torstai 17. elokuu 2017

Mikään ei ole ikuista

HIPHEI JA HUOMENTA!

Torstaiaamuun hieman ajatuksen virtaa…

Mikään ei ole ikuista. Ei edes ne timanteista timanteimmat ihmiset. Sinä tai minä. Se, että laskisi tekemisensä sen varaan, että onhan tässä aikaa. Aikaa paikkailla pahoja sanoja tai epäkunniotettavaa käytöstä. Huonojen päivien aamukiukkuiluja. Jäin pohtimaan ihanan ystäväni Karoliinan postausta siitä, että jos suhteella olisi määräaika, niin tulisiko sitä oltua koskaan crazy bitch. Mä taas näen, että suhteella on määräaika. Jokaisella asialla ja ihmisellä on tässä elämässä määräaika. Juuri sen takia, kun mikään ei ole ikuista. 

Ei voi laskea sen varaan, että sitten eläkkeellä golfataan yhdessä Espanjassa tai mummoina ja pappoina kiikkustellaan keinutuoleissa vierekkäin käsi kädessä. Säädetään kuulolaitteiden voimakkuuksia kovemmalle, että kuulee sen rakkaimman äänen. Ei voi laskea edes sen varaan, että saa tänä iltana nukkumaan mennessä kertoa toiselle, että rakastaa ja toivottaa hyvät yöt. Siihen, että se toinen vastaa whatsup-viestiin minuutin päästä. Elämä voi muuttua hetkessä. Toki sitä toivoo ikuista elämää ja ikuista avioliittoa. Ikuista äitiyttä ja ikuista vaimoutta. Ikuista ystävyyttä. Terveyttä. Onnellista elämää, jossa luovitaan ylä- ja alamäessä. Mutta sen varaan ei kannata tuudittautua, että jälkeenpäin ehtii sovittelemaan ja olemaan taas se mukava oma itsensä.

Sen takia olen oppinut elämään niin kuin viimeistä päivää. Myös ihmissuhteissa. Mikään ei oikeuta minua loukkaamaan toista teoillani tai sanoillani. Perhettäni, ystäviäni, työkavereita. Tuntemattomia. Voin olla välillä väsynyt ja sen takia hiljainen. Mutta olen oppinut, että edes se ei voi olla tekosyy sille, että kivahtelisin ja kiukuttelisin. Mieluummin olen sitten hiljaa. Ehkä tämä oppi on tullut jo lapsuudesta. Se kultainen sääntö muiden kohtelusta. Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

Kun ajattelee elämän rajallisuutta ja sitä, että mikään ei ole ikuista on syytä muistaa, että taivaassa ei ole vierailuaikoja. Voi kunpa olisikin. Monet kerrat olen miettinyt, että onneksi mitään ei jäänyt sanomatta. Mutta on myös monia asioita, joita olisi kiva kertoa. Matkan varrella tulleita juttuja. Iloja ja suruja. Vaikka sitten istua siellä sairaalasängyn laidalla ja höpistä. Tietämättä, että kuuleeko toinen. Luottaen kuitenkin siihen, että kuulee. Ja ymmärtää. Onneksi ei ole ollut mitään anteeksi pyydettävää. Koska valitettavasti siihen ei olisi ollut mahdollisuutta. Se kannattaa aina muistaa, että mahdollisuuksia ei jaella tämän tästä. Voi olla, että uutta mahdollisuutta ei tule. Sen takia eläminen hetkessä ja täysillä on tärkeää.

En säästele sanaa ”anteeksi”. Jos huomaan vahingossa loukanneeni toista, niin pyrin kyllä korjaamaan asian mitä pikimmin. Ainakin olemaan vilpittömästi pahoillani ja kertomaan sen ääneen. Kukaan meistä ei ole yli-ihminen sen suhteen, ettei koskaan päästäisi sammakkoa suustansa. Ettei koskaan loukkaisi toista. Mutta jos kuitenkin yritettäisiin välillä nielaista ne sammakot, ennen kuin ne pulpahtavat ulos suusta.

Nämä muutamat menetykset viime vuosien aikana ovat vain vahvistaneet sitä, että oikealla tiellä ollaan elämän kanssa. Silloin on helppo tai ainakin helpompi jatkaa matkaansa elämän poluilla, kun tietää antaneensa kaikkensa. Rakastanut ja ottanut vastaan rakkautta. Välittänyt ja ollut läsnä. Kunnioittanut. Tehnyt omasta ja toisten elämästä helpompaa olemalla ystävällinen.

Voiko rakkaus olla ikuista? Tätä postausta kirjoittaessani ja ajatuksiani jäsennellessäni olen tullut siihen tulokseen, että on yksi asia, joka voi olla ikuista. Rakkaus. Tosi rakkaus ei kuole kahden ihmisen väliltä, vaikka ihmiset toisistaan erotettaisiin ♥ 

VAALEANPUNAISTEN LINSSIEN LÄPI,

 


16 Responses to “Mikään ei ole ikuista”

  1. Riitta sanoo:

    Hieno kirjoitus taas kerran. Nuo asiat kun aina muistaisi.

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Riitta,

      ja kiitos ♥

      Arjen kiireessä sitä helposti nämä jutut unohtaa, joten sen takia on välillä itselleenkin hyvä muistuttaa :)

      Ihanaa torstaita sinne!

  2. Niina sanoo:

    Ihana teksti <3 Se on kyllä totta, että rakkaus voi todella jäädä elämään aina. Siihen ei kuolema kykene puuttumaan. Mutta sama taitaa päteä vihaan. Eikös se ole yhtälailla ikuista. Ajattelin nimittäin tekstiä lukiessa, että ompa ihana ajatus. Kuinka paljon rakkautta on jäänyt elämään, kun ihmiset ovat jatkaneet matkaansa. Mutta niin taitaa olla myös vihan kanssa.

    Toisaalta.. Ehkä siitä vihasta luovutaan, kun hetki koittaa. Tai edes se toinen saattaa luopua, joka jää jälkeen. Ja mistä sitä tietää, luopuuko porttien toisella puolella myös toinen (mikäli mitään portteja edes on, en oikein tiedä mihin uskon. Ehkä joku paikka kuitenkin on..).

    Ehkä sitä rakkautta on siis kuitenkin olemassa enemmän :)

    • Maria Maria sanoo:

      Heippahei Niina ja kiitos ♥

      Aivan, tuota vihapuolta en tullutkaan ajatelleeksi. Johtuen siitä ehkä, että vaikka minkälaista vääryyttä olen joskus elämässä kokenut, niin en osaa tuntea vihaa ihmisiä kohtaan. Se on jännä juttu. Saatan vihastua, mutta en sillä tavalla, että katkaisisin välejä tai tuntisin vihaa. Pitäisi ehkä opetella myös vihaamaan :)

      Rakkaus voittaa aina!

      Ihanaa torstaita ♥

  3. Leena sanoo:

    Hei Maria,
    Tämä artikkeli laittoi minut kommentoimaan ensi kerran blogiasi, vaikka olen seurannut sitä jo pitkään.
    Olisit voinut laittaa otsikoksi: Mikään ei ole ikuista paitsi rakkaus. Viha ei ole ikuista, vaan häviää viimeistään siinä vaiheessa kun lähdemme täältä (elämästä).
    Tällaisiin ajatuksiin olen tullut luettuani kirjan: ”Bin ich wenn ich nicht mehr bin” sen on kirjoittanut fyysikko Markolf H Niemz. Luulen että siitä löytyy myös suomalainen painos.
    On ollut mielenkiintoista seurata blogiasi ja lukea ajatuksiasi. Kiitos. Ja edelleen seuraan blogiasi mielenkiinnolla.

    • Maria Maria sanoo:

      Moi Leena

      ja ihanaa, että jätit kommenttia – kiitos kaunis <3

      Yritin googlettaa tuota teosta suomenkielisenä, mutta en ihan heti löytänyt. Jatkan etsimistä, sillä se kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta!

      Kiitos ja kivaa sunnuntai-iltaa sinne :)

  4. Johanna sanoo:

    Hei! Viha on perustunne eli se on meillä kaikilla. Joskus sitä voi olla vaikea tunnistaa ja silloin se voi johtaa esim. kiltin tytön syndrooman. Ehkä sinun ei tarvi opetella vihaamaan, vaan tunnistamaan sitä… En tiedä, tuli vaan mieleen.Viha on tietyissä tilanteissa erittäin tarpeellinen tunne.

    • Maria Maria sanoo:

      Moi Johanna

      ja kiitos – hei tuosta kiltin tytön syndroomasta voisin tehdä ihan erillisen postauksenkin!

      Tunnistan vihan, mutta en osaa vihata ihmisiä :) Tai kantaa kaunaa. Ehkä se, että osaan antaa anteeksi ne pahimmatkin teot poistaa sen vihan. Tiedä häntä…

      Suloista sunnuntai-iltaa <3

  5. seija sanoo:

    Hei Maria!
    KIITOS tästä kirjoituksesta. Lueskelin autossa kun ajelimme kotiin, mietin,aina ei jakseta puhua miehen kanssa.Kirjoituksesi on niin totta,totta. En löydä sanoja. On kokemusta kaksikin työkaveria, päivääkään terveenä ei eläkepäivinä saaneet olla ja sitten kokonaan pois. Siis nautitaan jokahetkestä. Minun mieheni siitä muistuttaa ” täysillä elämisestä” oikeilla arvoila ja asenteella. Rakkaus jää…kiitos

    • Maria Maria sanoo:

      Oi Seija,

      kiitos <3

      Niin useita tarinoita olen kuullut, että "sitten kun olen eläkkeellä"...eikä sitä aikaa enää sitten olekaan ollut. Elämänlanka on kovin hauras!

      Nautitaan joka hetkestä <3

  6. Sonja sanoo:

    Hei Maria :))
    Puet jälleen kerran ajatukseni sanoiksi….olet hyvin henkinen ihminen <3 on ihanaa kun ihmiset ajattelevat näitä asioita. Itse näitä mietin hyvinkin paljon ja koetan tulla paremmaksi ihmiseksi päivä päivältä. Aiheesta löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa joka pistää ajattelemaan lisää. Miksi loukata toisia, mielummin nautitaan ja ollaan onnellisia kaikesta siitä mitä meillä on elämässä ja koetetaan olla positiivisia onhan aina kaikissa asioissa jotain hyvää.Helppoa on valittaa kaikesta ja velloa kun mikään ei ole hyvin ja negatiivisuus jyllää, miksi? ollaan mustasukkaisia, kateellisia miksi? mitä sillä saavutetaan...Elämä on liian lyhyt sellaiseen koska kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä.Elämässä on niin paljon hyvää ja kaunista kun ihmiset sen tajuaisivat.Toki huonoja päiviä on kaikilla ja aina ei käyttäydy hyvin voisi jättää juurikin jotain asioita sanomatta.Olen menettänyt molemmat vanhemmat ja äitini toukokuussa.... raskasta aikaa on eletty, itselleni on ollut vaikea hyväksyä, että häntä ei enää ole, vaikka ymmärrän elämän kiertokulun niin se on silti niin vaikea tajuta ja ymmärtää, että äitiä ei enää ole. Hän elää elämässäni edelleen hyvin vahvasti vaikka poissa hän onkin tästä maanpäällisessä elämässä.<3
    Kiitos hyvästä kirjoituksesta <3

    • Maria Maria sanoo:

      Voi Sonja,

      lämmin osanottoni <3

      "Jaksaakseen on opittava katsomaan,
      kuuntelemaan tarkkaan,
      josko jossain helähtäisi
      jokin pieni sävel
      lämmin sana
      hymyn häivä
      ruskojuova pilven raossa.
      Ja on, on se siellä.
      Aina se kuitenkin on.

      Maaria Leinonen "

      Näihin merkkeihin uskon itsekin. Ihmiset jättävät meidät fyysisesti kuollessaan, mutta ovat silti läsnä. Se ajatus vie eteenpäin ja lohduttaa <3

      Haleja sinne ja suloista sunnuntai-iltaa <3

  7. […] makkarin sisustuksesta ja unista, sormet alkoivat näpyttelemään tekstiä siitä, että mikään ei ole ikuista. Rinnassa oli sellainen tunne, että nyt on vain pakko muistuttaa siitä. Illalla saimme kuulla […]

  8. KastehelmiB sanoo:

    Ihana ja koskettava kirjoitus. Silmät kosteina luin sitä. Olen kokenut elämässäni rakkautta, vihaa ja katkeruutta. Rakkaus on voimaannuttavaa ja ihana tunne kun voi rakastaa ja saada rakkautta, yhteenkuuluvuus ja yhteinen matka toisiaan tukien tuntuu hyvälle. Sen vaaliminen kannattaa. Anteeksi on sana, jota pitäisi viljellä useammin puheissamme. Toisille se on äärimmäisen vaikea sana sanoa. Rakkauden muuttuminen katkeruudeksi tai jopa vihaksi vie energiat vähiin. Unohtaminen ja anteeksi antaminen on joskus vaikeaa, kun tuntee tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. Kaikkien tunteiden yläpuolella on kuitenkin rakkaus.

    • Maria Maria sanoo:

      Voi kiitos kaunis ♥

      Sepäs se onkin, että jos rakkaus muuttuu katkeruudeksi tai vihaksi voi anteeksianto olla vaikeaa.

      Mutta kunhan se rakkaus pysyisi kuitenkin voimakkaimpana!

      Ihanaa alkanutta viikkoa ♥

  9. […] Osaamatta tehdä mitään. Muuta kuin odottaa niitä lapsia kotiin seiskan maissa. Johanna tuossa Mikään ei ole ikuista -postauksessa otti erään asian esiin, josta on tehnyt mieleni kirjoittaa […]

Kommentoi