maanantai 10. huhtikuun 2017

Arkiruokien ehdoton kuningas

HELLUREI!

Ja ihanaa alkanutta tynkäviikkoa. Kaksi tynkäviikkoa kuulostaa ihanalle. Vielä kun nuo kaksi tynkäviikkoa yhdistyvät toisiinsa miniloman merkeissä. Laskettelun ja yhdessäolon merkeissä. Miten sitä voikaan ihminen tässä välissä kevättä kaivata lunta. Puhdasta lumimaisemaa ja lunta joka narskuu jalkojen alla. Laskettelua ja hiihtoa. Yleensä tässä vaiheessa kevättä sisäinen kelloni on vienyt mua kukkakaupan kautta takapihalle ensimmäisiä kesäkukkia istuttelemaan. Vain todetakseni, että halla vie ne. Tänä vuonna sitäkään ei tarvitse tehdä, sillä uuden kotimme piha on kauniisti sanottuna pommin jäljiltä 😀Hei, mä tulin kertomaan teille kaveristani perunasta. Jep, luitte oikein perunasta. En tiedä olenko se vain minä ja mielipiteeni, mutta jotenkin tuntuu, että tuolla kaverillani on ollut viime vuosien aikana huono maine. Se lihottaa, pöhöttää ja sillä on aivan liian korkea glykeeminen indeksi. Se nostaa verensokeria liian nopsaa ja on muutenkin so last season.

Muka. Mä olen aivan toista mieltä. Peruna on meidän arkiruokien ehdoton kuningas. En tulisi toimeen ilman perunaa. Kaikki markkinoille tulleet trendikkäät hipsteriruoat pitäisi löytyä jokaisen vähänkään linjoistaan huolehtivan jääkaapista. Mutta ei sitä pientä pyöreää perunaa. Joka saattaa joskus vielä olla vähän multainen ulkoilun jäljiltä. Joskus se voi olla jopa punainenkin, mutta sitä makeampi.

Pikkutyttönä pääsin jo papan ja iskän kanssa mummulassa perunapellolle. Keväällä heti maaperän kuivumisen jälkeen istutettiin perunaa. Iskä tai pappa teki traktorilla ne vaot ja me mummun kanssa tiputeltiin niihin siemenperunat. Meidän tulevan kodin, mummulan, takapihalla oli pitkään myös pieni perunamaa. Iskä keväisin möyhensi maan keltaisella Texas Rangerilla (maanmöyhennyskone ;), äiskä teki kuokalla vaot perunoita varten ja sitten tiputeltiin siemenperunat vakoihin. Mikään ei maistunut paremmalle kuin omasta maasta nostettu tuore siikli. Kera voin ja tillin.

Iskän kuoleman jälkeen meillä ei ole ollut perunamaata. Tähän tulee muutos. Ensi keväänä meillä on taas perunamaa. Näin me päätimme miehen kanssa. Rakkaus perunaan ei poissulje sitä, että syö terveellisesti. Jotenkin tuntuu, että ruokatrendeissäkin ehdottomuus on se, joka saa allekirjoittaneen kavahtamaan. Kyllä mulla voi olla sitä härkistä ja perunaa samaan aikaan tarjolla. Peruna on kaiken lisäksi vielä edullista arkiruokaa. Eilen miehen kotiinpaluun kunniaksi vietimme söndagsmyyssejä, kun ei perjantaimyyssejä kummemmin ollut. Tein älyttömän helppoa ruokaa, joka oikeastaan menisi arkiruoastakin ihan heittämällä. Uuniperunat ja rakastamani potato skinssit samassa.

Kaapista löytyi rosamunda-perunoita, joten pesin ne ja halkaisin. Sivelin öljyllä ja ripsotin päälle merisuolaa. Paistoin 225 asteisessa uunissa kiertoilmatoiminnolla noin 25 minuuttia ja tarjoilin kahden eri täytteen kanssa. Toisesta täytteestä löytyi savukinkkurouhetta ja purkki mustapippurituorejuustoa, toisesta katkarapuja ja purkki ruohosipulituorejuustoa. Hyvää ja ah niin helppoa. Jos olisi ollut, niin olisin ehkä vähän keventänyt täytteitä vähärasvaisella kermaviilillä. Nuo täytteet on muuten sellaisia, joita tulee tehtyä aina kaikkiin juhliinkin. Tarjoilen ne juhlissa ruisnappien kera.

Käytiin muuten Tobyn kanssa aamusta ennen työtyöpäivää eläinlääkärillä kyselemässä punkkilääkityksistä sekä siitä, että suosittelevatko kastraatiota. Toinen ulisee tyttökoiraikäväänsä eteisessä, merkkailee sisälle ja nyt on alkanut rähisemään leikkaamattomille uroskoirille vallan kamalasti. Mikä ei ole lainkaan Tobyn tapaista, sillä ei yleensä rähise tai hauku millekkään. Lääkäri oli sitä mieltä, että ehdottomasti kannattaa leikata, kun ei ole pentuhaaveita. Ihan jo koiran omankin terveyden kannalta. Mutta miksi mun sydäntä riipiikin ajatus kastraatiosta? Enkä ole ainoa kenen sydäntä riipii; pikkuisempi tytöistä itki vuolaasti autossa kotimatkalla, sillä on leikkausta vastaan; ”En mä halua äiti, että Toby leikataan, kun sitten se ei voi enää pissata. Mieti nyt ite!” Hups, olenkohan mä joskus päästänyt kiireessä suustani sammakon, kun multa on kysytty, mitä se koiran leikkaus tarkoittaa. Täytynee valistaa toista, että ei sitä pippeliä pois leikata ;D

Hei, nyt takaisin työtyön touhuun. Niin ihania kuin tynkäviikot ovatkin, niin sehän tarkoittaa vaan sitä, että pitää mahduttaa viiden päivän työt neljään päivään. Jaksaa jaksaa! Mutta palatakseni perunaan; hot or not? Meillä hottistakin hotimpaa 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


44 Responses to “Arkiruokien ehdoton kuningas”

  1. Anu sanoo:

    Ehdottomasti peruna on hot!
    ja kiva,kuulla että sinustakin se on:)
    Perunanviljelijän siskona voin sanoa,että peruna on todella aliarvostettu kasvi.se työmäärä mitä viljelijä tekee sen eteen,että meillä on kaupassa perunaa on valtava.sitä ei tule monen ajateltua.
    Syksyllä meen taas sinne koneen päälle plokkaan perunoita:)

    Peruna on meillä perusraaka-aine ,siitä saa monenlaista ja se on edullista.toki se on lisäke vain ja kaikki lihottaa,jos syö liikaa:)

    • Maria sanoo:

      Moimoi Anu,

      kyllä kuule tällainen liki maatalon tyttö (hih, riittääkö jos on kesät asunut maatalossa? 😉 perunaa osaa arvostaa.
      Just mietin kuule, kun kilohinta on niin alhainen, että jääkö siitä tuottajalle mitään. Toivottavasti <3

      Hei, saanko mäkin tulla plokkaan pernoja? Jos kaikki päästäis aina silloin tällöin maatilalle töihin, niin olisi maapallo paljon parempi paikka elää!

      Näinhän se on, kaikkea kohtuudella <3

      Ihanaa alkanutta viikkoa! 🙂

  2. Satunnainen vierailija sanoo:

    Ehdottomasti kannattaa Toby leikata, jos itkee tyttöjen perään. Meidän Dario leikattiin pari vuotta sitten vappuaattona, ja itkut, riidat ja merkkailut jääivät pois.
    Luonteeseen ei vaikuttanut millään lailla (meillä kettis), mutta rauha palasi taloon.
    Ja pienelle tiedoski, pissii edelleen jalkaa reippaasti nostaen ;).
    Ps. Minun poikani nimi on Toby, mutta luulenpa, että tässä keskustelussa on koirasta kyse 😉

    • Maria sanoo:

      Heipsan satunnainen vierailija

      ja kiitos kokemuksestasi!

      Voi kun tietäisi, että tuo on se lopputulos, niin leikkauttaisin saman tien <3 Eniten pelkään, että tuon höpönassun luonne muuttuu 🙂

      Ihanaa alkanutta viikkoa <3
      PS. kyllä vain, Toby the dog 😀

  3. Joskus aikoinaan, kun laihdutin Painonvartijoissa, esikoisen syntymän jälkeen, laskettiin pisteitä, ja perunaa sai syödä niin paljon kuin jaksoi…muistaakseni peruna oli aina yhden pisteen arvoinen. Harvapa niitä perunoita ihan kauheaa määrää pystyy lappamaan, ja hyviä tuloksia sai silloin perunaa syömällä.

    Sittemmin vallalla oleva karppaus ja vähähiilihydraattisuus on tosiaan saattaneet perunan ihmeen huonoon maineeseen, niin kuin leivänkin. Itsekin olen keventänyt vähentämällä hiilareita, ja esim. töissä jaksan selvästi paremmin, kun syön evässaalatin, enkä kouluruokaa. Silti uskon, että oikeasti perunalla ei ihan kauheasti voi lihoa, sitä paitsi peruna on hyvää!:)

    Kiva respti! Tästä itselle jälleen muistiin!:)

    • Maria sanoo:

      Heippa Taina,

      oih, mäkin olen joskus pisteilly Painonvartijoiden mukaan (siis silloin kun painoin ehkä 52,7 kg ja olin omasta mielestäni liian pulska :D), mutta en muista syöneeni perunia lainkaan!
      Peruna on hyvää ja se on niin monipuolinen lisuke, että toista saa hakea.

      Huomaan, että päivällä syötynä peruna väsyttää, mutta iltaruokailulle menee loistavasti 🙂

      Kiitsa ja hei ihanaa viikkoa sinne <3

  4. Nina sanoo:

    Täällä myös yksi perunan hehkutta ja! Rakastan erilaisia perunaruokia, muuttuu niin moneksi!!Viikonloppuna tein lihaperunasoselaatikkoa ihanalla juustokuorrutuksella! Oli niin hyvää!! Iso peukku perunalle!!

    • Maria sanoo:

      Heippa Nina

      ja ihana kuulla, että meitä perunafaneja on muitakin 🙂 Just näin, peruna on ihan älyttömän monipuolinen.
      Namskis, lihaperunasoselaatikko juustokuorrutuksella kuulostaa liian hyvälle ollakseen totta 😀

      Iloista pääsiäisviikkoa <3

  5. -kata- sanoo:

    Peruna on pop! En pystyisi luopumaan 🙂

    Itse en lähtisi noin nuorta urosta kastroimaan. Tuo käytös kuulostaa enemmän ikävaiheelta, joka varmasti tasoittuu iän kanssa. Kastrointi aiheuttaa monesti ikäviä ongelmia (mm. pidätysongelmat, merkkailu, lihominen, turkki huononee jne). Kastrointi on lopullista, sitä kannattaa harkita vasta sitten, kun koiralla on enemmän ikää / muut keinot on koitettu (mm. hormonipiikki on hyvä).

    Jäkätän nyt varsin negatiivisesti, mutta punkkilääkitystäkin kannattaa harkita kaksi kertaa. Ne ovat aikamoisia myrkkyjä (en ainakaan lapsiperheessä punkkilääkitsisi koiraa, jos lapset touhuavat koiran kanssa lähekkäin) + niiden hyöty ei ole kovin kummoinen. Asumme rannikolla punkkialueella ja vietämme kesät saaristossa. Juttelin erään alueella koirahoitolaa pitävän ihmisen kanssa ja hän sanoi, ettei punkkien määrässä ole hoitokoirilla eroa, oli näillä punkkilääkitys tai ei. Meillä ei ole koskaan punkkilääkitty koiria, perus iltatarkistus on riittänyt hyvin.

    Jäkäti jäk 🙂

    • Maria sanoo:

      Heippa

      ja hei kyllä, peruna on pop!

      Hihii, että mulle tuli hyvä mieli tästä sun kommentista. Meillä oli aikoinaan lapsilla sellainen Muumi-luukkukirja ja siellä oli yhden luukun takana majakanvartijan vaimo. Sitten mies aina kysyi lapsilta kirjaa lukiessaan, että ”Mitä majakanvartijan vaimo sanoo?” ja oikea vastaus oli ”Jäkäti jäk” <3

      Sepäs se onkin, kun tietäisi, että tuo kastrointi on koiralle hyväksi. Ell oli ehdottomasti sitä mieltä, että siitä vaan. Sanoi, että tuo räyhääminen ja haukkuminen saattaa muuten muodostua tavaksi, ellei kastroi ajoissa. Tiedä häntä. Vaikeita asioita, joita pitää pohtia. Ei muuten edes ottanut esille hormonipiikin tai muun vaihtoehtoisen hoidon näkökulmaa. Pitää vielä mennä jutteleen!

      Nuo punkit mua kammottavat. Googletin miltä sellainen näyttää ja yöks. Ell suositteli Bayvanticiä, mutta jos en nyt väärin muista, niin jossain olisi saatavilla ns. luonnonmukaisempi punkkiliuos. Pitänee vielä nettailla. Itseänikin vähän nuo myrkyt kammoksuttavat, varsinkin kun lapset kiehnäävät Tobyn kanssa päivittäin.

      Kiitos jäkätyksestä 😀 Se sai miettimään <3

      • Susa sanoo:

        Heippa Maria!

        Meidän koira (sama rotu, mutta tyttö) ei kestänyt mitään punkkilääkkeitä / pantoja. Tuli ihan neuroottiseksi ja liuoksista turkki huopaantui ja muuttui niskasta harmaammaksi. Lopulta ell suositteli Bravectoa ja sillä mentiin viime kesä. Normaalisti koirassa monta kymmentä punkkia kesän aikana, mutta viime kesänä alle 10, joista 1 kiinni ja sekin kuollut. En tiedä johtuiko punkkilääkkeestä vai huonosta punkkikesästä jääpi nähtäväksi, mutta sillä mennään jatkossakin. Ja on muuten huoleton lastenkin kanssa 🙂

        • Maria sanoo:

          Moikka Susa

          ja voi ei! :/ Ei kiva.

          Täytyykin tutustua tuohon Bravectoon.

          Kiitos vinkistä <3

          • I sanoo:

            Meillä oli sama rotu ja poika myös, ei leikkuutettu ja iän myötä toisille pojille rähiseminen laantui. Ja tuo punkkiasia, meillä ei koira kestänyt ollenkaan noita liuoksia, raukan iho meni aivan kirkkaanpunaiseksi siitä.. meillä oli käytössä apteekista ostettava punkkipanta, jonka avulla punkkeja oli vähemmän. 🙂 toki niitä aika löytyi esim. kirsusta. Pidettiin aina keväästä syksyyn turkki lyhyenä niin myös siten punkkien havaitseminen oli helpompaa. 🙂

  6. Laura sanoo:

    Meillä reilu vuoden ikäinen uros, aikamoinen äijä!! Itse mietin kovasti kastraatiota, mutta kasvattaja sai ainakin toistaiseksi pääni kääntymään. Tällä rodulla (springerspanieli) kun tuoppaa karva muuttumaan leikkauksen jälkeen hankalasti hoidettavaksi… katsotaan nyt ainakin jonkun aikaa 🙂 ja kun ei sillä välttämättä edes olisi vaikutusta niihin juttuihin jotka haluaisin ”kitkeä pois”.

    Punkkilääkkeestä meillä on ollut käytössä Bayvantic vet (kirjoitettiinkohan noin?!), ja ollaan oltu tyytyväisiä. Ja meillä ainakin on selvästi huomannut kun vaikutus lakkaa noin 3 viikon kuluttua; heti löytyy punkkeja kävelemästä turkista!!!

    • Maria sanoo:

      Moikka Laura

      ja hei samaa meillä kasvattaja sanoi; miettikää vielä. Meillä aikalailla ”poiskitkettäviä” juttuja ovat yhtäkkinen sisälle merkkailu, tyttöjen perään itkeminen, ruokahaluttomuus (kun naapuruston koiralla on juoksu) ja tuo yhtäkkiä alkanut rähinä leikkaamattomille poikakoirille. Täytyy vielä kysyä muuten kasvattajalta tuosta karva-asiasta. Turkki kun on tämän rodun kruunu 🙂

      Just tuota Bayvanticia eläinlääkäri suositteli. Mutta Kata tuossa yllä sai mut taas empimään 😀 Huoh, mä inhoan punkkeja jo valmiiksi, vaikken sellaiseen ole vielä edes törmännyt…

      Ihanaa pääsiäisviikkoa <3

  7. Sanna sanoo:

    Peruna on todellakin pop!Meidän perheen jokapäiväinen kaveri,ihan kaikessa muodossaan.Kahdesta en luovu ja se on peruna ja ruisleipä!
    Kannaattaa todellakin kastroida koiruus jos ei pennuista haaveile.Se on helpotus koiralle ja perheelle myöskin.
    Nimim.kokemusta on:D

    • Maria sanoo:

      Moikka Sanna,

      mulla samat eli peruna ja ruisleipä (sekä ehkä se Turun sinappikin :D)!

      Näinhän se on ja lääkäri perusteli sen koiran kannalta kannattavimmaksi ratkaisuksi. Silti sydäntä vähän kylmää moinen 🙂

  8. -A- sanoo:

    Hah, hauska sattuma! Perjantairuokana hyvin samanlaista hässäkkää. 😉 Peruna on hyvää ja helppoa kotiruokaa, sanokoon kuka mitä tahansa. Ei sitä tarvitse kymmentä syödä saati joka päivä. 😉 Toisena päivänä sitten maistuu joku muu. Sinulla on aina kivoja reseptejä, tykkään, iso peukkku!

    -A-

    http://kotisaksassasydansuomessa.blogspot.de/

    • Maria sanoo:

      Heipsan

      ja hei, hauska sattuma 😀

      Just näin, ei sitä kymmentä perunaa kannata kerralla syödä – pari riittää 🙂

      Ihana kuulla, kiitos <3

  9. mia sanoo:

    Meillä on nyt innostuttu syömään Superpottuja, oletko kuullut näistä:
    https://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/rami-liljan-kehittämä-ravinnepitoinen-superpottu-markkinoilla-1.2218702

    Meillä saa ainakin ihan prismasta eikä ole paljoa tavallista perunaa kalliimpaa 🙂

    • Maria sanoo:

      Moikka Mia

      ja hei kiitti vinkistä, Superpottu on ihan uusi tuttavuus! 🙂

      Sitä pitää seuraavan kerran ostaa – rakkaudesta perunaan <3

  10. Hanna sanoo:

    Peukku perunamaalle! Meillä on ollut pienellä pihalla perunamaa kaikkina kesinä (tänä vuonna kuudes) kun ollaan tässä asuttu. Ihan täysin kyllä anopin ja lasten ansiosta. Mummi sen on sinne lasten avustuksella hoidellut ja me sitten kerätty maukas sato. Parasta on kuokkia perunat omasta pihasta suoraan kattilaan. Onkohan mitään parempaa? 🙂

    • Maria sanoo:

      Heipsan Hanna,

      ja hei ihanalta kuulostaa teidän perunamaa <3
      Ei ole parempaa kuin oman maan perunat (tai pernat, kuten me sanotaan :D) suoraan kattilaan! 🙂

  11. Ulla Harala sanoo:

    Hei,
    Tällaisena keski-ikäisenä miettii koko ajan millä sen viisi kiloa saisi pois. Onko se perunattomuus, sokerittomuus, vehnättömyys vai kohtuullisuus kaikessa. Vaikeaa! Ehkäpä se on se kohtuullisuus, mutta sekin on vaikeaa

    Nähtiinkin sattumalta lauantaina. Meillä on kaksi havannankoiraa, kumpaakaan ei ole leikattu. Ricon (7v) kohdalla tein näin jälkeen ajateltuna virheen, kun kaksivuotiaana sille tehtiin kemiallinen kastraatio juuri kuvaamiesi ongelmien vuoksi. Ongelmat häipyivät, mutta Rico lihoi ja muuttui ihan eri koiraksi, vanhaksi mieheksi. Kun kastraation vaikutus lakkasi, tuttu ja leikkisä Rico palasi, mutta lihomistaipumus jäi. Luca on nyt kaksi eikä ongelmia ole ollut. Paljon olen teemasta lukenut ja näkemyksiä on puolesta ja vastaan! Mutta kevät, kun maailma on täynnä tuoksuja ja naapurien tytöillä on juoksuja, on vaikeinta. Silloin on kiva olla mökillä, jossa on rauhallisempaa!

    • Maria sanoo:

      Heippa Ulla

      ja hei olipas ihana, että tulit juttelemaan lauantaina! 🙂

      Olen todennut, että kohtuullisuus kaikessa on se, joka ainakin itselläni toimii. Totaalikieltäytyminen harvoin 😉

      Voi ei, kurja, että Ricolla ei tuo kemiallinen kastraatio tuonut haluttua lopputulosta. Juuri tuo minuakin pelottaa, että jos koira vallan muuttuu eri koiraksi. Kuitenkin tykkään, että koiralla saa olla luonnetta. Tuo merkkailu tosin saisi loppua.

      Onneksi pian alkaa mökkikausi <3

  12. Susanna sanoo:

    Yrh… Mä olen jo kaksi punkkia poistanut tänä keväänä, tälle aamulle toisen, joten todellakin apteekin kautta kotiin ja valeluliuos niskaan, koiralle 😉 Onhan ne myrkkyjä, mutta kun koiraa rapsuttaessa osuu se verestä turvonnut, kaulaa myöten koiran nahkaan uponnut, raajojaan säksyttelevä niljake käsiin…

    Mihin tahansa päädyttekin, osta ekana punkkirauta (tai lasso tms) millä inhakkeen saa poistettua. Meillä muuten kesän lyhyempää karvaa puoltaa sekin että punkkitsekkaus on (myrkystä) huolimatta helpompi tehdä.

    Yäk.

    • Ulla sanoo:

      Hei,
      meillä siis koirilla molemmilla löytyi viime keväänä elämänsä ensimmäiset punkit silmäkulmista. Ne olivat todella pienet punkiteli olivat nymfi-vaiheessa olevia ja silti niin iljettäviä. Sen jälkeen ostin molemmille valeluliuokset ja sen koommin ei punkkeja ole ollut. Huomenna Ricolle ja Lucalle tehdään kesälookki ja sitten apteekin kautta kotiin.. Näin olen ajatellut että on parasta.

      • Maria sanoo:

        Moi Ulla,

        yök, nuo punkit ovat kyllä niin vastenmielisiä jo ajatuksenkin tasolla. Ja vielä kun miettii niiden terveysvaikutuksia ihmisiin, niin huh!

        Hei, ja kesälookki kuulostaa hyvälle 🙂

    • Maria sanoo:

      Moi Susanna

      ja yyyyyh. Mä jouduin guuglettamaan, miltä punkki näyttää, kun en ole ikinä nähnyt 😀

      Pakko hakea jonnin sortin liuosta. Onneksi huomenna päästään pohjoiseen, jossa vielä reilusti pakkasta eikä toivottavasti punkkeja!

      Kiitos, punkkiraudan ostaminen ja trimmaus on suunnitelmissa heti reissun jälkeen 🙂

  13. Nippe sanoo:

    Meillä leikattiin meidän herra alle 2v ja se oli todellakin oikea päätös. Turkista viis kun ei olla näyttelyihin menossa (enkä ole sitä eroa kyllä edes huomannut?) mutta luonne tuli juuri sellaiseksi kun toivoinkin! Onneks siis leikattiin, muuten ei olis koira meillä enää. 😉

    Perunan täytteestä jäin miettimään tuota kermaviiliä kun meillä ei juustot oikein uppoa. Kerro tarkemmin? Mitä kaikkea laitat siihen? 🙂

    • Maria sanoo:

      Heipsan Nippe

      ja hei kiva kuulla positiivinenkin kokemus kastraatiosta 🙂 Hyvä, että luonteeseenkin vaikutti positiivisesti. Meillä saisi nuo uroskoirille kohdistuvat ärinät loppua, mutta muuten saisi pysyä juuri tuollaisena. Hiukka itsepäisenä sylikoirana ;D

      Olen laittanut puolet kermaviiliä ja puolet tuorejuustoa, pippuria ja suolaa maun mukaan. Tosin jos haluaa jättää kermaviilin pois niin esim. ranskankerma toimii loistavasti 🙂

  14. Sanna sanoo:

    Meillä kaksi uroskoiraa, 3v ja 1v. Vanhempi kastroitu koska se sisälle merkkaaminen oli kamalaa. Parketti oli keittiön pöydänjalan alta about pilalla ja viimenen niitti oli kun silitin jouluverhoja ja sain ne ripustettua, niin kaveri meni ja nosti kinttua.. huh huh. Nyt naurattaa, sillon ei Koiran luonne ei muuttunut mitenkään, rähjää samanlailla kaikille vastaantulijoille ja kyläilijöille…

    • Maria sanoo:

      Moikkelis!

      Hei just toi merkkaaminen; meillä ei ole ollut ruokatilassa verhoja nyt pariin kuukauteen, olisivat ihan keltaiset koko ajan. Nyt on siirtynyt merkkailemaan ruokapöydän jalkaan. Onneksi alla on laattalattia, mutta silti 😀

      Ihanaa toisaalta, että luonne on pysynyt samana <3 vaikka vähän pitääkin jöötä 😉

  15. nanna sanoo:

    Meidän uroskoiramme oli myös ihan sekaisin ennen kastraatiota. Merkkaili sisälle minkä kerkesi, ruoka ei maistunut kun naapurustossa oli jollakin juoksut ja lenkeistä ei meinannut tulla mitään kun haisteltiin kaikkea aivan perusteellisesti. Meillä leikkaus auttoi ihan erinomaisesti ja sitä meidän kasvattajakin silloin suositteli 🙂 Kuulemma koiran hyvinvoinnin kannalta just ihan paras ratkasu, jos ei meinaa tehdä pentuja. Eikä tule mitään ongelmia pallien kanssa jatkossakaan! Meidän Paavon luonne ei muuttunut yhtään eikä turkkikaan – mitä nyt vähän lähtee näin kevään tullen enemmän karvaa kuin yleensä 🙂

    • Maria sanoo:

      Moikkelis Nanna

      ja hei just tollaselta meidän elämä tällä hetkellä tuon koirulin kanssa kuulostaa. Sekaisin keväästä ja tyttökoirista 😀

      Ihana kuulla tällainen positiivinen kokemus, kiitos siitä <3

  16. Minna sanoo:

    Ou mai gaad! Minäkin olen lapsuudessa istuttanut perunaa. Ukki ajoi traktoria ja minä serkkupoikani puotettiin vakoihin siemenperunaa. Sitten suku kokoontui syyskuussa ensimmäisenä tai toisena viikonloppuna perunannostoon. Me lapset kerättiin perunat pienempiin sankkoihin et jaksettiin käydä välillä tyhjentämässä sankot laatikoihin. Kun laatikot täyttyi me lapset päästiin traktorin lavalle istumaan ja viemään täysiä laatikoita kellarille eli päätalon läheisyyteen. Sit ruokailtiin, kahviteltiin ja saunottiin suvun kesken. Serkkujen kaa tuli tehtyä kepposi päivän aikana 😀 Eräskin perunannostoreissu aiheutti enolle jouluaattona pulman kun pukinnaamarista oli parta hävinnyt (siis revennyt, naamari tuhottu), me vaan vähän leikittiin joulupukkia ja sit serkun koira tuli mukaan leikkiin ja repi parran, tuhos naamarin eikä me uskallettu tietenkään kertoa kellekkään asiasta. Jouluna sit joulupukki eli enoni soitteli äidilleni että hänen tulonsa meille vielä kestää kun tuli parran kaa ongelmia… 😀

    • Maria sanoo:

      Moikka Minna,

      hei jes, sullakin perunan istutus- ja nostokokemusta <3

      Ei vitsi, mä repesin tuolle joulupukin parralle ihan täysillä...on siinä ollut joulupukilla hikiset paikat, kun on huomannut, että pukinnaamarista on parta hävinnyt ja naamari pilalla 😀 😀 😀

  17. Kaisa Niemelä sanoo:

    Peruna on perusruokaa. Ja mikään ei voita omasta maasta nostettua uutta perunaa…siihen tukevasti voita ,tilliä ja savusiikaa.☺

    • Maria sanoo:

      Moikka Kaisa,

      ihana kuulla, että sielläkin peruna on pop 🙂

      Oih, tuo kombo on kyllä ihan täydellinen; peruna, voi, tilli ja savusiika. Kesä, tule jo <3

  18. Tuija L sanoo:

    Meillä on kesämökki Nauvossa, ja siellä on punkit lisääntyneet 15 viime vuoden aikana rajusti, niitä
    saa nyppiä sekä koirista ja ihmisistä. Koiralle ollaan laitettu sitä niskaan laitettavaa liuosta ja se tehoaa hyvin, ei punkinpunkkia kuuteen viikkoon, sitten lääkitys pitää taas uusia.
    Jos olisi samanlainen lääke ihmisillekin, niin käytettäis varmasti; on sen verran vaarallisia nuo taudit mitä punkit aiheuttaa. Tämän takia suosisin myös lyhyempää turkkia kesäaikaan.
    Tällä hetkellä perheeseen kuuluu monirotuinen terrierityttö, joka leikattiin 10 pv sitten kun kaksi vuotta tuli täyteen. Muutama juoksu ehti olla ja yhdet valeraskausoireet; uskon että kaikista ”naistentaudeista” päästään nyt. Lääkärin suositus oli, että pitää olla aikuinen ennen kuin leikataan.

    • Maria sanoo:

      Heippa Tuija

      ja jotenkin tuntuu, että siinä, missä punkit olivat aiemmin vain saariston riesa ne ovat nyt koko Suomen riesa! Nuo punkkien ihmisiin levittämät taudit pelottaa todenteolla :/

      Kiitos positiivisista kokemuksista sinullekin <3

  19. Hansu sanoo:

    Meidän nyt kolmevuotias havannankoirauros leikattiin reilun vuoden iässä, kun merkkailu sisällä meni niin mahdottomaksi. Eläinlääkäri suositteli kastraatiota ehdottomasti, jos jälkeiläisiä ei ole tarkoitus teettää. Leikkaus kuulemma lopettaa koiran erityisesti keväisin kokeman stressin ja helpottaa yhtä lailla koiran elämää kuin omistajien elämää. Eihän se helppoa ole, jos ei koskaan pääse ”toteuttamaan luontaista taipumustaan” 😉 Meillä merkkailut, lenkillä vitkastelut yms. ikävät jutut loppui kerrasta leikkaukseen. Koiran luonne ei muuttunut miksikään eikä turkkikaan ole muuttanut laatuaan. Mahdolliseen lihomiseen varauduttiin, mutta sitäkään ei ole tapahtunut, kun on oltu tarkkoja eritysesti herkkujen määrän kanssa.
    Ja punkkilääkkeistä suosittelen minäkin Bravecton. Ei tarvi läträtä liuosten kanssa eikä kikkailla minkään pannan kanssa.

    • Maria sanoo:

      Heippa Hansu

      ja kiitos, kyllä se nyt siltä kuulostaa (kiitos teidän kokemusten) että tuo leikkaus olisi paras vaihtoehto. Tai sitten odotamme vielä syksyyn ja katsotaan, josko tilanne siitä rauhoittuu…tosin ensi keväänä varmaan taas sama homma 😀

      Kiitos myös punkkilääkkeen vinkkauksesta <3

  20. Sisko sanoo:

    Heippa.
    Olipas aihe ajankohtainen. Meillä vajaa vuoden vanha Milou (Bichon Frise) poika koira. Leikkausta ollaan mietitty, kun kasvattaja sitä niin suositteli kun tuskin ollaan näyttely touhuun alkamassa eikä pentuja tarkoitus teettää. Ei haluais et koiran leikkisä ja hauska luonne katoaisi, mutta toisaalta merkkailu ja lenkillä hidastelu saisi loppua. Enkä kyllä haluaisi painon nousuakaan. Kuinka osaisi tehdä oikean ratkaisun :/ Jostain kuulin et liian aikaisinkaan saisi leikata, jotta saisi rauhassa kehittyä aikuiseksi. Sitä itsekin mietin, odottaisko seuraavaan kevääseen. Olisi mukava kuulla, mihin ratkaisuun päädyitte 🙂

Kommentoi