kuvat lähteineen täällä
HEI HEI HELLUREI!
Maanantai, uusi viikko ja uudet kujeet aloitetaan matkailuhaaveiden merkeissä. Monesta asiasta olen valmis tinkimään, jotta pääsemme reissaamaan. Matkailu avartaa ja yhtäkään matkaa en ole katunut jälkeenpäin. En edes sitä v. 1997 ystäväni kanssa reissattua Alanyan matkaa ja niitä kahta päivää, kun makasimme ruokamyrkytyksen saaneina kivikovan sängyn pohjalla. Samanaikaista sähkökatkosta ja torakoiden rapinaa. Yhden tähden hotellissa, jossa piti olla ilmastointi. Ilmastoinnin virkaa toimitti viipperä katossa, joka ei kaiken kukkuraksi toiminut. Ulkona lämpöasteita taisi olla vähän yli 40, sisällä vielä enemmän. Vessa ei suostunut loppujen lopuksi vetämään ja sisäpuhelin ei toiminut. Kumpikaan ei kyennyt raahautumaan respaan valittamaan asiasta.
Ikimuistoisia reissuja on mahtunut näihin 40 vuoteen monta. Kovin kiitollinen olen niistä jokaisesta. Matkakuume vain kasvaa iän myötä, vaikka yllättäen jostain takavasemmalta on hiipinyt pieni lentopelko. En ajatellut kyllä antaa sille valtaa romuttaa haaveilujani. Aina silloin tällöin illan pimeinä tunteina matkustamme miehen kanssa ajatuksen voimalla. Kerromme toisillemme matkustushaaveista ja suunnittelemme tulevaa. Pienimuotoinen bucket list matkustuksen suhteen on suunnitteilla ja hyvä niin. Maailmassa on vielä monta kolkkaa, jossa haluaa käydä. Bucket listin ekaksi kohteeksi valikoitui Marrakech. Satuin katsomaan erään dokumentin parisen vuotta sitten Marokosta ja Marrakechista. Aluksi ajattelin, että huh, mikä elämänmeno. Kiire, autojen tööttäily, ihmisvilinät. Kunnes kuviin tuli niin älyttömän kaunis riad, marokkolainen talo sisäpihalla. Kuulin silmissäni äänet, tuoksutin tuoksut ja näin väriloiston. Silloin päätin, että tuollaiseen on vielä joskus päästävä. Tinkaamaan paikallisiin basaareihin ja illan hämärtyessä maistelemaan taginepadalla tehtyjä herkkuja kynttilänvaloon. Tallentamaan näkymiä kameralla. Voi juku, menisin muuten tuolla varmastikin ihan sekaisin, kun joka paikka olisi pakko kuvata 😀
Ainoa mitä mietimme on Marokon turvallisuus tänä päivänä. Toisaalta, tänä päivänä, jos puntti tutisee niin se voi sitä tehdä missä vain. Ennen tämän matkahaaveen toteuttamista täytyy tutustua Marrakechin turvallisuuteen. Varsinkin noiden kahden pellavapään myötä matkustamisen turvallisuus on noussut avaintekijäksi. Toisaalta haluamme heille opettaa, että ei tarvitse pelätä. Kaksipiippuinen juttu. Sen verran lentoja ja hotelleja tuossa bongailin, että häkellyin. Meidän perheeltä lennot ja erittäin hyvätasoinen hotelli viikoksi on vain 30% siitä mitä maksamme kahden viikon Thaimaan lomasta. Ja mikäli olen oikein tulkinnut, niin Marrakechin ravintolahinnatkaan eivät ole pilvissä.
Onko teillä matkahaaveita? Olisi kiva kuulla millaisia ja saada vinkkejä. Bucket list muuttuu ja kohteet vaihtuvat. Senpä takia uusia ideoita otetaan vastaan 🙂 Jos siellä ruudun toisella puolella on Marrakechin kävijöitä, niin mielellämme luemme myös kokemuksia!
OIKEIN IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,
Ihania ihania värejä ja tarinoita!!! Itse inhoan matkustamista…. Onneksi maailmaa kierrettiin ennen tätä tuskaa… Nyt mies kiertää maailmaa lasten kanssa vaikka minä en suostukaan mukaan…
Moikkamoi 🙂
Ja hei eikös olekin, nuo värit kyllä vievät sydämeni <3
Näinhän se on, että välillä omalta kotisohvalta tehdyt reissut ovat parhaita - telkkari on pullollaan matkailuohjelmia 🙂
Tuolta muutama juttu basaarista mukaan tuomaan Marokko-tuulahdusta uuden kodin sisustukseen 🙂
Mistä katselit (valmis)matkoja? Hinta vaikuttaa ok:lta!
Marokossa en ole käynyt, mutta ehkä jonain hetkenä…..Tällä hetkellä suurin matkailukuume kohdistuu Islantiin ja Japaniin. Tavallaan Dubai olisi myös ihan mielenkiintoista nähdä….voisi sen jälkeen koto-Suomi tuntua taas pitkän aikaa kauniilta, luonnolliselta ja fiksulta paikalta 😛 Matkailun yks pointti onkin kotiinpaluun ihanuus 🙂
Oih,
tarvitsisi muuten varmaan yhden ylimääräisen matkalaukunkin mukaan 😉
Katsoin lennot + hotellit erikseen. Lennoissa paras diili oli kahdella pysähdyksellä (18 h lentoaika…). Mun käsittääkseni valmismatkoja Marrakechiin ei tehdä. Mutta voin olla väärässäkin!
Hei, sun bucket listassa on samoja kuin meillä; Japanin kirsikkapuut ja Islannin geysirit <3 Samaa mieltä, kotiinpaluu on ihanaa. Sen takia kandee välillä vähän reissatakin 😀
Moi Maria,
Oltiin miehen kanssa Agadirissa joskus 12-14 vuotta sitten ja sieltä tehtiin retki Marrakechiin. Siihen aikaan Suomesta tehtiin pakettimatkoja Marokkoon, en tiedä tehdäänkö enää. Marrakechista jäi mieleen kova tungos basaarissa ja kaikenmaailman käärmeenkesyttäjät 🙂 Ruoka on Marokossa aivan mahtavaa, teki mieli roudata tagine-pata kotiin kokkailuja varten. Shoppasin lähinnä mausteita ja Arganöljystä tehtyä kosmetiikkaa, en muista astioita bonganneeni vai eikö ne vaan siihen aikaa iskeneet tai kiinnostaneet. Oltiin silloin vaan miehen kanssa niin töistä puhki että suurin osa aika levättiin ja rentoutuduttiin, ei tullut nähtävyyksiä juuri koluttua. En muista että siellä olisi mitenkään turvatonta ollut mutta maailma tosiaan on viime vuosien aikana aika paljon muuttunut…
-Miina
Moikka Miina!
Ja hei kiitos Marokko-kokemuksistasi 🙂
Hih, noita käärmeenkesyttäjiä on muuten vissiin Marokossa ihan hirmusesti. Ja tungosta. Joku sellainen rauhallinen hotelli pois hulinoista olisi kiva!
Olen käynyt juuri tuolla Marrakechissä joskus 80-luvun lopulla. Matka oli kyllä Agadiriin, josta teimme päivämatkan kyseiseen paikkaan. Valitettavasti silloin jäi hieman ikävät muistot paikasta. Paljon sairaita sekä kerjäläisiä oli odottamassa torin kupeella turistibussiamme ja lapset ja nuoret pojat hyökkäsivät kimppuumme kerjäten rahaa ja jos et antanut mitään, sinun päälle syljeksittiin. Ei sieltä torilta pysytynyt mitään ostamaan, kun kerjäläiset seurasivat mukana, kunnes menimme muistaakseni jonnekin syömään. Meistä moni oli kyllä peloissaan ja fiilis ei ollut kiva.
Agadir oli rauhallisempi paikka, jota vasta silloin rakennettiin turisteille ja hotelleja oli nousemassa joka puolella. Ei kuitenkaan tullut tunnetta, että tänne uudestaan, mutta onhan tuosta tietysti aikaa. Toivon, että touhu on sielläkin muuttunut, mutta ehkä näin epävakaassa tilanteessa, en lähtisi tuonne matkalle, ainakaan nuorten tyttöjen kanssa:)Minua ei pelota lentäminen, mutta nämä terrori-iskut kylläkin, vaikkei saisi antaa pelolle valtaa.
Olimme muutama viikko sitten reisussa Kroatiassa, josta olin muutaman vuoden haaveillut ja oli huippukohde. Tyttäret tykkäsivät jopa enenmmän kuin Thaimaasta, joka on ollut tähän asti suosikki. Matkoista haaveilen aina ja mielelläni matkustaisin enemmänkin!:)
Heippahei
ja kiitos sinullekin!
Voi ei, harmi että muistot ovat ikäviä. Kerjäläiset tekevät kyllä olosta vähän pelottavan! :/
Kroatia tuntuu olevan tällä hetkellä ihan pop, se pitää lisätä travel bucket listiin 🙂
Suosittelen – Marrakech on mielenkiintoinen paikka. Vanhan kaupungin alueella mennään ajassa ainakin 50 vuotta taaksepäin. Aika tomuista, saattaa nähdä vaikka teurastetun lampaan kadulla, mutta riadit ovat ihania keitaita. Monessa on kiva kattoterassi missä nauttia aamiaista / iltadrinkkiä. Pääaukion nimeä en muista, mutta siitä kuitenkin varoittaisin kahden vaalean tytön kanssa. Väkeä on paljon, käärmeenlumoajia yms yms ja meidän tuttavaperheen tyttö ainakin järkyttyi kovasti kun siellä oli apinoita joita omistajat tunkivat ihmisten syliin ja sitten vaativat rahaa. Ressut olivat aika huonossa kunnossa.
Uudemmissa kaupunginosissa on melkein eurooppalainen tunnelma, ravintolat joka puolella suht edullisia ja myös suosittelisin autonkuljettajan ottamista ja päiväreissua kauniiseen vuoristoon.
Heippa Ellen
ja hei jee, kiva saada positiivinenkin kokemus Marrakechista! Kiitos 🙂
Meillä nuo tytöt ovat tosi arkoja, joten veikkaan, ettei olisi turuille ja toreille paljoa menemistä 😀 Mutta sellaisessa Riadissa haluaisin asua ja katsella kattojen yli!
Itse olen ollut tunisisassa.juurikin rannalla,missä brittituristit ammuttiin terroristin toimesta vuosi sitten.Sousse oli kaunis vain hotellialuella,jossa kasveja/nurmikkoa kasteltiin.Muualla kuiva ja karua.Tuliaisia olisi voinut tuoda vaikka miten paljon.Upeita astioita,metallitarjottimia,kankaita,joita katselin kaupoissa ja niissä hinta oli paljon korkeampi,kuin medinassa,vanhankaupungin basaareissa.Sinne vaan ei voinut mennä!Myyjät repivät,huusivat,taistelivat asiakkaista.Se oli hirveää.Muutenkin miesten käytös ällöttävää.Kyttäsivät ryhmissä naisia,ehdottelivat aivan suoraan.Pelotti liikkua siellä!Hotelli oli kaunis ja korkealaatuinen,mutta torakoita vilisi jokapuolella,yök!Valokuvaamisessa oli kummia sääntöjä.Vanhoja ihmisiä ei saanut kuvata jne.Julkisilla paikoilla suositeltiin suht peittävää pukeutumista,koska uskonnon mukaista.Kaikki tämä liikaa minulle.En ole IKINÄ odottanut kotiinlähtöä niin paljoa.Ei koskaan enää muslimimaahan.Matkan lähinnä pilasivat nämä paikalliset ukot,jotka ei antaneet meille vaaleatukkaisille suomalaisnaisille hetken rauhaa!Vain hotelleissa myytiin alkoholia ja niissä oli ravintoloita,jotka meni viim.puolenyön aikaan kiinni.Niihin ei olisi kyllä tullut mieleenkään mennä,näiden miesten takia.
Moikka Sanna,
ja kiitos!
Ai niin, siellä Soussessakin oli terroriteko
🙁
Tuota samaa olen muuten kuullut, että myyjät ovat liian aggressiivisia. En tykkää sellaisesta sitten yhtään!
Ja nuo vaaleatukkaisten perään huutelevat ukot – nounou.
Voi vitsi, jääköhän Marrakech vain haaveeksi…täytyy googletella lisää 🙂
Moikka Maria,
itselläni kokemusta vain Agadirista ja niinkin kaukaa kuin 90-luvulta. Valitettavasti kaikki (mahdollinen) positiivinen peittyi kyllä siihen hirveään asennevammaan naisia kohtaan. Oli melkoinen järkytys vaalealle teinitytölle, kun kaverin isältä kysyttiin montako kamelia hän meistä haluaa! Ja sitä jatkuvaa ”will you marry me” vikinää joka kadunkulmassa. Alkoi muuten hiukan viikossa menemään hermo! 😉 Basaareissa mieskauppiaat nappasivat vyötäröltä kiinni ja kantoivat(!) nahkatakkikauppoihinsa. Paniikkihan siinä nuorelle tytölle tuli, kun ehti jo kuvitella ties mitä hirveyksiä. Kadulla kävellessä jopa paikalliset naiset takanani alkoivat tosta noin vaan hiplaamaan hiuksia. Ja teepä se virhe, että otat kartan esille jossain! Välittömästi päädyt miesjoukon ympäröimäksi, jotka kaikki haluavat ”auttaa” sinut perille. Hui! Pelkkä ajatuskin siitä matkasta puistattaa. Missään muualla ei hetken rauhaa paitsi hotellilla, jossa aseistetut vartijat portilla. Ja ne tuoksut oli kyllä lähinnä hajuja. Basaareissa kaikki lihat, kanat, sisäelimet ym. roikkui naruista tai lojui pöydillä kärpästen pörrätessä ympärillä. Hirveä tungos, kerjäläiset ja ne todella oudot säännöt kuvaamisessa… Never again!
Ja toi lentopelko… I feel you! Itselläni se ei tosin ole mitään hiipivää luokkaa 😉 En uskalla edes ajatella lähestyvää talven matkaa ettei paniikki saa valtaa. Valitettavasti sitäkään pelkoa ei varsinaisesti helpota nämä jatkuvat terrori-iskut 🙁
Moi Susa
ja hei kiitos!
Voi ei, nyt tuntuu, että ei se Marrakech ehkä ole meidän paikka :/ Voi kääk, noita miehiä. Tekevätköhän niin, jos oma mies kävelee vieressä? 😀
Lentopelko on jotain mitä en ikinä ajatellut tuntevani, mutta mikään ei ole ahdistavampaa kuin istua siinä pikkupurkissa 11 000 km korkeudella turbulenssissa! Huh, ei muuta kuin lasi tai pari punaviiniä rentoutukseen ;D
Sisko on lähdössä muutaman päivän päästä Marokkoon muutamaksi viikoksi. Erittäin halpaa tuntuu olevan, marokkolainen arkkitehtuuri houkuttelee, värit ja tuoksut ja ruoka kutkuttelisi mielessä itselläkin. Odotan mielenkiinnolla siskon matkafiiliksiä. Itse kävin muutama vuosi sitten Jordaniassa. Ihastuin kovastikin ja tämä Tunisian kuivuus josta joku jo mainitsi (vaikka täysin eri mantereellakin sijaitsee) oli Jordaniankin maisemateema mutta toi omanlaistaan jylhyyttä maisemaan. Vastapainona upealle värien loistolle tai toisaalta yhteneväisenä osana rakennusten maanläheisen paletin kanssa. Thaimaan vehreä viidakko nämä maat eivät ole mutta paljon matkustavat osaavat varmaan arvostaa maan omanlaista karaktääriä. 🙂 Huomasin taas miten matkailu arvartaa mieltä. Jordania teki vaikutuksen, etukäteen muodostamani käsitykset paranivat ja muuttuivat jälleen kerran. Yhdessäkään kohteessa en ole ikinä ollut jonka olisin voinut niputtaa jonkun yhden käsityksen alle… esim. ”köyhä” tai ”ihmiset epärehellisiä”. Musta-valkoisena ei maailma esittäydy. Itse pohdin Omanin matkaa. Sekin varmasti sopisi kohteena perheellenne? Upea autenttinen kulttuuri uskoisin.