MOIKKAMOI!

Ihan ekana on pakko kiittää teitä ystävät; kiitos sähköposteistanne, kommenteistanne, viesteistänne ja ihan kaikesta. Huolenpidostanne. Suht’ hyvin täällä jaksellaan, vaikka täytyy kyllä myöntää, että ”turnauskestävyys” hiukka alkaa horjumaan päivien kuluessa. Mutta koska asia on sellainen, jolle emme mahda mitään, niin ei voi oikein muuta kuin mennä virran mukana. Niin kökköä kuin se onkin. Positiivisesti ajateltuna, ainakin on ollut aikaa sopeutua tilanteeseen. Mutta mennään iloisempiin asioihin, onneksi niitäkin elämässä on. Kuten esimerkiksi ruoka ja syöminen 🙂

Kerroinkin eilen, että ajattelin yllättää reissusta kotiin saapuvan miehen hyvällä ruoalla. Olin laittanut pienen valkkaripullonkin kylmään. Enkä ikuna kuuna päivänä odottanut, että mieskin yllättää samaan aikaan minut. Prosecco-ylläripullo poksautettiin, vaikkei se kylmässä ollutkaan. Maistui hyvälle grillattujen guacamoletortillojen kanssa. Alunperin Marian keittiössä piti kokeilla yhtä toista grilliherkkua, mutta Lisa Lemken Grillatun kera -kirjaa selatessani löysin tämän älyttömän herkullisen ja helpon ohjeen. Joka alla hieman mukaellen, mutta alkuperäinen tosiaan löytyy ko. kirjasta:

GRILLATUT GUACAMOLETORTILLAT

8 tortillapohjaa
250 g mozzarellaa
1 punasipuli
10 kirsikkatomaattia
2 avokadoa
limen mehua
suolaa
pippuria
tabascoa

-revi mozzarella pieniksi, kuori & silppua sipuli, kuutioi tomaatit ja kuori & siivuta avokado
-levitä tortillapohjille
-mausta limellä, suolalla, pippurilla ja tabascolla
-rullaa tortilla rullaksi ja kiinnitä cocktailtikulla
-grillaa miedolla lämmöllä noin viisi minuuttia, välillä puolta käännellen

******************

Ja heti kättelyssä pitää sanoa, että mä grillasin tortillat aivan liian kuumassa ja aaaaivan liian vähän aikaa. Juuston kuuluu todellakin valua tuolta välistä. Tässä oiva vinkki esimerkiksi juhannuspäivän puuhaksi. Kun uusia perunoita ja silliä tulee jo korvista. Täytteeksihän voisi laittaa lisäksi paistettuja broitsukuutioita. Itse ajattelin kokeilla versiota, johon tulee graavilohta ja tillituorejuustoa.

Laitoin eilen kuvan pullosta ja tortilloista Instagramiin. Niin positiivisesti yllättynyt olin tuosta kuohuviinituliaisesta 🙂 Ääneen pohdin hashtageja, johon mies huikkasi, että laita #teameffort. Jäin pohtimaan tuota ja totta tosiaan. Kun molemmat yrittää, niin hyvä tulee. Kyllä se on se yhteishenki ja yhteen hiileen puhaltaminen, joka kantaa. Niin kotona kuin töissäkin. Nyt panostan vielä hetken töissä (huomaatteko muuten, että olen panostanut jopa ihan siinä määrin, että sain vihdosta viimein tehtyä uuden bannerin? :D) ja illalla kohti anopin synttärikakkukahvitteluja. Sokeriton elämä saa pienen kolauksen, mutta se on ehkä kolauksista pienin. Elämästä kuuluu nauttia, eikä tähän ole oikeaa tai väärää tapaa. Kun tekee, mitä sydän sanoo, niin se riittää ♥

KESKIVIIKKOTERKKUSIN,