torstai 26. lokakuun 2017

Ensilumitortut since 1995

HEI HUOMENTA IHANAT!

En tiedä, mikä kirvoitti kirjoittamaan näin heti aamusta. Suihkuun piti menemäni ja valmistautua töihin töihin, mutta yhtäkkiä huomasin avaavani tietokoneen 🙂 Ehkä se on tuo tunne tuolla rinnassa. Sisällä pulppuava ilo ja onni. Mitä tulee vuoden ensimmäiseen lumisateeseen, niin taannun pikkutytön tasolle. Siinä, missä useat manaavat ensimmäistä lumisadetta kesärenkaineen päivineen on se mulle yksi vuoden kohokohdista.

Sitä se on ollut aina. Ensimmäiseen lumisateeseen liittyy vahvasti myös ensimmäisten joulutorttujen paistaminen. Yleensä ostan torttuainekset kotiin jo lokakuun alussa. Mikäli luumuhilloa on silloin jo saatavilla. Odottamaan sitä h-hetkeä. Kun ensilumihiutaleet alkavat leijailemaan maahan, uunista on tulvinut ensimmäiset joulun tuoksut. Eilen illalla odottelimme lumisadetta. Kävimme lasten kanssa vuoron perään ikkunassa katsomassa, että joko. Ei vieläkään. Kello alkoi lähestyä yhdeksää ja lasten nukkumaanmenoaikaa. Annoin periksi. Paistettiin tortut jo ennen konkreettista näyttöä siitä, että lunta tulee. Mies innostui pikkuisemman kanssa hakemaan kaupasta glögiäkin. 

Se tunne, joka ensilumen satamiseen liittyy on jotenkin sentimentaalinen. En tiedä miksi, mutta samalla kun se tuo ihan suunnatonta iloa on se jollain tapaa myös hyvin koskettava hetki. Ensilumitortut käsitteenä syntyi vuonna 1995. Olin muuttanut juuri opiskelujen takia toiselle paikkakunnalle ja siellä pienessä kerrostalon alimman kerroksen yksiössäni fiilistelin ensilumisadetta. Tuolloin tapanani oli hillitä koti-ikävää leipomisen ja ruoanlaiton merkeissä. Istuin kahden hengen ruokapöydän ääressä keittiönurkkauksessa ja nostin sälekaihtimet ylös. Kun ensimmäiset lumihiutaleet alkoivat leijailemaan takapihalla olevan urheilukentän valokeilassa, paistoin ensimmäiset joulutortut.

Kaikkien näiden vuosien aikana mieleen on ehkä jäänyt vahvimmin ne muutamaa vuotta myöhemmin Tampereelle takaisin muutettuani olleet ensilumihetket. Valkoiseen huntuun peittyvä kotikaupunkini on niin kaunis. Eräästä opiskelukämpästäni näkyi Koskipuistoon ja Tammerkoskeen. Muistan maiseman olleen liki satumainen, kun ensilumi peitti kosken rannan. Illan ilmasta tuli taianomaisen värinen. 

Eli ensijoulutortut since 1995. Perinne, josta en suostu luopumaan. Perinne, joka korkkaa joulunodotuksen. Ja hei saatiinhan mekin sitten loppujen lopuksi eilen lunta. Kello taisi olla puolenyön paikkeilla, kun viimeisen kerran miehen kanssa nousimme sängystä raottamaan sälekaihdinta. Jep, lunta tuiskutti. Arvatkaa kuinka onnellinen olen tuosta raksusta, joka yleensä tuppaa vähän murahtelemaan mun hömpötyksille….nyt oli jutun juonessa ihan täysillä mukana 😀 Tai sitten kauhulla odotti sitä lunta. Kesärenkaineen päivineen 😉

Toivottavasti siellä sujuu töihinmenoliikenne turvallisesti. Itsekin mattimyöhäisenä vaihdoin (tai no, lahjoin tuotannonpojat vaihtamaan 😉 eilen vasta talvirenkaat. Viime tippaan meni, mutta silti ajoitus kohdillaan. Nyt sinne suihkuun ja sitten; pikaiselle ensilumilenkille koiran kanssa. Ai että 

IHANAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,

PS. ja tiedän, että täällä meillä päin saatiin ensilumi virallisesti viikonloppuna. Mutta koska emme olleet sitä todistamassa, niin sen kunniaksi ei voitu paistaa torttuja aiemmin. Meille ensilumi satoi viime yönä 🙂


10 Responses to “Ensilumitortut since 1995”

  1. Meri sanoo:

    Ihana postaus ja perinne☺ Tänne meille satoi ensilumi viimeviikolla ( tosin sitä ei ole enää jäljellä ). Joulutunne valtasi mielen ja olo oli iloinen&innostunut ❤ Ja samoin minä taannuin pikkutytön tasolle☺ Rakastan joulun odotusta ja kaikkea mitä siihen liittyy! Mielestäni juurikin nyt alkaa yksi vuoden ihanimmista ajanjaksoista, joulun odotus ❤

    • Maria sanoo:

      Kiitos Meri ❤

      Joulusta innostuminen on niin ihanaa 🙂 Voi, meilläkin oli vielä aamulla niin kaunis talven satumaamaisema, mutta nyt tiet alkavat olla loskaa 😀

      Nautitaan tästä joulunodotuksesta ❤

  2. Ihana perinne!
    Täällä Kainuussa ei ole ensilumesta vielä tietoakaan. Aamuisin on ollut pientä pakkasta ja kaunista kuuraa maassa.
    Koiran kanssa on niin mukava reippailla tuolla kuivassa pakkassäässä. Tosin viikonlopulle näyttää räntäsadetta, voi kökkö…

    • Maria sanoo:

      Kiitti Millis ❤

      Perinteet ovat muutenkin ihania, pitäisikin tehdä niistä oikein postaus. Ainakin jouluperinteistä 🙂

      Sanopas muuta, koiran kannalta ne kuivat kelit ovat ihania. Nyt kun lumi muuttui loskaksi niin ei ole yhtään kivaa 😀

      Ihanaa viikonloppua! ❤

  3. Riikka sanoo:

    Vuosiin en ole joulutorttuja syönyt. Nyt päätinkin että tänä vuonna syön. Koska isä. Isäni kuoli muutama päivä sitten. Hän tykkäsi hurjan paljon joulutortuista! Sen kunniaksi sitten.
    Nyt mullakin on molemmat vanhemmat menehtyneet ja se tuo tulevaan jouluun erilaisen tunnelman. On se vaan outoa, eräänlainen ympyrä sulkeutui.

    Lunta maassa! Apua! Milläs mä sitten kuljen, kun pyörällä ei enää pääse l. en uskalla enää talvisin ajaa. Meillä mies lähti aamulla kesärenkailla liikkeelle. Kuului päässeen elävänä perille 😉

    • Maria sanoo:

      Voi ei Riikka,

      lämpimät osanottoni ❤
      Mitkään sanat eivät riitä nyt lohduttamaan…

      Joulu on perhejuhla ja varsinkin silloin (toki muutenkin) tulee se haikea olo. Ikäänkuin iso osa tuosta perhejuhlasta puuttuisi.

      Huh, turvallisia pyöräilyjä sinne 🙂

      Voimia, haleja, tsemppiä ❤❤❤

  4. Maija sanoo:

    Lähtikö miehesi oikeasti niillä kesärenkailla liikenteeseen…

    Mä kävelin, kun en olisi varmaan päässyt edes omasta pihasta pois. Nyt on renkaat vaihdettu, vain päivän myöhässä ja just kun viikonloppuna juteltiin että ne voisi joskus vaihtaa myös ajoissa…

    • Maria sanoo:

      Moikka Maija,

      ei lähtenyt – veli tuli hakemaan mut töihin ja jätin oman autoni miehelle 🙂
      Sepäs se onkin, että aina sitä tulee vaihdettua talvirenkaat viime tipassa. Koskahan sitä oppii? 😀

      Ihanaa viikonloppua ❤

  5. Minna sanoo:

    Ihana perinne. <3 Itse en ole kovasti joulutorttujen ystävä, mutta piparit paistetaan yleensä tyttäreni kanssa 1. adventtina. Niistä pienistä jutuista tulee joulufiilis ja aito odotus.

    • Maria sanoo:

      Moikka Minna

      ja kiitos ❤

      Hei tuo piparienpaistoperinne elää täällä myös – perinteistä kannattaa pitää kiinni 🙂

      Mukavaa viikonloppua! ❤

Kommentoi