ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Täällä selvittiin hienosti Tobyn ensimmäisestä rokotuksesta, koira ei ollut moksiskaan ja itsekin rauhotuin piikkikammoisena suht’ nopeasti toimenpiteen jälkeen 😉 Mitään jälkireaktioita ei onneksi tullut, mutta jonkin verran väsyneempi karvapallero on tänään ollut. Muutenkin lääkärintarkastus meni hyvin ja painoa on tullut sopivassa suhteessa. Silloin kun Toby the Tobymaisteri tuli meille, oli painoa 1,9 kg (awww…miten pieni se silloin oli!). Ampparinpistoepisodin aikaan paino oli 2,4 kg ja nyt pari viikkoa jälkeenpäin 12 viikkoisena 3,1 kg! Säkäkorkeutta en ole mitannut, mutta sekin olisi vissiin hyvä mittailla aina silloin tällöin.

Koirakuulumisista jälleen kasvisruokajuttuihin. Sujuvasti tuosta vain. Onni on olla lifestylebloggaaja, aiheiden käsittäessä kaiken maan ja taivaan välillä 🙂 Vaikka viikonloppuna herkuteltiin liharuoalla, niin kyllä viikolla on taas pop syödä hieman enemmän kasvispainotteisesti. Tuossa viikko takaperin tein maistuvaa ja syksyyn sopivaa punajuuri-burgundinpataa, joka vain parani lämmitettäessä päivä päivältä. Mikähän siinä muuten on, että itse voisin syödä kolmekin päivää samaa ruokaa, tyyliin kaalisoppa, mutta muu perhe ei ole tästä innostunut? Tämäkin resepti on alunperin tuosta tämän hetken suosikkikeittokirjastani eli Green Kitchen Stories. Suosittelen kyllä ko.kirjaa lämmöllä, mikäli kasvisruoka on teidänkin mielestänne pop! Tapani mukaan muokkasin reseptiä hieman.

PUNAJUURI-BURGUNDINPATA

2 rkl oliivöljyä
1 sipuli silputtuna
1 solovalkosipuli pienisteltynä
8 pientä punajuusta kuorittuna ja lohkottuna
6 porkkanaa kuorittuna ja palasteltuna
4 laakerinlehteä
2 timjamin oksaa
merisuolaa ja pippuria
2 rkl tomaattipyreetä
noin 2,5 dl punaviiniä
1 kasvisliemikuutio
5 dl vettä
400 g punaisia linssejä (valmislinssejä)
2 portobello-herkkusientä viipaloituna
koristeluun timjamia

-kuumenna öljy kasarissa ja kuullota sipulit
-lisää punajuuret, porkkanat, laakerinlehdet, timjami, suola ja pippuri
-kypsennä viitisen minuuttia välillä sekoittaen
-lisää tomaattipyree, kasvisliemikuutio, vesi, timjami ja punaviini
-hauduta noin 30 minuuttia, kunnes punajuuret ja porkkanat ovat al dente
-huuhtele linssit ja lisää pataan
-kuullota sienet pannulla oliiviöljyssä ja lisää pataan
-maista pataa ja lisää tarvittaessa viiniä, mausteita tai yrttejä
-hauduta vielä 10 minuuttia
-koristele tuoreella timjamilla

*****

Itse tarjoilin tämän kera turkkilaisen jugurtin 🙂 Alkuperäisessä reseptissä linssit tarjoiltiin erikseen, mutta mä tykkäsin laittaa ne myös pataan. Lisäksi alkuperäisessä reseptissä pataan lisättiin arrowjuurta liotettuna. Sanomattakin selvää, että meiltä ei tähän hätään sellaista löytynyt, joten jäi laittamatta. Aina välillä kyselette, että syövätkö lapset näitä kaikkia vähän erikoisempia ruokia, mitä teen. Noh, tämän kohdalla maistoivat ja sanoivat, että ei kiitos. Kovin pitkältihän se on kyse siitä, tykkääkö punajuuresta. Meillä ei tytsyt ole punajuuren ystäviä, mutta olen ottanut missioksi ystävystyttää neiti nirppanokat punajuuren kanssa. Hitaasti mutta varmasti!

Aloin tuossa miettimään, että mikä on sellainen ruoka, mistä itse en tykkää. Enkä keksinyt mitään. Tai no, yksi sellainen ruskea vaahto jäi lautaselle (en todellakaan vieläkään tiedä, mitä se oli), jota Karlan kanssa aikoinaan Budapestissa söimme osana yhtä ateriaa. Siinä maistui karvas, veri ja suola. Vissiin jotain pateeta moussemuodossa tai jotain. Huh, kylmänväreet menee, kun ajattelenkin sitä 😀 Silti olen sitä mieltä, että ”mä en tykkää” jonkin ruoka-aineen kohdalla on tottumattomuutta ko makuun. Ja toisaalta jälleen merkki siitä, että olisi aika lähteä pois omalta mukavuusalueelta ja totutella uusiin ruoka-aineisiin ja makuihin.

Ruoka ja ruoanlaitto on kyllä maailman ihanimpia asioita. Syömisestä puhumattakaan. Huomisen saan taas kehitellä pää höyryten reseptejä Marian kokeilevassa keittiössä. Ai niin, Instan ja Snäpin puolella seuraaville; se omenavati ei ihan mennyt lapaan…puoli tuntia lisää paistoaikaa ja kunnollinen jäähdytys olisivat olleet kova juttu. Onneksi oli tuttuja vieraita 😉

MAANANTAITERKKUSIN,