sunnuntai 14. toukokuun 2017

Muutama sana elämästä

HEISSULIVEI,

ja ihanaa äitienpäivän iltaa! Eihän mun pitänyt tänään lainkaan avata konetta, mutta nyt kun tässä sohvannurkassa istun enkä pysty katsomaan Suomen peliä, niin mitä muutakaan sitä tekisi 🙂 Koko päivän olen odottanut, että koska se tunne tulee. Miettinyt, että tuleekohan se. Jossain vaiheessa iltapäivästä tajusin nauravani hersyvästi. Ei sitä oloa tullut. Näin äitienpäivän iltana hymy pyrkii huulille. Mä selvisin ekasta äitienpäivästä. Ilman äitiä.Ehkä eniten sen takia, että mulla on elämässä niin paljon, mistä olla kiitollinen. On asioita ja tärkeitä ihmisiä, joista on joutunut luopumaan liian aikaisin, mutta silti koen, että olen ihan super onnekas. Onnekas, että mulla on nuo kaksi kullannuppua ja tuo isoin rakkauspakkaus. Sekä tuo karvainen kaveri. On sukulaisia ja ystäviä. Ylipäätään elämä, jota en vaihtaisi pois. Saan herätä uuteen aamuun ja ottaa jokaisen päivän innolla vastaan. Sellaisella asenteella, ettei tarvitse sitten kiikkustuolissa vanhana haikailla.Liian usein sitä haikaillaan jonkin sellaisen perään mitä ei ole. Ajatellaan, että jos se puuttuva palanen olisi olemassa, niin elämässä olisi kaikki hyvin. Tänään jälleen olen tullut tulokseen, että ei siihen elämän ihanuuteen paljoa tarvita. Elämänsä voi kuluttaa haikailuun tai sitten voi elää unelmiansa. Elää elämänsä niin, että osaa nauttia sen ihanuudesta. Siihen riittää se, että saa yllättäen aamupalan. Että aamupalapöydässä toiset ovat laittaneet parastaan. Hepulit heti aamusta sen takia, että toinen pienemmistä yritti tarjota maustamattoman jugurtin sijaan ranskankermaa cashewpähkinöillä ja gojimarjoilla. Hetken aikaa kikatin asialle yksinäni ja mietin, että viitsinkö sanoa asiasta. Mutta vaikka ranskankermaa rakastankin, niin oli pakko huomauttaa asiasta. Siinä vaiheessa sain kuulla, että jopa tuo mies oli mukana tässä ranskankerma-gatessa…pitäisköhän päästää toinen useammin keittiöön? 😀 Elämän ihanuuteen riittää se, että toisen äitienpäiväkortin ikäkohtaan oli jälkikäteen kirjoitettu todellisen iän sijaan 28 vuotta. Ja että äiti on maailman kaunein. Sen lisäksi, että äiti tekee maailman parhainta ruokaa. Elämän kultakimpaleita olivat tänään nuo pikkuiset, jotka yöpuvut päällä menivät puhaltelemaan mökin pihaan saippuakuplia. Kikatuksen kera. Koen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut elämääni näin paljon.

Nyt huokaisen helpotuksesta ja totean lyhyesti, että I’m alive. Jälleen yhtä kokemusta vahvempana. Elämä on lahja.

SULOISTA ÄITIENPÄIVÄN ILTAA &
IHANAA ALKAVAA VIIKKOA,


6 Responses to “Muutama sana elämästä”

  1. Ihanasti kirjoitettu Maria. Taas. <3

    • Maria sanoo:

      Huomenta Hanna

      ja hei kiitos <3

      Elämä on kyllä aika kivaa, eikö? 🙂

      Kivaa keskiviikkoa <3

  2. Eeva sanoo:

    Niin totta, niin kauniisti kirjoitit. Niin, tämä oli sinun ensimmäinen äitienpäivä ilman äitiä. Hienosti selvisit, vaikka se ikävä ja kaipaus elää sydämessä. Ja muistot. Ne säilyvät koko elämän. Itse elän ikävän ja kaipauksen kevättä, kun jouduin luopumaan eräästä hyvin läheisestä ihmisestä, ystävästä. Niin äkkiä, liian aikaisin. Nyt joutuu vielä kysymään miksi, mutta kaikella täytyy olla tarkoitus ja onkin. Surun kyynelten lävitse loistavat onnellisten päivien kultaiset säteet.
    Kauniita kevätpäiviä sinulle, Maria <3.

    • Maria sanoo:

      Hei huomenta Eeva,

      juuri näin, onneksi on ne muistot <3

      Voi, ikävä kuulla -oikein paljon voimia sinne <3 Kyllä tuntuu välillä epäreilulta, kun elämä heittää eteemme tällaisia menetyksiä, mutta pohjimmiltaan olen sitä mieltä, että kaikella on joku tarkoitus.

      Kiitos ihanasta kommentistasi ja mukavaa kevättä <3

  3. Niina sanoo:

    :’)

Kommentoi