HEIPPAHEI IHANAISET! ♥

Nyt se paljon pelätty, kauhunsekaisin tuntein odotettu viikonloppu on käsillä. Huomenna saattelemme äidin viimeiselle matkalleen 67-vuotiaana. Sunnuntaina äiti olisi täyttänyt 68 vuotta. Vaikka järki sanoo, että tapahtuneelle ei mitään voi, niin tottakai tunteet haraa vastaan. Tällaisten asioiden edessä sateiset päivät, lasten kiukuttelut, vyötäröltä puristavat housut ja huonot hiuspäivät saavat aivan uuden merkityksen. Niillä ei kuulkaas ole sen suurempaa merkitystä. Suhteellisuuden tajua, sitä tässä ainakin on oppinut. Välillä näen punaista ihmisistä, jotka valittavat turhasta. Mutta toisaalta, sitä tulee itsekin aika ajoin tehtyä. Kunnes muistaa taas olla kiitollinen niistä asioista, jotka on hyvin.

Tunteet vaihtelevat aikamoisella skaalalla. Huomaan ajattelevani, että ”Ihanaa, huomenna tähän aikaan kaikki on ohi.” …ja taas toisaalta ”Jos aika pysähtyisi nyt tähän, eikä huominen tulisi niin nopeaa.” Yritän kerätä voimia ja rohkeutta jostain. Kuunnella musiikkia, joka helpottaa. Saada sen avulla hetkeksi ajatukset muualle. Kunnes taas muistan. Tulevasta viikonlopusta muistutuksena on jälleen se mötti rinnassa. Jatkuva kylmänhorkka ja polttava vatsa. Jotenkin lohduttaa ajatus siitä, että me synnymme ja kuolemme. On alku, mutta ei loppupistettä. Loppupisteen sijaan on vain pilkku…

”Taas valo viiltää taivaanrantaa
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme,
kun toinen lähtee, toinen jää.
Vain pieni lapsi sisällämme,
ei sitä tahdo käsittää.

Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin.

Niin monet kerrat tähän rantaan
olemme tulleet ennenkin.
Jättäneet kahdet jäljet santaan,
nyt yhdet vain vie takaisin.
Siis hyvää matkaa ystäväni,
en enää puhu enempää
tärkeimmän tiedät, ja se riittää
muu on nyt yhdentekevää!

Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin.”
(Petri Laaksonen)

♥♥♥-TERKUIN,

PS. kuitenkin näen, että huomenna saadaan tietty elämänvaihe päätökseen. Ja se tuntuu helpottavalta. Elämässä on kuitenkin kaikki hurjan hyvin 🙂