HEI SUN HEILUVILLE VAAN!

Terkkuja mökiltä! Piti tekemäni eilen myyssipostaus, mutta niin latisti tunnelmaa se fakta, että huomasin ottaneeni kameran mukaan, mutta ilman muistikorttia. Kyllä oli niin pro-meininkiä tältä bloggaajalta että. No hei, eipä ole tarvinnut kuvailla kauniita sadepisaroita lehdillä tai hämäränhyssyisiä myyssejä. Huomasitteko hieman katkeran sävyn lauseessa? Hyvä 😉 Mennään siis kännykkäkuvilla.

Meillä on tänä kesänä ollut jotenkin lasten kesken vähän erilaisempi ilmapiiri kuin aiempina kesinä. Pientä nahistelua ja välillä suoraa huutoa. Vastarintaa ja auktoriteetin kyseenalaistamista. Vaikka ne ajat, kun ollaan oltu yhdessä ollaan oltu sitä 100%:sesti, niin silti veikkaan, että muuttokiireet ovat osaltaan aiheuttaneet väsynyttä ilmapiiriä tyttöjenkin kesken. Silti päivittäin kuulee riitasointujen lisäksi myös sulosointuja. Olen niitä kirjannut ylös tässä kesän aikana.

”Voidaanko äiti tehdä puuroa aamupalaksi?”
Aamen. Tämän lauseen kuullessani olen viiden sekunnin sisään jo tekemässä puuroa. Meillä syödään itse asiassa tällä hetkellä taas puuroa liki joka aamu ja menneellä viikolla syötiin iltapalaksikin puuroa monena iltana. Aamulla kaurapuuroa ja iltaisin helmipuuroa. Ensimmäistä mustikoiden kanssa ja toista kaneliripsautuksilla 🙂

”Saanko mennä jo nukkumaan?”
Kyllä saa. Kesällä meillä on rytmit heittäneet häränpyllyä ja veikkaan, että kun koulut alkavat, niin rauha on maassa jo kello yhdeksän aikoihin illalla.

”Voitaisko syödä sipsien sijaan kasvisdippiä?”
Meillä syötäisiin sipsejä (kermaviilisipuli sellaisia) tämän tästä. Onneksi aina silloin tällöin esikoinen esittää toiveen kasvisdipistä illan leffailtaan.

”Jos haluut voin tulla sun kanssa lenkille pyörällä.”
Kaikki lasten vapaaehtoinen liikunta saa isot probsit. Ylipäätään kaikki aika pois puhelimelta on hyvästä 🙂

”Käy kattoon mun huoneessa, mä siivosin sen.”
Jos tämä on tehty oma-aloitteisesti niin aa että. Meillä esikoinen yllättää aika usein lausumalla nämä sulosoinnut.
Toinen taas on sellainen hamsteri, että viihtyy hieman epäsotkuisessa huoneessa. Ihania molemmat, yhtä kaikki.

”Vein koiran jo ulos.”
Meillä on viime aikoina koiran ulosviemiset olleet takkuamista. Ollaan kokeiltu vuoropäiviä ja vaikka mitä. Jotenkin aina on muka jotain parempaa tekemistä. Kun koulu alkaa pitää kehitellä joku systeemi tähän. Me vanhemmat kyllä viedään päivän eka ja vika lenkki, mutta lapsille jää siihen väliin pari kolme lenkitystä.

”Tuutko tekeen mun kans legoilla?”
Ne hetket, kun tytöt leikkivät sulassa sovussa keskenään ovat puhdasta kultaa. Ylipäätään se, että tekevät jotain kinastelematta yhdessä on kullanarvoinen juttu.

”Äiti, voidaanko me leipoa teille jotain?”
Tää on kyllä vähän kaksipiippuinen juttu, sillä sotkuinen keittiö. Mutta yleensä leipomukset ovat ihan älyttömän hyviä. Tykkään, että lapset oppivat kotona ruoanlaiton ja leivonnan jalot taidot.

Jokos siellä on pyöräytetty mustikkapiirakat kansallisen mustikkapiirakkapäivän kunniaksi? Täällä tehtiin iltapäiväkahville hätsynpikaisesti piirakka. Peruspiirakkataikinaan laitettiin kanelikardemummatuorejuustonokareita ja ai vitsit, tulipas muuten mehevä!

Palaan huomenna edellisen postauksen kommentteihin. Kiitos kaunis niistä, ihanan paljon mielipiteitä tuon pöydän suhteen 🙂 Taidan käsitellä sen ensin kuvankäsittelyn avulla ja katsoa, mikä väreistä sopii parhaiten. Nyt Trivial Pursuit -matsin pariin!

LEPPOISAA LAUANTAITA,