HELLUREI!

Tällä kertaa terkkuja lähettelen Anaheimista, minne suunnattiin eilen. Heti sen jälkeen, kun oltiin vietetty muutama ihana hetki rakkaiden ystävien kanssa siellä rannikolla, Hermosa beachillä. Ystävien, joiden seurassa saatiin viettää aikaa vielä tämän päivän iltapäivään asti. Rakkaista ystävistä tuonnempana. Nyt juttua mun perheestä. Tuskin kellekään on jäänyt epäselväksi se, kuinka hurjan tärkeitä nuo kolme plus se yksi karvainen kaveri ovat. Viime vuosien valossa perheen tärkeys on vielä korostunut.

Tykkään siitä tunteesta, että puhalletaan kaikki yhteen hiileen. Me ollaan tiimi isolla teellä ja jokainen tiimipeluri on yhtä tärkeä. Lauantaiyönä LAXn lentokenttähotellissa mietimme miehen kanssa ääneen, että ollaan me jotain tehty oikein, kun meitä on siunattu noin loistavilla pikkutyypeillä. Pikkutyypeillä, jotka 19 tunnin matkustamisen jälkeen jaksavat vielä tsempata ja olla innostuneita uusista maisemista. Jotka tuntevat uuden äärellä olonsa kuitenkin niin turvalliseksi, että nukahtavat suorilta jaloin miehen petaamalle vuodesohvalle.

Mun mielestä arki on se, missä perheen tiiviys ja yhteishenki mitataan. Kuitenkin loma on usein se ajanjakso, jolloin kuitenkin monella perheellä tuntuu menevän sukset ristiin. Yksi haluaa tuonne suuntaan ja toinen tänne. Kolmas olisi paikallaan ja neljännelle ei ole niin väliä. Meillä on ollut nyt kolme erittäin kiireistä päivää alla. Kertaakaan ei kuitenkaan kukaan ole kivahtanut tai möksöttänyt. Kaikki ollaan oltu hyvillä mielin ja kuin sanattomasti sovittu pelisäännöistä. Tekemistä ollaan keksitty niin, että jokaiselle on löytynyt se oma juttu.

Aika usein lomalla päästään heti alkumetreistä siihen ihanaan tilaan, jota olen joskus symbioosiksi nimittänyt. Hengitetään samaa ilmaa ja ollaan siellä kuplassa. Loma ei tarkoita aina ulkomaanmatkaa, todellakaan, vaan loma voi olla ihan tavallinen viikonloppu. Hetken pakopaikka siitä arkisesta aherruksesta. Siitä, jossa perheen vahvuus mitataan. Meidän perhe ei tarvitse lomaa toisistaan, vaan tuntuu että mitä enemmän olemme yhdessä, niin sitä tiiviimpi kokonaisuus ollaan. Olen niin kovin onnellinen ja ylpeä tästä meidän pikkuisesta perheestä. Mielelläni herään taas huomenna uuteen päivään ja koen uusia asoita näiden rakkaiden kanssa.

Huomenna luvassa Disneylandia ja illalla mennään treffaan Selänteen Teemua Long Beachille. Tai no, ainakin Teemun ravintolaa, jos ei muuta 🙂 Keskiviikkona jatketaan taas matkaa takaisin rannikolle, tällä kertaa Redondo beachille. Tosin sinne ajateltiin mennä mutkan kautta eli aamulla lähteä kohti Malibua ja ajella alaspäin Venice beachin ja Santa Monican kautta.

Kiitos ihanat kommenteistanne edellisiin postauksiin, vastailen niihin kyllä – mutta en tänä iltana. Nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna olla siellä lippuluukulla tasan klo 08.00!

MAANANTAITIISTAITERKUIN,