lauantai 08. heinäkuun 2017

Huolta ja helpotuksen huokaisuja

HEI HELLUREI IHANAT!

Luontokuvaaja Nurmi on ollut taas vähän vauhdissa, pahoitteluni kukkakuvatulvasta 🙂 Terkkuja möksältä. Onneksi pääsimme lähtemään, sillä eilen aamulla näytti vielä siltä, ettei välttämättä uskalla lähteä. Ihmettelin koiraa, joka herätti jo anivarhain. Oli levoton. Ihan kuin jotain vailla. Söi aamuruokansa ja käytiin pariin otteeseen ulkona. Punki ja tunki ihan iholle. Vinkui. Sitten alkoi oksentamaan. En edes tiedä, miten niin pienestä voi tulla niin paljon ulos. En edes ehtinyt hätiin ajoissa vaan nyt taitaa kaksi mattoa ja yksi sohva mennä kaatikselle…

Tuon jälkeen käveli hoippuvin jaloin keittiön pöydän alle. Ei ottanut kontaktia, läähätti vain ja tuijotti eteensä. Tässä vaiheessa mietin, että nappaan koiran kainaloon ja hurautan eläinlääkäriin. Päätin kuitenkin soittaa sinne ensin. Pyysivät tarkkailemaan, mutta jos vointi ei ala paranemaan tai jos se huononee niin ei muuta kuin sinne. Tunnin verran majaili istualteen siellä pöydän alla. Vähitellen lopetti läähättämisen, mutta silti oli kuin muissa maailmoissa. Lopulta lähti hitaasti, mutta varmasti kohti vesikippoansa ja joi. Meinasin purskahtaa itkuun pelkästä helpotuksesta.

Sain kuin sainkin houkuteltua toisen pienelle lenkille, sillä piti varmistaa, että ne taannoiset struviittikiteet olleet palanneet pahempina takaisin. Eivät onneksi olleet, vaan hienosti nosti jalkaa. Kovin voipunut toinen oli koko päivän ja vain nukkui. Kuitenkin ”äidin vaisto” sanoi, että kyseessä oli onneksi vain vatsatauti. Iltapäivästä otin puheeksi mökillelähdön ja tsudum, toinen singahti pystyyn ja tuulikaappiin valmiiksi odottamaan.

Ihmeparantuminen ja kenellä nyt ei näin tapahtuisi, kun ottaa puheeksi mökin 😀 Nyt siis kaikki hyvin, mutta on se huoli toisista ihan hirmuinen. Sitä mieltä olen, että lasten ja koiran kanssa ei voi olla liian varovainen ja kun vaisto sanoo, että kantsii lähteä lääkäriin niin silloin on syytä lähteä.

Tämä lauantai on mennyt jotensakin eilisestä toipuessa. Se huoli tai lähinnä helpotuksesta huokaiseminen sai kovin voipuneen olon. Mutta mikäs tässä lomalla ollessa, näitä tällaisiakin päiviä toki saa olla. Kiitos jälleen ihanat kommenteistanne edellisiin postauksiin ja pahoitteluni, että niihin vastaaminen kestää. Huomenna, kun häädämme miehen sunnuntaigolfille, niin otan kommentit työn alle 🙂

IHANAA LAUANTAI-ILTAA,


4 Responses to “Huolta ja helpotuksen huokaisuja”

  1. Sirpa sanoo:

    Onneksi Toby kunnossa ❤ voin vain sen hädän kuvitella. On se vaan niin jännää ja huolestuttavaakin tarkkailla noita koiruleita, heidän eleitään ja olemistaan, niistä sitten omia tulkintoja tehdä…Mekin tultiin mökiltä kotiin yöksi huomisten menojen vuoksi, Coton Adina-tyttelin tassuihin saa myös vipinää sana ”mökki” mutta tosiaan, kenempä ei saisi

    Iloa ja aurinkoa kesäänne sekä hurjasti rapsutuksia Tobylle
    Toivottelee Sirpa

    • Maria sanoo:

      Moi Sirpa

      ja hei kiitos ❤

      Se on just näin, että sitä on vaikeampi tulkita koiria (kuin esimerkiksi lapsia :D), kun ei ne koirat osaa puhua. Toisen katse oli kyllä niin surullinen ja kipuinen, että ihan pahaa teki. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Toooosin, nyt mökillä on itikoita sen satamäärin ja eilen yöllä aloin googlettelemaan, että mikä auttaisi hyttysenpistoihin, kun toinen vain rapsutteli eikä saanut unta. Huh, puolikas zyrtec auttoi ja nukkui yönsä.

      Oih, sinne teille myös aurinkoa ja rapsutuksia Adinalle ❤

  2. Johanna sanoo:

    Hei,

    Kyllä se vaan on juuri rakkaiden lemmikkien kanssa suuri huoli ja pelko kun he sairastuvat tai ovat muuten vain jotenkin outoja käytökseltään Hehän kun eivät osaasanoa mikä on hätänä.

    Onneksi ihana Toby on nyt kunnossa ja huolenne on ohi.
    Mukavaa mökkeilyä sinne sääkin suosii meitä tänä viikonloppuna ☀️☀️

    Terveisin, Johanna

    • Maria sanoo:

      Moikka Johanna,

      ja just näin – onneksi sitä jotenkin osaa tulkita, että kaikki ei ole hyvin…tai no siitä oksin määrästä se oli helppo tulkita 😀 Onnekkaita olimme, että oli kyse vain vatsataudista. Luin jo kaikista maailman suolisolmuista ja haimatulehduksista. Huh.

      Sanos muuta, aurinko paistaa ja elämä hymyilee 🙂

      Kiitos ja sinne myös ihanaa ja aurinkoista sunnuntaita ❤

Kommentoi