keskiviikko 08. kesäkuun 2016

Kauniita unia

Makuuhuone 1 Makuuhuone 3Makuuhuone 5Makuuhuone 2 Makuuhuone 4Makuuhuone 7 Makuuhuone 6 Makuuhuone 8 Makuuhuone 9HEISSULIVEI,

ja kiitos kullannuput jälleen lohduttavista viesteistänne, niin eiliseen postaukseen kuin sähköpostiinkin. Se todella lohduttaa, kun tietää ettei ole yksin asian kanssa. Se, että joku muu käy tai on käynyt tätä samaa tuskaa läpi tuntuu toisaalta myös kovin karulta. Kenellekään en soisi surua enkä epätoivoa. Kenellekään en soisi lähipiiriin tai itselleen tuota maailman kettumaisinta tautia nimeltä syöpä. Muistan joskus lapsena kuunnelleeni äiskän ja iskän puheita ja mieleeni on jäänyt lause ”Onneksi meidän suvussa ei ole syöpää.” Little did they know. Syvä vääryys on se, että äidin ymmärrys on tänään vielä parantunut eilisestä. Tiedostaa epätoivoisen tilanteen. Reagoi lapsenlapsista puhuttaessa itkien ja reagoi itkien, kun sanotaan heipat. Ei pysty kommunikoimaan muuta kuin itkien. Mä olen alkanut miettimään, että onko se elämisenarvoista elämää. Ja toisaalta, kun ihmisen ymmärrys kuitenkin toimii noinkin paljon, niin onko oikein lopettaa nesteytystä ja päättää elämä sitä kautta. Ihan hirmuisen vaikeita asioita. Asioita, joiden kanssa tulee painittua vielä monta kertaa. Oli se päätös sitten mikä tahansa. Kunpa sen osaisi tehdä niin, ettei jäisi sijaa jossitteluun. Kunpa osaisi tehdä sellaisen päätöksen, joka olisi äidille helpoin. Äidin tahto on ollut se, että keinotekoisesti elämää ei tule jatkaa. Onko nesteytys keinotekoista? Äsh, täytyy jutella vielä lääkärin kanssa.

Huomaan kaipaavani arkeen tällä hetkellä paljon sitä hömppää tasapainottamaan elämää. Sisustusjuttuja ja ruokalehtien selailua. Viinilasillista iltaisin. Shoppailua. Jep, minä antishoppailuihminen olen kuulkaas viimeisen viikon aikana innostunut shoppailusta. Tänään vietettiin nelisen tuntia shoppailen veljen vaimon, hurmurikummipojan ja kahden prinsessan kanssa. Sellaisia pikkujuttuja vain tuli ostettua, mutta ne toivat hyvää mieltä. Tunneshoppailua sitten vissiin tämä tälläinen. Tunnepuolen juttuja on myös raikas makuuhuone ja pedattu sänky. Ei ole mitään ihanampaa kuin sujahtaa saunanraikkaana puhtaisiin lakanoihiin. Mieluusti vielä sellaisten petivaatteiden päälle sujautettuna, jotka ovat olleet pakkasilmassa tuulettumassa. Tällä tuulella en kyllä mennyt petivaatteita tuulettamaan, mutta puhtaat lakanat vaihdoin. Taannoin kerroinkin teille, että ostin tuplalevyisen täkin meille päiväpeitoksi. Pikkuhiljaa olen miestä lämmitellyt, että josko otettaisiin tuo yhteiseksi peitoksemme. Mikäs siinä, saman peiton alla olisi mielestäni ihan mukava nukkua. Mutta ei, hän kaipaa kuulemma öisin omaa peittoa. Nyt mies on työreissussa, joten ostin tuohon päiväpeittoon pussilakanan. Saas nähdä huomaako kotiin tullessaan, että nukutaan saman peiton alla 😉 Tai huomaako, että hänen yöpöydälleen on eksynyt hempeitä pioneja. Tosin enpä mene takuuseen, että nuo tuosta lauantai-iltaan asti selviävät.

Meillä on yleensä ollut tässä vaiheessa vuotta se miehen työn puolesta järjestetty ihana avec-reissu Tanskaan, mutta tänä vuonna sitä ei järjestetty avec-muodossa. Ei sillä, että olisin edes päässyt lähtemäänkään. Elämä on tällä hetkellä holdilla reissujen suhteen ja kesälomasuunnitelmat on jäissä. Toisaalta, koti tuntuu tällä hetkellä maailman parhaimmalta paikalta. Turvasatamalta. Oma sänky todistaa reilun kymmenen tunnin unia. Sitä olen ihmetellyt, että miten pystyn nukkumaan kaikesta huolimatta niin hyvin. Illalla suljen silmät ja unta riittäisi vaikka kuinka ja paljon. Pari viime yötä ollaan nukuttu pikkuisemman kanssa pää samalla tyynyllä ja pariin otteeseen olen yöllä herännyt, kun pikkuinen käsi kietoutuu kaulani ympärille. Muistutuksena siitä, että elämä jatkuu 

KESKIVIIKKOTERKKUJA LÄHETELLEN,

alle


15 Responses to “Kauniita unia”

  1. Anu sanoo:

    Do more of makes you happy<3
    Tee just niitä asioita jotka helpottaa sun oloa nyt.
    Sitä se äitikin sulle toivoo..haleja Maria<3

    • Anu sanoo:

      *what jäi välistä:)

      • Maria sanoo:

        Voi Anu, juuri näin! Ja yllättävästi sitä tuleekin noudatettua tuota sääntöä…mutta lompakko ei kyllä tykkää, jos tämä kauan jatkuu 😉

        Kiitos ihana ♥♥♥

  2. Tuija sanoo:

    Kyllä tuo sun elämä on tällä hetkellä niin raskasta, että väkisinkin sitä jaksaa nukkua pitkät yöunet. Jotkut tosin voisivat kärsiä unettomuudestakin, mutta enemmän susta on kaikille iloa hyvin levänneenä. Pysyt itsekin paremmin kunnossa.

    Meilläkin on omat peitot, kun ollaan ajateltu, ettei osattaisi nukkua saman peiton alla. Vuosi sitten reissussa pystyttiin ihan hyvin nukkumaan viikko saman peiton alla, mutta ei vain olla saatu hankittua kotiin isoa peittoa. Tosin miehen epäsäännöllisen työn takia voi ollakin parempi, että molemmilla on omat peitot. Ei sitten häiriinny toisen unet, kun toinen herää tai tulee nukkumaan eri aikaan.

    Voimahalaukset sinulle Maria <3

    • Maria sanoo:

      Moikka Tuija,

      no näin mä ajattelinkin, että ehkä se henkinen paine nukuttaa. Mutta onneksi on saanut nukkua (tuli lomarahavapaapäivät hyvään saumaan)! 🙂

      Sepäs se onkin, että unet voi helposti häiriintyä, kun toinen vetelee peittoa itselleen. Mutta me testaamme 😀

      Kiitos kaunis ♥♥♥

  3. JonnaG. sanoo:

    Voi Maria.
    Tuntuu, että mitä hyvänsä yrittäisi sanoa, sanat kuitenkin jäis tyhjiksi.
    Mulla ei vain ei oo sanoja lohduttaa.

    Joten ❤ riittäköön. Ja se pikkuisen käsivarsi kaulalla.

    Voimia.

    • Maria sanoo:

      Voi kiitos Jonna,

      sanoja ei tarvita. Se että tiedän teidän olevan siellä riittää! 🙂

      Kiitos kaunis ♥♥♥

  4. Aurinkoinen sanoo:

    Elätte koko perhe nyt niin vaikeita aikoja, että kaikki pienikin ilo on hyväksi.
    Voimia.

    • Maria sanoo:

      Kiitos kaunis ♥♥♥
      PS. Tuo nimimerkkisi saa aina hymyn huulilleni 🙂

      • Aurinkoinen sanoo:

        Paljastan nyt, että aviomieheni (silloinen poikaystäväni) käytti minusta hellittelynimeä aurinkoinen 30 v. sitten, kun kirjoittelimme toisillemme 🙂

        • Maria sanoo:

          Oi että, tämä tieto sai kuules sydämeni sulamaan <3 Aivan ihana! 🙂

          Viikonlopputerkkuja (aurinkoisia sellaisia)!

  5. Niina sanoo:

    Ei enää tiedä mitä sanoa. (Ja se on varmaan ihan ok.) Hyvä kun pidät meidät ajantasalla. ❤

    <3

    • Maria sanoo:

      Moikka Niina ja hei kyllä, se on ihan ok! 🙂

      Tieto siitä, että te olette siellä hengessä mukana riittää.
      Kiitos kaunis ♥♥♥

  6. Elma sanoo:

    Äitini toivoi, että häntä ei hoideta keinotekoisesti. Nesteytys lopetettiin, kun äiti ei enää pystynyt juomaan eli siis tippaa ei asennettu. Viikon äiti kesti, tosin tässä maailmassa hän ei enää ollut. Hoitohenkilökunta kertoi minulle, että kun elintoiminnot saavat loppua luonnollisesti, eikä nestettä kehoon pumpata väkisin, on loppu luonnollisempi kuin pitkitettynä. Vahvoja kipulääkkeitä äidille kyllä annettiin. Äiti nukkui levollisesti viikon ja veti viimeisen henkäyksensä ihan rauhallisen oloisena. Ei se itselleni helppoa aikaa ollut, mutta sellaista elämä vaan on. Kauniita unia äidillesi!

    – Elma –

    • Maria sanoo:

      Moikka Elma,

      no vähän sama on meidän äidin mielipide ollut…ehkä pitäisi nyt kunnioittaa sitä. Vaikka vaikeaa se onkin, kun toinen ymmärtää kaiken ♥

      Kiitos sinulle ja kiitos kokemuksesi jakamisesta ♥♥♥

Kommentoi