perjantai 09. joulukuu 2016

Yltäkylläisyydestä ja joululahjoista

MOIKKAMOI

ei vitsit, se kukkahattutäti minussa nostaa päätään aivan väärään aikaan. Olen tässä viikon ajan yrittänyt sitä lannistaa ja hyssytellä. Jouluna ei saa olla nuttura tiukalla :) Eikös tämä aika ole sitä aikaa, kun pitäisi kierrellä lelukauppojen hyllyillä, hyräillä joululauluja ja ostella kaikkia ihania leluja noille kullannuppusille? Miksi sitä silti ajattelee, että haluaisi jotenkin rajoittaa joulun kaupallisuutta? Miksi se materiaähky nostaa päätään juuri tällä hetkellä? Rakastan ostaa lahjoja ja antaa niitä, mutta silti koen yhden asian vielä tärkeämmäksi kuin nuo fyysiset kauniisti paketoidut lahjat. Miten saada lapsille viesti perille, että meillä on asiat aivan älyttömän hyvin ja olemme terveitä. Se on suurin lahja, mitä voi toivoa. Eikä vain jouluna, vaan 365 päivänä vuodessa. Vai vaadinko liikaa, jos ajattelen, että tuollainen sanoma pitäisi saada perille? Haluan, että lapset saavat elää lapsina mahdollisimman pitkään, joten onko tuo liian aikuismaisesti ajateltu? Jotenkin vain se yltäkylläisyys, tavaroiden pursuaminen kaapeista ja rahantuhlaus ei miellytä tällä hetkellä.joululahja-2-of-3

Jep, pääni sisällä on suuren suuri konflikti asian suhteen. Lasten (viimeisimmät) joululahjatoivelistat ovat olleet aika maltilliset. Sellaisesta turhasta krääsästä on onneksi päästy eroon. Toki molemmilla on vielä muutamia leluja listalla, esimerkiksi kassakone ja nukkekoti, mutta silti tuolta listalta löytyy muutakin. Marimekon tasaraitalakanat, Marimekon silmälasikukkaro (penaaliksi), kultaista ananaskoristetta, leffalippuja sun muita. Kauhulla luin pienemmän joululahjalistalta kohdan meikkejä, hajuvesiä, kasvorasva ja käsirasva. Juuei, yhdeksänvuotias ei vielä näitä juuri tarvitse. Käsirasva nyt menee, samoin body mist ja ehkä joku glitterhuulikiilto, mutta siinä menee tämän kukkahattutädin raja. Listalla keikkunut ripsari odottelee vielä ainakin kolmisen vuotta ;) Pikkuisemman listalta löytyy myös pianonsoittotunnit. Tästä tykkään ja tälle peukutan. Pitäisi vain ottaa selvää, että missä, koska ja kuinka paljon.joululahja-1-of-3

Yksi toive, josta olen varsin innoissani lasten joululahjatoiveissa on Sims -peli Wiille. Oletteko koskaan pelanneet Simsiä? Muistan ennen lapsia pelanneeni tuota tietokoneella kaikki ne ajat, kun mies oli työreissuissa/treeneissä/pois kotoa. Lautapelien puolesta liputan vuodesta toiseen, juhlana ja arkena. Me ollaan lautapelien suurkuluttajia. Meillä on joka vuosi ollut tapana ostaa Vuoden Peli voittaja perhepelikategoriassa. Tuota perinnettä taidetaan jatkaa tänäkin vuonna. Periaatteena on ollut se, että molemmat lapset saavat yhtä monta lahjaa. Vuosi vuodelta lahjojen määrä on vähentynyt, mutta arvo ehkä hieman noussut. Meillä oli äidillä tapana ostaa tytöille yhdet vähän arvokkaammat lahjat jouluksi. Olisi kiva jatkaa tuota perinnettä. Panostaa laatuun määrän sijaan. joululahja-3-of-3

Tulipahan vähän paasattua perjantain kunniaksi. So sorry. Piti ensin laittaa kivaa ja kepeää, mutta oli pakko saada nämä ajatukseni ulos ja ”paperille” :) Tämän illan myysseistä ei ole vielä tietoakaan. Riippuen, miten mies kotiutuu. Joten suottaapi olla, että illalla treffataan perjantaiherkkujen kanssa tai sitten ei. Oli miten oli, ajattelin laittaa nyt pitsataikinan tekeytymään!

IHANAA PERJANTAITA,

alle

PS. tämän postauksen kirjoitettuani sain loistoidean; hommasin koko perheelle yhteisen joululahjan. Kummilapsen Nepalista. Kaksivuotiaan Soniman ♥ Silmänräpäyksessä se pääni sisällä ollut konflikti on selätetty ja ajatus juoksee kirkkaasti. Päivän hyvä työ tehty, mitähän sitä huomiselle keksisi? Taidan lahjoittaa mummulan loput lelut niitä kipeästi tarvitseville täällä Suomessa. Joku vuosi näin fb:ssä sellaisen ryhmän, jossa etsittiin joululahjalahjoituksia niille, ketkä eivät sellaisia syystä tai toisesta pysty ostamaan. Täytyykin mennä katsomaan onko sellaista ryhmää enää.


26 Responses to “Yltäkylläisyydestä ja joululahjoista”

  1. Hanna sanoo:

    On sellainen sivusto, Jouluapua nimellä löytyy fb:sta. Samoja ajatuksia täälläkin. Lapset tosin hieman teidän lapsia nuorempia, mutta silti olen rajannut lahjatoiveet noin viiteen. Ja yrittänyt opettaa kohtuutta jo pienestä pitäen. Viime vuonna toivoivat yhtä isompaa lelua (legoja) kumpikin ja se toive toteutettiin porukalla. Lisäksi listalta löytyy aina yökkäri, joku kirja ja jo tosi monena vuonna ovat toivoneet kylpylälahjakorttia (meilläkin isovanhemmilta tämä vähän arvokkaampi). Mies ja siskon mies olivat vuosia sitten sitä mieltä että ei pienet sitä tajua. Tajusivat, kun selvitettiin heille homman juju ja kun helmikuussa tehtiin kylpyläreissu, näytti mies lahjakorttia lapsille vielä hotellin tiskillä ja sanoi maksavansa nyt sillä. Nyt kylpylälahjakortista on tullut jo ihan vakkaritoive. Me ollaan opetettu lapsille ihan pienestä pitäen, että aikuiset ostavat lahjat joulupukin konttiin. Näin ei ole voinut toivoa kuuta taivaalta vaan ovat oppineet kohtuuden. Ja sen, että muitakin pitää auttaa. Nyt Joulupuu keräys (ostetaan lahja lapselle, joka jäisi ehkä muuten ilman sitä) on lapsille lähes tärkeämpi kuin minulle. Poika lahjoitti viime vuonna yhden Akun taskukirjan joulupuukeräykseen, kun sai 8-vee synttärilahjaksi kaksi samanlaista. Ja hän itse keksi tämän idean, mistä olen tosi onnellinen! Oppi on mennyt perile ja lapsuuden kodistani olen tämän itse oppinut. Muutamana vuonna ollaan autettu myös muutamia vähävaraisia lapsiperheitä heidän joulun toteuttamisessa (lapsien lahjatoiveet ovat olleet suihkusaippuaa, leffalippu tms. , viety kahvia, teetä ja muita jouluherkkuja). Tästä kirjoitinkin hetki sitten omaan blogiini. Tärkein joulunperinne itselleni. Välillä vaan harmittaa kun avuntarvitsijoita on niin paljon, eikä kaikkia voi auttaa.

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Hanna

      ja kiitos, Jouluapua -sivustoon pitää mennä samantein tutustumaan, kuten myös Joulupuuhun.

      Tuo kylpylälahjakortti kuulostaa oikein hyvältä, juuri sellaiselta, joka meilläkin olisi mieluinen.

      Ihanaa viikonloppua ja joulunodotusta <3

  2. Terhi sanoo:

    Heippa.
    Meillä lapset 2, 5 ja 7 -vuotiaita sekä kolme täysikäistä. Nuorimmat saivat toivoa viittä lahjaa. Näistä toiveista osa jaetaan mummeille ja kummeille. Nämä toiveet pyritään myös täyttämään ja saattaa olla että pukki tuo jotain listan ulkopuolelta.
    Mitään isoa tavaravuorta ei haluta eikä opettaa lapsillekaan. Tosin kyllähän näistäkin kertyy.
    Pikkasen kyllä toiveita tehdessä ohjaillaan…esim. lautapeli on jokaisen listassa ja jotain vaatetta.
    Itse ihmettelen miksi jouluna pitäis aina ostaa jotain uutta?! Verhoa, liinaa, vessan mattoa ja sitä sun tätä.
    Ja sitten sorrun itsekin johonkin turhaan :)
    No, täällä meneillään siivous jonka piti olla ihan pientä mutta nyt on kaikki paikat hyrskyn myrskyn…
    Iloista joulun odotusta :)

    P.s. olisi yksi postaustoive! Jos saisit yhtäkkiä tietää olevasi raskaana, mitä ajattelisit, miten suhtautuisit ym.
    Ajatuksiasi on niin mukava lukea ja tämä koskettaisi läheltä. Ymmärrän jos hylkäät toiveeni :)

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Terhi
      ja kiitos sinullekin!

      Meillä mennään kolmatta joulua samoilla koristeilla sun muilla. Sitä ennen mentiin kymmenen :D

      Hyrskynmyrskyn siivous kuulostaa hyvältä, juuri samanlaiselta ”ihan vain siistitään paikkoja” -siivoukselta, jota meilläkin harrastetaan ;)

      Kiitos ja samon sinne <3
      PS. hei, kiitos postaustoiveesta! Ehkä rohkenen toteuttaa sen joku päivä :)

  3. seija sanoo:

    Hei! HUIPPU HYVÄ KIRJOITUS
    Olin tänään Korvatunturin Päällikköä auttamassa,nyt kotona sohvalla lepuutan jalkojani.
    Tätä olen miettinyt päänipuhki, omat lapset on jo kaikki nuoria aikuisia ja kahdella vanhimmalla on lapsia.
    Jouluna kuuluu saada jotain mikä jää mieleen. Soitin vanhimmalle lapsenlapselle ja kyselin,mitä hän toivoo. Vastaus oli kauko-ohjattava auto….pitkä hiljaisuus,kuule mummi, minä olen ollu kiltti ja tuhma❤. Selitin,että me aikuisetkaan ei aina olla kiltejä.
    Vuosisitten sama poika oli valinnut pikku autoa pitkään joulupuu keräykseen, ja kysymyksiä paljon!
    Kiitos ihanasta blogista, toivon jouluniloja ja ihanaa aikaa❤

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Seija ja kiitos :)

      Sulla onkin ollut vilkas päivä, varmasti jalat huutaa hoosiannaa :D

      Ihana tuo vanhin lapsenlapsi <3 Joulupuukeräykseen pitää tutustua, täytyy myöntää, että ihan hävettää, että en ole siitä kovinkaan perillä!

      Kiitos sinulle ja ihanaa joulunodotusta <3

  4. Ajattelemisen aihetta enemmänkin sanoo:

    Koko vuoden paras postaus kaikkien lähes aina samojen nurkkien, kukkien ja leipomusten keskeltä! Kaikilla ei ole ikinä hajuakaan jostain ”fredag myyssistä/hyggestä” yms. tekemällä tehdystä keinoelämästä. Toivon, että laajennat auttamistasi koko vuotta koskevaksi.
    Ajattelemisen aihetta muillekin lukijoillesi.
    Toki pidän itsekin luvattoman paljon kaikesta typerästä pikkusievistelystä, mutta mutta aika aikaa kutakin…

    • Maria Maria sanoo:

      Hei,

      ja kiitos sinullekin kommentistasi :)

      Näin kun on kirjoittanut blogia seitsemän vuotta, niin valitettavasti samoja nurkkia tulee kuvattua.

      Rakastan olla kotona ja rakastan tehdä kodistani viihtyisän. Ruoanlaitto on lähellä sydäntäni, kuten myös kaunis esillelaitto. Fredagsmys-postaukset ovat blogini luetuimpia tekstejä, joten jotkut niistä kyllä tykkää. Myönnän, että niistä 99,9% tulee kuvattua ihan samassa lokaatiossa johtuen siitä, että usein tuo liesi on ainut paikka, jossa riittää kuvaukseen valoa :)

      Mikään, mitä täällä blogissa näkyy ei ole keinotekoista, vaan minun elämääni. Jos olet tämän vuoden aikana lukenut blogiani, niin toki olet varmasti pannut merkille, että kyllä täällä raapaistaan aika paljon pintaa syvemmälle. Keinoelämä on niistä teksteistä kaukana.

      Toki myönnän sen, että blogi on myös itsellenikin välillä pakopaikka arjesta ja silloin tulee hömppää tuutin täydeltä. Balanssi kaikessa, myös pikkusievistelyssä että elämää pohdiskelevissa postauksissa.

      Ihanaa joulunodotusta <3

      • Susanna K sanoo:

        Sinulle ”Ajattelemisen aihetta enemmänkin” -kommentoija! Siis come on – kaikista blogeista juuri tämä blogi – ei ehkä ihan mennyt nappiin piikittelysi! En vain yksinkertaisesti ymmärrä tarkoitusperiäsi tässä. Tämä blogi kun todella on kaikkea muuta, kuin sitä mainitsemaasi ”typerää pikkusievisteltyä keinoelämää”. Oikeasti. Jokainen blogia seurannut lukutaitoinen sen varmasti tietää. Ihailtavan aikuismaisesti Maria vastasit tähän ”kritiikkiin”. Allekirjoittaneella hieman kuohahti. Perjantaimyysseistä vielä; aika vähäiselläkin materiaalisella pääomalla saa halutessaan myyssit tehtyä, jos siis edes tuohon varallisuuteen viittasit kommentillasi. Aaargh – olen puhunut!

        • Maria Maria sanoo:

          Hei huomenta Susanna

          ja kiitos puolustuksen puheenvuorosta :)

          Joo, näinhän se on, että itsekin tiedän, että blogini ei todellakaan ole mitään pikkusievää keinoelämää. Senpä takia kritiikkiin ko.aiheesta oli niin kovin helppo vastata.

          Ihanaa lauantaita sinne! <3

          • Anu sanoo:

            Hah haa! Kyllä on tullut itse kokattua melkein kaikki myyssit läpi. Helppoja mutta hieman erilaisimpia ruokia eikä todellakaan mitään tekemällä tehtyä…
            Seuraavaa reseptiä odotellessa

  5. Riikka sanoo:

    Voi kun voisi skipata nuo kaikki ostamiset! Minä jos kuka inhoan turhaa krääsää ja sellaisia leluja, millä ei hetken päästä tee yhtään mitään. Esikoinen on saanut suurin piirtein ”maat ja taivaat”, ja nyt onneksi iän karttuessa (pian 12v) toiveet ovat järkevämpiä. Kuopus on perinyt kaikki lelut yms. siskoltaan, joten nyt on vaikea miettiä hänelle lahjaa. Me aikuiset emme osta toisillemme mitään. Esikoinen uskoi aika pitkään (!) joulupukkiin, ja kun asia sitten valkeni hänelle, tuumasi tyttö päätään pyöritellen ”ostittekste ne kaikki lahjat?”. Niinpä.

    Mä olen myös sitä mieltä, että kun ollaan kaikki terveitä ja asiat on pääsääntöisesti hyvin, niin se on paljon se. Kyllä sitä osaa arvostaa, terveyttä, kun on nähnyt ja kuullut kaikenlaista ja itsekin joutunut kärsimään. Nyt on asiat hyvin. Huomisesta ei tiedä kukaan.

    Simsiä en ole pelannut. Lautapelitkin on sietokyvyn rajoilla, paitsi Master Mind.
    Hauskaa iltaa teille!

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Riikka,

      ja kiitti sullekin vinkeistä :)

      Hei mä olen huomannut saman, että iän myötä lahjatoiveet järkeistyy. Onneksi :D

      Just näin, jos voisi lapsille opettaa sen hetkessä elämisen taidon ja pienistä iloista nauttimisen. Mä kyllä uskon, että mummun sairastamisen ja kuoleman seuraaminen läheltä on saanut lapset arvostamaan terveyttä, vaikkeivat sitä oikein osaa ääneen vielä sanoakaan <3

      Master Mind on mulle ihan uusi peli, täytyykin samantien etsiä siitä tietoa :)

      Ihanaa viikonloppua <3

  6. Alma sanoo:

    Kirjoitat hienosti ja oon aina tykänny. Mainostaminen alkaa nyt vaan näkyyn tosi paljon läpi. Ei siinä pahaa mutta se vaan näkyy

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Alma

      ja kiitos kaunis, rakastan kirjoittamista <3

      Juu, se on kyllä totta, että marras-joulukuu on yhteistyöpostauksien kulta-aikaa. Kaikissa blogeissa, ei vain minun. Yhteistyöpyyntöjä satelee todella paljon ja valitsen niistä vain ne, mistä tiedän myös teidän lukijoina saavan irti jotain. Lisäksi itselleni on tärkeää se, että vaikka kyseessä on yhteistyö, niin silti tuotteella (tavaralla tai palvelulla) on itselleni joku kiinnekohta. Joku jonka ympärille saan aikaan omanlaiseni tekstin. Olen pyrkinyt vuositasolla pitämään yhteistyöpostausten määrän noin 5-7% kokonaispostausmäärästäni. Näin niiden osuus ei kasva liian suureksi. Yhteistyöpostausten painottuminen tietyille kuukausille antaa helposti sellaisen mielikuvan, että niitä olisi enemmänkin.

      Vai tarkoititko, että täällä näkyisi ns. piilomainontaa? Sellaista en itse missään nimessä hyväksy ja senpä takia jokainen yhteistyöpostaus sisältää selkeän maininnan siitä, että on yhteistyö kyseessä. Tämä maininta löytyy postauksen ekasta kappaleesta että postauksen lopusta vielä toisen kerran. Tuon piilomainonnan suhteen blogeissa olen myös aivan kukkahattutäti :D

      Ihanaa joulunodotusta <3

  7. Tiina sanoo:

    Heippa. Ensi vuonna kannattaa osallistua lasten kanssa Joulun lapsi -keräykseen, jossa kootaan lahjapaketti Euroopan vähävaraisille lapsille. Keräsin tänä vuonna oman luokkani kanssa ja sitä ennen katselimme netistä videot, joissa paketteja viedään perille. Aika nopeasti sen jälkeen saimme kasaan vapaaehtoiset, jotka toivat tavaraa meidän luokan pakettia varten. Todella koskettavia videoita aivan kamalista olosuhteista.

    Omien lasten kanssa ostettiin lahja Joulupuu-keräykseen.

    Meilläkin lasten lahjalista maltillinen, itse kudon aina heille villasukat ja annan jonkun pienen jutun niiden mukana. ”Pukki” tuo sitten 1-2 lahjaa toivelistalta :-)

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Tiina,

      ihanaa, että te annatte näitä vinkkejä – kiitos niistä :) Jotenkin halu auttaa muita on suuri, onneksi on Joulun lapsi -keräyksiä sun muita, joiden avulla se onnistuu <3

      Villasukat, kirja ja yöpuku ovat ne joihin haluan meidänkin lapset totuttaa!

      Suloista sunnuntai-iltaa <3

  8. Maikki sanoo:

    Jälleen hyvä postaus jossa paljon ajattelemisen aihetta meille kaikille. Ja kuvista välittyy niin ihana tunnelma
    Pakko kysyä mistä tuo ihana kynttilöiden alla oleva alusta on?

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Maikki
      ja kiitos kaunis :) Joulun perimmäinen merkitys on tainnut jäädä vähän kaiken hössötyksen jalkoihin <3

      Hei tuo alusta on meidän takkahuonerempan ylijäänyt lattialaatta. Ajaa asiansa :D

      Suloista sunnuntai-iltaa <3

  9. Moikka Maria!:) Meillä kun nuo pojat on iältään 13 ja 17, niin jo monta vuotta meillä on ollut hyvin maltillinen tyyli lahjojen suhteen. Yleensä on hankittu yksi kalliimpi lahja, tosin vanhempi ei muistaakseni oo toivonu muuta kuin rahaa, sillä sitä tuollainen teini saa helposti kulumaan ihan arkenakin.;D Jonain vuonna laitoin pojat toivomaan 1) jotain hyödyllistä, esim. uutta vaatetta tai urheiluvälinettä, joka on jäänyt pieneksi, joten ostos oli joka tapauksessa edessä, 2) jotain lukemista 3) jotain, mistä on iloa itselle. Tän tyylisiä nuo lahjat on muutenkin olleet. Muistan kyllä ajan, kun pojat oli pieniä ja paketteja oli ihan älyttömät määrät, kun sukulaiset halusivat ostaa leluja…Onneksi tässä on varmasti menty järkevämpään suuntaan yleisesti! Meillä myös lahjat avataan vuoronperään yksitellen, jotta ehditään niistä paremmin nauttia ja huomioida, keneltä mikäkin lahja on.

    Miehen kanssa ostamme toisillemme myös lahjoja, sillä oikeasti rakastan lahjojen ostamista!:D Mutta joo, kaksi tai kolme lahjaa on hyvä määrä aikuiselle.:)Tänä vuonna mulla olikin toive, jota ei kaupasta saa…Käypä lukemassa, jos ennätät! Löytyy postauksesta, jossa kirjoittelin olkkarin tauluseinästä.:D
    Ihanaa jouluodotusta Maria!<3 Käyn täällä aina nautiskelemassa tunnelmasta, vaikken aina ennätä kommentoimaan.<3

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Taina
      ja hei kiitti sullekin vinkeistä :)

      Juu, lahjojen suhteen onneksi ollaan päästy vähän eteenpäin siitä, mitä se oli joskus lasten ollessa paljon pienempiä. Ja lahjat ovat järkeistyneet.

      Hyvä idea tuo, että avataan vuoron perään. Meillä tuntuu, että on yksi iso show, kun kaikki lapset (siis omat ja sukulaislapset) repivät paketit auki tyyliin, kuka avaa nopeiten :D

      Hei täytyykin tulla lukemaan hetimiten! Kuulostaa mielenkiintoiselta :)

      Kiitos ja samaa sinne, nautitaan <3

  10. Minna sanoo:

    Hei.
    Olen seurannut blogiasi pidemmän aikea. Yleensä pidän lukemastani ja tykkään siitä miten kirjoitat. Pidän elämän myönteisetä asenteestasi.
    Kirjoitus joulun materialistumisesta oli sinänsä asiaa, MUTTA valitettavasti siitä tuli itselle hiukan ulkokohtainen olo.
    On helppoa tilanteessasi ajatella,että lapset eivät tarvitse kaikkia kaupan krääsää itselleen.
    Kun voi ostaa tavaroita ja vaatteita milloin haluaa. Kaikilla ei ole näin.
    En halua olla loukkaava, mutta sanotaan näin, että tuo pihistely ja muu tuntuu näennäiseltä, kun takana on esim.Amerikan matka ja elätti yltäkylläisyydessä.
    Poikani toivoi Adidaksen hupparia. Sanoin paljonko se maksaa. Tuumasi, että eihän sitten toivo sitä kun siihen menee kaikki joululahjarahat hänen kohdaltaan. Ja tuota hupparia hän ei saa muulloinkaan. Se vain olisi tuntunut hienolta saada edes joululahjaksi.
    Itse pohdin mitä ostaisin lapsille ettei se olisi ihan roinaa vaikka rahat on tiukalla. Välillä sorru siihen kirottuun krääsään.
    Jos meillä olisi tuollainen matka takana, se olisi joululahja ja lapset ymmärtäisivät, että siihen on mennyt paljon rahaa.

    En tiedä tavoititko pointtiani. Mutta omantunnon ostaminen vapaaksi vaikkapa tuolla kummilapsella on helppoa, kun ei tarvitse tinkiä mistään.
    En syytä sinua mistään,älä ymmärrä väärin. Mutta jos ei ole joutunut tinkimään voi asioiden pohtiminen näin varattomamman silmissä tuntua teennäiseltä.
    Hyvää joulua sinulle ja perheellesi
    Toivottaa äiti ja viisi poikaa

    • Maria Maria sanoo:

      Moi Minna

      ja hei kiitos erittäin rakentavasta kommentistasi, se ei ollut lainkaan loukkaava <3

      Tiedostan, että meillä on asiat hyvin ja siitä olen kiitollinen joka päivä; pystymme matkustelemaan eikä tarvitse tinkiä ihan hirmuisesti. Kovasti töitä tämän eteen olemme tehneetkin, ensin monien vuosien opiskelujen myötä (opintolainan turvin ja samalla silti osa-aikatöissä käyden) ja sitten työelämässä pikkuhiljaa eteenpäin kivuten. Taloudellisesti asiat ovat nyt hyvin, mutta koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Varsinkin minulle, joka työllistän tällä hetkellä itse itseni. Pankin kanssa olemme kyllä yhtä tiiviisti naimisissa kuin monet muutkin suomalaiset :)

      Pääasiassa pointtini oli tässä postauksessa se, että havahduin siihen, että haluan lasten alkavan arvostaa joulua joulun perimmäisessä merkityksessä ja sitä, että oikeasti elämässä on niin paljon tärkeämpiä asioita kuin ne materialistiset lahjat. Esimerkiksi tuo terveys.

      Lisäksi halusin juurikin kysyä teiltä neuvoa, että miten auttaa niitä keillä ei ole varaa esimerkiksi joululahjoihin. Ja ihania neuvoja ja vinkkejä sainkin. En tiedä tarvitseeko minun ostaa omatuntoani vapaaksi mistään, sillä en tunne syyllisyyttä siitä, että voin tarjota lapsilleni lahjoja. Lähinnä kyllä päällimmäisenä on se, että haluan sydämestäni auttaa. Sillä pystyn niin tekemään.

      Joten kyllä, arvostan kommenttiasi - kiitos Minna ja oikein hyvää joulunodotusta ja joulua sinne teillekin <3

  11. Hanna sanoo:

    Hei Maria ja Minna.

    Haluaisin Minna ostaa pojallesi tuon hupparin, jos se sinulle sopii. Saat varmasti Marian kautta sähköpostiosoitteeni.

  12. […] Olen tietoisesti alkanut yksinkertaistaa omaa elämääni ja tarjousten perässä juokseminen kuuluu siihen. En ole tullut yhtään rikkaammaksi niinä vuosina, jolloin olen hermoillut herran tapaan, mihin etusetelit käyvät tai eivät käy – sitä paitsi, kylkeenhän tulee aina ostettua jotain turhaa rajasumman saavuttamiseksi. Nykyään ostan ne muutamat lahjat hyvissä ajoin mieluiten pienistä putiikeista, tavarataloista loppuillan rauhallisimpina tunteina tai netistä omalla kotisohvalla. Ruuhkiin en lähde enää mistään hinnasta. Tuntuu, että juuri tänä vuonna monelle ystävällenikin on tullut joulunvietossa jonkinlainen käännekohta. Kollegoilta suosittelen lukemaan Eeva Kolun kirjoituksen lahjataakasta vapautumisesta sekä At Maria’s -blogista ajatuksia lasten lahjoista ja yltäkylläisyydestä. […]

Kommentoi