…ja vähän myös tekstinä, perinteiseen tapaan 🙂
HEIPPULIHEI!
Ja terkkuja täältä esikoisen yökyläkaverisynttärihulinoista. Jälleen sellainen ilta, kun me miehen kanssa linnottaudutaan suosiolla makkariin katselemaan telkkaria 🙂 Seitsemästä pikkuneidistä lähtee jonkin verran ääntä, mutta kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu. Jätskibaarin tädin velvollisuudet on nyt suoritettu kunnialla ja heti postauksen jälkeen ajattelin nostaa jalat ylös ja ottaa jääkylmää kokista lasillisen.
Aamulla käytiin kuopuksen luokassa todistusten jaossa, otettiin matkaan myös hyvän torkkarin saanut esikoinen ja lähdettiin koko perhe kaupungille. Käytiin pitkästä aikaa Kauppahallissa ja sain kuin sainkin pari päivää himoitsemaani voileipäkakkua. Voisin elää pelkällä voileipäkakulla. Haettiin Nygrenilta kalaa (tai no, äyriäisvartaita) ja vihannestukkurilta uusia perunoita. Hiukkasen kirpaisi tuo 15 euron kilohinta, mutta voi mahdoton, miten hyviltä nuo maistuivat voin, merisuolan ja tillin kanssa. Kesä on virallisesti alkanut!
Muuten eletään melko stabiilia elämää, siis meidän mitta-asteikolla stabiilia 😉 Äiskä oli taas eilen alkanut reagoimaan puheeseen ja kosketukseen. Oli availlut silmiä, pitänyt niitä auki parisen minuuttia kerrallaan (tosin kohdistamatta katsettaan) ja ekaa kertaa liki viikkoon käyttänyt kasvon lihaksia. Sulkenut suunsa ja muikistellut. Jos totta puhutaan, niin mä en todellakaan tiedä missä mennään. Luulin, että elämän loppuvaiheessa olevalta ihmiseltä loppuvat pikkuhiljaa elintoiminnot. Noh, ainakaan viikkoon ei ole sellaista ollut havaittavissa. Tila on välillä jopa parempi kuin silloin viime sunnuntaina, kun meidät hälytettiin sairaalaan. Hengitys toimii välillä ihan normaalisti, se keuhkokuumeen nostama kuume on laskenut ja sydän jaksaa sykkiä vahvana. Mikälisikäli maanantaihin asti päästään, niin täytyykin mennä kyselemään lääkärikierrokselle. Voikohan sairaalaan saada porttikiellon? Noh, ehkä he ovat tottuneet omaisten kysymystulvaan 😀
Kuopuskin lähti ystävälleen yökyläsynttäreille ja viestitti juuri, että allergialääkkeet jäivät kotiin. Joten nyt pikkuiselle romanttiselle ilta-ajelulle miehen kanssa lääkkeitä viemään. Sitten linnottaudutaan taas takaisin makkariin. Ehkä jatketaan House of Cards -maratonia, joka on ollut pari kuukautta katkolla…
LEPPOISAA LAUANTAITA IHANAT,
ja lomalaisille ihanaa alkanutta kesälomaa!
Ihana tuo stösselit 😉 ja aivan ihanaa kun koulut loppuivat ja LOMA alkoi – jeeeee kaikkien koululasten puolesta.
Ihanaa kesää teidän perheelle – kaikesta huolimatta.
Toivottelee blogisi uskollinen lukija 🙂
STÖSSELIT 😀
Mä nyt vasta huomasin ja repesin ihan täysin…hahah! Voi pojat, ei esikoisen kanssa edes huomattu. Eikä kyllä mies, kuopus tai juhlavieraatkaan. Juu, stösselit sentään!
Onnellinen olen koululaisten puolesta (ja ehkä hitusen omastakin, että saa jättää lapset aamuisin nukkumaan – helpottaa omaa töihin lähtöä ;))!
Suloista sunnuntaita <3
Onpas mukavan näköistä meininkiä vaikka elämässä on muuten kurja kausi.. Suloisia tyttöjä sinulla ja kiva fiilis! Hyvää kesää! 🙂
Heipsan
ja kiitos! Se on kyllä ilo, että osaa näin raskaana aikana kuitenkin nauttia elämästä. En sitä kiellä, etteikö tuolla jossain rinnassa olisi koko ajan mötti, mutta kun sitä ei ajattele, niin ei sitä tunne. Elämä voittaa 🙂
Kiitos ja ihanaa kesää sinnekin <3
Voi Maria, niin ymmärrän ristiriitaiset ajatuksesi:juuri eilen sain viestin hyvän ystävän poismenosta;oli 2 vkoa koomassa aivokuolleena. En voi ymmärtää kaikkea hyvää teille.
Voi ei Rida,
tuollaiset uutiset aina pysäyttää 🙁 Mä en tiedä, mikä tilanne äidin aivojen sisällä on, mutta vähän heikolta näyttää. Tosin en tiedä sitäkään, miten nuo kovat lääkkeet vaikuttavat siihen aivotoimintaan. Odotteluahan tämä on, kun muu kroppa laittaa hanttiin ja toimii täysillä. Tässä kohtaa ehkä siitä äidin hurjan hyvästä peruskunnosta on vähän haittaakin. Tietä takaisin tuon aivosyövän suhteen kun ei ole…
Kiitos ja hei kaikkea hyvää myös sinne, nautitaan niistä aurinkoisista päivistä ja eletään hetkessä <3
Ihanan aurinkoinen postaus, vaikka raskasta ajanjaksoa elätkin.
Voi kumpa kaikki osaisivat löytää tuon positiivisuuden elämäänsä:)
Mukavaa aurinkoista kesän jatkoa teillä! Ihanaa, että lapset pääsivät kaivatulle lomalle!
Huomenta Hanne
ja hei, se positiivisuus on kyllä auttanut jälleen kerran ihan hirmuisesti. Eikä vain itseäni, mutta myös koko perhettä. Siitä lähdemme, että elämä on lahja ja jokainen hetki on arvokas. Ihmettelen kyllä välillä itsekin, mistä tämä positiivisuuteni kumpuaa 🙂
Kiitos ja samoin sinne, ihanaa kesän jatkoa sinullekin <3
Seuraan kirjoituksiasi säännöllisesti. Nautin ihanista postauksista. Mutta myös myötäelän virtuaalisesti perheesi tilanteessa. Olette kovilla. Terveydenhuollon ammattilaisena ja lasten syöpäsairaanhoitajana ymmärrän sinua. On arvokasta itsesi, perheesi ja myös äitisi kannalta, että ymmärrät myös rajata asioita. Esimerkkinä tästä se, että kerran olit sanonut toiveeksi hoitajille, etteivät he soita sinulle yöaikaan. Luonnollista on, että näistä asioista voi potea myös niin sanotusti huonoa omatuntoa.
Hienoa, että pystyt tekemään tässä tilanteessa sinulle ja perheellesi merkityksellisiä ja varmastikin voimaannuttavia asioita, kuten elämään arkea ja myös bloggaamaan. Tämä ei ole keneltäkään pois, päinvastoin. On hienoa että pyrit huolehtimaan omasta jaksamisesta.
Ja mitä lääkärinkiertoon ja ylipäätään omaisten kysymyksiin tulee, tuumaan että he kyllä ymmärtävät. Kysy pois.
Tsemppiterveisin.
Heippa Imppa,
ja kiitos, niin ihana kuulla 🙂 Kiitos myös myötäelämisestä! Tämä aika on kyllä raskasta, mutta elämällä on yllättävä tapa antaa voimia raskaaseen aikaan.
Tämä bloggaaminen ja normaalin arjen pyörittäminen auttaa surussa. Toki suru pitää surra, mutta pidän tärkeänä myös ihan jo lastenkin kannalta, että ne elämän perusraamit pysyvät pystyssä.
Kiitos tsemppiterveisistä ja oikein ihanaa kesää <3
PS. teet arvokasta työtä, kiitos siitä! Tässä on jälleen noussut hoitohenkilökunnan arvostus ihan uusiin sfääreihin. Olenkin yrittänyt aina silloin tällöin sairaalassa käydessäni ja sinne soittaessani muistaa kiittää ihania hoitajia. Uskon, että me suomalaiset emme liian usein kiitosta anna. Mutta ehkä se vaikeneminen on se meidän tapa kiittää 🙂
<3
Ihania kuvia! Voimia sinne koko perheelle! <3
Kiitos kaunis <3
Ja kiitos, täällä on jotekin voimaannuttu...taas viikonloppu on tehnyt tehtävänsä 🙂
Ihanaa sunnuntai-iltaa <3