MOIKKAMOI,

uusi viikko ja uudet kujeet! Toby on ollut meillä nyt tasan viikon, enkä yhtään huijaa jos sanon, että rakkaus on kasvanut potenssiin seitsemän miljoonaa. Edelleen kysyn itseltäni, että voiko tuollainen yksi pörröinen olento tuoda niin paljon onnea? Aiemmin oltiin onnellisia ja nyt ollaan superonnellisia. Aiemmin perheemme tuntui ehjältä ja nyt se tuntuu kokonaiselta. ”Se on vain koira!” voisi joku ajatella ja ehkä itsekin joskus aiemmin olisin näin ajatellut. Mutta kun hengität samaa ilmaa 24/7 tuon pikkuisen kanssa opetellen kaiken alusta, niin se hitsaa yhteen paremmin kuin mikään erikeepperi.

Mitä viikkoon on mahtunut? Ensimmäisen yön yhden ulinakohtauksen jälkeen täydet yöunet. Lukematon määrä päikkäreitä. Leikkihetkiä, sylittelyä. Märkiä pusuja, pikkuhampaiden järsimistä. Rytmitystä, ulkoilua. Pantaan ja talutushihnaan totuttelua. Nyt mennään ulkoilussa jo sellainen 400 metrin matka ja hienosti mennäänkin. Luin Kaimion kirjasta vinkkejä ja niistä oli hyötyä. Suurimman osan ajasta Toby kävelee vierellä. Ainoa mitä pitää vielä treenata on se, että ohi ajavia pyöräilijöitä ei lähdetä jahtaamaan. Toki vielä riehutaan vapaana takapihallakin 🙂

Ja hei, tuo mökki – se meidän mansikkapaikka oli oikea luutaivas Tobylle. Ovet olivat auki ulos ja toinen tuli ja meni tarpeidensa mukaan. Matot olivat lattialla eikä vahinkoja tullut. Jos jonkinmoista oksaa kyllä raahasi olohuoneen nukkamatolle. Kotonakin muuten tekee sitä, olkkarin matto on täynnä koirulin aarteita 🙂 Hienosti pysyi pihapiirissä ja kun väsy koitti meni omaan petiinsä nukkumaan. Saunasta jouduin kerran menemään tarkistamaan, että onhan toinen tallessa ja olihan hän. Päikkäreille oli vetäytynyt, kun muu perhe saunoi. Kävi löylyissä tovin ihmettelemässä, mutta ei vielä syttynyt saunomiseen. Kaksi yötä mökillä nukkui yökuivana! Nukkui meidän makkarissa ja niin sikeitä veteli, että lauantaiaamuna tuijottelin tovin malttamattomana sängystä, että koska heräilee. Eilen illalla kotona tosin ei suostunut jäämään takkahuoneeseen, joten otimme meidän huoneeseen nukkumaan. Tiedän, kerran kun antaa periksi…

Muistan lukeneeni lasten vauvavuosina pariin otteeseen kirjan ”easy” -menetelmästä. Eli eat, act, sleep, you. Se rytmi on meilläkin nyt tullut. Tosin vain neljä kertaa päivässä syödään. Mutta musta tuntuu, että tuo rytmitys helpottaa meidän kaikkien elämää. Parisen tuntia nukkuu kertaalleen päikkäreitä. Sitten on pari tuntia hereillä. Herätessään päikkäreiltä käydään pikapissoilla takapihalla ja sitten leikitään. Siihen olemme pyrkineet, että koko ajan ei hauskuuteta koiraa vaan annetaan touhuilla myös omia. Sitten käymme vielä ulkona pikkuisella lenkillä ennen uusia päikkäreitä. Illalla on hepulivaihe, jolloin tarrattaisiin helposti kiinni housun puntteihin. Pikkuhiljaa on oppinut, mitä tarkoittaa ”irti”. Joskus, kun sanotaan vähän napakammin ”irti”, toinen menee makaamaan ja laittaa tassut silmien eteen. Ihan kuin häpeäisi 🙂

Pisualustat ajattelin tänään poistaa, sillä ei ole niille tehnyt tarpeitaan. Paitsi juuri kotiin tullessani esikoinen kertoi, että tänään on pisut tullut kaksi kertaa alustalle. Meillä jyllää sitkeä flunssa tuossa esikoisessa. Pari viikkoa sitten alkoi valittamaan kurkkua, sitten alkoi kuiva yskä ja viime viikolla makoili jo yhden päivän kotosalla, kun oli lämpöä. Perjantaina alkoi limainen yskä ja nuha. Eilen alkoikin valittamaan korvaa ja lämpö nousi uudelleen. Joten Topsukka oli tänään kotona sairastupalaisen kanssa. Alunperin ajattelin ottaa koirulin kanssani töihin, mutta nyt ei tarvinnut. Märkiä pusuja sateli, kun tulin kotiin. Ikävä oli ollut molemminpuolista 🙂

Sitä yksinoloa pitää nyt tosissaan alkaa harjoittelemaan. Kerran olen tytöt hakenut koulusta ja sillä aikaa koira on jäänyt kotiin yksin 10 minuutiksi. Hienosti oli pärjäillyt! 🙂 Tobyn kanssa elämä sujuu siis auvoisasti, toki välillä on vähän rankkaa, mutta ei lainkaan niin rankkaa kuin mihin olimme varautuneet. Sitäpaitsi kyllä tuo karvapallero on kaiken sen arvoista. Pahinta on ehkä se, että en osaa itse elää ns. normielämää kotona vaan olisin koko ajan toisen kanssa leikkimässä tai nukkumassa. Eli ongelmahan, mikäli sellainen olisi, ei ole koirassa vaan itsessäni ;D Hei, olen muuten saanut teiltä huolestuneita viestejä, kun blogiini ei ole päässyt parin päivän aikana normaalisti. Ongelmat olivat meistä riippumattomia ja toivottavasti tästä eteenpäin taas blogi aukeaa kaikille.

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS.lähden tästä vielä yhteen iltapalaveriin kera karvaisen kaverin, palaan kommenttiboksin vastaamattomiin illalla. Kiitos niistä ihanat!