RAKAS PIAN PÄÄTTYVÄ VUOSI 2016!
Vaikka olen sitä mieltä, että sinä et ehkä ansaitse palstatilaa koko postauksen verran, niin ajattelin silti sen sinulle antaa. Sillä ajattelen, että kirjoittamalla tuntemukseni alas sinusta voin jättää sinut taakseni ja suunnata ilolla vuoteen 2017. Me aloitettiin yhteinen taival hieman sekasortoisissa tunnelmissa, sydän täynnä tuskaa ja sielu täynnä ahdistusta. Epätietoisina tulevasta ja huolesta ymmyrkäisenä. Oma elämäni oli holdilla, sillä alkuvuosi meni muiden ehdoilla. Annoit toivoa yhtä paljon kuin vedit mattoa jalkojen alta. Alkuvuoteen mahtui kuitenkin myös hyviäkin aikoja ja naurua. Tuska sieltä taustalta ei kuitenkaan hävinnyt. Alkuvuonna pääsimme hengähtämään aina yhtä ihanan Singaporen vilinään sekä Balille. Matka, josta en juurikaan muista, sillä ajatukset olivat kotimaassa äidin luona.
Kevätauringon paistaessa sinä yllätit. Muutuit ihan mukiinmeneväksi, hetken oli helppo hengittää ja yhteiselo kanssasi sujui jouheasti. Tyyntä myrskyn edellä, tajuan nyt. Sitten rysäytit pommin, jollaiseen emme ikinä olleet osanneet varautua. Pommin rysäytettyäsi sinä kannoit ja annoit voimia. Sinusta paljastui kokonaan uusia puolia. Kuin höyhenellä sinä jaksoit viedä meitä päivästä toiseen, armollisesti. Kesäiltoina silittelit mökkiterassilla istuessamme poskea kevyen tuulenhenkäyksen lailla. Harmillisesti tuo henkäys ei ollut kovinkaan usein lämmin. Mutta sitäkin lohduttavampi.
Syksyn tullen olin jo päättänyt tulla toimeen kanssasi. Käänsin toisen posken, kun yritit rysäyttää pahaa mieltä niskaan. Kaverina olit aika hankala, mutta onneksi tulen toimeen kaikkien kanssa. Sinä et paljon kysellyt, että sopiiko nyt laittaa vähän kapuloita rattaisiin. Teit usein omapäisesti, olit aika itsekäs. Sinun takiasi opin pois epäitsekkyydestä. Vihdosta viimein tajusin, että epäitsekkyys ei liiallisessa määrin ole hyve. Vaan se syö elämää. Kiitos sinulle siitä. Kiitos sinulle myös siitä, että opetit minut vahvaksi. Annoit opetuksen elää jälleen hetkessä. Lokakuisella reissulla Bostoniin ja New Yorkiin huomasin, että pitkästä aikaa nautin joka sekunnista. Välillä on pakko lähteä pois nähdäkseen lähelle. Reissun jälkeen osasin nauttia jälleen kotonaolosta. Yksinolokaan eikä ne muutamat yksin miehen työreissujen aikana vietyt yöt tuntuneet pahalta. Päinvastoin, sinä opetit nauttimaan omasta seurastani.
Alkutalvena yllätit jälleen, saimme nauttia marraskuusta, joka oli kaukana niistä pimeistä ja vesisateisista marraskuista, joihin olimme tottuneet. Monena päivänä ikkunoista vaelsi valo kohti pimeintäkin nurkkaa. Sen voimalla sain ihan hurjan paljon voimia kuukaudesta, joka yleensä syö vahvintakin naista. Koska olit ollut niin katala kaveri alkuvuoden, niin hieman pelkäsin, että mitäköhän loppuvuosi tuo tullessaan. Jälleen kerran yllätit. Tällä kertaa positiivisesti. Laskettelimme vuoden loppuun käsi kädessä ja ihan kavereina.
Ylimpiä ystäviä meistä ei tullut, mutta ilokseni voin todeta, että lopetan yhteisen taipaleemme vahvempana, iloisempana, reippaampana, onnellisempana ja kiitollisempana kuin mitä sen aloitin. Rakas vuosi 2016, you will not be missed. Tapanani ei ole polttaa siltoja takanani, joten en tee sitä nytkään. Erotaan kavereina. Ilomielin siirryn tapailemaan vuotta 2017, mutta palaan vielä luoksesi useasti. Tulen muistelemaan sinua kaverina, joka opetti ehkä eniten kuin mikään aiempi kaveri sinua ennen. Se, että viimeiseen 365 päivään sattui niin paljon kökköjä juttuja ei ole loppupeleissä sinun vikasi. Annoithan sinä meille myös jotain, jonka avulla olen tänä päivänä entistä ehompi minä. Opetit, että välillä on käytävä pohjalla, jotta voi nousta taas pykälää korkeammalle. Jotta voi taas arvostaa niitä pikkuisia elämän kultahippusia. Arkea ja ihmisiä ympärillä. Pientä perhettä, joka on vahvistunut entisestään. Vuosi kanssasi on hyvä lopettaa tunteeseen, että plussalle jäätiin. Heittämällä ja kaikesta huolimatta.
IHANAA VUODEN VIKAA LAUANTAITA ♥
PS. me suunnataan nyt vielä vikaan mäkipäivään ja voipi olla, että autonnokka kääntyy kohti kotia jo tänään iltapäivästä 🙂 Palaan edellisen postauksen kommentteihin myöhemmin viikonlopun aikana. Kiitos kaunis niistä ♥