torstai 20. huhtikuun 2017

Muutoksen kourissa

HEI HELLUREI!

Voi kuinka välillä tuntuu, ettei elämässä tapahdu mitään. Kaikilla muilla tuntuu elämä soljuvan eteenpäin fast forwardina ja itsellä on painettu pause-nappula pohjaan. Tuttu tunne? Tiedättekö, että viimeisen vuoden aikana olisin toivonut omistavani tuollaisen pause-näppäimen. Tuntuu, että muutoksia on saman vuoden sisään nyt tullut enemmän kuin olisi tarpeen. Osa toki itse alulle pantuja, mutta osa sellaisia, joihin ei ole voinut vaikuttaa. Kaipaan sitä elämää, joka liki tappaa tylsyydellään 🙂

Mutta ennen kuin saa nauttia elämän seesteisyydestä on vielä paljon hommia tehtävänä. Vielä muutama muutos kuukauden parin sisään läpikäytävänä ja sitten heitän hanskat tiskiin. Käännän elämän linkousvaihteen minimille ja kävelen eteenpäin kuin hidastetussa filmissä. Läheisen kuolema, hyppy täysipäiväiseksi sisällöntuottajaksi (joka myös bloggaajana tunnetaan), lapsuudenkodin tyhjäys, uusi perheenjäsen, remontointi, lähestyvä muutto. Siinä on jo kymmenelle kuukaudelle tarpeeksi, voisi kuvitella. Mutta ehei, vielä lisätään yksi muuttuva tekijä soppaan. Mies vaihtaa kesäkuun alussa työpaikkaa, joka tuo elämäämme oman jännityksensä. Ihanalla tavalla. Reissuja tosin ehkä vielä enemmän ja kotitoimiston.
Olen tainnut kertoakin teille, että jollain kierolla tavalla tykkään kiireestä ja tykkään muutoksen tuulista. Toki suurin osa näistä viimeisten kuukausien aikana tapahtuvista muutoksia on ollut positiivisia ja itsemme alulle panemia. Ne ovat vain sattuman kaupalla osuneet kaikki saman ajanjakson sisään. Toisaalta osa muutoksista on syntynyt lumipalloefektinä. Syy-seuraussuhteesta. Ihminen tarvitsee kuitenkin kalenteriinsa myös tyhjää tilaa. Elämäänsä mahdollisimman vähän muuttuvia osia. Tuollaisen ajanjakson olen suunnitellut heinäkuulle, joten kyllä se vielä tulee. Toivottavasti siihen mennessä ollaan saatu remppa valmiiksi ja muutto kunnialla loppuun. Tieto tämän turbulenssin keskellä siitä, että vielä tuuli tyyntyy helpottaa hurjasti.

Miten pysyä selväjärkisenä muutoksen kourissa? Pitämällä muun elämän mahdollisemman yksinkertaisena. Turvautumalla niihin rakkaisiin arkirutiineihin. Jauhelihasoppaan ja vastapaistettujen sämpylöiden tuoksuun. Matikankokeisiin lukemiseen esikoisen kanssa ja pienemmän kanssa Suomen maisema-alueiden opetteluun. Leffailtoihin rakkaan kanssa ja siihen tunteeseen, kun yöllä herää ja saa huomata, että toinen on siinä vieressä. Olen paljon miettinyt sitä, miksi rakastan niitä elämän kaikista yksinkertaisimpia asioita. Miten olen niin kovin herkillä huomaamaan ne ja ottamaan niistä kaiken ilon irti. Se on kuulkaas se tuttu sanonta siitä, että Siperia opettaa. Kun kokee elämässä liikaa tai liian paljon liian pienen ajan sisään, sitä on kaksi vaihtoehtoa. Voi mennä lukkoon ja jumittaa. Tai sitten voi avata silmät ja nähdä elämän monimuotoisuuden positiivisella tavalla. Opettavalla tavalla. Jatkaa elämäänsä ja nauttia niistä asioista, jotka on hyvin.ID

Olen kokenut myös tuon ensimmäisen. Lukon ja jumituksen. Sen laukaiseman ahdistuksen ja paniikkihäiriön. Oli gradua, oli eroa, oli uutta työpaikkaa, oli sitä ja oli tätä. Oli aivan liian paljon liian pienelle ihmiselle. Oli häpeää siitä, että enkö olekaan tarpeeksi vahva. Yhtenä päivänä maailma pyöri ympärillä eikä saanut otetta mistään. Tuntui, että ei saa happea ja jalat ei kanna. Tuosta toipuminen vei niin paljon aikaa, että sen jälkeen päätin muuttaa asennettani elämään. Oli pakko. Ja tässä sitä ollaan, muutoksen kourissa jälleen. Mutta tiedättekö, tällä kertaa iän tuoma viisaus kantaa. Osaa laittaa asiat perspektiiviin. Osaa olla itselleen armollisempi. Tietää, että tukiverkko ympärillä on niin vahva, että ei syytä huoleen 

Joten te, jotka ajattelette, että onpas elämä tylsää, kun ei mitään tapahdu; nauttikaa siitä tunteesta. Nauttikaa elämän yksinkertaisuudesta ja hiljalleen eteenpäin hissuttelusta. Mä tulen hissutellen perässä sitten heinäkuussa! Nyt hissuttelen en niin hiljalleen tien toiselle puolelle remppajuttuihin, siitä kaupunkiin työtapaamiseen ja illemmalla hissutellaan ajelulle kohti mökkirantaa. Hitaasti hissutellen kiireen keskellä. Siinä taitaa olla mun uusi mottoni 😉

TOIVEIKKAIN TORSTAITERKUIN,


9 Responses to “Muutoksen kourissa”

  1. sari sanoo:

    Osui ja upposi. Kiitos tästä hienosta tekstistä,itse elän lukko ja jumitus vaihetta parhaillaan. Sanoistasi saa kummasti voimaa❤ . Ei mulla muuta.

    • Maria sanoo:

      Heippa Sari

      ja voi kiitos <3

      Oikein paljon virtuaalihaleja ja tsemppejä sinne - elämä vielä voittaa <3

  2. Tarja sanoo:

    Osui ja upposi tännekin! Viimeisen 5 vuoden aikana ja etenkin viimeisen vuoden aikana on tapahtunut niin paljon, että 8-16 arki tuntuu nautinnolliselta ajatukselta. Osa muutoksista on ollut itse käynnistettyjä, mutta suurin osa on ollut jotain muuta. Sairastumisia, huolta ja muita elämän vastoinkäymisiä. Eivätkä ne ole vieläkään ohi. Kirjoitan tätä evakkokämpässä (flunssassa), kun oma koti on putkirempan syövereissä… Onhan näitä tilanteita ollut aikaisemminkin ja olen kokenut saman kuin sinäkin, että jossakin kohtaa voimat loppuivat ja siitä toipuminen vei kauan aikaa. Nyt osaa paremmin pitää huolta siitä, että sanoo ”ei” niille asioille, joille sen sanan voi sanoa ja jotka eivät itsestä hyvältä tunnu. Ja nyt osaa tosiaan olla myös armollisempi itselleen. Näkee asiat perspektiivissä.

    Yhden asian olen tässä viimeisten ja etenkin viimeisen vuoden aikana oppinut: nautin ihan jokaisesta hetkestä, kun asiat on hyvin ja voi vain olla oman perheen ympäröimänä <3 Tää on nyt varmaan sitä carpe diem -meininkiä, etten sanoisi 😀 Mutta eipä sitä olisi nuorena uskonut, että haaveilee tylsyydestä! Sitä ootellessa.

    Sinun tekstisi ovat aina niin lämpöä täynnä, että niiden lukeminen tuntuu joka kerta lohdulliselta. Ihanaa loppuviikkoa sinulle Maria! <3

    • Maria sanoo:

      Moikka Tarja

      ja ihan ensinnä; hurjasti paranemisia ja tsemppiä sinne <3

      Ja toiseksi; kiitos <3

      Tuo carpe diem kuvaa hyvin nykypäivää! Juu, nuorempana sitä kammoksui päiviä, kun ei ollut mitään tekemistä. Saisi edes yhden sellaisen päivän takaisin 😀

  3. Mysterious M sanoo:

    No meillä on nyt juuri sellainen tasainen vaihe menossa, joten aamen ja nautitaan! Sinulla on nyt tuo haipakka-vaihe, mutta kaipa se hiljenee, sekin joskus:)
    Kuulostipa ihanan tutulta tuo matikankokeisiin lukeminen ja maantiedon opettelu. Joskus ajattelin, ettei niitä ikinä enää tarvi ja kappas lasten kassa ne on tehty jo pariin kertaan! Nyt kun toinen on jo opiskelemassa ja toinen lukiossa, ei noita enää tarvi, paitsi mitä nyt pohditaan lukusuunnitelmia ja kursseja sun muita:) Mutta ihanaa yhdessaolon aikaahan tuo on ollut ja myös viestiä lapselle siitä, että on hänen asioistaan kiinnostunut!

    • Maria sanoo:

      Heipsan

      ja voih, vaihdetaanko päiväksi paikkoja? 😀 Ei vais, kyllä tää tästä. Ja tiedän, että vielä se päivä tulee, kun mietin, että voisi olla enemmänkin rautoja tulessa.

      Juu, kyllä meillä luetaan yhdessä kokeisiin…pitäisi vähän antaa periksi, mutta kun napanuora ei veny ;D

      Ihanaa viikonloppua! <3

  4. Niina sanoo:

    No kyllä! Jo vuosien ajan aika on joussut hurjaa vauhtia ja välillä se voisi hidastaa. Tai sitten, kuten sanoit, itse voisi hidastaa. 🙂

    Miehesi työpaikanvaihdoksesta tuli mieleen, oletko koskaa itse harkinnut lähteväsi muualle perheyrityksestänne? Ennen tämänhetkistä tilannetta? Tekemään kokonaan ihan jotain muuta. Syystä tai toisesta.

    • Maria sanoo:

      Heipsuli Niina

      ja anteeksi, juurikin nyt muistin, että enhän mä palannut koskaan enää takaisin siihen sun ihanaan sähköpostiisi <3

      No aikoinaan, kun perheyritys perustetiin, niin juttelin pitkään vanhempieni kanssa haaveistamme lähteä ulkomaille töihin. Silloin sovittiin, että toki, jos kutsu käy, niin siitä vain. Mutta en usko, että nyt olisin valmis jättämään perheyritystä 🙂 Tokihan olen nyt pian vuoden päivät tehnyt blogia päätoimisena (eli en ole perheyrityksen palkkalistoilla), mutta syyskuun alussa palaan töihin tuttuun ja turvalliseen. Tosin kolmena päivänä vain viikossa, jotta riittää aikaa blogillekin 🙂

      Hei, ihanaa torstaita ja terkkuja täältä Helssinkistä 😀

  5. Niina sanoo:

    Älä murehdi sitä. 🙂 kuten sanoin, ei se ollut semmoinen, että siihen tarvitsisi välttättä vastata 🙂

    Hyvää Vappua! <3

Kommentoi