keskiviikko 07. syyskuun 2016

Voi koiruus, minkä teit!

HEISSULIVEI IHANAISET!

Voihan vinde, ei olla ihan päästy vauhtiin tämän ”keskityn bloggaamisen” -aikakauden kanssa. Tietohan se oli, että tuosta noin vaan ei töistä pois jäädä, mutta sen sata hommaa on tullut tällä viikolla vielä mieleeni. Sellaisia, joita olisin töissäoloaikana ehtinyt hyvin tekemään, mutta jotka nyt tuli pakon edestä tehtyä. Josko huomenna sitten olisin jo koko päivän kotitoimistolla?  Iltapäivät olen ollut kotona, mutta sen sijaan että olisin lapsille yrittänyt selittää, että äiti tekee töitä kotona (antakaa mun pliis istua koneella ;)), olen pelannut monenmonta räväytysmatsia, tehnyt läksyjä, laittanut välipalaa, sylitellyt, nukkunut päikkäreitä, halitellut ja solminut kengännauhoja. Jep, ollut aivan liikaa käytettävissä ja päästänyt lapset aivan liian helpolla. Mutta hei, kultaakin kalliimpia aikoja nämä Puppy (4 of 5)Puppy (1 of 5) Sen lisäksi iltapäivät ovat kuluneet rakkaan herra karvapalleron kanssa. Taisin ohimennen täällä blogissa talvella mainita niistä inhoista nivelkivuista, joista kärsin. Jotka olivat pääosin toispuoleisia ja jotka alkoivat pidemmän päälle huonontaa elämänlaatua. Jäytivät jostain sisältä päin eikä minkäänsortin kipulääke auttanut kolotukseen. Tuntui, että liikunta hetkeksi auttoi, kunnes toisena päivänä lenkistä olo oli kuin jyrän alle jäänyt. Vasemmalta puolelta. Kävin lääkärissä ja yhdessä tuumin mietimme pitkien keskustelujen jälkeen, että voipi olla henkistä. Nivelkivut alkoivat silloin äidin sairastuttua. Poissuljettiin tiettyjä juttuja verikokein, mutta päätettiin yhdessä katsoa, että katoavatko kivut ja puutumiset lomien aikana. Eivät kadonneet. Nivelkipuja ja lihassärkyä alkoi pelkäämään, välissä oli nimittäin hyviäkin päiviä. Sitten tuli taas uusi päivä ja kivut. Se ahdisti. Ja ehkä eniten ahdisti se, kun ei tiennyt onko joku oikeasti pahasti vialla. Neurologin lähete poltteli takataskussa…josko kuitenkin pitäisi mennä kuvauttamaan pää. Tieto lisää tuskaa -asenteella ajattelin, että en mene.

Tuossa viikonloppuna tajusin, että niveliä ei ole pitkään aikaan kolottanut. Kolmeen viikkoon ainakaan. Eli juurikin sen ajan kuin Toby on ollut meillä. Voiko tämä oikeasti olla totta? Monia juttuja olen lukenut lemmikkieläimen parantavasta vaikutuksesta, mutta enpäs olisi ikinä uskonut. Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa ihan huuhaalta, mutta ne kivut ovat poissa ja toivottavasti pysyvätkin poissa. En tunne stressiä henkisellä tasolla, vaan siitä kielivät juuri fyysiset asiat. Jännitysniska ja paniikkihäiriöoireet sun muut on tullut koettua parikymmentä vuotta sitten. Vaikka näennäisesti otin äidin sairastumisen, sairastamisen ja raskaan lopun ”hyvin”, niin fyysisesti olin aivan rikki. Toki henkisestikin, mutta henkisen puolen pystyin vielä tällä positiivisella elämänasenteellani ja rationaalisella ajattelulla saamaan kuntoon. Puppy (2 of 5) Puppy (5 of 5) Puppy (3 of 5)

Eli kaikki kunnia tuolle Toby the Tobymaisterille. Uskon myös siihen, että tuo haukku on tuonut lasten surutyöhön helpotusta. Koiralle tulee kerrottua huolet ja murheet. Koiralle saa näyttää ne tunteet, jotka muuten jäisivät jäytämään sisälle. Ilman pelkoa siitä, että saa negatiivista palautetta. Meillä on aina ollut kotona kissoja, parhaimmillaan kolme kerrallaan. Kyllä mä muistan, että teiniangsteissa se oli varsinkin vanhin Elli-kissa, joka oli tukena ja turvana vaikeina hetkinä. Jälleen kerran tunnen ihan älyttömän syvää kiitollisuutta, että meillä oli mahdollisuus saada uusi perheenjäsen.

Kyllä se on jokaisen ovesta sisään astuvan etuoikeus nähdä tuo pieni nappisilmäinen tapittaja vastassa. Saada kasvot täyteen märkiä pusuja ja hännänheilutusta. Ehdotonta rakkautta ♥ Elämänlaatu on parantunut hirmuisesti eikä vähiten sen takia, että nuo kivut on nyt poissa!

ILOISTA KESKIVIIKKOA,

alle

PS. ja hei, älkäähän sitten ymmärtäkö väärin; ilman muuta kannattaa mennä lääkäriin jos on tuollaisia kipuja, puutumisia sun muita ja tutkia kunnolla. Halusin vain tulla ja kertoa, että ne kivut loppuivat kuin seinään lemmikin myötä 🙂 Kaikissa tapauksissahan näin ei valitettavasti ole, vaan taustalla on jokin fyysinen syy, joka kannattaa selvittää.


18 Responses to “Voi koiruus, minkä teit!”

  1. Kay sanoo:

    Olen niin samaa mieltä sinun kanssa! Minulla todettiin fibromyalgia nelisen vuotta sitten. Oireena outoja kipuja ja särkyä eri puolella kroppaa, jotka vaihtelivat kummallisesti paikasta toiseen, nukuin huonosti, olin todella väsynyt ja henkisesti ”loppu”. Koira tuli marraskuussa 2013 ja siitä ehkä puolen vuoden päästä tajusin, että kipuja ei ollut enää samalla tavalla. Nyt kun neiti on ollut elämäni ilona kohta kolme vuotta, on kivut pysyneet poissa. En tarvitse unilääkkeitä enkä särkylääkkeitä. Iso asia on tietysti säännöllinen ulkoilu, joka on tullut karvakaverin myötä, mutta en voi olla myöskään väheksymättä aina iloisen hännänheiluttajan vaikutusta henkiseen hyvinvointiin. Elämänlaatu on todella parantunut hirmuisesti <3

    • Maria sanoo:

      Heippa Kay!

      Ihana kuulla, että sinullakin on kivut hellittäneet <3 Itse asiassa, tuo fibro oli yksi, mitä lääkäri heitti ilmoille omallakin kohdalla. Kipu saattoi muuttaa paikkaa ihan lääkärin odotusaulassa. Omituista, mutta onneksi on nyt poissa!

      Terkkuja sinne karvapallerollekin ja aurinkoisia syyspäiviä 🙂

  2. Soili / Design Mertanen sanoo:

    Miten voikaan koiruli olla noin suloinen!!! <3 Ja miten ihana kirjoitus. <3 Olen itse huomannut samaa, miten parantava ja hoitava vaikutus ylipäänsä rakkaudella ja välittämisellä voikaan olla.

    • Maria sanoo:

      Hih, kiitos Soile <3

      Enhän mä pysty tekemään mitään muuta päivisin kuin tuijottelemaan tuota pikkuista 😀

      Juuri näin, se on se rakkauden ja läheisyyden voima ihan käsittämätön - niin eläimiltä kuin ihmisiltäkin saatuna <3

  3. Hanna sanoo:

    Aamen! Mä uskon ehdottomasti lemmikin parantavaan voimaan. Moni ajattelee että lemmikit sitoo ja aiheuttaa ylimääräistä työtä ja huolta mutta sanoisin että hyvät asiat on miljoona kertaa painavampia. Kun tulee töistä raskaan päivän jälkeen ja nuo karvaturrit on onnellisena vastaanottamassa. Se lämpimän ja pehmeän koiran halailu ja silittely ja nuuskuttelu. Hymy joka nousee aina huulille otuksia katsellessa. Koiratkin on erilaisia persoonia, toinen adhad touhottaa,tunkee syliin, pusuttelee ja killittää ihanilla silmillään suoraan silmiin. Ja toinen on vaan niin hellyttävän hömelö, lössykkä, salaa jääräpää. Ne onnen läikähdykset jotka ihan fyysisestikin tuntuu sisällä näiden ansiosta. Kyllä siinä onnellisuushormonia erittyy niin että suhina käy Ja sehän lievittää stressiä.

    • Maria sanoo:

      Heippuli Hanna

      ja kiitos <3

      Juu, onhan niistä eläimistä työtä, mutta kuten sanoit, niin positiiviset asiat kumoavat kaiken sen vaivan ja työn. Nytkin mulla on jalanlämmitin nukkumassa tuossa varpaiden päällä 😀

      Onnellisuushormonit ovat sfääreissä <3

  4. Sari Riekkola sanoo:

    Ihana Toby <3
    Tuonut iloa teidän kaikkien elämään 🙂

    Leppoisaa loppuviikkoa sinne!

    • Maria sanoo:

      Heipsan Sari
      ja kiitos <3

      Herra on vienyt kyllä ihan mennessään ja tuonut niin paljon iloa ja rakkautta. Elämänsisältöä 🙂

      Kiitos ja hei kaunista syysviikkoa sinnekin <3

  5. Suvi sanoo:

    Tiedän tasan tarkkaan, mistä puhut. En osaa enää edes kuvitella aikaa, kun meillä ei vielä ollut koiraa. ❤️

    • Maria sanoo:

      Moikka Suvi

      ja hei ihanaa, että sielläkin voidaan hyvin kera karvapalleron <3

      Tää on sinänsäkin jännä juttu, että en ole ikinä ollut koiraihminen. Ennen tätä. Ja nyt olen täysin hurahtanut koiriin 😀

  6. Kaamio sanoo:

    Jos eläinten silittely laskee verenpainetta, niin miksei sitten auttaisi kipuun. Itse kärsin kroonisesta kivusta, johon koirani reagoivat tulemalla mahdollisimman lähelle, lämmittämään, hoitamaan, antamaan laumaläheisyyttä. Melkoinen ihmelääke ovat rakkaat karvanaamat.

    • Maria sanoo:

      Moikka

      ja voi, miten hellyyttäviä koiria siellä <3 Mä olen sitä mieltä myös, että eläimet vaistovat meidän ihmisten mielialan, kivut yms. Koirien empaattisuus on jotain ihan mielettömän ihanaa!
      Ihmelääkkeitä, toden totta 🙂

  7. Salla sanoo:

    Ihana Toby, voiko olla spöpömpää! Koirilla on valtava merkitys terveyteen. Lisäksi minulla on erityisopen urani aikana useampikin oppilaan vanhempi kertonut, että esim. läksyjen tekeminen on helpottunut kun koira makaa vieressä, tai lapsen käytös ylipäätään on rauhoittunut ja tasoittunut, kun koira on tullut perheeseen. Jollakin jopa terapian tarve on vähentynyt tai loppunut kokonaan koiran tulon ansiosta. Karvakavereista on niin moneksi 🙂 Ihanaa syksyä teidän perheelle!

    • Maria sanoo:

      Kiitos Salla,

      hän on kyllä niin supersuloinen <3

      Hei, olen kuullut muuten tuota samaa - teinien angstitkin on kuulemma vähentyneet koiran tullessa taloon 🙂

      Kiitos ja samaa sinne, aurinkoista syksyä <3

  8. len sanoo:

    Voi kyllä se oman koiran taika on ihmeellinen. Meidän taloudessahan se koira pyörittää sitä arkea ja on aikalailla kaiken keskipiste (ei ole lapsia), mutta voi sentään mitä hän onkaan antanut meille<3 Ei ole murhetta, mikä ei olisi helpottanut kun katson noihin ruskeisiin silmiin. Ihanaa syksyä sinulle 🙂

    • Maria sanoo:

      Näin juuri,

      koiran taikaa ei voi edes aavistaa ennen kuin on koira talossa <3

      Hih ihanaa, mut hei - meilläkin koira on ollut vähän keskipiste, vaikka on nuo pari rakkaudenhedelmää 🙂

      Kiitos ja sinulle myös <3

  9. Sanna sanoo:

    Minäkin uskon täysin lemmikin parantavaan voimaan.Se rakkaus,hellyys ja ilo,mitä lemmikki elämään tuo,ei voi vaikuttaa kuin positiivisesti.Rakkaus parantaa.

    • Maria sanoo:

      Moikka Sanna

      ja juuri näin, rakkaus parantaa <3

      Ja vielä kun se on tuollaisen ehdoitta rakastavan rakkautta 🙂 Aivan ihanaa! Meillä Toby nukahti juuri suihkunpuhtaana. Tekisi vain mieli nuuskutella toista koko ajan <3

Kommentoi