HEI HELLUREI IHANAT
ja hei hyvää heinäkuun ekaa! Voisko kesäkuukausi paremmassa kelissä alkaa? Otsikko kuulkaa kertoo kaiken siitä, mitä minulla on tänään sydämen päällä. Tiedän, että älypuhelimet ovat tämän päivän nuorison ”leluja”, siinä missä meidän ikäluokalla oli aikoinaan kaverit ja poke&roke -leikit, mutta silti pieni kukkahattutäti minussa on taas kesälomalla nostanut päätään. Välillä, kun on oikein hektistä, niin tuntuu että omat aivot ovat räjähtämäisillään kaikista äänistä. Mobiililaitteista tulevista äänistä. Lapsia nuo äänet taas eivät näytä haittaavan pätkän vertaa.
Pienessä autossa matkatessamme en tiedä mitään rasittavampaa kuin kaksi takapenkin terroristia. Molemmilla puhelimet kädessä ja kuulokkeet kotona. Molempien mögäfooneista pauhaa erilliset biisit. Hidastettuna. Koska musicallyt. Huoh. Kun musicallyja kuvaa, niin silloin on suotavaa ettei äiskä keskeytä etupenkiltä 😀
Onko tutun kuuloista? Senpä takia olen niin yltiöonnellinen, että meillä on tänä viikonloppuna tytöillä ollut mökillä muutakin tekemistä kuin nuo, kieltämättä aika ihanat, musiikkivideot. Eilisen illan pelasivat ystäviensä kanssa pari-Unoa. Sen jälkeen kun olivat ensin antaumuksella askarrelleet pullopostit ja lähettäneet ne matkaan. Vedessä kului muutama tunti ja aivan juuri ennen nukkumaanmenoa huomasin toisilla puhelimet kädessä.
Yöllä vessassa käydessäni huomasin kalliorannalla liikettä. Esikoinen oli siellä ystävänsä kanssa kuvaamassa taidekuvia oranssia taivaanrantaa vasten. Ajattelin ensin ilmoittaa oman kantani puhelimista ja nukkumaanmenoajoista, mutta ymmärsin olla hiljaa. Koska kesäloma. Aamulla kaikeksi iloksemme tytöt olivat kaivaneet Lukes -pelin esiin. Tänään täytyy ottaa kunnon matsit tuon parissa. Ollakin, että koko saari raikaa, kun metallikiekot osuu alustaan 😉
Nyt aurinkosuojaa nenän päähän ja takaisin laiturille kirjan pariin. Ihanaakin ihanampi kesäpäivä kruunaantuu myöhemmin mansikkabritakakulla. Mikäli kokki jaksaa sieltä lepotuolista nousta.
LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,
PSST. tiedän, myös haukulla pitäisi olla veneessä pelastusliivit päällä…
Olen suorastaan arsyyntynyt noista äänistä. Meillä on kahden teini-ikäisen kanssa selkeä sääntö (koskee luonnollisesti myös meitä aikuisia), että samassa tilassa / yhdessä ollessa äänet eivät ole päällä, jos kuulokkeita ei ole. Selkeää ja yksinkertaista, opettaa teineille myös muiden ihmisten huomioimista.
Olen huomannut, että meillä teinit ovat oma-aloitteisesti laittaneet osan somesovelluksista pysyvästi äänettömälle, eivät siis itsekään kestä niitä jatkuvia merkkiääniä 😀
Moikka Kata,
oih, siellä kohtalotoveri! 🙂
Ihan hyvät säännöt teillä – pitäisi ottaa mielläkin käyttöön. Muutenkin tuntuu, että lapsetkin käy ylikierroksilla, kun koko ajan herkistyvät äänille.
Ihanaa sunnuntaita sinne <3