lauantai 11. kesäkuun 2016

Olishan se kiva…

lauantai4lauantai8lauantai1 lauantai9lauantai2lauantai7 lauantai6
…jos sitä olisi aina vain kaikkea kivaa kerrottavaa, pelkkää posia ja aurinkoa päivästä toiseen.
…jos Instagram-tilini olisi kaikessa vaaleudessaan ja eteerisyydessään harmoninen kokonaisuus.
…jos joka aamu herätessään katsoisi peilistä ja voisi olla tyytyväinen ulkonäköönsä.
…jos ne silmäpussit ja mustat silmänaluset katoaisivat loppuelämäksi.
…jos vatsa olisi timmi ja vieno sixpack nauttisi auringonkosketuksesta.
…jos jaksaisi aina kärsivällisesti vastailla lasten miljoona kertaa peräkkäin esittämiin kysymyksiin.
…jos joka ilta jaksaisi panostaa kauniilla yöasulla.
…jos jääkaappi olisi pullollaan antioksidantteja ja terveellisiä ruokia.
…jos suihkun kaakelisaumat hohtaisivat aina puhtauttaan.
…jos voisi joka päivä juoda kuplivaa.
…jos nauretut naurut eivät näkyisi silmän ulkonurkassa.
…jos maailman murheet eivät olisi uurteina silmien välissä.
…jos auton takapenkki ei olisi kuin räjähdyksen jäljiltä parittomine sormikkaineen ja patongin muruineen.
…jos työpöytä olisi puhdas ja post it-lapuille kirjoitettu things to do -lista ei pääsisi pitenemään.
…jos olisi itse rauhallisuus eikä koskaan sähläisi tai unohtaisi asioita.

Olishan se, sitä en kiellä. Mutta se ei olisi elämää. Elämä on just ihanaa sen takia, että kaiken ei pidä olla tiptop. Kaikki ei voi olla aina hyvin ja niin kovin ihanaa. Välillä on väsyneempiä ja surullisia jaksoja ja sitten taas niitä energisiä ja iloisia jaksoja. En ajatellut yöuniani menettää hitusen ruosteisten suihkun kaakelisaumojen takia tai niiden eletystä elämästä kertovien ryppyjen takia. Kyllä mä ihailen itsekin sellaisia Instagram-tilejä, joista huokuu kauneus, vaaleus ja harmonisuus. Itse siihen en pysty, värikäs elämä saa näkyä somessakin. Siellä saa myös näkyä se hassutteleva luonteeni. Aina ei tarvitse olla korrekti ja vakava. Ei edes 40 vuotta täytettyään. Saa mokata ja saa nauraa itselleen. Pitää osata nauraa itselleen. Olen löytänyt ekaa kertaa elämässäni itseltäni silmäpussit ja mustat silmänaluset. Mutta ajattelen asian niin, että joskus vuosien päästä katson kuvia ja totean, että hei – olipas raskasta aikaa, mutta me selvittiin!

Terkkuja täältä mökiltä, tänään on ollut hiukkasen taas raskas päivä. Lopetettiin yhdessä tuumin äidin nesteytys. Suonet alkavat olla kaputt. Puhutaan päivistä ja luopumisen tuska on aikamoinen. Mutta sekin on elämää. Kertaalleen ollaan jo sanottu heipat, mutta meille annettiin lisäaikaa. Tässä vaiheessa voisi ajatella itsekkäästi ja pitkittää elämää. Joka ei ole elämisen arvoista. Mutta teimme epäitsekkään päätöksen…olishan se kiva, jos ei tällaisia päätöksia tarvitsisi tehdä. Kuitenkin tunnen, että elämä ei ole meidän käsissämme. Täällä on käsikirjoitus, johon emme pysty vaikuttamaan. Sen takia tietyt asiat on hyväksyttävä. Vaikka ne vaikeita ovatkin. Tänään ollaan vietetty aikaa perheen kanssa, romanttisesti miehen kanssa syöty mansikoita ja kippistelty kuplivalla. Seuraavaksi vuorossa koko perheen Trivial Pursuit -peli. Olishan se kiva, jos tietäisi kaikesta kaiken. Tosin siinä se elämän ihanuus piileekin, kaikkea ei voi tietää ja hallita. Seuraavasta päivästä ei tiedä. Voi vaan mennä virran mukana ja elää elämänsä niin, että pystyy seisomaan tekojensa ja sanojensa takana. Elää elämänsä niin, että ei tarvitse katua tekemättömiä juttuja. Suomeksi sanottuna; elää hetkessä, kokea ja nähdä. Muistetaanhan se, jooko? 

LAUANTAI-ILTATERKUIN,

alle

PS. Olishan se kiva, jos muistaisi kaikki asiat kerralla eikä aina tarvitsisi laittaa näitä PS-juttuja. Mutta piti vielä kysäistä teiltä, kun tälläinen Snapchat-rookie olen, että onko teillä vinkata kivoja Snäppitilejä? Omansakin saa vinkata. Kiitos jo etukäteen 🙂


60 Responses to “Olishan se kiva…”

  1. Hennu sanoo:

    Viisaita ajatuksia taas <3
    Ja monesti kans mietin että olishan se kiva kun sitä ja tätä. Sitä kovasti koitan ajatella, että ei pidä tyytyä odottamiseen tai mahdottomien kaipuuseen, vaan oppia pitämään nykyisestä. Itsensä kehittäminen on toki antoisaa mutta ei pidä unohtaa arvostaa nykyisyyttä. Ja juu, silmäpusseihin täytyy suhtautua huumorilla (jos pystyt näin raskaassa elämänvaiheessa). Olen sua reippaasti nuorempi ja töissä katsoin tässä taannoin peiliin ja totesin että huhhuh, tarttis unta 😀

    Hirveästi voimia ja jaksamista <3

    • Maria sanoo:

      Kiitti Hennu! ♥
      Hei sepäs se, että tärkeintä olisi olla onnellinen juuri tässä ja nyt. Silmäpusseineen kaikkineen 🙂

  2. Anu sanoo:

    Sä olet mun idoli <3 Pikkuveljen vuosi sitten menettäneenä tiedän menetyksen tuskasta jotain mutta ikinä en pysty tuohon positiivisuuteen niin kuin sinä vaikka niin haluaisinkin. Voimia <3 <3

  3. MarjoH sanoo:

    <3

  4. Nelliina sanoo:

    Ihan älyttömästi voimia ja lämpimiä ajatuksia sinne päin <3

  5. JonnaG sanoo:

    Maria❤

  6. Susanna sanoo:

    olet ihailtavan rohkea ja positiivinen ❤️! Niin lämpimästi ja realistisesti osaat kuvata elämäntilannettasi – iloa ja surua.
    Voimia Sinulle ja perheelle – ja ihanaa viikonloppua!

    • Maria sanoo:

      Kiitos Susanna ♥
      Välillä se rohkeus on kateissa ja polvet tutisee, mutta ei sekään huono asia ole 🙂

  7. Satu sanoo:

    Moikka!
    Olen pitkään lukenut blogiasi ilman kommentointia
    mutta ihailen todella paljon vahvuuttasi sekä
    herkkyyttäsi noin vaikeassa elämänvaiheessa.
    Paljon jaksamisia ja voimia, joita varmasti löytyy
    noin vahvalta ja positiiviselta ihmiseltä ❤️

  8. Minna sanoo:

    Ihailen positiivisuuttasi. Voimia raskaisiin päiviin. ❤️

  9. Niin oliskin, vaan elämä..se yllättää, ei aina mukavalla tavalla. Lähetän sinulle nyt paljon lämpöisiä ajatuksia.<3 Vahvuutesi olet mielestäni jo näyttänyt, ja muista, että saat olla myös heikko ja voimaton, kun sellainen hetki osuu kohdalle.<3

    • Maria sanoo:

      Kiitos Taina ♥♥♥
      Juu, heikosta ja voimattomastakin olotilasta on kokemusta – ilman sellaista ei jaksaisi olla positiivinen 🙂

  10. Krista sanoo:

    Voi Maria!!
    Voimia koko perheelle!!
    Kiitos aitoudesta!Olet ihana!
    myötäeläen täällä!

  11. Mirella sanoo:

    Voimia <3

  12. Suvi sanoo:

    Voimia Maria! Puollan kyllä teidän päätöstä nesteytyksen suhteen. Itse sh:na nähnyt paljon samassa tilanteessa olevia ja monesti ajatellut omaisten ajattelemattomuutta, kun eivät osaa ajatella mikä on elämisen arvoista ja laadukasta elämää. Vaikeita päätöksiä toki, mutta kun omalle kohdalleenkin ajattelee, että kuka haluaisi että elämää pitkitetään jos todellista toivoa toipumisesta ei enää ole. Ihmettäkö odotellaan? Ihailen sun positiivisuutta vaikeissakin tilanteissa, oot kyllä uskomaton 🙂

    • Maria sanoo:

      Heippa Suvi
      ja kiitos ♥

      Juu, kyllä se näin on, että kun toivo toipumisesta on mennyt, niin ihan turha itsekkäästi pitkittää elämää, joka ei ole elämisen arvoinen. Vaikka ihmeitä tapahtuu, niin tässä tapauksessa en sellaiseen usko. Mutta muuten positiivisia ihmeitä on joka päivä täynnä 🙂

  13. Marika sanoo:

    Voimia! <3
    Hieno kirjoitus, elämä ei ole täydellistä ja minusta se on ihan turhaa edes tavoitella sellaista. Pitää antaa itselle lupa olla välillä saamaton. Ei ne kaakelien pesuainejäämät sieltä mihinkään karkaa eikä varmasti kukaan tule sanomaan, että mitäs tahroja täällä on.. Monesti luomme omassa päässämme vaatimuksia itsellemme, että olisi jotenkin huono ja laiska kun sitä ja tätä ei ole hoidettu. Pitäisi olla mahdollisimman tehokas kuin kone. Onneksi joskus elämässä tulee eteen asioita, jotka pysäyttävät miettimään, mikä todella on tärkeää.

    • Maria sanoo:

      Kiitos Marika ♥

      Ja juuri niin, sitä helposti sortuu sellaiseen suorittamiseen. Tästä lähtien osaa taas ottaa ”löysin rantein” 🙂

  14. Anu sanoo:

    Voimia tulevaan❤️

  15. Aurinkoinen sanoo:

    Enoni, vanha mies, kuoli keväällä. Äidilleni se on ollut kova paikka. Äitini suri myös sitä, että emme ehtineet hänen veljensä luokse vasta, kun hän ei enää pystynyt mitenkään kommunikoimaan. Mutta, kuten hoitajakin sanoi, niin kyllä hän ymmärsi, että olimme siinä. Uskon näin. Hänelle ei aloitettu nesteytystä, koska neste ei olisi enää imeytynyt, kuoleman merkit olivat jo niin vahvat. Hän meni puolessa vuorokaudessa.

    Lapsuuden leikkikaverini, perheen isä, kuoli aivoissa olevaan syöpään. Entinen työkaverini, eläkeläinen, meni sairauskohtaukseen kotonaan.

    Kuolema on ollut todella vahvasti mielessäni tänä keväänä. Tietyllälailla suhtautuu elämään taas erilailla, on enemmän läsnä. Katsoo asioita tiedostaen, että kaikki voi loppua milloin vain. Yrittää olla kiitollinen hyvästä eikä surra pahaa. Järjestää asioita selviksi itselle ja muille. Ihan kuin olisi jossain käännekohdassa, kun taas kerran tajuaa elämän rajallisuuden. Elämä on väkevämpää.

    Myötäeläen.

    • Maria sanoo:

      Kiitos myötäelämisestä ja kiitos, kun jaoit kokemuksesi ♥

      Juuri näin, nämä tällaiset ikävät asiat laittavat aina ne elämän mittasuhteet kohdilleen!

      PS. nimimerkkisi sai taas hymyn huulilleni 🙂

  16. Hanna sanoo:

    Raskaan päätöksen olette joutuneet tekemään. Voimia tuleviin päiviin! Ole itsellesi armollinen. Aina ei tarvitse olla positiivinen.

    Onneksi sinulla on ihana perhe tukena! <3

    • Maria sanoo:

      Moikka Hanna ja kiitos ♥♥♥
      Kyllä, tunneskaala vaihtelee ihan hirmuisesti. Tosin päällimmäisenä on aina se usko elämään ja positiivisuus 🙂

  17. Minna sanoo:

    Maria ❤️

    Sä osaat kirjoittaa elämästä just niin kuin se on ja siksi siitä pitää nauttia. On myös liikuttavaa tuo äitisi tilanne, joten voimia sinulle ❤️ Muistathan ajatella, kuinka monta vuotta äidilläsi on ollut onnea elää täällä. Tätä ajatusta käytin itse viime viikolla kun tuli 40 vuotta täyteen. Kiitin siitä, että minulla on ollut onnea nauttia elämästä 40 vuotta ja toivoin että se jatkuisi myös seuraavat kymmenet vuodet. Jonkun mielestä saattaa kuulostaa höpsältä mutta kuten sinäkin sen sanoit, käsikirjoitusta me ei voida kirjoittaa.

    Halaus ja rutistus sinulle!

    • Minna sanoo:

      Ps. Ja unohdin vastata sun peeässään (miten mä sen unohdin) eli en ole snapchatissa mutta olisi kyllä kiva saada sut seuraamaan minua ig:ssa ja kaveriksi fb:ssa.

    • Maria sanoo:

      Kiitos kaunis Minna ♥♥♥

      Ja hei hurjasti onnea! Tervetuloa keski-ikään 😀 Ei tämä hassumpaa ole tämä vanheneminen (näin positiivisesti ajateltuna ;)).

      Instasta sut jo löysin, etsin vielä FB:stä ♥

      • Minna sanoo:

        Kiitos onnittelijalle 😀

        Mukavaa saada sinut seuraajaksi ja kaveriksi ❤️ , sielläkin kurkistetaan minun elämääni. 😉

  18. Elma sanoo:

    Myötäeläen <3

    - Elma -

  19. Ulla sanoo:

    Hei,
    teitte päätöksen, joka osoittaa suurinta rakkautta!

  20. Liina sanoo:

    Voimia. <3

  21. AnniElisabet sanoo:

    Voi Maria!! Olet niin urhoollinen ja esimerkillinen. Olen saanut niiiiiin paljon hyvää tästä sinun intohimolla vaalimastasi blogista. Tämä on oikein hyvän mielen aarrearkku! Voimia ja jaksamista sinulle ja perheellesi vaikeassa elämäntilanteessa. Täällä ollaan kyynelsilmin hengessä mukana.

    • Maria sanoo:

      Heippa AnniElisabet
      ja kiitos ♥

      Ihana kuulla, että intohimo bloggaamiseen välittyy sinne ruudun toiselle puolelle 🙂

  22. Heidi sanoo:

    ❤️

  23. Annamari sanoo:

    Olisi kiva jos joskus kirjoittaisit isommankin postauksen teidän perheen lautapelisuoskeista ja siitä millaisia pelejä lapset tykkäisivät pelailla. Lautapelien pelaaminen on niin ihana tapa viettää aikaa yhdessä perheen kanssa 🙂

    • Maria sanoo:

      Heippa Annamari,

      ja hei kiitos postausideasta, lautapelit todellakin on meidän perheen yhteinen harrastus 🙂

  24. Kyynelsilmin luen.. Pian teidän äiti pääsee isänne luokse. Paljon voimia teille Maria <3

  25. Maarit sanoo:

    Hieno kirjoitus! Kyynelsilmin luen minäkin ja samalla ihailen blogisi aitoutta. Voimia koko perheelle! Lämpimin ajatuksin ja myötäeläen. <3

    • Maria sanoo:

      Kiitos Maarit ♥
      Ihana kuulla, että se aitous paistaa läpi. Olen ajatellut sen, että se on parasta, jota voin teille lukijoille antaa!

  26. Leena sanoo:

    Myötäeläen, voimia toivottaen! <3
    -Leena (lennilii snäpistä :))

  27. Sonja sanoo:

    Voi Maria 🙂 nielen täällä taas kerran kyyneleitä….
    Elämä on ihmeellistä ja kaikella on tarkoituksensa vaikka siltä ei tunnukaan, itse olen paljon pohtinut näitä asioita ja uskon myös siihen että meille kaikille on kirjoitettu käsikirjoitus mm. edes mennyt isäni katsoi kädestä paljon asioita mistä hän myös kertoi minulle.
    Voimia teille kaikille <3 olen surullinen raskaasta elämänvaiheestasi mitä joudut läpikäymään tällä hetkellä ja samalla myös iloinen positiivisuudestasi elämään !
    Parhain terveisin
    Sonja

    • Maria sanoo:

      Hei Sonja

      ja kiitos kaunis ♥

      Samoilla linjoilla ollaan, joku suurempi täällä ohjailee tapahtumia. Toki sitä välillä tulee vähän rimpuilla vastaan, mutta useasti se ei vain auta 🙂

  28. Marja sanoo:

    Suurinta rakkautta on osata luopua silloin kun on sen aika ❤ Voimia ja halauksia ❤

  29. Niina sanoo:

Kommentoi