lauantai 10. kesäkuun 2017

Lauantai-illan semisyvälliset

”Enjoy the little things in life because one day
you`ll look back and realize they were the big things.”

”Great things are done by a series of small things brought together.”

”Joy comes in sips. Not gulps.”

…pieni muistutus taas siitä, että ei siihen iloon ja onneen paljoa tarvita. Yksi mato-onki ja ilta-auringossa hymyilevä pikkuinen. Lasi kuplivaa auringonlaskussa. Vapaudesta nauttiva karvakorva. Vähän sisältä lötköksi jäänyt marenkipohja. Suussasulava mansikka. Astiapesukoneen hurina. Ystävät. Sukulaiset. Perhe. Varvikkoon puhjenneet lehdet. Mustikan kukat. Täydellinen hiillos iltanuotiolla. Villasukat ja mökkisänky. Iltakahvit silläkin uhalla, että menettää yöunet. Päiväunet. Iltauinti. Märät jalanjäljet laiturilla.

Olen tänään miettinyt paljon sitä, että osaako elämästä nauttia täysin, jos katkeroituu? Näkeekö silloin niitä pieniä juttuja ympärillä? Miksi jotkut katkeroituvat ja toiset eivät? Miksei meillä kaikilla ole kykyä unohtaa ja jatkaa eteenpäin? Kuinka helpompi silloin olisi hengittää. Ajatella, että tietyt tapahtumat ovat tapahtuneet, eikä niille mitään voi. Miksei ihmiset vaan uskoisi siihen, että elämä kantaa? Uskoisi hyvään?

Luottaisi elämään, vaikka se välillä vetää maton alta. Olisi onnellisia siitä, mitä on. Ilman kateellisuutta. Joskus saavuttaakseen jotain joutuu maksamaan kovan hinnan. Sitä välillä ulkopuoliset eivät tiedä. Tai näe. Tai halua nähdä. Eletään kaikki omaa täydellistä elämäämme niillä kriteereillä, jotka itse määrittelemme. Ilman huolta siitä, että joku tuomitsee sinut niiden takia.

En tiedä mistä nämä tällaiset ajatukset ovat tänään kummunneet, mutta oli pakko jäsentää ajatuksiani hieman alas. Ja hei, kiitos teille  – heti helpotti 🙂

NAUTITAAN 


9 Responses to “Lauantai-illan semisyvälliset”

  1. Anu sanoo:

    Hyvää pohdintaa ja hyviä kysymyksi, samoja olen miettinyt aikaisemmin paljonkin… Onko katkeruus kateutta, kumpi olikaan ensin? Miksi olla kateellinen toisen elämästä, omaansa voi aina muokata ja tehdä itselleen paremmaksi? Valitettavasti monet ihmissuhteiden karikot taitavat olla kiinni juuri siitä, että ei keskitytä elämään omaa elämää vaan kadehtimaan jonkun muun elämää ja katkeroidutaan sitä kautta. Toisen elämästä ei voi tietää kuin sen osuuden, jonka ulkopuolinen näkee, koko totuuden tietää vain se toinen ihminen joka sitä elämää elää ja pinnan alla voi olla ties mitä tuskaa, surua ja murhetta jota me muut vain emme näe ja sitä tuskin kukaan kadehtii…

    Pitäisi keskittyä elämään omaa elämäänsä, tavoittelemaan omia unelmiaan eikä mihinkään muuhun! Ihanaa sunnuntaita sinne!

    • Maria sanoo:

      Moikka Anu

      ja kiitos, nuo sun pohdinnat vasta hyviä olikin! Kiitos niistä <3

      Samoilla linjoilla ollaan, liikaa ihmiset kyttäävät toisten tekemisiä sen sijaan, että eläisi omaa elämäänsä!

      Huisia kesäviikkoa sinne! 🙂

  2. Heli P sanoo:

    Just niin samaa mieltä sun kanssa. Aamulla olin aamukahvilla terassilla pienen koirani kanssa, muu perhe vielä unillaan. Kuuntelin lintujen laulua, suljin silmät ja ajattelin et onni on just tässä .

    • Maria sanoo:

      Oih,

      ihanalta kuulostaa Heli <3

      Just näissä pikkuisissa jutuissa se onni asuu 🙂

      Ihanaa kesäviikkoa!

  3. Kauniita kuvia ja tärkeitä pohdintoja. <3 Katkeruudenhan on tutkittu olevan padottuja tunteita, vihaa ja surua. Kun ihminen ei ole uskaltanut kohdata niitä, esimerkiksi myöntänyt, että menetys sattuu, patoutuu tunteet ja ajan mittaan, kun ei tunne huonoja tunteita ei tunne enää hyviäkään - näin ilo katoaa elämästä ja ei osaa enää nauttia pienistä asioista. Surullista, mutta niin tavallista meille "sisseille" suomalaisille, jotka menevät läpi vaikka harmaan kiven.

    • Maria sanoo:

      Heippa ihanainen ja kiitos <3

      Hei toi pitää kyllä varmasti paikkansa...katkerat ihmiset varmastikin tukahduttavat tunteensa. Ei hyvä. Kerran täällä vain eletään 🙂

      Ihanaista kesäviikkoa!

  4. Nina sanoo:

    Hei Maria, ja kiitos ihanasta blogista ja taas tästäkin kirjoituksesta. Musta tuntuu että itse olen oppinut nauttimaan niisä pienistä asioista lasten kautta. Arvot ovat aivan toisenlaiset kuin 20 vuotta sitten. Vaikeudet on tehty voitettaviksi ja niistä selviäminen ja elämästä nauttiminen on niistä huolimatta mahdollista. Ehkä tätä kautta lapset oppivat ettei katkeruus kanna elämässä.

    Nina

    • Maria sanoo:

      Heippa Nina

      ja hei kiitos sinulle kivasta kommentistasi <3

      Se on ihan totta muuten, että lapset ovat tuoneet elämään niin paljon. Myös arvojen muuttumisen myötä. Monesta on valmis luopumaan ja tinkimään lasten edessä. Ja totta tosiaan toivoo, että lapset oppivat meidän vanhempien mallin 🙂

      Kivaa kesäviikkoa!

  5. -A- sanoo:

    Pakko vaan mainita, että ihania mökkikuvia! Meillä oli vielä noin vuosi sitten kaamea mökkikuume…mukavaa loppuiltaa!

Kommentoi