maanantai 26. kesäkuu 2017

Viharakkaussuhde maanantain kanssa

MOIKKAMOI!

Mä rakastan maanantaita. Yleensä. Tänä maanantaina rakkaus on muuttunut ihan vaan tykkäämiseksi. Koska. Kun huomaat, että juhannuksen jälkeen aloittamasi herkuton arki kosahtaa ensimmäisenä arkipäivänä jo ennen puolta päivää :D Kun huomaat kotona, että juuri noutamasi pikaruokakassit ovat vajavaiset. Kahdet ranskalaiset uupuivat. Enemmän sääntö kuin poikkeus ko. drive thrun kautta ajettaessa. Kun saat tekstarin saapuneesta paketista ja se paketti on toisella puolella kaupunkia olevassa postissa (!). Kun laitat salaattiin kivettömiä oliiveja ja silti puraiset yhteen puolikkaaseen kiveen hampaasi niin kipeästi, että siinä sitä kirotessasi potkaiset isovarpaasi työpöydän tuoliin.

Etkä enää ole edes varma, kumpaan sattuu enemmän; hampaaseen tai varpaaseen. Purskahdat nauruun ja muistat, että on maanantai.

Mutta pieniäkös nämä. Ilon aiheitakin on ollut monia. Saatiin veljen vaimon kanssa siivottua mummulan olkkarin tavarakaaosta. Mutta ennen kuin kellarikerrokseksen yksi varastohuone on valmis, emme saa olohuonetta tyhjättyä. Iloa on tuottanut myös se, että sain vihdosta viimein itseäni niskasta kiinni siivoamisen suhteen. Siis täällä nykyisessä kodissa. Siivotussa kodissa on kyllä kieltämättä kevyempi hengittää. Iloa tuotti myös uudelleen löytämäni kikherneet. Elän taas sitä vaihetta elämässä, että tungen niitä joka paikkaan. Tänään salaattiin. Iloa on tuottanut myös tuo pieni rakas koiramme, joka on ollut aivan iholla koko päivän.

Enkä edes mene siihen, kuinka paljon rakastan kesäsadetta. Tänään siitä on saatu nauttia ihan liki joka tunti :) Tämä erikoislaatuinen maanantai viharakkaussuhteineen on ollut myös tulevaisuuden suunnittelua täynnä. Vatsanpohjassa on ollut tänään sellainen pieni kutkuttava tunne siitä, että syksyllä koittaa uusi arki ja pääsen tuonne rakkaaseen maalitehtaaseemme töihin. Uusi koulutuskin jännittää jo hieman. Uudet ihmiset ja verkostoituminen. Se, että pitäisi taas taitaa small talkin salat. Eikä minkä tahansa small talkin vaan sellaisten yhteiskunnallisten ja talousasioiden puhumisen salat. Viimeisen vuoden aikana en ole katsonut juuri pörssikursseja tai lukenut aamulehden talousosiota. Alan julkaisuista puhumattakaan. Se on toisaalta tehnyt ihan hyvää, sillä näkymät eivät ole ehkä olleet positiiviset.

Yhtäkkiä kaikki talousuutiset ovat alkaneet taas kiinnostaa. LinkedInin parissa saa kulumaan enemmän aikaa kuin facebookin. Tiedonjano on aivan hurja. 

Semmoisia tavallisia asioita tähän maananataihin. Koska se tavallinen elämähän on sitä elämän parasta aikaa. Sitä, jolle koko blogini olemassa oleminen perustuu. Tavallisuudelle ja siitä nauttimiselle. Toivottavasti siellä on suhde maanantaihin ollut enemmän rakkaus- kuin vihapainotteinen 

SADEILTATERKUIN,

PS. huomasitteko muuten tuon elinvoimaisen (tai no, elivoimaisemman) oliivipuuni? Leikkasin siitä kaikki ylikasvaneet roikko-oksat pois ja nyt se on alkanut pukkaamaan tuollaista uutta kasvustoa :)


6 Responses to “Viharakkaussuhde maanantain kanssa”

  1. Sanna sanoo:

    Minäkin yritän miettiä pieniä arjen iloja,kun tympii:)itse teen kolmivuorotyötä,joten maanantai ei niin paha,saattaapi olla vapaa:)

    • Maria Maria sanoo:

      Ihana kuulla Sanna <3

      Mä olen monasti miettinyt, että jos tekee vuorotyötä, varsinkin 3-vuoro, niin elämä saattaa olla antoisampaa. Vaikka se raskasta tuo työ onkin, niin välillä se maanantai saattaa tuntua ihan lauantailta ollessaan vapaapäivä :)

  2. Susa sanoo:

    Miten ihmeessä saat pidettyä oliivipuun hengissä sisällä?!? Mä tapoin omani ja harmittaa niin vietävästi. Mikään muu kasvi kun ei näytä ko. paikassa miltään… Uuttakaan en ole viitsinyt ostaa siinä pelossa, että kohta on taas kaikki lehdet lattialla ;)

    • Maria Maria sanoo:

      Moi Susa,

      täähän on mun neljäs oliivipuu kolmen vuoden sisään :D Kauhistuttaa se, mitä noilla rahoilla olisi saanut.

      Ensimmäinen laatuaan, joka selvisi talvesta. Vein sen tuossa toukokuussa vähäksi aikaa ulos, kun näytti siltä, että on kuollut. Alkoi kasvattamaan pitkiä roikko-oksia, jotka napsaisin pois. Nyt on oikein elinvoimainen.

      Unohdan aina kastella toista, mutta se vissiin tykkää kuivuudesta :)

  3. Marika sanoo:

    Voi että miten tykkään blogistasi! Olen jo pitkään ollut lukijanasi mutten kaiketi vielä aikaisemmin ole mitään kommentoinut. Nyt oli pakko sillä tuli niin hyvä mieli kirjoituksestasi, kuvista puhumattakaan! Itse vihaan (!) maanantaita mutta onneksi se on vain kerran viikossa :) Iloa ja lämpöä kesääsi!

    • Maria Maria sanoo:

      Moi Marika

      ja ai vitsit, kiitos kaunis <3

      Hei hienosti sanottu; onneksi maanantai on vaan kerran viikossa :D Elämä on kyllä ihanaa, kun ottaa juuri tämän asenteen :)

      Kiitos ja sinne myös!

Kommentoi