torstai 21. syyskuun 2017

Kukkahattutädin torstaituumaukset

(kuvat viime syksyltä :))

HEIPPAHEI!

Eilinen ilta meni Tallinnan pöpöä kaataessa, mutta täällä ollaan taas. Astetta enemmän paatoksella. Astetta enemmän kukkahattutätinä. Nimittäin…olen taas viime aikoina huomannut, että ei hemskutti – meidän perhe on aivan kännykkä/padikoukussa. Ollaan täällä blogin puolella aiemminkin puhuttu tietotulvasta ja sen vaikutuksista, mutta juteltaisko vähän lisää? Tallinnassahan meillä ei ollut nettiä huoneessa. Tai oli, mutta se ei oikein toiminut. Jouduttiin ihan kuulkaas juttelemaan keskenämme matkakamujen kanssa 😉 Alun järkytyksen jälkeen tämä oli mitä ihaninta ajanvietettä. Muutenkaan kun wifiä ei ollut ihan kaikkialla saatavilla, niin tunne oli aika ihana. Alkuun käsi kävi laukussa kännykkää etsimässä, mutta sitten huomasi sen vapauttavan tunteen, kun ei tarvitse olla koko ajan online. Kun on enemmän läsnä. Aidosti läsnä. Ilman, että nostaa hetkellisesti kännykästä katseensa toisen puhuessa sinulle. Palatakseen takaisin kännykkäkuplaan dialogin päätyttyä.

Olen huomannut, että mulla itselläni menee tosi paljon asioita ohi ollessani puhelimella/tietokoneella. Kun keskityn johonkin muuhun kuin siihen, mitä mulle puhutaan. Siinä aloin sitten miettimään, että enää en olisi niinkään huolissani tietotulvasta ja aivojen ylikuormituksesta, jota näistä kaikista laitteista tulee, vaan myös siitä, että mitä känny/padi/tietokoneriippuvuus tekee kommukinointitaidoille. Niin meidän aikuisten kuin lastenkin keskustelutaidoille. Onko keskusteluyhteys vaarassa rapistua mobiililaitteiden takia? Mun mielestä alkaa olla. Itse kaipaan keskustelukumppania. Haluan tietää miten työ- ja koulupäivät ovat menneet ja haluan keskustella maailman asioista. Haluan saada muunkin vastauksen kysymykseeni kuin ”ihan okke” tai epämääräistä muminaa. Jokainen koulupäivä tuntuu muuten nykyään menneen ihan okei, meneekö teidänkin lapsilla? 😀 Lypsämällä saa lypsää lisätietoa. Varsinkin jos lapsi keskittyy samaan aikaan siihen mitä kaverit ovat snäppäilleet.

Joku teistä voi muistaa, että alkuvuodesta meidän perhe otti käyttöön säännön, että kännykkää tai konetta ei avata klo 20 jälkeen. Se toimi allekirjoittaneella hyvin, mutta huomasin muun perheen siitä melko pian lipsuvan. Sitä myötä itsekin siitä lipsuin. Tänä iltana tuo käytäntö otetaan taas käyttöön. Ainakin arki-iltaisin. Pitäisikin keksiä joku sanktio kännykän iltakäyttäjälle 🙂

Sitä helposti ajattelee, että pitää olla koko ajan tavoitettavissa. Saatavilla. Itse laitoin kuukausi takaperin whatsuppiin asetuksen, joka estää sen, että paikallaoloani ei näy. Koin helposti oman tunnon tuskia siitä, että jos en ehdi vastaamaan viesteihin samantien kun ne luen. Nyt elämä on helpottunut sen suhteen. Lisäksi olen opetellut olemaan avaamatta sähköpostia iltaisin. Yksikään sähköposti ei ole ollut sellainen, johon olisi tarvinnut vastata heti. Kuitenkin otin asiakseni työtyöasioissa, että vastaan iltamyöhään lähettäjälle. Joka kuitenkin lukee viestini vasta seuraavana aamuna. Tieto siitä, että ei tarvitse olla ajan hermolla koko ajan kavereitten lasten korvatulehduksista tai raportoida itse jokaista syömäänsä ruokaa helpottaa kummasti myös 😉

Olenko mä ainoa, joka on oikeasti huolestunut tietotulvasta ja kommunikointikyvyn rappeutumisesta? Toki kännyt/padit/tietokoneet tuovat ihan älyttömän paljon hyvää elämään, mutta se, missä menee kohtuukäytön raja on häilyvä. Ja oma hetkellinen tuska siitä, kun Tallinnan hotellin netti ei toiminutkaan avasi silmäni siihen, että ihan kamalaa olla nettiriippuvainen 😀

TORSTAIN KUKKAHATTUTÄTITERKUIN,

 


8 Responses to “Kukkahattutädin torstaituumaukset”

  1. -kata- sanoo:

    Pakko kommentoida, että tuollainen kommunikaatiotyyli kuuluu teini-ikään, myös ilman somea. Eihän vanhemmille voi mitään kertoa 🙂

    • Maria sanoo:

      Hihii,

      kiitti tiedosta! Se muuten voi olla totta – mä en ole vaan ollut ajan hermolla tässä ;D

      Kivaa torstaita! <3

  2. Johanna sanoo:

    Itse jollain tapaa ahdistuin siitä, että puhelin vilkkui ja välkkyi vähän väliä, milloin mistäkin syystä. Minä ainakin tarvitsen illan rauhoittuakseni, en ollakseni kaikkien tavoitettavissa koko ajan… Nyt mulla on jo pidempään ollut puhelimessa Älä häiritse -asetus päällä. Käynnistyy klo 22 ja loppuu kuuden aikaan aamulla (aikavälin saa itse määritellä). Tällä aika välillä mitkään sovellukset ei hälytä, vaikka viestiä tulisi mistä. Käsittääkseni siihen saisi määriteltyä puhelinnumerot, jotka tuosta toiminnosta huolimatta pääsisi aina läpi. Jos haluaa, että lapset tai vanhemmat voi soittaa koska tahansa.

    Somen käyttöä olen tietoisesti vähentänyt ja pidänkin silloin tällöin kokonaan somettoman päivän tai jopa viikonlopun. Se, jos mikä lataa akkuja, kun saat tehtyä kaikki viikonlopuksi ajattelemasi kotihommat ja myös rentoutua tekemättä mitään! 🙂 Somettoman viikonlopun jälkeen ruutujen tuijottaminen vähenee huomattavasti, ja aikaa jää kaikkeen muuhun, tärkeämpään. Suosittelen lämpimästi!

    • Maria sanoo:

      Moikka Johanna

      ja hei kiitos vinkistä! <3 Täytyy katsoa, mistä mun puhelimesta löytyisi tuo "älä häiritse" -asetus. Se kuulostaa just hyvältä! 🙂

      Viikonloppuna mökillä sometettiin välillä, mutta muuten puhelimet olivat koko lailla keittiön hyllyllä. Tänään olo oli kuin olisi ollut parin viikon lomalla. Sehän siinä onkin, että aikaa tuo somettaminen vie. Joku viikonloppu täytyy kyllä pitää ihan "off line" 😀

      Suloista sunnuntai-iltaa <3

  3. Meri sanoo:

    Hei! Minä olen havahtunut siihen, että olen itse meidän perheen pahin älypuhelin&nettiriippuvainen!:( Olen koko ajan puhelin kädessä ja laavaamassa nettiä, ihan kamalaa! Minun pitää kyllä itse nyt ryhdistäytyä ja tehdä asialle jotain. Mut ihanaa se on perjantai☺ Ihanaa päivää ja viikonvaihdetta☀

    • Maria sanoo:

      Moi Meri

      ihanaa, etten ole ainoa puhelin- ja nettiriippuvainen 😀

      Meille pitäisi perustaa joku ry, jossa tavata muita samanlaisia 😉 Ei vais, nyt ryhtiliike, meille molemmille!

      Ihanaa ja suloista (sometonta) sunnuntai-iltaa <3

  4. Joo, täällä toinen kukkahattutäti mitä tulee kännykän käyttöön 🙂 Näen alypuhelimessa/somessa monia todella hyviä puolia mutta samalla huolestuttaa se kuinka ihmiset ovat todella riippuvaisia siitä kännykästä (itseni mukaan lukien). Olen itse laittanut kaikki muut notificationit pois päältä paitsi viestit ja se on kyllä ollut todella hyvä päätös. Itseäni ärsyttää suuresti jos joku räplää illallispöydässä puhelinta koska mielestäni se aika on oikeasti pyhitetty keskusteluun perheen kera eikä puhelimen selaamiseen. Ja onhan se mielestäni myös ihan hyviin käytöstapoihin kuuluvaa ettei sitä puhelinta katso tietyissä tilanteissa. Paljon on kyllä parannetaa omalla kohdalla, mutta olen nyt tehnyt pieniä muutoksia jotta se puhelin ei ole koko ajan käden jatkeena mukana.

    Mukavaa viikonloppua!

    • Maria sanoo:

      Heippa Laura

      ja ihanaa, että siellä ollaan myös samanalaisia (kännykäriippuvaisia) kukkahattutätejä 😀

      Mä klikkasin kans notificationit pois, se auttaa jo tosi paljon!

      Hei samaa mieltä, mikään ei ole epäkunnoittavampaa kuin se, että toinen plärää puhelinta, kun hänelle puhuu. Tai ruokapöydässä.

      Suloista sunnuntai-iltaa sinne <3

Kommentoi