perjantai 28. huhtikuun 2017

Aika palata töihin…ja koulun penkille

HEISSULIVEI!

Se on kytenyt koko alkuvuoden mielessäni. Tuo rakas perheyrityksemme. Välillä olen tuntenut syyllisyyttä siitä, että hyppäsin pois viime syyskuussa ja ryhdyin kokopäiväiseksi bloggaajaksi. Jätin firman pyörittämisen liki kokonaan veljen ja työntekijöiden harteille. Eikä siinä mitään, hienosti ovat pärjänneet. Ja toisaalta, musta tuntuu että tuo pienoinen elämän pysähdys äidin menettämisen myötä vaati elämänmuutosta. Aina kun olen tämän vuoden aikana töissä käynyt, niin mun on vallannut kaipuu.

Kaipuu päästä takaisin näpräämään numeroiden kanssa, tuottamaan raportteja, juttelemaan maailman mahtavimpien asiakkaiden kanssa puhelimessa, tekemään analyysejä ja niitä aikoinaan tuskaisen kamalilta tuntuvia pylväsdiagrammeja 🙂 Päästä nauramaan vedet silmissä kahvitunneilla, kuunnella levottomia juttuja perjantaisin, parantamaan maailmaa ja paiskimaan töitä olan takaa. Lähteä aamulla kotoa tietäen, että kun on vähän aikaa poissa, niin on kiva palata. Mulla on ikävä sitä Mariaa, joka saa aina silloin tällöin heittää virallisemmat vermeet päälle ja ottaa virallisemman asenteen elämään. Pilke silloinkin silmäkulmassa.

Kerroinkin näistä kaipuistani teille jo taannoin. Silloin koin tuskaa blogista luopumisen takia. Mutta tajusin, että ei mun tarvitse luopua blogistani. Olen kypsytellyt asiaa mielessäni ja löytänyt ratkaisun, jossa saan pitää molemmat rakkaat työni kuvioissa. Palaan syyskuun alussa töihintöihin osa-aikaisesti. Kolmena päivänä viikossa. Kaksi arkipäivää tulen pyhittämään blogille. Tarvittaessa myös niitä hetkiä viikonlopusta, kun lapset ovat ystäviensä kanssa. Tällä hetkellä teen blogia ja siihen liittyviä valmisteluja noin 40 tuntia viikossa. Tottakai postauksien määrä tulee syksyllä vääjäämättä vähenemään. Laadusta en ole kuitenkaan valmis tinkimään. Eli jatkossakin saatte romaanin pituisia pohdintoja elämästä, väliin kevyttä ja kepeää, ruokareseptejä ja myyssipostauksia. Yhteistyöpostausten määrästä joudun todennäköisesti hiukka nipistämään.

Olette varmasti huomanneet, että viime aikoina yhteistyöpostausten osuus postauksista on noussut. Pahoitteluni teille, keitä se on mahdollisesti häirinnyt. Itse nautin suunnattomasti yhteistyöpostausten tekemisestä. Valitsen niistä toteutettavaksi vain ne, joihin voin tuoda oman tarinani. Joista voin tehdä omannäköiseni. Jotka liittyvät elämääni jollain tavoin. Ja joista tiedän olevan myös teille hyötyä. Syksyllä tilanne niidenkin osalta rauhoittuu, sillä haluan pyhittää ne kaksi kokonaista arkipäivää, jotka viikossa blogille omistan pääosin omiin postauksiini. Toki tulen tekemään myös yhteistyöpostauksiakin, sillä rakastan niiden tekemistä. Tiedoksenne saatettakoon, että en tee niitä rahan takia. Jos tekisin niitä pelkästään rahan takia, niin se näkyisi ihan varmasti teksteissä. Niiden myötä opin ihan hirmuisesti, verkostoidun ja koko bloggaamistouhusta tulee ammattimaisempaa.

Joten muutosten tuulet jatkuvat. Tiedän, että tuolla jossain pilven reunalla pyöritellään päätä ja ajatellaan, että rauhoitu nyt hyvä lapsi ♥ Toisaalta taas ollaan onnellisia siitä, että jahtaan unelmiani. Sillä, näillä näkymin marraskuussa palaan myös koulun penkille. Aikoinaan gradun palauttamisen jälkeen tyhjyyden tunteessa aloin haaveilemaan lisurin työstä. Tuntui, että halusin syventää graduni aihetta (arvontuotanto asiakkuusajattelussa) vielä pidemmälle. Lisuri ei jossain vaiheessa saanut enää tuulta purjeisiin, joten hylkäsin sen ajatuksen. Tuossa vajaa kymmenen vuotta sitten seurasin sivusta, kun mies aloitti opiskelun töiden ohella. Kolme vuotta sitä kesti; reissaava mies, joka keskittyi kaiken vapaa-aikansa koulutöihin. Jonka kanssa yhdessä väänsimme strategisen johtamisen esseitä ja investointilaskelmia. Kaksi pientä lasta ja yksi hiuksiaan päästä välillä repivä äiti 😀

Ja nyt olen laittamassa itseäni tuohon samaan tilanteeseen. Meillä tulee olemaan reissaava isä ja vapaa-aikansa koulutehtäviin kuluttava äiti, joka ei toivottavasti tule repimään hiuksia päästään. Lapset ovat kasvaneet sen verran, että on aika päästä toteuttamaan niitä omia haaveitani. Yksi niistä on ollut opintojeni syventäminen. Siitä lähtien kun mies suoritti eMBA:n olen haaveillut samasta. Nyt siihen on mahdollisuus. Koen, että tietyllä tapaa ympyrä sulkeutuu; aikoinaan palautin graduni Kari Neilimolle ja nyt meidän tiet jälleen kohtaavat. Se, missä haaveilen välillä siitä tappavan tylsästä arjesta kuulostaa ihanalle. Tiedän, että sellainen elämä ei kuitenkaan pidemmän päälle ole minua varten. Halu tehdä, nähdä ja kokea on suuri. Polte, joka tuntuu tuolla jossain  sisällä ei jätä rauhaan. Halu elää täysillä on liian suuri.

Elämä on unelmointia ja niiden unelmien toteuttamista. Unelmien, jotka muuttuvat elämäntilanteiden myötä.  Se, missä vuosi sitten en voinut kuvitellakaan äitiä hoitaessani haaveilevani enää saavutuksista piinkovassa businessmaailmassa on muuttunut. Ei siten, että haaveilisin piinkovasta yritysmaailmasta. Vaan haaveissa siintää halu näyttää, että myös pehmeitä arvoja noudattamalla voi pärjätä. Kuten muussakin elämässä, niin myös työelämässä ottamalla vastuun teoistaan, olemalla rehellinen ja oma itsensä ei voi mennä vikaan. 13 vuotiaasta lähtien olen ollut töissä (muutamaa muuta työpaikkaa lukuunottamatta) maalitehtaassa. Rakastan sitä tuoksua, joka työpaikan oven avatessani tuoksutan. Sitä kolinaa, joka tulee peltipurkeista täyttölinjalla. Sitä tunnetta, kun saa repäistä tilausvihosta tilauksen ja viedä sen tehtaalle keräilijöille. Onnistumisia ja niitä uusia nousuja epäonnistumisten jälkeen. Sitä se yrittäjyys on ja se tuntuu olevan mulla vahvasti geeneissä 

Täältä tullaan työelämä!

PIRTSAKKAA PERJANTAITA,


18 Responses to “Aika palata töihin…ja koulun penkille”

  1. Mie täällä niin peukutan !

    Kaikelle on aikansa, kaikelle on paikkansa. Jos lopettaisi unelmoimasta ja toteuttamasta unelmiaan, niin eikö sitä olisi jo puoliksi kuollut tai jotain 😉
    Tsemppiä opintoihin! Äkkiä tupsukynän ostoon…

    Hyvää viikonloppua <3

    • Maria sanoo:

      Hei huomenta

      ja kiitos peukutuksista <3

      Just näin, kaikelle on aikansa...nyt kynien, penaalin ja vihon ostamiseen 😀

      Ihanaa alkanutta viikkoa <3

  2. Minna sanoo:

    Ihana teksti taas kerran. ❤Kovasti tsemppiä opintoihin! Sama ajatus oli mielessä, mutta päätin odottaa, kunnes on otollisempaa hetki. Oma äiti vielä taistelee syövän kanssa. Opinnot voi odottaa vielä hetken minua.

    • Maria sanoo:

      Kiitos kaunis Minna <3

      Hiukan pelottaa, että näinköhän enää opin mitään 😀

      Niin kuin Tanja tuossa yllä totesi, niin kaikella on aikansa.

      Hei, ihan hurjan paljon tsemppiä sinne tuon katalan taudin kanssa <3 <3 <3

  3. Sally sanoo:

    Go for it girl! Hieno päätös! Kyl sä siitä selviät! Näin nelikymppisenä sitä elää elämänsä parasta aikaa, kun tuntee jo itsensä ja voi lasten kasvaessa ottaa aikaa myös itselleen. Muutos on aina mahdollisuus ja nämä ovat niitä isoja asioita, joista tulevaisuuden Maria taputtaa itseään olalle! Ihan mahtavaa!

    Hauskaa Vappuviikonloppua!

    • Maria sanoo:

      Kiitos ihana <3

      Kyl mä selviän! 🙂 Se on totta, että nyt elää elämänsä parhainta aikaa (ei olis muuten ikinä 20-vuotiaana uskonut :D)!

      Ihanaa alkanutta viikkoa ja tehokasta rempan jatkoa <3

  4. Miina sanoo:

    Opiskelu kannattaa aina, tsemppiä! 🙂 Itse juuri ilmottauduin MBA-opintojen loppuseminaariin, thesis on loppusuoralla ja valmistuminen kesäkuussa häämöttää. Reilut pari vuotta on mennyt opintojen parissa ja nyt olen puhki mutta tyytyväinen että lähdin urakkaan. Tosin miehelle sanoin että jos alan miettimään jotain opiskelujuttuja niin roudaa mut hoitoon välittömästi… 😉

    Aikamoisat aikatauluttamista on ollut työn, perheen, lasten ja omien harrastusten kanssa mutta kun leikkiin lähdin niin päätin että homman suoritan maaliin. Varasin juuri aurinkoloman koko perheelle, siten haluan kiittää perhettäni tuesta urakan aikana 🙂

    Hauskaa vappua!

    • Maria sanoo:

      Moikka Miina

      ja kiitos tsempeistä – sinne myös tsemppiä loppusuoralle 🙂

      Hihii, muistan jakaneeni ääneen samanlaisen ajatuksen opiskeluista kuin mitä sinä miehellesi. Ja tässä sitä ollaan 😀

      Oih, tuo aurinkoloma kuulostaa hyvälle <3

      Ihanaa alkanutta viikkoa!

  5. Oi, ihan mahtavaa! Tuo sun näkökulmasi yritysmaailmaan on sellainen, että lämmittää sydäntä näin asiakkaan näkökulmasta.<3 Äh, ymmärrätkö mitä tarkoitan?:)
    Mä olen joskus haaveillut, että jos voittaisin lotosta, alkaisin täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Maailmassa olisi niin paljon kaikkea uutta opittavaa ja itseään voisi kehittää todellakin täysipäiväisesti!

    Onnea matkaan ja tottahan kaikki hyvin menee!<3

    • Maria sanoo:

      Moi Taina

      ja hei hurjan paljon kiitoksia kannustuksesta <3

      Juu, mä olen yritysmaailmassakin se, joka tuppaa ajattelemaan tunteilla. Onneksi on veli, joka on järki-ihmisiä 🙂

      Opinnot ei muuten mene koskaan hukkaan, joten siitä vaan - itsensä kehittäminen kannattaa aina 😀

      Kiitsa ja ihanaa alkanutta viikkoa <3

  6. MaariitN sanoo:

    Kuulostaa hienoilta suunnitelmilta. Jos vaan on mahdollisuus ja tietää mitä haluaa niin upea juttu.

    Itse olen miettinyt, että halua ja aikaa olisi opiskella tai jopa vaihtaa kokonaan alaa. Asun kuitenkin pienellä paikkakunnalla, että kulkeminen opintoihin olisi jo rahallisesti niin kallista ettei pysty. Olisi pakko kulkea omalla autolla, kun julkinen liikenne on olematonta. Hain ja pääsinkin päivittämään omaa opisto-asteen tutkintoa AMK tutkinnoksi, mutta yritys kaatui koulumaiseen kursseilla läsnäolopakkoon. Jotenkin kuvittelin, että tehtäviä voisi suorittaa nykyaikana etänäkin.

    Terveydenhoitoalalla etenemismahdollisuuksia ei juurikaan ole. Ja työn perässä muuttaminenkaan ei houkuta yhtään. Alan vaihtaminen kiehtoisi kun vaan keksisi mihin ja mistä saisi töitä. Tulotason alentaminen ei oikein onnistu. Palkka tällä alalla on tunnetusti melko pieni, asumiskustannukset ja opiskelevan tyttären ajoittainen rahallinen auttaminen on vielä kuvioissa.

    Monenlaisia esteitä itsellä, mutta iloitsen siitä, että on töitä (ainakin toistaiseksi. Soten tullessa ei mikään ole varmaa) ja iloitsen myös siitä, että ihmisillä on rohkeus kehittää itseään.

    • Vera sanoo:

      Ensiksi onnittelut Marialle töihin paluusta ja etenkin innostuneesta otteestasi kaikkeen. eMBA:n opit voit varmasti pitkälle tehdä firmaanne.

      MaariitN – terveydenhuoltoalalla voi edetä vaikka mihin. Yksityisillä tuottajilla on palvelupäälliköitä, liiketoimintajohtajia ym., joissa yhdistyy niin terveydenhuoltoalan kokemukset kuin talous ja johtaminen.
      Itä-Suomen yliopistossa voi suorittaa avoimena terveystieteitä tai lähes missä tahansa talouden, markkinoinnin ja johtamisen juttuja. Kuopiossa on terveystaloustieteille ihan oma linjansa.
      Ja terveysteknologia on tällä hetkellä erittäin nouseva ala, jos tekniikka kiinnostaa.
      Terveysala on erittäin moninainen ja parasta siinä on yhdisteltävyys. Löytyisitkö jotain sellaista lisäopiskelua, jossa voisit hyötyä osaamisestasi ja oppia uutta?

      • MaaritN sanoo:

        Vera, kiitos paljon ajatuksistasi! Oikein mielenkiintoisia ja ehkä tutkin aihetta lisää. Näin yksiskeen kun ajatuksia pyörittelee, niin ei tule kaikkea mahdollista mieleen. Ehkä osaksi johtuu siitä, että koitan jotenkin kuvitella mielessäni miten niitä voisin liittää elämääni ja asuinpaikkaani. Voinko täältä maalaiskaupungista käsin jotenkin työllistyä esim. johtamisen tai terveysteknologian saralla tai taloudessa ja markkinoinnissa. Ja miten niitä voisi liittää tähän suun terveydenhuollossa työskentelyyni.

        terveisin MaaritN (alkuperäiseen viestiin nimeen oli lipsahtanut kaksi i-kirjainta 🙂 )

      • Maria sanoo:

        Kiitos Vera

        ja hei ihan hurjan paljon kiitoksia sparrausavusta Maaritille <3

        Näinhän se on, että ei se oppi ikinä ojaan kaada 🙂

        Ihania toukokuun päiviä <3

    • Maria sanoo:

      Moikka MaaritN,

      kiitos, olen itsekin ihan innoissani, että vihdoin sain aikaiseksi esim. tuon koulujutun 🙂

      Ei minullakaan etenemismahdollisuuksia nykyisessä työssäni ole; perheyrityksen hallituksen pj:nä ja osakkaana saa onneksi tehdä kaikkia maan ja taivaan väliltä 😀

      Mutta hei, Vera tuossa antoikin oikein hyvää sparrausapua sinulle 🙂

      Ihanaa alkanutta toukokuuta <3

      • MaaritN sanoo:

        Palaan vielä tähän keväiseen keskusteluun. Olen aloittamassa työn ohella opiskelua tammikuussa. Päivitän vanhaa opistoasteen tutkintoa nykyaikaan. Toivon, että siitä on hyötyä tulevaisuudessa. Terveydenhuoltoala on aikamoisessa myllerryksessä. Joten muutokseen on hyvä varautua. Avoimin mielin odotan uutta.

  7. Niina sanoo:

    You go girl! Pitää tehdä niinkun sydän sanoo. Ryhtyä tai stopata tai ottaa takapakkia jos siltä tuntuu. 🙂 Inspiroi kovasti itseänikin tämä teksti, vuorokauden olen ollut poissa työpaikalta ja nyt tuli tarve tehdä pari juttua heti pois alta. Sama geeni löytyy siis täältäkin. Onneksi olen junassa matkalla Helsinkiin niin en pääse vahingossakaan karkaamaan työpaikalle! 😉 Vietetään tämä Vappu ensin 🙂

    • Maria sanoo:

      Kiitsa Niina <3

      Justiinsakin näin, täytyy vaihtaa suuntaa, kun siltä tuntuu 🙂

      Hei ihana kuulla, että sielläkin on samoja geenejä. Vapaapäivänä on hyvä olla sitten vaikka Helsingin junassa, ettei tule hetken mielijohteesta lähdettyä tekemään töitä 😀

      Ihanaa post-vappuaikaa ja alkanutta viikkoa <3

Kommentoi