tiistai 16. toukokuu 2017

Tobyn kuulumisia

MORO MORO!

Hei mun on pakko nostaa hattua teille vauvojen ja pienten lasten äidit.  Olinkin jo unohtanut, millaista on valvoa yö. Tieto siitä, että tässä meidän viime yön tapauksessa näitä öitä ei ole montaa helpottaa, mutta muistan silloin koliikkiöiden aikaan miettiväni, että ei elämä voi olla näin sumussa kulkemista päivästä toiseen. Tänään on ensimmäinen sumupäivä pitkästä aikaa. Toivottavasti myös viimeinen.

Päädyttiin lopulta kastroimaan rakas hauvavauvamme. Pitkään sitä pohdimme ja luin netistä kaikki mahdolliset artikkelit puolesta ja vastaan. Huomasin muuten, että niin kuin kaikissa asioissa, niin myös tässä on kaksi ääripäätä. Joko tai. Itse olen sitä mieltä, että jokainen saa päättää oman koiransa kohdalla, mikä on sille parasta. Konsultoin kolmea eri eläinlääkäriä ja jokainen oli sitä mieltä, että ehdottomasti ja tällä iällä (11 kk). Mikäli ei ole tarkoitus käydä näyttelyissä tai käyttää koiraa pentuihin, niin ihan jo koiran oman terveydenkin kannalta näin oli kuulemma viisainta tehdä. Viime aikojen kivuliaat pisuvaivat olivat piste iin päälle. Koiran hyvinvointi ja elämänlaatu edellä mennään, mutta miksi silti tunsin hieman syyllisyyttä siitä, että päädyimme kastraatioon. Alitajunnassa se punainen piru sanoo, että hähhää, ette sitten pärjänneet uroskoiralle.
Kysehän ei todellakaan ole siitä vaan siitä, että toisen elämä on ollut viimeisen parin kuukauden ajan aivan todella stressaavaa. Ihan jo näin sivusta katsottunakin. Sisälle merkkailut ja yksi pilalle mennyt sohva on pientä verrattuna siihen, että toinen ei rauhoittunut edes yöllä kunnolla unille, kun piti jatkuvasti olla aistit höröllä tyttökoirien perään. Aloitti aamunsa ulvomalla tuulikaapissa ja lopetti päivänsä ulvomalla takapihan oven edessä. Päikkärit olivat pätkittäisiä ja Toby tuntui olevan koko ajan jotenkin stressaantuneen ja hermostuneen oloinen.

Lenkit sujuivat parin kuukauden aikana niin, että korvat olivat kadonneet. Eteenpäin puskettiin nenä maassa. Litkittiin ja latkittiin maasta tyttökoirien eritteitä. Yök. Yöllä lutkutettiin jotain. En edes lähde arvailemaan mitä :D Tyttöjen sänkyihin jos pääsi, niin merkkasi sinne reviirinsä. Lopulta alkoi myös vähän pomottamaan tyttöjä ja ärähtelemään helposti. Meidän murtsikkaikäinen. Moneen kertaan kyselin lääkäreiltä, että voisiko tämä olla vain murrosikäisen keväthuuruja. Toisaalta kuulemma voi olla, mutta mitä aiemmin nuo tavat kitketään pois, niin sitä parempi.

Eilen aamulla tippa linssissä pidin sylissäni koiraa, joka alkoi vajota unten maille. Silloinkin vielä mietin hieman, että teemmekö oikein. Iltapäivästä saimme soiton tulla hakemaan potilas kotiin. Torkkuikin koko eilisen päivän ja illan. Viime yönä potilaan kanssa valvoessani sydäntä riipi. Toinen taisi olla krapuloissaan tai sitten kastraatiossa käytetyistä opiaateista sekaisin, mutta vimmatusti yritti kertoa jotain. Samalla sitä kamalaa satelliittihärpäkettä (kauluri) päästään pois repien. Vihdosta viimein joskus puoli kuuden maissa aamulla pikkuinen nukahti. Sen jälkeen, kun siirryin takkahuoneen sohvalta lattialle makaamaan. Nukkui tunnin. Arvatkaas nukuinko itse? No en tietenkään. Pieni dejavu vauvavuosien jäljiltä.

Tänä aamuna käytiin ulkona ja huolestuin, kun vieläkään ei tehnyt tarpeitaan. Soittelin eläinlääkäriin ja sovittiin, että mikäli pissaa ei ala tulla kymmeneen mennessä, niin sitten näytille. Vietiin karvaisen kuljetusapulaisen kanssa tytöt kouluun ja päätin, että yritetään vielä kerran. Käytiin tuo tuttu lenkki ja niin vain jalka nousi tutun puskan edessä. Ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen voin todeta, että meidän koira osaa pissata! Tähän asti kun pisut ovat olleet sellaisia sekunnin sadasosan kestäviä tipottaisia merkkauksia. Miten sitä voikaan ihminen tulla iloiseksi niin pienestä :) Ehkä ne Tobyn pissavaivatkin ovat  johtuneet siitä, että ei ole malttanut lorotella kunnolla.

Muutenkin meillä tuntuu olevan jo aivan uusi koira. Tai se sama vanha vilkas nappisilmä, mutta muutamalla uudella uottuvuudella. Läsnäoleva koira, joka kuuntelee. Näillä parilla lenkillä, mitä ollaan tänään heitetty ei hötkyile, ei kisko, haistelee kyllä, mutta jatkaa matkaansa. Osaa taas käskyjä, kuten ”paikka”, ”tänne” ja ”ei”. Ja en tiedä johtuuko tuosta leikkauksesta vai mistä, mutta toinen on kyllä vielä entistäkin lutusempi. Huomionkipeä sylivauva, jolta kuitenkin löytyy luonnetta. Ei ulise, ei ulvo. Voiko se leikkaus vaikuttaa näin nopeasti?

Aamuyön väsyneinä tunteina eksyin googleen. Onneksi, sillä nyt meillä on sen hirmuisen muovisen satelliittihärpäkkeen tilalle puhallettava kauluri. Pehmeä kuin mikä ja menee tyynystä. Tuossa se nyt pötköttelee tyynynsä päällä eteisen lattialla. Peitto päällä, ettei palele. Nukkukoon rauhassa. Aamulla nimittäin oli jo sen verran virtaa, että piti vähän toppuutella. Olisi hyppinyt sohville ja leikkinyt vaikka kuinka.

”Se on vaan koira” -sanonta ei kyllä pidä meillä paikkaansa. Toki koira tietää paikkansa arvoasteikolla, mutta ei se poissulje sitä etteikö sitä kohdeltaisi kuin perheenjäsentä. Nyt vielä toinen kuppi kahvia ja toinen pari leipiä. Mikäli pullahammasta kolottaa, niin suosittelen Ruis & Unikonsiemen -paahtoleipää paahdettuna ja sen päälle Kaneli & Kardemumma -tuorejuustoa. Taivaallista 

ILOISIN TIISTAITERKKUSIN,

PS. kiitos ihanat jälleen kerran kommenteistanne edellisiin postauksiin, palaan niihin myöhemmin tänään. Nyt on pakko vetää hetkeksi peitto pään yli ja yrittää saada nukuttua; illalla juoksukoulussa juostaan intervalleja ja musta jotensakin tuntuu, että ilman pieniä päikkäreitä tuo juoksukoulu tulee olemaan tuskaa ;)


12 Responses to “Tobyn kuulumisia”

  1. Tiina H sanoo:

    Toipumisia Tobylle ja emännälleen!:)

    • Maria Maria sanoo:

      Kiitos Tiina,

      täällä mennään jo täyttä höyryä…vähän täytyy toppuutellakin toista, kun energiaa on vaikka milla mitalla :)

      Kivaa keskiviikkoa! <3

  2. Anu sanoo:

    Hienoa! Kastraatio on niin pieni operaatio, että kun nukutusmömmöistä selviää, paraneminen on jo pitkällä (kauluria käsketään pitämään 10 päivää, mutta viiden päivän jälkeen ei enää edes näe, mistä on leikattu!). Kyllä se tosi nopeasti vaikuttaa nuorella koiralla, se hormonihuurussa eläminen on niin raskasta! Mä olen leikkauttanut koirani aina nuorina, edut ovat suurempia ja se rakkiparkahan on jatkuvasti juoksussa, kun lähiössä joku tyttökoira tuoksuu aina hyvältä! Ei sitä kestä kukaan. Ihan eri asia sitten maalla, kun koiria on harvakseltaan. Tosin, Lapissa ihmettelin mökkiä siivotessani, kun sellainen valtava malamuutti pyöriskeli meidän rappusilla, että mistähän tuo koira on kotoisin, niin soittamalla pannassa olleeseen numeroon selvisi, että tyyppi oli lähtenyt reilun 40km päästä riiuulle… Appiukkoni on aina kauhuissaan, kun vien koiriltani ”miehuuden” kastroimalla ne ja totean hänelle vaan, että tyypit pääsevät toteuttamaan miehuuttaan joko suunnitellussa astutustapahtumassa (ei tule tapahtumaan) tai päästessään karkuun, jolloin odotettavissa oleva elinikä on alle 2 minuuttia HSL:n bussien seassa, joten voisi sekin onni jäädä mitä suurimmalla todennäköisyydellä kokematta… Mielipiteitä on tosiaan monia, mutta ihmettelen, kuka sitä ulinaa jaksaa yöt kuunnella. Voisi tulla unettomia öitä hieman useampikin:) Uskon, että teillä elämä rauhoittuu pian ja sisälle merkkailut olivat tässä. Tobylle pikaiset paranemiset!

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Anu

      ja juuri näin, koiran hyvinvointi edellä! Meilläkin itse asiassa tuo karkailu oli yksi syy; aiemmin ei lähtenyt ovesta minnekään, mutta hormonihuuruissansa oli heti ulko-ovesta ulkona, kun se vähänkin aukesi. Kerran oli jo matkalla tuonne isolle tiellä, missä bussit menee. Onneksi saatiin kiinni. Mutta huh, onneksi ei 40 km päähän :D

      Kiitos, Toby on jo elämänsä kunnossa – vähän saa jopa toppuutella, kun energiaa olisi taas niin paljon, että pomppii sohville ja sieltä alas. Huh. Tuntuu, että saatiin se pikkupennun energia takaisin ;)

      Ihanaa keskiviikkoa! <3

  3. Johanna sanoo:

    Hei!

    Säikähdin ihan mitä Tobylle oli käynyt kun näin tarinasi Instasta :-O Onneksi olikin rutiini-leikkauksesta kyse. Uskon, että teitte lemmikkinne kannalta ihan oikean ratkaisun. Tobylle pikaista toipumista ja teille parempia unia :-)

    Mukavaa viikon jatkoa!

    Terveisin, Johanna

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Johanna,

      juu, onneksi oli vain rutiinileikkaus eikä mitään sen kummempaa <3 Kyllä mä uskon kans näin; jo ihan muutaman päivän perusteella :) Meillä ei hötkyillä tyttöjen perään ja ulkoilut menee mallikkaasti. Silti ei ole täysin flegmaattinen vaan energiaa on kuin pienessä kylässä. Isona plussana se, että korvat kasvoi takaisin päähän :D

      Kiitos sinne myös, ihanaa viikon jatkoa <3

  4. Sari Riekkola sanoo:

    Pikaista paranemista karvatassulle <3

    • Maria Maria sanoo:

      Kiitos kaunis Sari <3

      Hän on täällä jo elämänsä kunnossa :) Musta tuntuu, että energiatasoiltaan saatiin pikkuinen pentu takaisin, nyt kun nukutuslääkkeiden vaikutus on loppunut ;D Mutta se on vain ihanaa!

      Kivaa keskiviikkoa <3

  5. Saara sanoo:

    Heippa, muistan kun pari vuotta sitten leikkautettiin meidän koira. Lykkäsin kaulurin päähän heti, enkä poistanut sitä edes lenkkien ajaksi.. käytiin monta kertaa pihalla, eikä tehnyt kertaakaan pissoja. Meni vuorokausi eikä ollut pissannut. Soitin eläinlääkäriin ja oltiin jo tutkimuspöydällä, kun lääkäri ehdotti pissaamista ilman kauluria.. Käytiin pihalla ja jo pissasi ☺️ Oli kyllä ihana lääkäri, ei ottanut mitään maksua siitä reissusta Sen jälkeen lenkkeiltiinkin ilman kauluria, ja jossain vaiheessa tuunasin vauvojen bodysta Onnille sellaisen esteen, ettei pääse haavalle

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Saara,

      hei musta tuntuu, että Tobykin panttasi pissoja tuon kaulurin takia :D Sit kun vaihdoin siihen puhallettavaan malliin, niin on lorotellut ihan mukavasti :)
      Ihana, omistautunut lääkäri teillä ollut <3

      Meillä Tobylla oli kanssa ekana päivänä sellainen bodyviritelmä, mutta kappas kun silmä vältti niin nuoli sen haavan kohdalta ihan märäksi. Soitto ell:iin ja ohjeet haavan desinfiointiin.
      Nyt haavaa vissiin kutisee hirmuisesti, kun hyörii ja pyörii kuin mikäkin anaalirauhasvaivainen ;D

  6. Sanna sanoo:

    Täysin oikea päätös,jos ei pentuja aio hommata.Meidän vuffe,kun kastroitiin,pidettiin alussa hänellä miehen vanhoja kalsareita,joihin tehtiin hännälle reikä:)Huvittava näky.Ja kun olin kotona,en pitänyt mitään,vaan vahdin.Parissa päivässä parani,niin pikku leikkaus kuitenkin.Se tötterö päässä on kamala!

    • Maria Maria sanoo:

      Moi Sanna

      ja hei kiitos, mä olen samoilla linjoilla! Hih, mä kans luin tuosta kalsarivinkistä jostain, mutta tein bodysta Tobylle asun, niin eikö se mennyt nuolemaan bodyn litimäräksi haavan kohdalta :D
      Meillä on pakko pitää tuollaista puhallettavaa kauluria, muuten olisi koko ajan haavan kimpussa. Onneksi on parantunut hyvin eikä tässä ole enää kuin kolme päivää kaulurielämää edessä :)

Kommentoi