maanantai 15. toukokuun 2017

Mehukas bostonkakku

HEIHEI IHANAT!

Ja makoisaa maanantaiaamua ♥ Jotkut asiat on ja pysyy. Vuodesta toiseen. Kuten pullantuoksuisen kodin ihanuus. Se tunne, kun upottaa kädet taikinaan. Tai kun pullataikinaan saa juuri oikean sitkon. Tiettyjä asioita tulee kuljetettua mukanaan vuosien saatossa. Joskus ne saattavat muuttaa muotoaan. Jatkojalostua. Mutta ikinä niistä ei ole valmis luopumaan. Yksi näistä on korvapuustit. Niiden leipominen ja syöminen lämpimänä kylmän maidon on parasta sunnuntaipuuhaa, mitä tiedän. Crème Bonjourin kaupallisen yhteistyön myötä uppouduin hieman muistoihin ja pääsin kehittämään korvapuustien ympärille päivitetyn version. Leipomuksen, joka toivottavasti jatkaa matkaansa myös meidän tyttöjen elämässä. Sunnuntaipäivien sulostuttajana. Olen monesti miettinyt, että mistä leipomusinnostukseni on peräisin. Kotona meillä äiti ei ollut pullantuoksuinen äiti, mutta paras äiti siitä huolimatta. Pullantuoksun miellän sinne mummulaan, maalle. Isoon keittiöön, jossa oli sympaattiset vaaleansiniset kaapin ovet. Mummu huivi päässä taivastelemassa touhujani. Siellä me leivoimme joka sunnuntai. Joko pullaa tai sitten kananpoikaiskeksejä. Olen kertonutkin teille, että tuon mummun kanssa se leipominenkaan ei ollut ihan niin justiinsa. Kananpoikaiskeksit ovat ihan tavallisia vinoneliökeksejä, mutta saivat uuden nimen sen jälkeen, kun haimme kanalasta niihin munia, joista yksi oli hiukkasen liikaa haudottu. Sanomattakin selvää, ettei tämä kaupunkilaistyttö sen jälkeen suostunut kyseisiä keksejä enää syömään.

Mummun kanssa kun leivottiin, niin voissa ja kermassa ei säästelty. Sen puoleen tarkkoja mittojakaan ei käytetty. Leivonnaiset onnistuivat aina. Tuo tapa on piintynyt omiinkin leipomuksiinikin. En juuri mittaile. Pullia leivottaessa huiskin jauhoja nesteeseen ja tunnustelen käsin, koska seos on sopivaa. Maistelen ja makustelen. Harvemmin on tullut sutta ja sekundaa. Siellä maalla mummun puuhellan uunissa paistui aika ajoin myös mehukkaat korvapuustit, niiden perinteisten pullien sijaan.

Korvapuusteista saa helposti esimerkiksi juhliin salonkikelpoisen kakun, bostonkakun. Crème Bonjourin uutuusmaku täyteläisen samettinen Kaneli & Kardemumma -tuorejuusto toi bostonkakkuun aivan uutta rakennetta ja makumaailmaa. Kakusta tuli maistuvampi ja mehukkaampi. Näyttävämpikin.

BOSTONKAKKU

5 dl punaista maitoa
paketti tuorehiivaa
2 tl suolaa
1,5 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 muna
n. 14 – 15 dl vehnäjauhoja
100 gr huoneenlämpöistä voita

Täyte
1 prk Crème Bonjour Kaneli & Kardemumma -tuorejuustoa
50 g huoneenlämpöistä voita
0,5 dl sokeria

Koristeluun
0,5 prk Crème Bonjour Kaneli & Kardemumma -tuorejuustoa
tomusokeria
pistaasipähkinöitä

1. Sulata hiiva kädenlämpöiseen maitoon
2. Lisää suola, sokeri, kardemumma ja muna maitoseokseen
3. Lisää noin 3 desiä vehnäjauhoja ja sekoita
4. Lisää vähitellen loput jauhot taikinaan ja vaivaa ilmakuplat pois
5. Ennen kuin kaikki jauhot on lisätty, lisää huoneenlämpöinen voi taikinaan
6. Vaivaa, vaivaa ja vaivaa vielä vähän, kunnes taikina irtoaa kulhosta
7. Kohota taikinaa puolisen tuntia liinan alla
8. Kauli taikina isoksi levyksi
9. Lisää täytteet taikinalevylle
10. Rullaa levy tiukasti ja leikkaa siitä noin viiden cm levysiä paloja
11. Aseta 6-7 (riippuen irtopohjavuoan koosta) taikinakierrettä sisuspuoli ylöspäin voidellun irtopohjavuoan pohjalle
(taikinasta jää yli, joten lopuista voit leipoa korvapuusteja)
12. Anna kohota vielä noin 20 minuuttia, jonka jälkeen voitele bostonkakku munalla
13. Paista bostonkakkua 225 asteessa 30-35 minuuttia
14. Anna kakun jäähtyä
15. Koristele tuorejuustotomusokeriseoksella ja ripsottele päälle pistaasipähkinämurskaa

Kaikki Crème Bonjour -tuorejuustot muuttuivat laktoosittomiksi helmikuussa, joten mikäli bostonkakusta haluaa tehdä laktoosittoman version, niin sekin onnistuu vaihtamalla maidon ja voin myös laktoosittomaksi 🙂

Bostonkakku on meidän perheessä jonkinlainen perinneherkku. Miehen asuessa kuusi vuotta Bostonissa sai hän aina kesäisin Suomeen tullessaan kummitätinsä leipomaa bostonkakkua. Vielä tänä päivänäkin kun vierailemme miehen tädillä Turussa, lähdemme sieltä kotiin bostonkakun kanssa 🙂

Tykkään, että elämässä pitää olla perinteitä. Keittiön klassikoita, joita välittää eteenpäin seuraaville sukupolville. Leipominen rentouttaa ja yhdistää. Parhaimmillaan meillä on kolme kokkia yhtäaikaa kädet taikinassa. Nauru raikaa ja vaivihkaa pyyhkäisen pikkuisemman nenän päästä vehnäjauhot pois. Niin kuin elämään yleensä, niin myös leipomiseen pätee tuo elämän ohjenuorani. Mitä teet, niin tee se hymyillen. Suurella sydämellä ja intohimolla.

MAKOISIN MAANANTAITERKUIN,

YHTEISTYÖSSÄ CRÈME BONJOUR


4 Responses to “Mehukas bostonkakku”

  1. Westend Mum sanoo:

    Yhteinen tekeminen ja sen jälkeen herkkujen nauttiminen on todella mukavaa. Jää hyviä muistoja 🙂
    http://westendmum.fi

    • Maria sanoo:

      Hei juuri näin,

      ja vielä kun noi lapset ovat siinä iässä, että suostuvat leipomaan mun kanssani 🙂 Eilen tosin innostuivat leipomaan ihan keskenäänkin suklaahippukeksejä…kieli pitkällä odotin niitä koko juoksukoulun ajan ja kun kotiin pääsin, niin keksit oli syöty 😀

      Ihanaa keskiviikkoa <3

  2. Maaruska sanoo:

    Kauniit, valkoiset kahvikupit..saako kysyä mistä ne ovat?

    • Maria sanoo:

      Heippa Maaruska,

      kiitos – nuo ovat minunkin suosikit 🙂 Ne ovat Arabian KoKo -sarjaa!

      Kivaa keskiviikkoa <3

Kommentoi