten toista herkkua; mannapuuroa. Puuroterkuin…
Kiitos kaunis A Saksanmaalta ♥
Ihanaa, että riisipuuro tuoksuu sinne asti 🙂 Ja hei, ihana kuulla etten ole ainoa, joka sitä sekametelisopaksi sanoo 😀
Puuroterkkuja sinne torstai-iltaan ♥
Hei,meilläkin sekametelisoppaa:)Olen aina ajatellut,et liittyy pohjanmaalaisuuteeni ja olisi sieltäpäin tuo nimitys,en tiedä??
Ihana tunnelma välittyy kuvista,tämä todella on niiiin ihanaa aikaa,nautitaan!
Heipsan KP
ja voiskohan se tosiaan liittyä tuohon pohojanmaalaisuuteen? Meillä nimittäin tämä termi on äidin vanhemmilta peräisin ja he ovat tai olivat pohjanmaalaisia 🙂
Kiitos ♥
Ja hei näin tehdään, nautinnollista torstai-iltaa ♥
Meilläkin syödään sekametelisoppaa, kiitos edesmenneen mummini, joka tämän nimityksen on opettanut 🙂
Heippa Ulla,
ja kiva kuulla, että meitä metelöijiä on muitakin 😀 Tuossa yllä uumoilimme, että termi liittyisi jotenkin pohjanmaalaisuuteen…pitäisiköhän paikkansa? 🙂
Tunnelmallista torstai-iltaa ♥
Mummoni oli Keski-Pohjanmaalta 🙂
Noniin, sieltä se sitten tulee 🙂
Otin selvää Googlesta ja siellä kerrottiin (ei varmana tietona), että sana sekametelisoppa on lähtöisin joko Karjalasta tai Pohjanmaalta.
Mä niin rakastan tätä suomen kielen monimuotoisuutta ♥
Kyllä, nimenomaan sekametelisoppa 🙂 Onpa hauska kuulla, että teilläkin (ja muilla kommentoijilla) sama sana käytössä. Mä olin ihan luullut, että tämä on joku meidän suvun sisäinen juttu, koska en ole muiden kuullut käyttävän tuota sanaa.
Meillä myös aina lapsuudenkodissa jouluvalmistelut aloitettiin vasta pari päivää ennen joulua ja toi tapa on mullakin säilynyt. Kukkia ostan (meillä aina sanotaan ”hajusintti” :D) heti kun niitä kauppoihin tulee, mutta koristeet (ja niitäkin tosi vähän) vasta ihan just ennen joulua. Ja mitään jouluruokia ei SAA syödä ennen jouluaattoa! Se on mun mielestä just SE JUTTU, että niitä odottaa ja odottaa ja sitten aattona pääsee käsiksi kaikkiin herkkuihin. Eikä mitään uutta innovatiivista kikkailua (joskus ehkä yksi kokeilu…), vaan samat ruokalajit ja reseptit vuodesta toiseen. Heh, minkäkö kaavoihin kangistunut… 🙂
Ihanaa alkavaa joulukuuta sulle Maria <3
Moikku Emma 🙂
Mä olen kans ihan yllättynyt, että muutkin käyttää tuota termiä…oon luullut että se on joku meidän äiskän keksimä sana 😀 Kuten myös muuten tuo hajusintti, sitä hän käytti myös 🙂
Oijoi, tuota ruokaperiaateetta olisi ihana noudattaa, mutta meillä on siitä vähän lipsuttu. Olosuhteiden pakosta 😉
Jouluna kuuluu olla kaavoihin kangistunut ♥
Sinne myös ihanaa alkavaa joulukuuta ♥
Sekametelisoppaa syötiin minunkin lapsuudenkodissani Helsingissä.Myöhemmin luumu-kiisselia joka koristeltiin kermavaahtosaarekkeilla. Ja totta, varsinaiset jouluvalmistelut alkoivat pari päivää ennen joulua joulusiivouksella, jolloin suurin osa talon irtaimistosta kannettiin hankeen tampattavaksi. Tietysti sitä ennen oli jo tehty piparkakkuja, pikkuleipiä, kuivia kakkuja ja silliä (teen sitä vieläkin jouluksi äidin reseptillä – suuri hitti täällä Tanskassa).
Tunnelmallisia joulunalusviikkoja sinulle.
Heippa Havfruen ♥
Ai että, tämä romutti sen teorian, että sekametelisoppa olisi pohjanmaalta…ellei teillä ole sukujuuret pohojanmaalta 😀
Meillä oli muuten mummulassa myös tuota luumukiisseliä kermavaahtonokareella jälkkärinä. Aivan parasta 🙂
Harmillista, ettei enää ole tuollaisia hankia…mututen sitä voisi itsekin roudata matot ulos innostuksissaan!
Tunnelmallisia joulunalusviikkoja sinne Tanskaankin ♥
Hei,
sekametelisopan minäkin aina teen ja ihan sitä varten vaan kun tuo mies siitä tykkää 😉
Ekaksi adventiksi eli tulevana viikonloppuna aion minä myös pieniä joulujuttuja kotiin laittaa. Ja pienillä jutuilla mennään myös joulukin läpi. Vähemmän on enemmän nykyään parempi. Joulufiilistä on näillä synkillä keleillä kyllä tosi vaikea löytää 🙁 Mutta jospa se siitä.
Mukavaa ensimmäisen adventin viikonloppua!
Teillä näyttää kauniille …
Terkuin, Johanna
Moikka Johanna
ja hei kiva kuulla, että sielläkin tehdään sekametelisoppaa ♥
Sepäs se onkin, että vähemmän on tässäkin tapauksessa enemmän. Välillä tekisi mieli heittää sellaiset överijoulukoristeet, mutta tiedän, ettei se pidemmän päälle tuntuisi omalta joululta 🙂 Juu, toivotaan valkeaa joulua!
Kiitos kaunis ja tunnelmallista torstai-iltaa ♥
Täällä Hämeessä myös olen kuullut useasti tuon sekametelisoppa Ihania kuvia ja tunnelma teillä jälleen ❤️
Moikka Anu,
mä guugletin tuota sekametelisoppaa ja törmäsin tietoon (siis en tiedä onko lainkaan varma), että on lähtöisin JOKO Karjalasta TAI Pohjanmaalta 🙂
Mutta ihanaa, että on levinnyt ja ihanaa, etten mä ole ihan outo lintu, kun tuota termiä käytän 🙂
Kiitos ja tunnelmallista torstai-iltaa ♥
Sekametelisoppaa myös tarjolla Savossa ja hieman idempänäkin Eikä minkään sortin hämäläistä verta virtaa
Moi Paula!
Just tuossa Anulle ylhäällä kerroinkin, että Googlessa oli ”ehkä” tietona, että sekametelisoppa on lähtöisin Karjalasta tai Pohjanmaalta 🙂
Oli miten oli, niin rakastan tätä suomen kielen monimuotoisuutta ♥
Ihanaa torstai-iltaa ♥
Hei,
sekametelisoppaa syödään myös täällä Pohjois-pohjanmaalla…
Heippa Heli!
Ihanaa, sekametelisoppa on kyllä varsinainen sekametelisoppa nimensä mukaisesti 🙂 Ja ah, niin hyvää <3
Kivaa viikonloppua <3
Hei!
Turussakin syödään sekametelisoppaa, tosin isäni (kotoisin Vaasasta) muistuttaa joka joulu , että oikeasti puuron kanssa pitäisi olla väskynäkräämiä (=luumukiisseliä).