maanantai 23. tammikuun 2017

Energisyydestä & pirtsakka lounassalaatti

MOIMOI IHANAT

ja kivaa maanantaita! Kyllä, maanantaikin voi olla ihan kiva, kun antaa sille mahdollisuuden 🙂 Uusi viikko edessä ja jotenkin sitä energiaa on hyvin levätyn viikonlopun jäljiltä vaikka muille jakaa. Veikkaan, että myös pidentyneet päivät ovat lisääntyneen energian taustalla. Sekä se, että vihdosta viimein ruokavalio ja liikunnat ovat taas sopivasti balanssissa keskenään. Syksyllä ja alkutalvella molemmat oli kieltämättä vähän retuperällä. Tuli otettua liikuntaspurtteja, joita seurasi taas pitkä liikuntatauko. Syötyä tuli suht’ terveellisesti, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ihan liian vähän. Silti paino nousi, kiitos viikonloppujen mässäilyjen. Salmiakkipääkallot huutelivat tämän tästä nimeäni ja kaapista löytyi ekaa kertaa ikinä suklaalevyjä. Koukutuin suklaaseen, vaikka olin aina ollut sitä mieltä, että suklaa ei ole mitään verrattuna salmiakkiin. Tässä reilun kolmen viikon aikana olen päässyt karkkihimosta eroon, mutta viikonloppuna teki tiukkaa Runebergin torttujen suhteen. Sellaisen sallin itselleni heti kun tämä tammikuun kurjuus on selätetty ;D Lisäksi päätin, että toiste en pidä herkutonta tammikuuta. Vaan läpi vuoden sellaisen linjan, että ei tule vedettyä herkkuövereitä. Ihan turha rääkätä itseään millään totaalikieltäytymisellä.Lounassalaatti (2 of 10)Lounassalaatti (9 of 10)Lounassalaatti (4 of 10)Liekö herkkulakon vai hiihtoharrastuksen ansiota vai molempien yhteensä, mutta tänä aamuna vaatehuoneestani löytämät ”motivaatiohousut” mahtuivat tuosta vain sujahtamalla päälleni. Olen maailman laiskin vaatteiden palauttaja/vaihtaja (tai siis sovittaja) ja aikoinaan noita motivaatiovaatteita kertyi enemmänkin. Näissäkin farkuissa oli vielä laput kiinni. En muista koska olisin viimeksi mahtunut 36-kokoisiin farkkuihin enkä ylipäätään voi ymmärtää, että olen sellaiset mennyt ostamaan viime vuosien aikana! Vaikka tavoitteena herkkulakolla ei ollut painon pudottaminen, niin näen kyllä timmiytyneen vartalon pelkästään plussana. Vaakaa emme edelleenkään omista, joten hienosti pärjää sillä vanhalla tutulla housun vyötärö -säännöllä. Kun housut alkavat puristamaan vyötäröstä, niin on aika tehdä jotain. Tällä neuvolla olen mennyt eteenpäin viime vuodet. Viime syksyn mekkovillityksen lomassa sitä ei vaan huomannut, että housut hiukkasen puristivat.

Joten nyt on hyvä olla. Tähän postaukseen pitää palata itsekin silloin kun tuntuu, että mässyvaihde jää päälle. Silloin kun liikunnat takkuaa. Mistään muusta liikunnasta en ole saanut niin hyviä kiksejä kuin tuosta hiihdosta. Aikoinaan spinningistä tuli melkein yhtä hyvä olo, mutta onhan tuo hiihto nyt ihan taas jo eri juttu. Syke pysyy korkealla (vähän liiankin) ja oikeastaan jo reilu puolen tunnin lenkki saa aikaan ihan hyvän olon. Tunnin lenkin jälkeen euforia on käsin kosketeltavaa. Vaikka en kalorinkulutusta niin seuraakaan, niin kyllä tuntiin tuollaiset liki 800 kulutettua kaloria on aika paljon. Hiihdon lisäksi olen tehnyt pitkiä kävely/hölkkälenkkejä. Matalalla rasvanpolttosykkeellä. Eihän se sikspäkki vielä näy, mutta ei sen ole tarkoituskaan. Reisissäkin saattaa olla vähän muhkuraa, mutta ei haittaa. Pääasia on, että itselläni on omassa kehossani tällä hetkellä niin himskatin hyvä olla. Että jaksan arjessa ja että energiaa riittää lasten ja koiran kanssa puuhailuun. Olen muuten huomannut, että kotityötkin sujuvat jotenkin kivuttomammin. Ettei vaan olisi flunssa tai joku tulossa…;)Lounassalaatti (1 of 10)Lounassalaatti (3 of 10)

Energiaa antoi myös tämän päivän lounassalaatti. Jota tekisi mieleni kutsua ”kun jääkaapissa on vain valo” -salaatiksi, sillä meillä on oikeasti jääkaappi aivan tyhjä. Kauppakassit odottavat noutajaansa. Aamusta heti palaveriin, sitten töihin ja nälkäisenä kotiin. Ajattelin syödä lounaaksi paahdettua ruisleipää, kunnes salaattihimo nousi sfääreihin. Frise-salaattipuntista oli suurin osa jo parhaimmat päivänsä nähnyt, mutta loistavastihan siitä toisesta puolikkaasta salaattipohjan sai aikaiseksi. Lisäksi parsakaalia, omppua ja kurkkua. Päälle paistettua schwarzwaldin kinkkua, vuohenjuustoa, granaattiomenaa, balsamicoa ja mustapippuria.

MAANANTAIN LOUNASSALAATTI

Salaattipohja
revittyä salaattia (esim. tammenlehti tai frisee)
puolikas parsakaali pienisteltynä
10 cm pätkä kurkkua pilkottuna
1 pieni granny smith omena kuorittuna ja palasteltuna
oliiviöljyä
-sekoita aineet keskenään

Täyte
3 siivua schwarzwaldin kinkkua (tai serranoa tms)
pieni pala vuohenjuustoa
granaattiomenan siemeniä (pakaste, ettei keittiö sottaannu!)
(balsamicoa & mustapippuria)
-pienistele kinkku ja paista paistinpannulla ilman rasvaa rapeaksi
-pienistele vuohenjuusto
-asettele täytteet salaattipohjan päälle
-halutessasi mausta balsamicolla ja mustapippurillaLounassalaatti (10 of 10)Lounassalaatti (5 of 10)

Tätä salaattia voisi kutsua pirtsakaksi. Sen verran tuo granny smith ja granaattiomenan siemenet antavat sille potkua! Mutta nyt on pakko antaa potkua itselleni sinne maitokaupan suuntaan. Vaikka jääkaapista löytyi ainekset salaattiin, niin nyt se huutaa tyhjyyttään. Iltaruoaksi suunnitteilla pitkästä aikaa arjen sulostuttajasoppaa eli siskonmakkarasoppaa. Saas nähdä kuka tällä kertaa saa plumpsauttaa makkarat soppaan 🙂

IHANAA & ENERGISTÄ ALKANUTTA VIIKKOA,

alle


6 Responses to “Energisyydestä & pirtsakka lounassalaatti”

  1. Vitsi, miten herkullisen näköistä salaattia! Upeat kuvat! Kunhan pistät sen bistron (siis sen ravintolan, ei teidän tulevan kodin alakerran keittiöö) joskus pystyyn, niin tuun ihan varmasti Tampereella käydessäni maistamaan sun herkkuja.;D

    Mulla on vielä hiihtokausi aloittamatta tältä talvelta. Pitikin kommentoida, kun olit mennyt hupperiskeikkaa. Mulle kävi joitakin vuosia sitten tuossa meidän valaistulla sellainen mätkähdys, etten ole montaa kertaa uskaltanut sen jälkeen enää sille reitille, vaikka ennen tykkäsin niistä laskuista. Viime vuosina olen hiihtänyt lähinnä järven jäällä, kyllä siinäkin kuntoa tarvitaan. Ihan parasta silloin, kun on aurinkoinen sää! Pitäisi nostaa sukset varaston katosta esille, jotta voi joku päivä lähteä toteamaan sen, että on se hiihto hiton rankka laji, mutta toisaalta just siksi.:)

    Kivaa viikkoa!

    • Maria sanoo:

      Moikka Taina

      ja kiitos <3 Marian bistro on auki tilauksesta, joten kun suuntaat ens kerran Tampereelle, niin laita viestiä 😀

      Eiks olekin ihan hirmuinen tuo kammo, joka kaatumisesta jää? Me oltiin yksi päivä siellä samalla ylämäkialamäki-ladulla ja enkä vieläkään pystynyt laskemaan sitä alamäkeä. Sukset kainaloon ja metsän kautta kävellen alas 🙂

      Viimeiset pari kertaa ollaan oltu jäällä ja se on just hyvä, kun ei ole mäkiä. Ajattelin myös, että menee ihan itsessään, kun ei niitä mäkiä ole, mutta on raskasta sekin. Ihanan raskasta <3

      Kiitos samoin sinne <3

  2. H sanoo:

    Eikä. Onko Treella kunnon ladut ja lunta? Meillä täällä rannikolla ei ole latuja tänä talvena nähtykään. Oon aivan superkade, koska ostin pari vuotta sitten uudet sukset ja joululahjaksi saatu hiihtopuku on päässyt vain lenkkeilemään, ei ladulle 🙂 Hiihto on ihanaa, oikein tuntee kun lihakset on käytössä, jopa vatsalihakset…joita ei samalla tapaa vaikka lenkkeilyssä tunne. Ja se raikas ilma toimistossa istumisen jälkeen. Ah.

    • Maria sanoo:

      Moikka H,

      no vähän niin ja näin on ladut meilläkin; ollaan käyty tykkilumiladulla Nokialla (maksullinen).

      Järvien jäillä pysty viikonloppuna hiihtämään hienosti! Lunta oli niin vähän, että jopa mies meni vapaalla hurrrjaa vauhtia. Itsekin luisuttelin pertsaa etiäpäin 🙂

      Eilen illalla käytiin kävelemässä jäällä ja toteamassa, että pieni lisäkerros lunta toi mukanaan oikein kunnon ladun perinteistä ajatellen. Vapaata voisi olla nyt hieman hankala hiihtää.

      Sepäs se just onkin, että hiihto tekee mannaa jokaiselle lihakselle. Hih, mä luin jostain tekniikkaohjeita ja siinä käskettiin puristaa vatsalihaksilla. Näin olen tehnyt ja hiihtolenkkien jälkeen on vatsalihakset kyllä koetuksella 😀

      Ihanaa tiistaita <3

  3. Hannah sanoo:

    Energiaa kaipaan tällä hetkellä eniten, muita hyvinvoinnin palikoita olen saanut jo hyvinkin paikoilleen. Tähän ikään asti minun on pitänyt päästä, että _oikeasti_ tajuaa liikunnan merkityksen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille, aiemmin on suhde ollut melko kielteinen. Perintötekijät ovat olleet sen verran kohdallaan, että ei ole ollut ns. pakko esim. painon takia harrastaa liikuntaa. Mikään laji ei ole koskaan koukuttanut. Mutta nyt on hyvin eri tilanne, kävelylenkit kutsuu ja tuo hyvää oloa, pyöräilykelejä odottelen kovasti. Lisää voimaa täytyisi alkaa hankkia esim. salilta, alkuun pääseminen on toki itselleni aina hankalaa, ja joulun jälkeen sairasteltu influenssan-tapainen vielä vähän hidastaa vauhtia. Sen verran kovasti tarve lisävoimalle ja energialle tuntuu jo kropassa ja päässä, että eiköhän tästä kunnolla päästä pian vauhtiin!

    • Maria sanoo:

      Heipsuli

      ja hei ihan kuin minun kynästäni kirjoitettu; aiemmin sitä liikkui pitääkseen vartalon kuosissa – nyt tulee liikuttua pitääkseen pään kuosissa 😀

      Tuo tunne, kun liikuntaan jää hyvällä tavalla koukkuun, on niin ihana <3

      Oih, nyt varovasti influenssan jäljiltä, pikkuhiljaa hyvä tulee <3

Kommentoi