sunnuntai 31. heinäkuun 2016

Karamellisoitua nyhtöpossuburgeria & sunnuntaisutinoita

viikonloppu (1 of 18)viikonloppu (17 of 18)viikonloppu (12 of 18)viikonloppu (6 of 18)viikonloppu (14 of 18)viikonloppu (9 of 18) viikonloppu (2 of 18)viikonloppu (11 of 18) viikonloppu (3 of 18) viikonloppu (4 of 18) viikonloppu (5 of 18) viikonloppu (7 of 18)viikonloppu (16 of 18) viikonloppu (8 of 18) viikonloppu (10 of 18) viikonloppu (13 of 18) viikonloppu (15 of 18) viikonloppu (18 of 18)

MOIMOI!

Hei, perinteiset sunnuntain mökkikuvatulvat 🙂 Pitkästä aikaa, näin sunnuntaina. Kuten perjantaina iltapäivästä totesin, niin on ihanaa, että viikonloput ovat saaneet taas uuden merkityksen töiden alettua. Eikä näin sunnuntaina onneksi tullut sitä sunnuntaioloa. Joskus muistan sellaisista ”kärsineeni”. Tuntui siltä, että plaah, työviikko edessä. Nyt fiilistelen sateista sunnuntaita, kotia joka kokee kohta muodonmuutoksen (ne pyykit, ne pyykit you know) ja toivottavasti myöhemmin myös salia/lenkkiä. Fiilistelen myös jo tulevaa työviikkoa. Kuunvaihde teettää omat työnsä, joten kiirusta tulee pitämään. Ollakin, että olen vielä ensi viikon toimistolla yksin ennen kuin työkaverini palailevat lomilta tipottain.

Eilen saatiin nauttia kyllä niin ihanista kesäkeleistä, että oksat pois. Parhaassa seurassa. Veljen perhe tuli saareen ja lapset nauttivat koko päivän järvessä. Aurinko porotti kuin helteellä konsanaan. Juuri kun olimme saaneet iltaruoan katettua kesähuoneeseen alkoi virkistävä sade. Pitkästä aikaa tein karamellisoitua nyhtöporsasta. Olinkin unohtanut, kuinka iisipiisi tuo on. Herkullisuudesta puhumattakaan. Tällä kertaa nyhtöpossu pääsi hampurilaisen väliin. Viimeksi sitä syötiin ciabattan päällä. Chilikastike ja marinoidut punasipulit kruunasivat koko komeuden. Joskus olen reseptit näihin täällä jakanut, mutta jaetaan uudelleen. Sillä nämä vievät kielen mennessään. Vaikka itse sanonkin 😉

KARAMELLISOITU NYHTÖPOSSU

800g kassleria

Marinadi
1 solo valkosipuli pilkottuna
1 tuore chili pilkottuna
1 tl paprikajauhetta
1 dl + 1 dl bbq-kastiketta (mä käytin Huntsia)
1 tl suolaa
2 tl mustapippuria
– laita liha pakastepussiin ja lisää marinadiaineet pussiin (huom! vain 1 dl bbq-kastiketta)
– anna tekeytyä yön yli jääkaapissa
– ota liha huoneenlämpöön noin tunti ennen paistamista
– laita uunipellille ja paista uunissa 225 asteessa puolisen tuntia (kunnes saanut väriä)
– kiedo liha folioon ja jatka paistamista 125 asteessa 4-5 tuntia
– revi haarukalla säikeitä uunivuokaan ja lisää folion sisältä marinadiainekset + 1 dl bbq-kastiketta
– paista 225 asteessa noin vartti, kunnes liha rapsakoituu

CHILIKASTIKE
2 dl turkkilaista jugurttia
1 punainen chili siemenet poistettuna ja pilkottuna
2 rkl bbq-kastiketta
1 tl suolaa
1 tl sokeria
– sekoita ja anna tekeytyä jääkaapissa tovin

MARINOIDUT PUNASIPULIT
2 punasipulia ohuina renkaina
0,5 dl punaviinietikkaa
2 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
0,5 dl öljyä
– kiehauta sipuli, etikka, sokeri ja suola kattilassa
– lisää öljy ja anna jäähtyä

Ensi viikolle luvassa ainakin koirapostausta ja tulevan kotimme kellarikerrosta sekä yläkertaa. Koin tänään kotimatkalla ahaaelämyksiä jälleen tuon talovanhuksen suhteen. Nyt pitäisi saada remppamiehet töihin, ennen kuin tulee lisää muutoksia! Vaikka olenkin tyytyväinen olemassaoleviin huonekaluihin, niin silti olen ihastunut pariin sohvaan, joita nyt olen netissä ihastellut. Josko saisi nuo Kivikit vaikka hukattua sinne miehen valtakuntaan kellarin telkkarihuoneeseen. Sen mustan recliner-nahkasohvan tilalle, josta hän haikailee ;D Nyt vipinää kinttuihin pyykkikasan suhteen. Sitten sitä salia tai lenkkiä. Palaan illalla perjantaisen postauksen kommentteihin, kiitos niistä ystävät hyvät 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle


perjantai 29. heinäkuun 2016

”Remppakuulumisia”

…heittomerkeissä sen takia, että remppa on siis vieläkin suunnittelun asteella, mutta jo lähempänä alkamistaan 🙂

HIPSHEI

ja hellurei! Me töihin lomilta maanantaina palanneet olemme pian selvinneet ekasta työviikosta loman jälkeen. Jihuu, saa taputtaa itseään olalle! Viikonloppu tuntuu taas viikonlopulta 🙂 Tällä viikolla olen piirtänyt uuden kotimme pohjat uusiksi. Täällä esittelin kellarikerroksen ja täällä 2. kerroksen. Niihin tosin tuli muutoksia, joihin palaan ensi viikolla. Näin viikonlopun kynnyksellä esittelyssä 1. asuinkerros. Alla olevassa kuvassa ylimpänä arkkitehdin piirros 60-luvun alusta. Siihen on ajan saatossa tehty muutoksia. Rappuset kulkevat yläkertaan eteisestä (tuon entisen vaatetilan puolelta), vaatetilaa ei ole vaan tilalla on nykyään takka. Vaatehuone ja wc on yhdistetty wc:ksi ja käynti eteisestä. Keittiön ja aulan väliseinä on purettu. Lisäksi just ennen iskän kuolemaa levensimme oviaukkoa olohuoneesta eteiseen.

Keskikerros

Ja sitten tuo suunnitelmani. Kovin paljon rakenteellista muutosta ei tarvita, ainoastaan ulko-ovesta sisään tultaessa avataan eteistä hieman. Pienennetään nurkkahuonetta ja näin saadaan ulkovaatesäilytykselle tila. Elfaa ja tankotilaa liukuovien taakse. Piirsin ulkovaatesäilytyskaapin 600 mm syvänä, sen pitäisi riittää. Mitä mieltä olette, riittääkö? Tuo ulkovaatesäilytystilan ”käytävä” tulee olemaan kovin pimeä, joten valaistukseen pitää kiinnittää superpaljon huomiota. Ajatuksen asteella on, että tekisikö tuonne tilan perälle ns. valeikkunan valoineen tai muun vastaavan. Välttämättä tässä kerroksessa emme suihkua tarvitsisi tuolla vessassa, mutta siihen tilalle ei oikein saa mukavasti kaappiakaan, ilman että pikkuinen ikkuna peittyy.

Keittiötä jo hieman suunnittelin täällä blogin puolella aiemminkin (klik). Keittiöstä tulee u-mallinen ja heti vasemmalla kädellä on 1000 mm leveä jääkaappi. Sellainen parilla ovella, mutta yhtenäisillä hyllyillä. Ainoa puoli on se, että tuollaisia ei tunnu löytyvän pienellä pakastimella varustettuna. Iso pakastin meillä tulee kellarikerrokseen, mutta olisi se kiva saada aamupuuron päälle mustikat keittiön pakkasesta 🙂 Jääkaapin viereen tulee uuni korotettuna ja sen alle astianpesukone. 1,5 pesuallasta mahtuu seuraavaksi. Liesi siirtyy päätyseinään. Päätyseinästä haaveilin tummanpuhuvaa. Tai sitten tiililadonnalla valkoista tiiltä kattoon asti. Taso jatkuu ikkunan alle. Ainoa huono puoli on se, että ikkunan alle tuleva taso tulee olla muuta keittiötä noin 3 cm matalampana. Sillä tuo ikkuna tulee niin alas. En tiedä, miltä se esteettisesti näyttää. Vai kantsiiko kaikki keittiön tasot sitten laittaa 3 cm alemmas. Keittiöön ei tule yläkaappeja, joten on haaste saada ruoat ja astiat mahtumaan isoihin vetolaatikoihin. Tosin olen ajatellut ruokahuoneeseen isoa lasivitriiniä ns. paremmille astioille.

Näettekö te jo meidän huonekalut tuolla? Mä näen 🙂 Sohvat L-n malliin olkkariin (kuten alla olevassa kuvassa), musta vitriini ja sivupöytä tuohon äidin ruskean senkin tilalle, harmaa nojatuoli olohuoneen ison ikkunan eteen ruutunojatuolin tilalle, ruokahuoneen väliselle seinälle saa jäädä mummun vanha piano. Tosin mähän haaveilin jo sellaisestakin, että laitettaisiin ruokapöytä olkkariin. Siinä se joskus äidillä ja isälläkin oli. Tuon oikeanpuoleisen ison ikkunan edessä. Ei tosin ihan ikkunassa kiinni, sillä ikkuna tuolee noin 40 cm lattiapinta-alasta. Tykkään katsella ruokapöydän äärestä ulos ja tuosta näkyisi kadulle. Takkatuli olisi näkösällä myös. Toki pimeän tullen olisi laitettava sälekaihtimet kiinni, ettei tule näyteikkunafiilistä 😉 Varmaan mietitte, että mitä tuohon keittiön ja ruokahuoneen väliin tulee…mummullahan siinä nyt viimeksi oli ruokapöytä, Mutta aikoinaan siinä oli iskän nojatuoli eli lukunurkkaus. Se ajatus houkuttaa nytkin. Ehkä Ektorpin divaani, harmaata taljaa ja mustaa teräslamppua. Alla kuvia mummulan keskikerroksesta, osa vähän jouluisia ja osassa kukkalaitteita isän hautajaisista. Mutta saatte hieman ainakin osviittaa, miltä siellä nyt näyttää. Pinnathan ovat hyvässä kunnossa. Seinät saavat olla harmaat ja listat valkoiset. Mitä tässä pähkäilemme on se, että raaskisiko tuon varsin ihanan parketin maalata valkoiseksi…

ID0IMG_4728 0IMG_5052 0IMG_4824 0IMG_47360IMG_47340IMG_4724

Joko saa muuttaa? 😀 Kävin aamulla mummulasta hakemassa yksiä papereita ja ihastelin aamuaurinkoa. Se paistaa aamusta juuri tuohon keittiöön, tulevaan lukunurkkauseen ja ruokahuoneeseen. Ei ole aamuauringon voittanutta! Ensi viikolla sitten palataan kellarin ja yläkerran lopullisiin suunnitelmiin. Tilasimme kuntokartoituksen ja se tehdään reilun viikon päästä. Ennen mittavaa remppaa haluamme tarkistaa varsinkin vintit ja maan alla olevan kerroksen kunnon. Tehdä tarvittavat toimenpiteet, jos sellaisia on ja sitten vasta rempata. Jouluksi olisi tarkoitus päästä muuttamaan, mutta katsotaan nyt miten käy 🙂

Mutta hei, nyt vielä reilu tunti tehokkaasti töitä ja sitten suunta kodin kautta kohti mökkiä! Voi autuus ja ihanuus! Huomenna saammekin jälleen mökille vieraita. Eilen vierailimme veljen perheen kauniilla mökillä (Instagramin puolella kuvia) ja huomenna veljen perhe tulee saareen yökylään 🙂  Vähän pelkäsin etukäteen, että tuleeko tuolla veljen perheen mökillä haikea fiilis. Paikka kun on äidin sisustama ja äidin tavaroita täynnä. Ei tullut, päinvastoin. Rauhallinen olo tuli. Jälleen kerran ihmettelin äänettömästi, että kuinka se äiskä osasi sisustaa niin kauniisti ja kodikkaasti. Voin tosin olla puolueellinen tässä mielipiteessäni ♥

IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA,

alle


torstai 28. heinäkuun 2016

Mutkaton mökkielämä

Kesaruoka (9 of 14)Kesaruoka (4 of 14)Kesaruoka (1 of 14)Kesaruoka (11 of 14) Kesaruoka (2 of 14) Kesaruoka (3 of 14)Kesaruoka (13 of 14) Kesaruoka (5 of 14) Kesaruoka (6 of 14) Kesaruoka (12 of 14) Kesaruoka (10 of 14) Kesaruoka (14 of 14)

HEIPPULIHEI VAAN IHANAT!

Töihinpaluu on ihanaa, mutta se, mikä ei ole kivaa on päälle jäänyt kesärytmi. Tai se on ihanaa silloin puolen yön jälkeen, kun fiilistelee pimentyviä öitä. Aamulla, kun kello soittaa 06.30 ei tunnu lainkaan ihanalta. Mä luotan siihen, että kunhan lasten koulu alkaa, niin rytmikin menee kohdilleen. Vaikka tänään väsyttää, niin se on kaiken sen valvomisen arvoista. Meillä oli eilen illalla miehen kanssa treffi-ilta. Kippisteltiin Tampereen kattojen yllä ja käytiin syömässä. Vahva suositus edelleen Izikaya Nomulle. Ne maut on vaan niin ihania. Koska meillä ei ole Tomi Björckin ravintolaa Tampereella (vink vink, sitä odotellessa), niin tämä on hyvä korvike sille. Kotiin päästyämme katsoimme vielä leffan. En muistakaan ihan heti, koska viimeksi oltaisiin katsottu Netflixistä jotain muuta kuin sarjoja. Tai koska viimeksi olisin pysynyt hereillä koko leffan ajan. Onneksi tänään haetaan lapset kotiin veljen perheen mökiltä, ettei elämä mene turhan hempeilyksi ja romanttiseksi. Mutta oikeesti, on se välillä ihan sairaan siistiä käyttäytyä kuin vastarakastuneet. Suosittelen 😀

Postauksen kuvat ovat viime lauantailta, kun saimme ystäväperheen mökille kylään. Tällä viikolla kaupungissa olen huomannut, että mökillä on jotenkin kaikki niin kovin mutkatonta. Ruoka tehdään usein helpoimman kaavan mukaan ja eikä ole niin justiinsa, jos kaikkia pihanpientareita ei ole laitettu kuntoon. Yleensä oleminen on paljon helpompaa kuin kotona. Ehkä sitä kaupungissa on asettanut itselleen jotkut kriteerit, joiden mukaan toimia. Toisin kuin mökillä. Siellä mennään fiiliksen mukaan. Eletään vähän kuin pellossa. Kauniisti sanottuna 🙂 Aamulla saa nousta hiukset pystyssä sängystä ylös ja jos jaksaa, niin hiuksille saa näyttää harjaa. Meikkipussi lojuu usein koskemattomana monta päivää. Pikkuinen tahra siinä lempparikesämekossakaan ei haittaa. Silti sitä pystyy käyttämään. Lapsetkin saavat ihan vapaasti kulkea mustikkamaitoviiksissään. Kyllä ne sitten viimeistään saunassa lähtee. Kotona olen ylitarkka siitä, että juomalasit ovat tahrattomia…toisin se on mökillä. Luonnon antimet korvaavat leikkokukat. Kanervat alkavat olla muuten nyt kauneimmillaan ja ilokseni huomaan, että vuosi vuodelta niitä puskee enemmän mustikkavarpujen seasta. Mökkioleilussa ihanaa on myös se, että ei tarvitse tehdä mitään, jos ei jaksa. Kaupungissa helposti tulee mentyä sata lasissa nukkumaanmenoon asti.

Ehkä pitäisi osata taas löysätä sitä nutturaa kotonakin (kröhöm, pyykkikasojen koon perusteella voisi kyllä siltä jo vaikuttaa, että nuttura on purkaantunut ;). Sillä eihän se elämä voi olla vain mutkatonta mökkielämää. Kivaa kaupunkielämää, sitä se kyllä tällä hetkellä on. Kesäinen kaupunki  on kaunis ja kesätyöpäivät ovat leppoisia. Tuntuu, että asiakkaat ovat vielä astetta iloisempia ja ihanat kuluttajat supersuloisia kysymyksineen!

ILOISIN TORSTAITERKUIN,

alle

PS. piti muuten antaa ruokavinkki; nuo uunissa paahdetut perunat ja pesto ovat aivan lyömätön yhdistelmä!


tiistai 26. heinäkuun 2016

Surutyössä vaikeinta

Maria (1 of 2)HELLUREI!

Viimeisen reilun kuukauden aikana olen muutamaan otteeseen ottanut puhelimen käteeni ja ajatellut, että ”Hei, tää juttu mun pitää soittaa äidille!” Tiedättekö, kun ei voi soittaa. Tai voi, mutta kukaan ei vastaa. Se on ehkä pahinta. Mekin äiskän kanssa soiteltiin valehtelematta 5-10 kertaa / päivä. Sen lisäksi että nähtiin joka päivä melkein yhtä monta kertaa. Eilen juoksulenkillä mietin, että aiemmin ne jalat jumissa juostut tuskaisemmatkin juoksulenkit soljuivat huomaamatta ohi, sillä olin puhelimessa. Äipän kanssa. Hän kun oli ainoa, joka jaksoi sitä puuskuttavaa puhetyyliä kuunnella 🙂

Muuten täällä kyllä pärjätään ihan mukavasti. Yllättävän hyvin, itse asiassa. Se on ehkä helpompaa itselle kuin muille ymmärtää tapahtunut. Joka ikinen kohtaamani ystävä kysyy, että miten pystyn tähän. Mutta kuten todettu aiemminkin, niin kun vakava ja parantumaton tauti runtelee läheistä, niin kyllä sitä loppujen lopuksi alkaa jo iltaisin ristimään kätensä sen puolesta, että toinen pääsisi pois. Niin rankalta kuin se kuulostaakin. Juu, ylipäätään voisi ajatella, että hemmetin tauti, kun tuli kylään. Olla vihainen ja katkeroitua. Puida nyrkkiä yläkertaan. Edelleen olen sitä mieltä, että hemmetin tauti ja vihaan sitä joka solullani. Mutta kun se pirulainen ei katso, kehen se iskee. Senpä takia kuulkaas muistutan teitä jälleen. Olkaa kiitollisia niistä läheisistä, puhukaa nätisti, kunnioittakaa, rakastakaa, nauttikaa pilvisistäkin päivistä ja eläkää tässä ja nyt.

Iskän kuoleman jälkeen poistin puhelinnumeron kännykästä samantien. Nyt en ole siihen vielä pystynyt.
Ja toisaalta – kuka sitä minulta vaatiikaan.
Antaa ajan kulua 

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,

alle


maanantai 25. heinäkuun 2016

Helppo lomaltapaluukakku

SUNNUNTAI-ILTA 24.7.2016

klo 20:35 Ai niin, mähän lupasin leipoa töihin lomaltapaluukakun…ei vois kyllä nyt vähempää kiinnostaa leipominen 😉
20:36 Nyt pitäis kyllä saada britakakun pohja uuniin
20:39 Äsh, mansikat unohtui ostaa. Ei voi leipoa britakakkua.
20:42 Pakko mun on jotain leipoa, kun lupasin. Laitoin blogiinkin siitä, joten nyt se on julkista 😀
20:45 Whazzup miehelle: tuotko kaupasta tullessasi murotaikinan?
21:05 Jes, murotaikina sulamaan saunassa käynnin ajaksi
22:17 Ei vitsit, se murotaikina odottaa leipojaansa. Oon aivan unohtanut koko leivontaproggiksen.
22:18 Jos olisi fiksu, niin menisi nyt nukkumaan.
22:45 Ei auta kuin laittaa uuni päälle ja ryhtyä tuumasta toimeen
23:32 Mitä ihmettä, tää kakku on keskeltä vielä ihan hyllyvä ja raaka!
23:40 No nyt saa luvan olla valmis. Kyllä se huomiseksi siitä jähmettyy.
00:52 Oliskohan se kakku jo jäähtynyt niin, että sen saa laittaa jääkaappiin?Mustikkakakku (1 of 4)Mustikkakakku (4 of 4)

MOIKKAMOI VAAN! 🙂

Täällä on kunnialla selätetty eka työpäivä, noin neljän tunnin yöunien jälkeen. Toivottavasti sielläkin lomanjälkeinen töihinpaluu on sujunut leppoisasti. Liekö jännitystä vai mitä ilmassa, mutta katsoin vielä kahden perästä kelloa. Ihanaa oli olla töissä, onneksi oli vähän sellainen leppoisampi paluu arkeen. Helteet ehkä vähän rajoittavat puhelimen pirinää. Ja hei, kakku onnistui! Tai no, mukaeltu mustikkapiirakkahan tämä. Kakkumainen piirakka. Kuten tiedätte, niin mä harvoin jaksan alkaa hifistelemään leivonnassa. Nytkin mentiin sieltä mistä aita on matalin. Kera valmismuropohjan. Joka ei muuten ole lainkaan huono keksintö!

MUSTIKKAKAKKU

1 muropohja

Täyte
1 vaniljatuorejuustopurkki
2 dl turkkilaista jugurttia
2 kananmunaa
1 dl sokeria

2 dl mustikoita

-levitä muropohja irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille
-kaada mustikat pohjan päälle
-sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada mustikoiden päälle
-paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 45-50 mins
-jäähdytä, laita jääkaappiin ja anna tekeytyä yön yliMustikkakakku (3 of 4) Mustikkakakku (2 of 4)

Lisäksi ripottelin vielä muutaman mustikan täytteen päälle, niin tuli nätimpi kaakku. Yleensä olen tehnyt mustikkapiirakan ihan vain kermaviiliin, mutta Sunnuntain muropaketin kyljessä oli vinkki vaniljatuorejuustosta. Koska mulla tuli niin korkea tästä kakusta (18 cm vuoka), niin lisäsin myös turkkilaista jugurttia hämmentämään soppaa. Sen perinteisen yhden kananmunan sijaan laitoin kaksi kananmunaa.

Nyt pakkamaan tytsyjen yökyläkamppeita ja sitten viemään tyttöjä kohti yökyläreissua. Bondasivat niin hyvin ystäväperheen tyttöjen kanssa mökillä lauantaina, että sovittiin heti yökyläilystä. Kultaakin kalliimpia nämä tällaiset ystävyyssuhteet, joissa juttu jatkuu siitä, mihin se on viimeksi jäänyt. Tässä tapauksessa mihin se reilut 1,5 vuotta sitten jäi 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle