perjantai 30. kesÀkuun 2017

Kodittomat

MOIKKAMOI!

Terkkusia saaresta 🙂 Ei tÀÀllĂ€ niin paljon onneksi tuule kuin mitĂ€ sÀÀtiedotukset lupailivat. Ja miltĂ€ kaupungissa nĂ€ytti. TĂ€nÀÀn on ollut erÀÀnlaisen aikakauden loppu; tehtiin loppukaupat kodistamme. Me ollaan siis tavallaan kodittomia – tai no, onhan meillĂ€ koti siinĂ€ tien toisella puolella, mutta nyt asutaan muiden nurkissa niin kauan, ettĂ€ tuo koti valmistuu. Toivottavasti pian!

Huomaan, ettÀ turnauskestÀvyys remontin suhteen vaihtelee pÀivittÀin. SiinÀ missÀ eilen tuli tehtyÀ monta juttua uudessa kodissa, en ole tÀnÀÀn kÀynyt siellÀ kuin pyörÀhtÀmÀssÀ. TekemistÀ olisi, mutta niin kauan, kun tavaroita tulee vain pyöriteltyÀ huoneesta toiseen ilman lopullista paikkaa, koko homma tuntuu jokseenkin turhauttavalta. 

Onni on, ettÀ meidÀn uudet kodin omistajat ovat niin joustavia. Sen lisÀksi, ettÀ ovat ihan huipputyyppejÀ. Just sellaisia, kenelle mielellÀÀn kotinsa myy. Kenet mieluusti naapurikseen ottaa. MeillÀ on maailman kivoin naapurusto (voin olla tosin puolueellinen nÀin sanomaan ;). Uuden kodin vieressÀ toisessa naapurissa asuu ihana ystÀvÀperhe, kummilapsemme perhe, lapsemme kummit, lasten ystÀvÀt. Toisella puolella taas pikkuveljeni lapsuudenkaveri ihanan perheensÀ kanssa.

Niin idyllinen kuin tuo meidÀn naapurusto onkin, niin eilen siihen tuli sÀrö. Olin tulossa koiran kanssa iltalenkiltÀ kohti kotia, kun hÀlytysajoneuvot kurvasivat tuohon rantaamme. Katsoin puhelimesta, ettÀ kyseessÀ oli veden varaan joutuneen henkilön pelastaminen. Esikoinen oli juuri ystÀvÀnsÀ kanssa kertonut uintiaikeistaan. MikÀ siinÀ onkaan, ettÀ sydÀn hyppÀÀ aina kurkkuun, kun kuulee puupaa-auton menevÀn kohti omaa kotiaan.

Hetken pÀÀstÀ helikopteri alkoi kiertÀmÀÀn kehÀÀ meidÀn edessÀ rannassa. VielÀkÀÀn tuota veden varaan vesijetin kyydistÀ joutunutta ei ole löydetty. TÀnÀÀn on ollut möykky itsellÀnikin kurkussa tapauksen takia. EikÀ vÀhiten sen vuoksi, ettÀ voin vain kuvitella tuon nuorukaisen omaisten suuren surun ja tuskan. EpÀtietoisuuden. ElÀmÀ saattaa muuttua ihan silmÀnrÀpÀyksessÀ. EpÀreilulla tavalla. JÀlleen kerran muistutus siitÀ hetkessÀ elÀmisen jalosta taidosta. 

SiinÀ missÀ me ollaan onnellisesti kodittomia, on tuon nuoren miehen vanhemmat tavallaan myös kodittomia. Kun kodista ja perhepiiristÀ viedÀÀn yksi rakas pois, niin sitÀ on hetken aikaa aivan tuuliajolla. Koditon. SillÀ kodin tekee ne ihmiset siellÀ kodissa. Ei ne kauniit sohvatyynyt tai kallis taide seinillÀ.

Mutta nyt hymy huulille ja kohti viikonloppua. Vesi on ollut aina ollut mulle elementti, joka hieman pelottaa ja jota osaa kunnioittaa. SenpĂ€ takia ajattelin tĂ€mĂ€n viikonlopun valvoa silmĂ€ tarkkana tytsyjĂ€, jotka kuulemma viettĂ€vĂ€t viikonlopun vedessĂ€ 🙂 Tietty aikakausi pÀÀttyi tĂ€nÀÀn, mutta pian pÀÀstÀÀn alkamaan uusi aikakausi. Rakentamalla koti talosta, joka on viimeisen vuoden kaipaillut asukkejaan. Jo oli aikakin ♄

IHANAA PERJANTAI-ILTAA,

 


4 Responses to “Kodittomat”

  1. Sanna sanoo:

    Rajavartioston kopteri…MeidĂ€n rannassa sama tilanne viime vkolla.En tiedĂ€,miten kĂ€vi.Niin surullista.

    • Maria sanoo:

      Moi Sanna,
      juurikin nĂ€in. Ihan todella surullista ja jotenkin koskettaa lĂ€heltĂ€, kun nĂ€kee tuon konkreettisesti 🙁

      Ihanaa sunnuntai-iltaa sinne, nautitaan niistÀ lÀhimmistÀ <3

  2. Ulla sanoo:

    Heippa
    Onko teidÀn kotinne ostaneet paikkakuntalaisia tai/ja teille entuudestaan tuttuja?
    Laitathan sitten paljon kuvia uudesta kodistanne. On kiva fiilistellÀ.
    Mukavaa viikonloppua!

    • Maria sanoo:

      Moikka Ulla,

      no tavallaan on paikkakuntalaisia 🙂 Ei olla entuudestaan tuttuja!

      Juu, ehdottomasti on tulossa paljon kuvia – kuvatulvaksi asti 😉

      Ihanaa sunnuntai-iltaa sinne <3

Kommentoi