maanantai 02. tammikuun 2017

Blogiton elämä?

HEIPSULIVEI IHANAT!

Ja iloista alkanutta viikkoa, tammikuun ekaa sellaista. Tiedättekö, että mulle tuli joululomalla yhtäkkiä hirmuinen ikävä töihin. Töihintöihin, sinne maalitehtaaseen. Ikävä työkavereita, asiakkaita, tavarantoimittajia ja sitä, että saa vääntää ja kääntää numeroiden kanssa. Sitä tunnetta, kun työpöytä on täynnä post it- lappuja ja things to do -lista tyhjenee just ennen viikonloppua. Ei sillä, kyllä mä bloggaamisella saan päiväni täyteen, mutta kaipaan ehkä taas jo vähän erilaisia haasteita. Aivoni kaipaavat töitä! Tosin eipä tämä bloggaaminenkaan ihan täysin aivoja lepuuta 😉 Kyllä te tiedätte mitä mä tarkoitan. Aamupäivällä olin töissä tekemässä pikaisesti vuodenvaihdehommeleita ja juteltiin alustavasti veljen ja veljen vaimon kanssa. Vaikkei toimistolle periaatteessa kolmatta tarvitsisi, niin sellaiselle taloushallinnon ihmiselle voisi kyllä löytyä osa-aikaisesti töitä. Voipi siis olla, että tässä kevään kuluessa mä pääsen jälleen vääntämään ja kääntämään numeroita. Itse asiassa, tulevana torstaina jo taas seuraavan kerran.

grey-3-of-4

Tiedän, että jos töihin kokoaikaisesti menisin, niin blogi tulisi väistämättä kokemaan muutoksen. Tai ainakin postausten määrä tulisi laskemaan. Laadusta en ole valmis tinkimään. En ymmärrä, miten joskus tein töissä viittä päivää viikossa ja samalla postauksia syntyi päivittäin. Heh, ikä taitaa tehdä tehtävänsä. Mutta näitä ajatuksia täällä pähkäilen ja jotenkin tuntuu, että elämä on jonkinlaisessa murroksessa. Blogi vs päivätyö, työ vs vapaa-aika jne. Täyspäiväisellä bloggaajallahan ei vapaa-aikaa ole, ellei itse itselleen aseta työaikoja. Sitä hyväksyy hereillä ollessaan kommentteja, vastaa sähköposteihin, tekee alitajuntaisesti jollain tasolla ajatustyötä blogin suhteen, valokuvaa ja päivittää somea. Ja toki kirjoittaa blogia ja käsittelee kuvia. Kovin antoisaa hommaa, älkää ymmärtäkö väärin.grey-2-of-4

Mutta ensi kertaa joululomalla mä aloin miettimään, että miltä tuntuisi blogiton elämä. Suoraan sanottuna pelästyin, kun huomasin itseni ajattelemasta moista. Ajattelin ääneen miehelle ja hän katsoi hämillään ja totesi ”Et sä pystyisi olemaan bloggaamatta. Sähän rakastat sitä touhua.” Kameraa en kaivanut laukusta koko viikkona. Kännykkäkuvilla mentiin ja ensimmäistä kertaa ikinä ilman huonoa omaatuntoa. Oli postauksettomia päiviä, joista nautin kovin. Pelattiin lautapelejä, käytiin hiihtämässä, lasketeltiin, nähtiin ystäviä. Mietin, että kuinka paljon enemmän jäisi vapaa-aikaa ja aikaa perheelle ilman blogia? Paljon. Kuinka paljon köyhempää elämäni olisi ilman blogia? Paljon. Sitten taas toisaalta mietin, että oppisinko aikatauluttamaan blogityöt niin, että erottaisin selkeästi vapaa-ajan, jolloin en tekisi blogijuttuja. Helppoa se ei tule olemaan, mutta ajattelin yrittää 🙂 grey-4-of-4

Vaikka aiemmin vannoin, että mitään uudenvuodenlupauksia en tee, niin tätä ajattelin tosissani yrittää. Se, että toimiiko bloggaamisessa työaika 08-16 on itselleni mysteeri. Osaako sitä illat olla katsomatta somea, vastailematta kommentteihin, hyväksymättä niitä, olla valokuvaamatta, jos jotain valokuvauksellista on. Kääk, tuntuu utopistiselta 😀 Ehkä sitä on seitsemässä vuodessa kasvanut kiinni tähän touhuun niin paljon, että arvostaa sitä vapautta, jota tämä (tällä hetkellä) ainoa työ tuo mukanaan. Ollakin, että töitä tämän suhteen tehdään 24/7.grey-1-of-4

Tällaista ajatuksenvirtaa maanantaihin. Alunperin piti postaamani meidän tämän viikon ruokalista sekä herrrkullinen porkkanasosekeiton resepti. Mutta sitä sitten huomenna. Miltä teistä muuten tuntuu ajatus, ettei joka päivä välttämättä tule postausta? Tällä kysymyksellä lähinnä petaan sitä, että jos menen takaisin töihin osa-aikaisesti, niin näin tulee väistämättä käymään 🙂 Kokonaan blogista en voisi luopua, sillä tämä on henkireikä ja te siellä ruudun toisella puolella olette ihan bestiksiä ♥ Balanssi töidentöiden ja blogin kanssa on se, johon tänä keväänä tähtään!

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,

allePS. jihuu, mummulan remppa on siirtynyt vihdoin salaojista takaisin sisälle – josko sitä pääsisi pian remppapostausten pariin! Harmaa on tällä hetkellä kovin lähellä sydäntä ja tällä viikolla olisi kiva, jos saataisiin sisäseinäsävyt päätettyä. Keskikerroshan on vaaleanharmaa, mutta makuuhuonekerrokseen tekisi mieleni hieman syventää tuota harmaata.


30 Responses to “Blogiton elämä?”

  1. Mielenkiintoinen postaus! Samoja ajatuksia olen itsekin pohtinut, vaikka olenkin vielä aloitteleva bloggaaja. Olen pitänyt nyt reilun viikon postaustauon, mikä on tehnyt hyvää. Välillä on viisasta irrottautua ja antaa aikaa tärkeimmille asioille, kuten sinäkin olet tehnyt. Tasapaino blogin ja muun työn sekä perhe-elämän välillä on haastavaa. Helposti ainakin itse tunnen syyllisyyttä koneella istumisesta ja kuvaamisesta, koska siihen hurahtaa helposti enemmän aikaa kuin alun perin oli suunnitellut. Toisaalta bloggaaminen antaa bloggaajalle niin paljon iloa, energiaa, sopivassa määrin haasteita (ja tietysti taloudellistakin hyötyä hieman)että mielellään tähän antaa aikaansa 🙂

    • Maria sanoo:

      Huomenta Annika!

      Ja hei kiitos 🙂 Mä en ole aiemmin nähnyt bloggaamista lainkaan sellaisena työnä, joka veisi aikaa vapaa-ajalta, mutta nyt kun ekaa kertaa moneen vuoteen olin pari päivää ajattelematta koko blogia, niin silmät jotenkin aukeni.

      Se on just näin, bloggaaminen on ihanaa <3

  2. Hannah sanoo:

    Ajankohtaista pohdintaa itsellekin, siis tuo työn ja muun elämän tasapaino varsinkin tässä iässä 🙂 Se oli isossa osassa itselläni viime syksyn haasteiden kanssa, ja nyt olenkin laittanut liikkeelle tiettyjä muutoksia (aloitan kevään verran nelipäiväisen työviikon) josko toisi ruuhkavuosiin vähän lisää väljyyttä, mitä kroppa ja pää tuntuvat nyt vaativan. Aivot huutavat silti sopivasti haastetta ja merkityksellistä tekemistä, vaikka lepoakin on nyt järjestynyt.

    Minusta ei olisi bloggaajaksi, vaikka ajoittain olen sen vapaudesta ja mielenkiintoisuudesta haaveillutkin. Tällä hetkellä tarvitsen selkeitä rajoja työlle ja vapaa-ajalle, opettelen oikeaa läsnäoloa ja somen rajoittaminen on yksi tarpeellinen tekijä siinäkin. Olen oppinut, että alitajuntani kerää liiankin aktiivisesti vaikutteita kaikesta ja kaikkialta, joka on sitten yllättävän kuormittavaa välillä. Silti nostan hattua teille ihanille bloggaajille, jotka jaksatte tätä työtä tehdä! Teistä on niin paljon iloa ja apua meille lukijoille 🙂

    • Maria sanoo:

      Hei huomenta Hannah!

      Musta tuntuu, että moni meistä ruuhkavuosi-ikäisistä pohtii näitä asioita. Ja se on hyvä, että pohtii! Oih, ihanalta kuulostaa sun muutokset 🙂

      Hei juuri toi somen vähentäminen ja läsnäolon lisäys – ne ovat mun prioriteettilistan kärjessä. Aivot tuntuvat välillä pakahtuvan kaikesta tietotulvasta…ja silti sitä plärää kännyä tämän tästä 😀

      Voi kiitos <3

  3. Sally sanoo:

    Oih, Maria, mun ensimmäisiä blogiystäviä! ♥ Voiko siitä olla jo 7 vuotta..?

    Elämä on tasapainoilua monen asian välillä ja hidastaminen usein vain hyvästä (teidän loma Pohjoisessa taisi tehdä tehtävänsä. Hyvähyvä!) Muista, että itselleen kannattaa olla rehellinen. Tiedän sun perfektionisti-luonteen ja sen, ettet osaa tehdä asioita vaan vähän sinnepäin eli kun tehdään, niin tehdään sitten kunnolla! Ihailen sun makeita postauksia, ihania ruokia ja tyylikkäitä kuvia. Mutta elämässä on paljon muutakin kuin bloggaaminen ja lapset kasvavat/ elämä kiitää ohi hirveää vauhtia. Me nelikymppisethän eletään elämämme parasta aikaa!

    Itse yritän antaa lapsille ja perheelle mieluummin jakamatonta huomiota kuin olla ”poissaoleva” vaikka istuisin samassa huoneessa. Joskus kyllä tuntuu kaiken tän raksailun ja muun ohessa, ett huomaan vastaavani joo vaikken ole kuullut lapsen kysymystä. Päässä on vaan joskus liikaa tungosta kerralla, kun pitäisi revetä niin moneen. Yleisesti ottaen kannatan sitä, että ei haalisi liikaa ennakko-odotuksia elämään vaan elämä ja siten blogikin kulkee eteenpäin siten, kuten sitä ohjaa. Ei me lukijat täältä mihinkään karata, mehän rakastetaan sua!

    Tähtihetkiä Uuteen Vuoteen 2017!

    PS. Mä voisin hei torstaina tulla piipahtaan maaliasioissa..

    • Maria sanoo:

      Hei Sallyseni ja hei niin se aika rientää ♥

      Näinhän se on, että elämä on tasapainoilua töiden ja vapaa-ajan kesken. Juu, pohjoisen loma oli kyllä niin onnistunut, mutta järki sanoo, että ei siitä mitään tulis, jos vaan kaikki lomailisi ;D

      Mä oon kyllä tottunut töissätöissäkin siihen, että töitä tehdään ajatuksen tasolla 24/7 eikä ne lopu siihen, kun työpaikan oven sulkee, mutta nyt täytyy tehdä itselleen selvä aikataulutus, että kuinka monta tuntia konkreettista työtä blogin eteen päivässä tekee. Ettei tule tehtyä enää niitä iltoja/öitä. Lapset on vain kerran pieniä ♥ Joo, se on kuule kaikki tai ei mitään – myös tämän blogityön suhteen 🙂

      Hih, ihana kuulla että te rakastatte mua – mäkin rakastan teitä ♥♥♥

      Juu, laitetaan viestiä torstaista; en ole koko päivää, mutta osan päivästä 🙂

      Sinne myös ihanaa uutta vuotta 2017 ♥

  4. Maria sanoo:

    Hei!

    Lukijakommentti: minua ei haittaisi ollenkaan vaikka postaustasi ei joka päivä olisikaan. Lukisin edelleen blogiasi kuten ennenkin. Nimittäin täälläkin päässä on samanmoisia kiireitä 😀

    Olet ainoa bloggaaja ketä seuraan tiiviisti. Jos blogi päivittyy pari-kolme kertaa viikossa, se riittää minulle 🙂

    • Maria sanoo:

      Heihei kaimaseni

      ja ihana kuulla! ♥ Niin kauan, kun blogi on ainoa työni, niin postauksia kyllä syntyy päivittäin, mutta jos alan osa-aikaisesti käymään töissätöissä, niin kapasiteetti ei anna myöden 😀

      Katsellaan rauhassa mitä talvi/kevät tuo tullessaan!

  5. Carita sanoo:

    Hyvää alkanutta vuotta!
    Kauhistuin, kun luin otsikon, notta oletko lopettamassa!
    Onneksi et kuitenkaanBlogisi on ihanan elämänmyönteinen ja kauniilla kuvilla sekä ajatuksilla maustettu, vaikka elämääsi on suruakin mahtunut. Kirjoitat sydämellä ja tekstisi on hyvää. Joka päivä ei silti tarvitse kirjoittaaKunhan kirjoitat edelleen

    • Maria sanoo:

      Heippa Carita
      ja hyvää alkanutta vuotta sinnekin! ♥

      Voi ei, en sunkaan! Mutta ihan pelästyin omia ajatuksiani joululomalla ja oli pakko päästä niitä tänne ”ääneen” kertomaan 😀

      En mä voisi bloggausta ikinä kokonaan lopettaa, teen tätä varmaan vielä kiikkustuolissakin 😉

      Kiitos ♥

  6. Johanna sanoo:

    Hei!
    Tämä postaus kyllä yllätti totaalisesti. Minusta on tuntunut aina kun luen juttujasi, että olet todella bloggaamiselle vihkiytynyt. Mutta näihin sinun mietteisiisi bloggaamisesta ja kaikesta muusta elämässäsi, vastausta ei ole kenelläkään muulla kuin sinulla :-). Aion seurata sinun viihdyttäviä postauksiasi niin kauan kun olet tässä touhussa mukana.
    Maailma ei kaadu vaikka joka päivä et kirjoittaisikaan – vaikka aina mielenkiinnolla odotan uutta juttua.

    Se täytyy sanoa, että sellaiset blogit,joissa tulee postauksia todella harvoin; ne ovat todella ärsyttäviä. Silloin miettii, että mitä varten joku yleensä pitää blogia. Ei ainakaan lukijoita varten. Silloin voisi harkita vaikka päiväkirjan pitämistä ihan vain itseään varten.

    Mukavia uuden vuoden mietteitä. Uusi vuosi uusi alku ja uusi mahdollisuus – niinhän se menee.

    Terkuin, Johanna

    • Maria sanoo:

      Hei huomenta Johanna!

      Ja sehän se just onkin, että musta tuntuu, että olen ylivihkiytynyt bloggaamiselle – se muu elämä on jäänyt bloggaamisen jalkoihin 😀 Mutta nyt ajattelin löytää sopivan tasapainon bloggaamisen ja sen muun elämän (joka löytyi parissa päivässä pohjoisesta) välille. Ilman, että koen huonoa omaatuntoa siitä, että jos ei joka päivä postausta synnykään 🙂

      Ihana kuulla, sillä blogi on mun suuri ♥

      Hihii, mun tapauksessani tuo postauksien väheneminen luultavasti tarkoittaisi sitä, että pari päivää viikossa olisi postauksettomia (ne päivät kun olen töissätöissä) 😀

  7. TInkeri sanoo:

    Ihailtavaa, miten huolellisia postauksia jaksat tehdä. Kuten edelläkin todettiin, me lukijatkin elämme kiireistä aikaa ja muutama postaus/viikko on ihan riittävä. Mieluummin niin, kuin että postaukset on väkisin väännettyä höttöä ilman riittävää sisältöä.

    • Maria sanoo:

      Hei huomenta!

      Voi kiitos, mä olen vähän sellainen tämän bloginkin suhteen, että se on kaikki tai ei mitään 🙂

      Samoilla linjoilla, laatu edellä mennään ♥

  8. Ansku sanoo:

    Mua ei haittaa yhtään vaikka postauksia tulisi vähemmän, en kuitenkaan lue jokapäivä. Muutama kerta viikossa on minusta kiva määrä, näin lukijan näkökulmasta 🙂

    • Maria sanoo:

      Hei huomenta Ansku!

      Kiva kuulla, kiitos 🙂 Tää on sellaista tasapainoilua ja täytyy sanoa, että eilen jo vähän hyperventiloin, kun ajattelin että haluan tehdä töitätöitä, mutta en halua luopua blogista – hetken jo ajattelin, että homma ei tule toimimaan. Mutta nukutun yön jälkeen ajatus on taas selkeä ♥

  9. Tickler sanoo:

    Oih, ethän vain edes harkitse lopettamista?
    Luen enää nykyään alle kymmentä blogia ja nämä kaikki ovat laadukkaita, joista saan voimaa ja jotka eivät pyöri uusien tuotteiden esittelyfoorumina. Koska omakin aika on kortilla, välillä nämäkin postaukset ruuhkautuvat lukemattomien listalle Bloglovinissa.
    Siksi jopa vähän toivon, ettei ihan joka päivä tulisi postauksia, kun mulle tulee muuten ressi. Haluan lukea ehdottomasti kaikki sun jutut!

    Ps. Tuleeko uuteen kotiin Marian Bistro?

    • Maria sanoo:

      Moimoi,

      en missään nimessä! Se hetkellinen ajatus blogittomasta elämästä oli kyllä kieltämättä houkutteleva. Sekunnin ajan 😀 Sitten pelästyin niin paljon ajatuksiani, että meinasi lirit päästä housuun.

      Blogi ja te ootte niin tärkeitä mulle, että en näe loppua ihan vähään aikaan ♥ Tää on vaan nyt hieman tasapainoilua kahden mielekkään työn välillä, kummastakaan kun ei halua karsia 🙂

      PS. Tulee ♥♥♥♥♥♥

  10. Riina sanoo:

    Kyllä riittää postaus parin päivän välein, sillä tavalla sitä blogeja lukeekin. Mieluummin vähemmän mutta hyvää kuin väkisin postaus joka päivä. Mitä esim. tekee postauksilla, joissa on lähes sama kuva kuin edellisenä päivänä eikä mitään uutta sanottavaa tekstinkään puolella? 🙂

    Toivottavasti jatkat bloggaamista, tavalla tai toisella 🙂 Hyvää Vuotta 2017!

    • Maria sanoo:

      Huomenta Riina!

      Juu, mä totesin joskus kuusi vuotta sitten, että niinä päivinä, kun ei runosuoni syki, niin ei kandee postata 🙂 Näihin tällaisiin, samalla kuvalla monta päivää ja tekstin sisältö nolla olen valitettavasti myös törmännyt.

      Kyllä, bloggaaminen ja te olette mun elämän henkireikä ♥

  11. Päivi sanoo:

    Heippa!

    Minäkin kerkesin jo säikähtämään, älä vain lopeta blogiasi! Se on ollut viime vuodenkin ajan henkireikäni, jonka parissa saan hengähtää! Miehenikin tietää kertomisieni perusteella Marian perheineen.. Ja meillä myös on saaressa pikkuruinen kesämökki.

    Eli haluan toivottaa Sinulle ja perheellesi ihanaa vuotta, blogissa ja sen ulkopuolella!
    Minä kyllä luen mieluusti uuden postauksen joka päivä, mutta ei paineita sen suhteen!

    Terveisin Päivi

    • Maria sanoo:

      Heippahei Päivi,

      juu ei – blogin lopettaminen ei tule kyseeseen 🙂

      Voih, ihana kuulla <3

      Oikein hyvää uutta vuotta sinnekin, tehdään tästä unelmien vuosi <3

  12. Yep, kyllähän tämä bloggaaminen vie tuhottomasti aikaa, se on fakta. Itsekin pidin parin viikon tauon ja täytyy sanoa, että kyllä sitä tulee tehtyä niin paljon niitä ”oikeita asioita” enemmän, kun ei tarvitse ottaa kuvia, kirjoittaa postauksia, jne! Nautin tosi paljon, mutta miten tämän pystyy lopettamaan? Kerroppa se :D. Niin paljon nautin kuitenkin bloggaamisesta ja kaikesta mikä siihen liittyy!!

    Itsekin olen vähentänyt postauksia noin 3-5 per viikko enkä tosiaan tajua miten oon joskus pystynyt postaamaan joka päivä. Tuo määrä tuntuu tällä hetkeltä hyvältä ja katsotaan, josko sitä vieläkkin vähentäis.

    Tsemppiä sinne ja toivon, että löydät tasapainon!

    • Maria sanoo:

      Heippuli kaunokainen!

      Ei tätä kuules pysty ikinä lopettamaan 😀 Niin ihanaa touhua, vaikka sitookin ihan hurjan paljon aikaa. Se on vain nyt priorisoinnista kysymys omalla kohdallani – tosin sitten mietin, että onko tarvetta priorisoinnille? Jos vain pitäisi muutaman päivän postaustaukoja silloin tällöin ja vetäisi happea 🙂

      Tuo 3-5 postausta / viikko kuulostaa oikein hyvältä. Itsekin siihen pyrin, mutta huonoin menestyksin ;D

      Kiitos ja tsemppistä sinnekin <3

  13. Mysterious M sanoo:

    Varmasti jokainen tunnollinen bloggaaja miettii tuota postausmäärää. Jos on jollekin tielle lähtenyt, niin hankala sitä on heti muuttaa. Mutta varmasti pari postausta vähemmän viikossa ei vielä mainetta mustaa:) Itse olen myös liiankin tunnollisena suoltanut postauksia päivittäin, mutta välillä olen sitten vetänyt happea ja antanut olla. Töissä päivät ja illat blogaten, viikonloppuna kuvia ja aina kamerajutut tai muut mielessä. No, minulla onkin lapset jo 19 ja 16, joten kyllä ne pärjää:)
    Eikä haittaa muuten, jos sinulla on joskus vain ihania kuvia tai idea-kuvia täällä,ilman mielettömän pitkiä sepustuksia, sillä kyllä niitäkin mielellään katselee.
    Ihaninta tuossa tilanteessa on varmasti se, että voi valita, miten tekee töitä vai tekeekö! Kaikki kun ei voi:)

    • Maria sanoo:

      Moikkamoi,

      hattua nostan teille, jotka käytte päivätöissä ja ehditte joka päivä postaamaan – en ymmärrä, miten joskus näin tein myös 😀 Tosin, meillähän noi lapset menee jo aika omalla painollaan (lue: ovat usein ystäviensä kanssa), mutta tuo karvaturri. Se on syy siihen, miksi aikaa välttämättä blogille ei enää niin paljon ole <3

      Mä olen monesti miettinyt pelkkiä kuvapostauksia, mutta aina sitä on jotain kerrottavaakin kuitenkin 🙂

      Sanos muuta, onnellisessa asemassa olen töiden suhteen <3

  14. Minna sanoo:

    Minä taas kurkistelen juttujasi joka päivä, sen varmaan tiedätkin 😀 Minun ”ongelmani” on taas toisenlainen. Töiden jälkeen pitää kurkistaa, onko tullut uusi postaus? Jossain välissä ennättää kommentoida. Summasummarum, kai minun vuorostaan pitäisi löytää sopiva tasapaino tähän lukemiseen ja huomioida enemmän perhettäni.

    Hyvää alkanutta vuotta ❤️

    Ps. Torstaiksi kurvataan Tampereelle eli vilkutan sulle hotelli Tornista

    • Maria sanoo:

      Heippuli Minna!

      Hihii, sinä ihana <3 Muistan itse aikoinani olleeni blogien lukemiseen koukuttunut ja se vie aikaa ihan hurjan paljon. Mutta en valita, ihanaa että luette 🙂

      Kiitos samoin, ihanaista alkanutta vuotta <3

      Ja heiiiiii, tervetuloa Tampereelle - mä vilkutan takaisin 🙂

  15. Niina sanoo:

    Mie luulen, ettei täältä häviä kukaan, vaikket postaa jokapäivä 🙂 Tee kuten parhaaksi näet. Henkilökohtaisesti voin sanoa, etten ehdi lukea postauksia joka päivä (monennenko päivän postaus tämäkin oli?!), joten harvempi tahti ei haittaisi. Balanssi on varmasti hyvä löytää, ettet vaan leipäänny tähän hommaan. -Se olisi harmi se.

    Hei, torstai on pukeutunut perjantaiksi, jihuu!

    • Maria sanoo:

      Heissuli Niina,

      mä tosissani yritin pitää blogittomia päiviä, mutta en pystynyt 😀 Balanssi juurikin pitää löytää. Vielä leipiintymistä ei ole havaittavissa, mutta kahden työn yhdistäminen voi tuoda haasteensa 🙂

      Ihanaa loppiaista <3

Kommentoi