torstai 01. syyskuun 2016

Mitäs nyt sitten?

MOIMOI IHANAT!

Sen lisäksi, että tänään on virallisesti syksyn ensimmäinen päivä, on tänään muutenkin erityinen päivä. Eilen oli viimeinen palkallinen työpäiväni vähään aikaan tuolla rakkaassa perheyrityksessämme. Hassu tunne! Jotkut teistä saattavat muistaa syksyn 2012, kun lomautin itseni, liiketoiminnan väliaikaisesti hiipuessa, jotta saimme pitää muut työntekijät töissä. Nyt en lomauttanut, vaan päätin ottaa breikin, sillä veljen vaimo aloittaa työt hoitovapaan jälkeen ja toimistossa riittää kaksi henkilöä (ihana Jenni jatkaa siellä). Hyppy tuntemattomaan ja toisaalta tyhjän päälle kauhistutti hieman eilen illalla. Jouduin kyselemään itseltäni, että mitäs nyt sitten? Pasmat eivät olleet ihan selvillä. Eivät ole vieläkään. Sen vain tiedän, että päivätyö maalitehtaassa on tauolla. Toki jatkan hallituksen puheenjohtajana ja käyn tekemässä taloushallinnollisia töitä tämän tästä. Vakoilen kotikoneelta päivittäistä tilauskantaa ja autan niinä päivinä, kun minua tarvitaan. Iso hyppy tuntemattomaan eli tauko töistä. Kuinka pitkäksi aikaa, moni miettii. Voi kunpa osaisin tuohon vastata, mietin. Tänä aamuna herätessäni muistin, että ollaan ihan uuden edessä. Nipistin itseäni, katsoin vieressäni nukkuvia lapsia ja tunsin itseni ihan äärettömän onnelliseksi.0IMG_2616 Alunperin suunnittelin tälle uudelle aikakaudelle opintoja; lisuria, eMBA:ta, Personnel trainingia jne. Mutta tiedättekö mitä? Äiti mulle keväällä ehdotti, että mitäs jos vain olisit. Nauttisit elämästä ja katsoisit mitä se tuo tullessaan. Äidit on aina oikeassa. Mä aion keskittyä ihan vain bloggaamiseen. Teihin. Suurella sydämellä ja antaumuksella. Moni voi olla sitä mieltä, että bloggaaminen ei ole ammatti. Noh, ne ketkä näin ajattelevat voivat kokeilla bloggaamista. Tehdäkseen blogista ammatin, täytyy olla ihan mielettömän paljon kärsivällisyyttä. Itsellänihän tätä ei tunnetusti ole ollut 😉 Mutta yksi niistä ihanista asioista, joita bloggaaminen on tuonut tullessaan on pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys. Työtunteja blogin eteen on päivätöiden lisäksi tullut tehtyä iltaisin lasten mennessä nukkumaan ja aamuisin kukonlaulun aikaan. Nyt pystyn tekemään ne ajat blogia, kun lapset ovat koulussa. Seitsemisen vuotta on tullut blogattua enemmän tai vähemmän monta kertaa viikossa. Olen oppinut ihan hirmuisen paljon itsestäni, kuvankäsittelystä, valokuvaamisesta ja mikä parasta oppinut ottamaan vastaan rakentavaa palautetta. Kiitos teidän. Ei sillä, kyllä mä vieläkin miellän tämän blogini osaltaan rakkaaksi harrastukseksi. Tai oikeastaan rakkaaksi elämäntavaksi. Kuten myös tuon maalitehtaan pyörittämisen veljeni ja muiden kanssa. Jotta elämästä pystyy nauttimaan, pitää olla intohimoa sitä kohtaan mitä tekee.

Aiemminkin ollaan teidän kanssa taidettu jutella siitä, kuinka nykyaikana tuntuu, että eletään kilpailuyhteiskunnassa. Pitäisi olla kunnianhimoa ja tavoitteita. Niin mälsältä kuin se kuulostaakin, niin multa puuttuu kokonaan tuollainen kunnianhimogeeni. Blogini suhteen ajattelen niin, että kilpailen itse itseni kanssa. En muiden kanssa. Aina on varaa kehittyä. Ja toisaalta ajattelen sen niinkin, että en mä ala elämääni blogin takia muuttamaan. Uusimaan huonekaluja, maalailemaan seiniä tai ryhtymään lakto-ovovegaaniksi. Vain jotta saisin teille juttuja. Blogini saattaa olla tylsä kaikessa tavallisuudessaan, mutta mä rakastan tätä tuttua ja turvallista elämääni niin paljon, että ajattelin antaa sille paljon palstatilaa myös blogissani. 0IMG_2594

Tasan kaksi vuotta sitten tänään, blogini aloitti Indiedays-portaalissa. Just siellä, mihin en ollut ikinä edes haaveillut pääseväni. Koska kaikki bloggaajat olivat niin ammattimaisia kauniine kuvineen ja kiehtovine teksteineen. Kaksi vuotta olen nauttinut jok’ikisestä blogihetkestä teidän kanssanne. Tuosta ihanasta taustatiimistä, rakkaista työkavereista Indiedaysilla. Bloggaajakollegoista, joiden kanssa on ihan ensi sekunnista lähtien samalla aaltopituudella. Ihan oikeasti tällainen itkupilli liki herkistyy ajatellessaan kuinka onnekkaassa asemassa sitä onkaan. Saan tehdä työtä, jota rakastan. Ihmisten kanssa, joihin en olisi muuten törmännyt. Bloggaamisen myötä olen saanut kokonaan uuden perheen. Vaikka elämässä otetaan rakkaita pois, niin uusia annetaan tilalle.

Syyskuun ensimmäisenä projektina, raskaana sellaisena, on mummulan tyhjentäminen. Perukirjan loppuun tekeminen ja tietyn aikakauden päättäminen. Kirjan kansien sulkeminen. Onneksi vastapainona on perhe, rakkaat ystävät, koiruli sekä muutama sovittu ulkomaanreissu. Ennen mummulan tyhjentämistä edes ajatustasolla, ajattelin keittää kahvit, lukea parit Tukholmasta tuomani sisustuslehdet ja rapsutella Tobya. Ehkä voisi kaivaa juoksukengätkin naftaliinista. Ai niin ja Tukholman kuvia on käsittelemättä vino pino. Huomen aamulla ajattelin viedä teidät suurelle sisustuskauppakierrokselle rapakon toiselle puolelle. Pistäkäähän lompakon nyörit kiinni jo valmiiksi. Niin mäkin tein paikan päällä, muuten olisi lähtenyt helposti laukalle 😉

Kiitos, kun olette siellä ruudun toisella puolella 

IHANAA ALKANUTTA SYYSKUUTA,

alle

PS. kahdessa vuodessa sitä on hiusten väri ja pituuskin muuttunut. Kuvat ovat tuolta parin vuoden takaiselta syyskuun ekalta päivältä. Täältä löytyy kuviin myös teksti, esittely Mariasta blogin takana. Aika samoilla ajatuksilla mennään näin kaksi vuotta jälkeenpäinkin.


28 Responses to “Mitäs nyt sitten?”

  1. Hennu sanoo:

    Kaikkea hyvää tälle uudelle aikakaudelle. Uskoisin että pieni breikki kirkastaa ajatuksiasi vielä paremmin tulevasta. Sinulla on ollut raskas mennyt vuosi, tällainen tauko tulee varmaan ihan tarpeeseen!
    Kiva kuulla että aiot panostaa blogiin, täällä aina innolla odotetaan postauksia 🙂
    Ja nythän on aikaa sitten rapsutella Tobya ja remontoida rauhassa. Innolla odotan mitä kaikkea muuta keksit.

    Kivaa loppuviikkoa <3

    • Maria sanoo:

      Moi Hennu
      ja kiitos <3

      Just näin, nyt täytyy ottaa välimatkaa asioihin. Hengähtää vielä kun ehtii 🙂

      Kiitos kaunis ja ihanaista viikonloppua sinne!

  2. Minna sanoo:

    Rohkea ja varmasti oikea päätös. Mukava päästä seuraamaan, mitä kaikkea tulevaisuus tuo tullessaan.

    • Maria sanoo:

      Moikka Minna
      ja kiitos, näin mustakin tuntuu <3

      Hei ja mäkin mielenkiinnolla odotan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan 🙂

  3. Susaanna sanoo:

    Kiitos hyvästä tekstistä. Tuntuu, että ehkäpä itsekin voisin joskus harkita pientä taukoa työstä, jolle on antanut elämästään niin ison osan – olisiko vuoroteluvapaa, palkaton virkavapaa vai miten sen sitten järjestäisi. Yrittäjänä tietenkin on erilaiset tavat ottaa taukoa. Mutta minua, niin kuin ehkä monia muitakin, tahtoo estää ajatus siitä, että palkkatulo pienenisi olemattomiin, vaikka asuntolainat yms kuitenkin ovat maksettavana. Täytyisi vain ruveta säästämään aktiivisesti ja pienentämään kuluja vaikka vaihtamalla pienempään asuntooja ja autoon ja irtautumalla liiasta tavarasta.
    Toivotan sinulle oikein antoisaa ja virkistävää työtaukoa! On kiva sitten kuulla, miltä tällainen jakso sinusta tuntuukaan – tulevia blogitekstejä jo odottelen tästä aiheesta 🙂 .

    • Maria sanoo:

      Moikka Susaana,

      olehan hyvä <3

      Juu, ei sitä ihan tyhjän päälle sovi hypätä, kun ne asuntolainat pyörii. Täytyy tehdä blogitöitä kahta kauheammin 🙂 Mutta houkutteleva ajatus tuo, että sitä voisi tulla toimeen pienemmälläkin...

      Ihana kuulla, kiitos <3

  4. Anna-Reetta sanoo:

    Voi Maria ❤️ Olen niin onnellinen sinun puolesta! Että olet juuri siinä missä nyt olet,ilman suorittamista. Nauttien elämästä ja hetkestä.
    Ja tiedätkö sun rakkaus elämään näkyy täällä blogissa. Minulla tuli kyyneleet silmiin tästä tekstistä,niin lähellä sydäntä aihe on. Ja samoja raskaita asioita käynyt läpi kevään ja kesän aikana,isän kuoleman myötä lapsuudenkoti myytiin,iso urakka henkisesti ja fyysisesti koko meidän isolle perheelle,silti se oli myös uuden elämän alku. ❤️ Elämä on.

    • Maria sanoo:

      Voi sinua Anna-Reetta ja kiitos <3

      Juu, me ollaan eletty samoja raskaita vaiheita - ei voi muuta kuin nostaa hattua sinullekin. Hienosti ollaan pärjätty 🙂

      Elämä kantaa, päivä vain ja hetki kerrallansa <3

  5. Riitta sanoo:

    Heips. Iso halaus ❤️ Teit ison päätöksen, mutta uskon siihen, että hyvät päätökset kantaa pitkälle, onnea! ”Matka tuntemattomaan” ja ”leijunta tuntemattomassa vapaudessa” pelottaa aluksi, minua ainakin, mutta omaan itseensä luottaminen, omiin tunteisiin luottaminen ja ”silmät-korvat auki”- kulkeminen tuo vastaukset tulevaisuudesta eteen ajaan Näin olen itse kokenut, vaikka etsintä jatkuu edelleen, suunta on kuitenkin oikea
    Ihanaa tulevaisuutta, omaa aikaa, unelmien ja toiveiden täyttymisen aikaa sinulle Maria! <3
    Terkuin Riitta

    • Maria sanoo:

      Heippahei Riitta
      ja kiitos kaunis <3

      Ai niin, sinullakin on kokemusta tästä 🙂

      Etsintään onnea toivotellen <3

  6. Tiina sanoo:

    Upeeta! Nauti tästä ”välivuodesta” on se sitten yhden, viiden tai kymmenen vuoden mittainen. Itse jemmailen rahaa säästöön sillä ajatuksella, että jonain vuonna pakataan kimpsut ja muutetaan taas hetkeksi jonnekin lämpimämpään. Kolmen vuoden takainen 3kk Etelä-Ranskassa jätti kipinän…Pätkätyöläisenä koen, että sitten kun hetki on oikea (=tilillä tarpeeksi rahaa), niin mun on aika helppo irrottautua ja antaa mennä.

    • Tiina sanoo:

      Ps. Ehtisitkö harkita jotain kivaa lukijailtaa syksyn/talven aikana. Harmitti, kun ei viimeksi siskon kanssa päästy 🙂

      • Maria sanoo:

        Moikka Tiina

        ja kiitos <3

        Oih, 3 kk Etelä-Ranskassa ei kuulosta lainkaan pahalta 😀

        Juu, aina silloin tällöin saan kyselyjä lukijaillasta ja nythän sille olisi aikaa 🙂

  7. Sara sanoo:

    :tä! Miten sillä on noin pitkä tukka, ajattelin kun luin postausta ja aattelin, että kohta tulee juttua pidennyksistä (:
    Kohta olisin jo ruvennut kysymään, millä vitamiineillä tukan saa äkkiä noin pitkäksi.
    Lopussa olikin selite kuvista muutaman vuoden takaa.. mutta ethän sinä edes vanhene ollenkaan 🙂
    Ehkä se on tuo sinun nautinnollinen asenne elämään.

    • Maria sanoo:

      Hihii, ihana Sara <3

      Mulla on itse asiassa klipsipidennykset kaapissa odottamassa sitä, että oma hius vielä hieman kasvaa.

      Voi kiitos, omiin silmiini olen parissa vuodessa vanhentunut aikalailla 😀

  8. Anne sanoo:

    Mä rakastan sun blogia just sen tavallisuuden takia. En tykkää blogeista joissa kaikissa sisustetaan just niillä samoilla jutuilla, syödään vaan sushia ja vedetään kuplivaa. Sun tekstit ja kuvat on oikeesta elämästä. Joten kiitos kun tarjoat meille lukijoille ihania pieniä pakohetkiä omasta arjesta ja yks juttu..sun reseptit!! AH!!! Ja tyyli, ja sisustus ja KAIKKI. U ROCK!!
    Olen ehdottomasti fani 🙂 Pysy tuollaisena kuin olet.

    • Maria sanoo:

      Moikka Anne
      ja ihana kuulla <3

      Kyllä täälläkin kippistellään kuplivalla, mutta useimmiten maitolasilla ;D

      Tiedätkö, tuo pysy tuollaisena kuin olet sanonta tuo mieleeni polttarini, jossa polttariseurue lauloi mulle ko. biisin...sen Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot 🙂

  9. Hanna sanoo:

    Voi miten ihanaa! Olen kyllä kateellinen mutta sillai hyvällä tavalla Itsekin tarvitsisin ja kaipaisin jotain breikkiä työelämästä tai kenties johonkin uuteen suuntautumista. Olen kuitenkin jo 40v eikä ole lapsia joten olen tehnyt koko aikuiselämäni töitä, työpaikkojen vaihdoksista johtuen jopa vuosia ilman lomia. Opiskelemaan haikailee mieli, ihan uutta alaa. Mutta mutta… se taloudellinen puoli ja pelko siitä ettei pärjää pistää puurtamaan. Mistä löytyisi rohkeutta heittäytyä? Nauti ja rapsuttele Tobya, se jos mikä hoitaa mieltä ja fyysistäkin terveyttä. Ihan kauhulla odotan ensi maanantaita jolloin kolmivuorotyö alkaa taas loman jälkeen ja joutuu jättämään ihanat koirulaiset kotiin. Tsemppiä raskaampiin asioihin ja rentouttavaa vapautta!

    • Maria sanoo:

      Moi Hanna
      ja kiitos <3

      Suunnattoman kiitollinen olen, että mulla on tällainen mahdollisuus. Voi kunpa sinäkin saisit järjestettyä vapaata. Tosin eihän mullakaan tämä onnistuisi ilman blogitöitä, täytyy painaa niitä kahta kauheammin 😀

      Kiitos ja ihanaa viikonloppua <3

  10. Maarit sanoo:

    Vasta mukaan hypänneenä olen enemmän kuin iloinen jos blogisi saa enemmän aikaasi! Ihanaa kun ihmiset uskaltavat tehdä rohkeita päätöksiä elämänsä suhteen, jotain muuta ja monesti parempaa tulee tilalle ja sitä toivon myös sinulle! Mukavaa alkavaa syksyä!

    • Maria sanoo:

      Moikka Maarit
      ja hei kiitos <3

      Juu, elämä on aivan liian lyhyt pohtiakseen mitä tehdä. Nyt tehdään näin ja katsotaan mitä eteen annetaan 🙂

      Sinne myös <3

  11. Anu sanoo:

    Onnittelut päätöksestä❤️
    Se on pelottavaa,mutta jos koskaan ei uskalla hypätä pelottavaan ei myöskään voi mennä eteenpäin tai ottaa aikalisää:)
    parempi katsoa kuin katua.lapset varmaan nauttii,kun olet kotona ottamassa vastaan.
    Eikä se ole yrittäjälle yhtään helpompaa kuin palkansaajalle.

    meille lukijoille tämä siis tietää vain sitä,että sulla on enemmän aikaa ilahduttaa meitä:)ja saat siitä vielä korvauksen jonka olet ansainnut!
    Tsemppiä mummulan tyhjentämiseen<3

    • Maria sanoo:

      Kiitos Anu <3

      Sepäs se, että välillä täytyy tehdä näitä hyppyjä tuntemattomaan. Juu, lapset (ja koiruli) nauttii 🙂 Itsekin nautin suunnattomasti. Alku on vähän vain hassu, kun olin ajatellut hoitavani tämän ajan sitä äitiä. Mutta nyt jää aikaa muulle <3

      Juujuu, blogissa ladataan täyslastillinen 😀

      Kiitos ja ihanaa viikonloppua <3

  12. Mirva sanoo:

    Palasin 2 viikkoa sitten takaisin töihin 5kk vuorotteluvapaan jälkeen ja ai, että se oli ihanaa aikaa. Pieni breikki päivätöistä parantaa roimasti elämänlaatua. Suosittelen sitä kaikille, jos vain on siihen pienikin mahdollisuus.
    On aikaa itselle, perheelle, ystäville ja elämälle yleensäkin. Ei tarvitse kokoajan kelloa vahdata ja eikä kalenteri ole täynnä aamusta iltaan. Voi tyhjentää melkein kaiken.
    Ihanaa ja nautinnollista syksyä:)

    • Maria sanoo:

      Moi Mirva
      ja voi vitsit, miten ihanalta sun 5 kk vuorotteluvapaa kuulostaa! 🙂 Just näin, mä suosittelen kanssa, jos on yhtään mahdollisuutta.

      Ennen kaikkea ajattelin tyhjentää tuon pääkopan tässä tulevien kuukausien aikana 😀

      Kiitos ja tsemppistä sinne töihin <3

  13. Sanna sanoo:

    Rohkea, erittäin hieno ratkaisu Maria. Ja bloggaaminenkin on ammatti.

    • Maria sanoo:

      Moikka Sanna <3

      Ja kiitos! Näinhän se on - bloggaaminen tässä mittakaavassa on ammatti. Vaikkei se aina siltä tunnu 🙂

      Ihanaa viikonloppua sinne teille <3

  14. Ingrid sanoo:

    Olet idolini monessa suhteessa ja olen saanut teksteistäsi lohtua. Nautinnollista vapaata!

Kommentoi